Salibandyn miesten pääsarjoihin on kaivattu lisää persoonia. Kangasalta ponnistava 27-vuotias Eetu Sikkinen on ehdoitta yksi sarjan persoonallisimmista pelaajista.

Classicia edustava Sikkinen vaikuttaa kentällä siltä, että hän pelaa lähtökohtaisesti pilke silmäkulmassa, mikä näkyy myös ”hämmentämisenä”. Kuvaavaa on myös se, että Sikkinen oli vahvoilla, kun Classicin pelaajilta kysyittiin hauskinta joukkuekaveria.

Viime kaudella se pilke oli kuitenkin katoavaista sorttia. Ensimmäisen finaalin jälkeen sentteri sanoi, että voi palata asiaan kauden jälkeen. Aiheeseen on syytä palata nyt.

Mistä oli kyse viime kaudella?

– Ihan sellaista henkistä väsymystä oli kaiken kattavasta arjen kuormasta. Se oli ollut haasteena matkan varrella silloin tällöin enemmän ja joskus sitten vähemmän huomaamatta. Uupumusta oli vähän, Sikkinen aloittaa.

Onko kyse pelikentän ulkopuolisista vai sisäisistä asioista?

– Molemmista on kyse. Omasta mielestäni en ihan osannut käsitellä kaikkia pettymyksiä, mitä on pelikentillä tullut. MM-kotikisojen finaalitappio ja Sveitsin kisojen rankkarikisatappio välierissä. Varsinkin se kotikisojen käsittelyprosessi oli aika olematonta eli täysin väärä.

– Hain siitä sellaista motivaatiota, että painetaan kahta kovemmin hommia, mutta ehkä siinä vähän unohtui järki matkasta. En välttämättä treenannut sen enempää kuin aiemminkaan, mutta ehkä se henkisesti poltti molemmista päistä, Sikkinen avaa.

Viime vuodet ovat olleet Sikkiselle jokseenkin rikkonaisia ja vuosien 2021 ja 2022 MM-pelaajalle myös erittäin kuormittavia. Kaudella 2022-23 runkosarjan pelejä kertyi vain 23 ja viime kaudella 22. Sikkisen mukaan takana on yksi kuukauden vienyt polvivamma, mutta viime kaudella juuri henkisen puolen ongelmat pitivät poissa kaukalosta. Finaaleissa sentterillä oli epäonnea, kun ensimmäisen pelin takareisivamma piti poissa kaukalosta.

Tällä kaudella pelejä on kertynyt jo 20 ja peli-ilokin näyttäisi löytyneen.

– Isoin juttu on ollut, että on pysynyt kunnossa. Matkan varrella on ollut erilaisia haasteita, niin niistä on onneksi vähän myös opittu, että uskaltaa välillä olla ihan rauhakseltaan kotonakin, eikä tarvitse viipottaa ihan joka paikassa. Osaa sanoa myös ei tietyille asioille ja on oppinut myös sen, että tarvitsee omaa rauhaa, vaikka muuten hyvin sosiaalinen persoona olenkin. Vastapainoksi se vaatii sen, että saa olla myös ihan hissukseen kotosalla.

Omia otteita Sikkinen kuvaa tasolla hyvä plus, mutta sanoo, että parannettavaa on edelleen kauden edetessä. Sarjan kärkikahinoissa olevan Classicin osalta suoritukset ovat vaihdelleet.

– Jos itellä ollut suhteellisen tasainen kausi, niin joukkue on mennyt ylös ja alas niin otteluissa yleisesti, kuin pelien sisällä. Tuo vuoden alun Happee-ottelu ei ole pelkästään kalenterivuoden paras peli, mutta myös kauden paras ja ehjin peli. Siinä pelattiin ainakin 60 minuuttia lähellä sitä tasoa mitä pystytään pelaamaan. Ailahtelevaa on ollut ja tasaisuutta haetaan, Sikkinen arvioi.

