Miesten Salibandyliigassa pelataan maanantaina laatuklassikko, kun kaksi sarjan pallollisesti fiksuinta joukkuetta, Westend Indians ja TPS kohtaavat.
Toisin kuin yleisesti ajatellaan, juuri tätä peliä pitäisi näyttää mahdollisille uusille seuraajille. Ensimmäisenä kosketuksena lajiin ottelu on täydellinen.
Hitaampi tempo mahdollistaa ottelun seuraamisen, ja antaa mahdollisuuden nähdä pelin kokonaiskuvan. Kun näkee tällaisen pelin, oletusarvo ei ole, että pitää sompailla silmät kiinni päästä päähän. Pelkkä sählääminen ja suhaaminen ei houkuttele ketään urheilulajin pariin.
Tässä voitaisiin välttää varsinkin se mikä monia kokeneita laji-ihmisiä vaivaa: koko ajan pitäisi tapahtua. Suurin syy on varmaan siinä, että 1990-luvulla lajin pariin vihkiytyneiden osalta ainoa tauko koko ottelussa/peleissä oli, kun pallo meni puolapuiden väliin tai väärin päin käännetyn penkin taakse. Tapahtumia riitti.
Eikö kuitenkin ole vähän ironista, että koohottamista on harrastettu jo 30-40 vuotta, mutta se ei oikein ole tuonut isoja määriä seuraajia lajin pariin? Eikö sen pitäisi olla päätelmä tästä?
Vaan se ei valitettavasti ole. Meillä on lajipäättäjiä, kuten John ”Pi” Liljelund, joka sanoi Ylijohtavan aitiossa, että ”jotain pitää tehdä pelin aktivoimiseksi”. Samansuuntaisia ”somebody please think about the children” -hätähuutoja on kuultu kyllä ihan Suomestakin puheenjohtaja Kaarina Vuoren ja kumppaneiden suulla.
Koko lajiväen pitäisi suuttua Liljelundin kommentista. Ei kansainvälisen salibandyliiton pääsihteeri voi heittää noin epämääräisiä kommentteja julkisesti. Hän ei tiedä mitä pitäisi tehdä, jolloin hän ei varsinaisesti tiedä mikä on pielessä. Hän ei siis myöskään tunne lajia mitä edustaa, mutta silti kommentoi sitä niin kuin tuntisi.
Jos IFF:ssä ollaan tällä tasolla tiedolla johtamisen suhteen, niin lajin tulevaisuus näyttää mahdottomalta. Omaan silmään on ollut jo pitkään loogista, että lajissa hippaillaan ja pippaillaan ympäri maapalloa milloin minkäkin maanosan perässä, koska ei ole mitään strategiaa. Oli yksi unelma olympialaisista, joka kariutui.
On käsittämätöntä… Korjaan: on täysin mielipuolista, että vielä 2010-luvun alussa (ja myöhemmin) IFF:ssä puhuttiin olympiaunelmasta, ja nyt on päädytty siihen, että lajin ainoa toimiva tuote, eli MM-kisat pelataan neljän vuoden välein 2030-luvulla. Liljelund on taitavana poliitikkona hyvä puhumaan mustaa valkoiseksi, mutta Aitiossa hän ei kertaakaan pystynyt realistisesti selittämään mikä kaikki on mennyt pieleen, miksi toimitaan juuri nyt näin ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
MM-kisojen suhteen uskomattomin juttu on vielä se, että ihan aidosti tiedetään, että lajissa ei ole 16 maata pelaamassa MM-kullasta, mutta tällaiseen hämäykseen silti pyritään. Pääsihteeri kertoi syyksi, että ”näin on haluttu”. Ei kait MM-kisat voi toimia samalla logiikalla, kuin lasten Hippohiihdot? Kuumaa mehua, keksejä ja iloista mieltä kaikille.
Kertaakaan ei ole kukaan nostanut kättään pystyyn, että ”hei, me ei oikeastaan osata myydä tätä juttua”, vaikka asia on 100% ilmiselvä. Siitä on päädytty erikoiseen noidankehään, jossa milloin kentällä on liikaa pelaajia, liikaa odottelua ja milloin ottelut kestävät liian kauan. Välillä on liikaa toimihenkilöitä joukkueissa.
Kaiken tuon jälkeen ollaan tultu siihen tulokseen, että laji on yksinkertaisesti vääränlainen ja sillä kulmalla lajia nyt myydään suurimpien päättäjien toimesta. Jokainen tämmöinen julkinen esiintyminen on lajin myyntityötä. Jos kyseessä olisi jäätelökioski, niin perusmyyjä pyrkisi edistämään myyntiä päivästä toiseen normaalisti ja aika ajoin isoin pomo tulisi kertomaan asiakkaille, että osa näistä mauista on muuten ihan hirveitä.
Suosittelen edelleen sen Indians-TPS -pelin katsomista ihan jokaiselle. Nämähän ovat siis nimenomaan poikkeus, eivät sääntö liigassa. On hienoa, että liigassa on erilaisia pelaamisen tapoja ennen kuin tietämättömyyteen perustuva totalitarismi saa vallan.