Pääkirjoitus: Pienten seurojen MM-kulta

Suomea edusti MM-tasolla moninainen kirjo pelaajia, jos kasvattiseuroja katsoo. Kuva: Henri Keränen/salibandy.fi

Suomen miesten salibandymaajoukkue juhli joulukuussa historian viidettä miesten MM-kultaa.

MM-joukkueen pelaajat edustavat tätä nykyä pääosin liigan kärkipään joukkueita tai ulkomaiden kovimpia joukkueita. Jos kuitenkin listataan ne seurat, jotka ovat merkitty pelaajien kasvattajaseuroiksi, on kirjo paljon laajempi. Mukana on vain kolme liigaseuraa, joista Tapanilan Erää ei ole enää olemassa.

MM-kisojen aikaan nostettiin esille helsinkiläistä Pakilan Visaa, jota edustivat junioritasolla niin Aaro Astala, Otto Lehkosuo ja Miska Mäkinen. Kahdelle näistä se on myös kasvattiseura.

Totta kai monen pelaajan lopullinen kehitys tapahtuu jossain isommassa seurassa, mutta kipinän syttymisen ja sen ylläpidon vuoksi kasvattajaseurat ovat äärimmäisen tärkeitä. Onkin hyvä, että Salibandyliitto on viimeisinä vuosina maininnut myös pelaajien kasvattiseurat aina kun joukkue julkaistaan.

Lista näyttää myös sen, että vaikka maajoukkuepelaajat ovat pakkautuneet Espoon, Turun ja Tampereen alueen joukkueisiin nykyisin, niin lähtökohdissa on erilaisia paikkakuntia. Kaksi pelaajaa oli Porista ja kaksi alunperin Taipalsaaresta sekä Lappeenrannasta. Vaikkei Vantaalta ole liigajoukkuetta, on sieltäkin kaksi pelaajaa aloittanut uransa. Päälle vielä Uusikaupunki, Hollola, Hyvinkää ja Pirkkala.

MM-kultajoukkue oli ensimmäinen kisajoukkue, jolla ei ollut enää yhtäkään 1980-luvulla syntynyttä pelaajaa. Samalla se oli myös ensimmäinen maailmanmestarijoukkue, jossa ei ollut yhtäkään 1980- ja 1970-luvulla syntynyttä pelaajaa, sillä molempia oli vielä vuonna 2018.

Nämä pelaajat aloittivat uransa noin 15-20 vuotta sitten. Viimeisen kymmenen vuoden aikana isoista seuroista on tullut yhä isompia, mikä näkyy myös salibandytoimintojen keskittymisenä isojen kaupunkien liepeille. Taustalla on myös luontaisaa ihmisten muuttoliikettä ja asettumista isommille paikkakunnille tai niiden liepeille.

Lajin kannalta olisi arvokasta, että seurakenttä pysyisi moninaisena, eikä keskittyisi liikaa. Alla oleva lista osoittaa, että liigajoukkueet ovat lopulta jäävuorien huippuja.

Kasvattajaseurat:
Classic, neljä pelaajaa
Tapanilan Erä, kaksi pelaajaa
TPS, yksi pelaaja
FBT Karhut, kaksi pelaajaa
Pakilan Visa, kaksi pelaajaa
SB Vantaa, yksi pelaaja
Tikkurilan Tiikerit, yksi pelaaja
SCH (Hyvinkää), yksi pelaaja
Lopen FT, yksi pelaaja
HU-46, yksi pelaaja
NST, yksi pelaaja
TaiKi, yksi pelaaja
Uudenkaupungin Urheilijat, yksi pelaaja
Pirkkalan Pirkat, yksi pelaaja