Keskipitkien matkojen juoksija

Tamperelaisseuran edustaja ja nykyään Tampereella asuva Sikkinen kertoo olevansa ylpeä kangasalainen. Urheilu-uraan ei ole kuulunut pelkästään salibandya.

Sikkinen kertoo osallistuneensa nuorena paikallisiin hiihtokisoihin talvisin ja pelanneensa myös jalkapalloa kesäisin sekä jääkiekkoa jonkin verran.

– Pisimpään mukana oli yleisurheilu. Kerran viikossa maanantaisin kävin yleisurheiluharjoituksissa talvisin. Sen osalta mentiin pelkästään lahjoilla ja sillä mitä salibandytreeneistä toi mukanaan. Yleisurheilu-ura päättyi 15-vuotiaana SM-viestien hopeaan. Sen jälkeen jäi enää sählypallo mukaan.

Mikä oli ykköslaji yleisurheilussa?

– Kyllä ne nuo pidemmän matkan juoksut oli. Nuorempana juostiin tuhatta metriä ja jossain kohtaa se vaihtui 800 metriin. Nuorempana pärjäsi vielä yksinkin, mutta sitten kun muut alkoivat treenaamaan, niin sitten ei enää pärjännyt yksilökisoissa millään tavoin.

800 metrin juoksu on vaikea ja taktinen laji, mutta Sikkinen kuittaa huomautuksen toteamalla, että siihen aikaan juostiin vain täysiä ja katsottiin mihin se riitti.

Sikkinen oli lahjakas pelaaja Classicin junioreissa ja teki esimerkiksi U18-ikäluokan SM-sarjassa kaudella 2014-15 tehopisteet 19+46 (18 ottelua). Ensimmäinen liigakausi osui Classicin ensimmäiselle mestaruuskaudelle 2015-2016. Joukkue oli tuolloin äärimmäisen kova. Pelaamaan murtautuminen ei ollut helppoa, vaikka Sikkinen sai tilastoihinsa 25 peliä, mikä oli vain yhden vähemmän kuin maksimimäärä.

– Kyllähän se vaikeaa oli. Muistelen, että siinä pääsi ihan hyvin pelaamaan, vaikka pelimäärät ei kerro välttämättä peliajasta. Siinä oli 2,5 kentällistä aika kiveenhakattuja pelaajia, ja ne muutamat paikat joissa meitä nuorempia sällejä kierrätettiin. Kauden aikana tulleiden poissaolojen kautta saattoi päästä enemmänkin pelaamaan.

– Eihän se kovin helppoa ollut lähteä sieltä kolmoskentästä rakentamaan. Varsinkin tiukempien otteluiden lopuissa pelattiin paljonkin kahdella kentällisellä.

Classic voitti lopulta viisi seuraavaakin mestaruutta. Kuuden kauden vahva dynastia syntyi luollisesti monesta asiasta, joista yksi oli todella kova materiaali. Ylivoima oli kuitenkin huomattavasti brutaalimpaa kuin pelkät mestaruudet, sillä joukkue voitti noin 90% peleistä joka kausi.

– Oma näkemys on sen valmennuksen vaikutus, mikä silloin tuli. En kenenkään muun seuran toiminnasta tiedä yhtään mitään, mutta kyllä Classicin toiminta on siitä eteenpäin ollut miesten liigajoukkueessa hyvin ammattimaista. Se pohja luotiin Petteri Nykyn ja Samu Kuitusen avulla. Veikkaan, että harjoittelussa, sen määrässä sekä laadussa oltiin muita edellä siinä kohtaa, Sikkinen kuvailee varsinkin dynastian alkuaikoja.

Pelaajakehityksen kannalta, jota Sikkisen kohdalla tapahtui paljon eritoten viime vuosikymmenen lopulla, olennaista oli joukkueen kova taso.

– Oman pelaamisen kannalta olen sanonut aiemmin ja sanon edelleen olennaisen seikkana sen, että treeneissä pelaa vastassa sellainen kentällinen, joka on joskus jonkin maalin onnistunut räppäämään, eli Eemeli Salin-Nico Salo-Sami Johansson. Sitä vastaan kun pelaa viisi vuotta, niin olisi hyvä kehittyä tai sitten on vain juossut viisi vuotta perässä.

– Uskon siihen, että se on kehittänyt paljon ja se on ollut yksi syy miksi ei ole käynyt mielessä lähteä mihinkään hakemaan enempää peliaikaa. Olen luottanut siihen toimintaan, mitä täällä on ollut ja ollut sitä mieltä, että se on parasta mitä tarjota. Sen pohjalta ei ole ollut omalta kannalta järkeä lähteä mihinkään, Sikkinen pohtii.

Maajoukkueeseen

Sikkinen ei muista itse tarkalleen milloin aikuisten maajoukkue realisoitui. Tilastojen mukaan ensimmäiset maaottelut tulivat vuonna 2019 ja Classicin sivuilla iloittiin siitä, että Sikkinen ponnisti maajoukkueeseen kolmoskentästä. Miten paikka maajoukkueeseen aukesi ylipäänsä?

– Omien vahvuuksien kautta. Oma pelityyli sopi sen aikaisen valmennuksen pelifilosofiaan. Puolustus on ollut itselle se vahvuus, vaikka jossain junioreissa on tehojakin tullut, mutta sen jälkeen kun siirryin miesten liigatasolle, niin lähtökohta on ollut ettei omissa kolisisi. Pisteitä tulee sitten jos tulee. Hoidin puolustusvelvoitteet ensisijaisesti ja Nykyn ajatusmaailmaan se sopi. Sitä kautta avautui näytön paikkoja.

MM-kotikisat pelattiin vuonna 2021, ja Sikkinen ei usko, että olisi ollut mukana jos ne olisi pelattu suunnitellusti 2020.

– Aika nopeasti pääsi mukaan maajoukkuetoimintaan. Jos miettii vaikka sitä vuotta 2020 ja silloin joulukuussa, kun piti kisat olla niin ei olisi ollut meikäläisen nimi lähelläkään kisajoukkuetta. Vuoden 2021 alussakaan ei ollut mitenkään varmaa, että on kisoissa vuoden lopussa. Se oli sellainen unelma siinä kohtaa.

– 2021 kesällä kun olin mukana leireillä, niin silloin se unelma rupesi muuttumaan pikku hiljaa tavoitteeksi, että tässähän on joku mahdollisuus. Kyllä se silti yllätti siinä kohtaa, kun soitto tuli, että kiinnostaako lähteä mukaan, sentteri muistelee.

Sikkinen oli mukana myös Sveitsin kisoissa 2022. Vuoden 2024 MM-kultajoukkueeseen Sikkinen oli tyrkyllä vielä viimeisessä EFT-turnauksessa, mutta ei mahtunut mukaan.

– Ilmoitettiin aikoinaan ja taustoja käytiin läpi. Ihan allekirjoitan ne kaikki ja tunnista itsestäni, että mitä tarvittaisiin valmennuksen mielestä lisää meikäläisen peliin. Tiedostan, että näitä asioita pitäisi saada eteenpäin, eikä siinä ollut sen ihmeempiä.

Liittyvätkö nämä asiat nimenomaan hyökkäyspelaamiseen?

– Sillä tavoin saattaa joku fiksu nopeasti laskeskella, mutta kyllä se on yksi sellainen asia mitä pitäisi kehittää omalta osaltani.

Kausi on ollut tähän mennessä ehjä ja hyvä. Kuinka iso pettymys poisjääminen oli lopulta?

– Kun ei ollut ollut ihan hirveän monessa tapahtumassa mukana, niin oli siihen pystynyt jo varautua henkisesti, että ei se ollut niin iso pettymys, kuin olisi ehkä voinut olettaa. Olin asennoitunut siihen kyllä, että todennäköisesti en ole kisoissa. Mahdollisuuksia on niin pitkään kunnes ilmoitetaan, että kisajoukkue on tämä ja sitten katsotaan, että löytyykö nimeä. Todennäköisyydet oli sen puolella, että en tule kisoissa olemaan, Sikkinen myöntää.

Vanhan liiton sentteri ja suunsoittaja

Kuten jo tuli esille, Sikkinen perustaa sentterin roolinsa eritoten puolustuspelaamiseen. Sikkistä voi hyvin kuvailla ”perinteiseksi” keskushyökkääjäksi. Perustat löytyvät liigauran alusta.

– Mennään siihen kauteen 2015-16, kun Nykky ja Kuitunen siirtyi Classiciin ja toivat tietynlaisen kulttuurin mukanaan. Kyllä uskon, että se on sieltä perujaan ja vahvistui ainakin.

– Pidän itseäni suht fiksuna pelaajana, niin ymmärsin siinä kohdassa, että jotta täällä pääsee pelaamaan, niin se vaatii jotain ja se tarkoitti siinä vaiheessa kokonaisvaltaista peliä, koska en ollut 18-19-vuotiaana pistepörssiä voittamassa. Jotain muuta oli tuotava kentälle ja se sopi itselle hyvin. Sitä olen pyrkinyt jatkamaan mahdollisimman hyvin.

Yksi silmiinpistävä puoluspelin vahvuus on peittopelaaminen.

– Pidän sitä suhteellisen simppelinä hommana. Siinä ei tarvitse laittaa kuin vähän polvea ja jalkaa maahan ja olla edessä.

– Toki olen tykännyt ”torjumisesta” ja olin nuorena jalkapallossa maalivahti. Pihapelejäkin jos on pelattu, niin se on ollut meikäläinen joka on mennyt maaliin. Voi olla vähän sellaista veskarinverta myös. Tykkään siitä hommasta, Sikkinen kertoo.

Vaikuttaa vähän samalta kuin Indiansin Otto Lehkosuolla, joka on myös ollut jalkapallovahti ja tykkää ottaa paljon peittoja.

– Noni, siitä se sitten tulee.

Senttereiden osalta on painotettu perinteisesti paljon kokonaisvaltaisuutta ja myös puolustuspelaamista. Ihan Suomen ja maailman huipulta löytyy myös hyvin hyökkäysorientoituneita senttereitä. Sikkinen ei suorilta käsin allekirjoita, että sentteripelaaminen olisi suuremmassa murroksessa.

– Jossain määrin on varmasti. Jos nyt mietitään vaikka Justus Kainulaista ja Joona Rantalaa, jotka ovat pelanneet urallaan paljon oikeassa laidassa. Se, että he ovat nyt keskellä, niin tätä siinä on varmasti haettu, että keskikaistalle tulisi vielä vähän enemmän hyökkäysuhkaa.

– Osittain pystyn allekirjoittamaan, mutta en ole sen enempää asiaa pohtinut, että keitä on vastassa ja onko siinä tullut joitain muutoksia. Voihan se olla, että Johan Samuelsson -tyyppisiä pelaajia on nykyisin vähemmän.

Sentteripelissä Sikkinen näkee tärkeimmäksi avuksi pelin havainnoinnin molempiin suuntiin. Hyökkäyspäässä peli on paikattomampaa, mutta esimerkiksi karvauksessa Sikkinen näkee sentterin roolin tärkeänä liimana puolustajien ja laitureiden välissä.

– Kun puhutaan puhtaista puolustustilanteesta, niin siellä vaaditaan sentteriltä pelinlukutaitoa ja ymmärrystä siitä, että mitä pitäisi tehdä tai sitten on auttamatta myöhässä monesta paikasta.

Artikkelin alussa viitattiin Sikkisen persoonalliseen peliin ja siihen liittyvään hämmentämiseen. Tamperelainen on usein vihellysten jälkeenkin torikokousten vetonaula ja saattaa horjahdella erikoisesti, vastustajan mailavoi vaihtua herkästi omaksi ja suu ei pysy kiinni. Malliesimerkin voi katsoa KrP-pelistä syyskaudelta.

– Se on aina ollut vähän tapana ja siitä ei ole päässyt eroon myöskään. Se liittyy siihen, että ei istuta niin sanotusti ihan kirkossa, vaan… Se luo pelifiiliksen, että nyt ei olla vain lätkimässä jossain treeneissä. Se tuo sitä pelifiilistä ja sitä, että on siellä pelin sisällä, kun siellä vähän huutelee.

– Voihan siitä välillä olla vähän hyötyä, jos jollain menee vähän kupoli nurin, mutta ei mulla varmaan niin hyviä juttuja kuitenkaan ole, Sikkinen selittää reaktiivista suunsoittoaan.

Filmaatko?

– Vastaan yhdellä sanalla: en.

Kryptinen tulevaisuus

Sikkinen ei ole ammattipelaaja. Opiskelut ovat jääneet kesken ja ”taka-alalle”. Sikkinen kertoo tekevänsä vaihtelevasti töitä, joihin kuuluu puhelinmyynti ja luokanopettajan sijaisuudet ala-asteella.

Työelämän ja vaativan salibandyuran lisäksi aikaa jää muihin harrastuksiin.

– Urheilua tulee seurattua, enkä oikein mistään muusta mitään tiedä. En välttämättä ihan hirveästi katsele pelejä, mutta seuraan sarjoja ja erilaisia juttuja. Urheilu siis ylipäätään.

– Kitaraa yritän harjoitella soittamaan ja sitä olen tehnyt reilun vuoden päivät. Kesäharrastuksiin on palannut kalastus. Se on ihan mukavaa ja rentouttavaa puuhaa olla rauhallisissa tunnelmissa.

Mitä urheilulajeja seuraat?

– Suurin seuraaminen menee jääkiekkoon. Jalkapallossa seuraan muutamia sarjoja. NFL:ää olen yrittänyt opetella. Seurattua tulee, mutta hirveästi ei ole vielä lajitietämystä. Säännöt osaan ja tiedän mitä siellä yritetään, mutta ne ole siinä vielä niin syvällä kuin moni muu on. Siinä suurimmat.

Jos Sikkisen laji ei olisi salibandy, se voisi olla tennis, jota hän haluaisi oppia pelaamaan.

Sikkinen kertoo jatkavansa peliuraansa niin pitkään, kuin se tuntuu järkevältä ja mielekkäältä. Uran tarkemman jatkon suhteen vastaukset ovat persoonallisia. Vastuus siirtyy kuulijalle ja lukijalle.

– Jonkinlaisia sopimuksia tulee aina silloin tällöin tehtyä johonkin ja ne määrittää paikan sen aikaa, kun sopimus kertoo ja sitten mietitään uudestaan. Mitään selkeää suunnitelmaa ei ole sen suhteen, että nyt olen ”täällä tämän verran ja sitten menen tuonne tuon verran ja niin edelleen”. Mietin asiaa aina siinä kohtaa, kun sopimus on katkolla, että mitä teen seuraavaksi.

No jatkuuko ura Classicissa?

– Olen viihtynyt todella hyvin ja asiat hoidetaan kyllä todella hyvin. Ei ole ollut mitään ongelmia matkalla. Katsotaan jos joku joskus julkaisee meikäläisen ensi kauden sopimuksen johonkin someen. Sitten se tiedetään, että missä pelaan ensi kaudella, Sikkinen velmuilee.

Yhdestä tavoitteesta Sikkinen suostuu puhumaan. Suomessa ja Tampereella pelataan miesten MM-kisat joulukuussa 2026. Vastauksen perusteella ura jatkuu ainakin kevääseen 2027 asti.

– Harvoin elämässä tulee asetettua tavoitteita ainakaan kovin pitkälle, mutta tämä on ehkä ensimmäinen semmoinen tavoite, että siellä olisi mukana kisajoukkueessa.