Oululaisen OLS:n kausi miesten liigassa on lähes täydellinen esimerkki siitä, että joskus asiat lähtevät vyörymään väärään suuntaan ja vyöryä on vaikea pysäyttää.
OLS heikkeni kauteen lähdettäessä materiaalin osalta. Se menetti lukuisia avainpelaajiaan ja hankki pelaajia, joilla oli hyvin vähän kokemusta salibandyn huipulta. Eikä siinä mitään, on jokseenkin tuttu tarina, että Oulussa joudutaan uusimaan rivejä parin vuoden välein ainakin jonkin verran. Pelaajat siirtyvät joko eteenpäin urallaan ja elämässään tai lopettavat pelaamisen.
Usein myös nimettömät juniorit ja alasarjalöydöt ovat osoittautuneet mainettaan paremmiksi. Jotain Oulussa tehdään oikein ja siitä osoituksena ovat myös hyvät tulokset junioreiden SM-sarjoissa. Suomen viidenneksi suurimmasta kaupungista talentteja pitääkin löytyä vähintään jonkin verran. Oulu on muuten Suomen suurin kaupunki, josta ei ole tullut salibandyn aikuisten Suomen mestaria. Miehissä mitalitilikin on avaamatta.
OLS:n kannalta huono ja hyvä juttu tällä kaudella on ollut, että se ei ole missään nimessä ollut miesten liigan toiseksi huonoin joukkue pelillisesti, vaikka se on todennäköisin sarjasijoitus. Joukkue on pelannut parhaimmillaan parempaa salibandya kuin mikään joukkue häntäviisikosta.
Ei pidä kuitenkaan ihastua liikaa hyviin hetkiin, sillä joukkueen heikot hetket ovat karmeisevia. Ne karmaisevat hetket ovat osuneet monesti vieläpä ottelun ratkaisuhetkille ja viimeiselle kympille. Tiukoissa keltapaidat näyttävät ”pellailevan” vähän sinne päin. Vaikka valmennus on saanut joukkueen pelaamaan melko hyvin materiaaliin nähden, on sekin ollut yhtä kohmeinen tiukoissa paikoissa videohaastoista lähtien.
Synkän kuuloinen ”10 yhden maalin tappiota”-loru on itsepetosta tässä valossa, sillä voittamisen taito on myös tärkeä ominaisuus. OLS on näyttänyt monessa pelissä priorisoivan muita asioita voittamisen edelle.
OLS:n kohdalla voi kuitenkin nähdä sen, että jos lumipallo olisi lähtenyt vierimään oikeaan suuntaan, olisi pallo voinut kasvaa komeaksi valkoiseksi murikaksi. Nyt se lähti vierimään siihen suuntaan, missä oli vain keltaista lunta ja pallosta on tullut enemmän keltainen kuin valkoinen.
Yksinäinen linnake
Oulu on miesten liigassa yksinäinen linnake. Sen lähimmät vastustajat on 325 kilometrin päässä Seinäjoella. Jos etelästä katsotaan, niin oululaisten ”paikallispelit” ovat 325 kilometrin tai 340 kilometrin päässä Seinäjoella ja Jyväskylässä. Eteläsuomalaisille lienee hyvä muistuttaa, että esimerkiksi kaukainen Jyväskylä on 270 kilometrin päässä Helsingistä.
Jos Oulussa meinataan pelata ja pärjätä, pitää joukkueen olla yhtenäinen, sillä se viettää huomattavasti enemmän aikaa keskenään kuin muut joukkueet pelkästään vierasreissuilla. On vaikea syyttää oululaista joka lopettaa siksi, että pelimäärä lisääntyy, koska pelkästään bussissa istumisen matematiikka on erilaista kuin missään muualla Suomessa liigan osalta.
Viime viikolla uutisoitiin, että kolme pelaajaa oli rikkonut joukkueen sääntöjä. Kaksi hyllytettiin kauden loppuun asti ja yksi lyhyemmäksi ajaksi. Kovia päätöksiä joukkueessa, joka olisi tarvinnut koko kolmikon panosta loppukauden ajaksi materiaalin rajallisuuden vuoksi.
Toisaalta juuri OLS:ssa pitää puhaltaa yhteen hiileen ja pelaajilla pitää olla erityisen hyvä asenne. Joukkue ei tule minään vuonna saamaan supervahvistuksia, parhaimmillaan todennäköisesti paluumuuttajia etelästä tai ulkomaille valuneista pelaajista. Kukaan ei tule pelastamaan joukkuetta, sen pitää tehdä se itse.
Tällöin asenteen ja koheesion pitää mennä taiteilun ohi. Hyllytysten taustalta katsottiin täysin oikein, että toistuvan sääntöjen rikkomisen pitää aiheuttaa kunnon rangaistuksia. Salibandyssa on varsinkin ylätason organisaatioissa totuttu läppäisemään ranteelle, mutta Oulussa näytettiin harvinaista jämäkkyyttä ja johtajuutta oikeassa paikassa.
On jokseenkin hienoa, mutta ironista, että OLS on profiloitunut viihdyttävänä joukkueena ennen tuloksentekoa kahdella viime kaudella. Viime kaudella se vei joukkueelta todennäköisesti pudotuspelipaikan, kun tällä kaudella sarjapaikkakin on vaarassa.
Nyt kaivataan taas sitä parin kauden takaista perusduunareiden Oulun Luistinseuraa, sillä sarjapaikan menetys olisi äärimmäisen vaikea paikka nykyisessä sarjajärjestelmässä. Hyvällä loppukirillä karsinnatkin ovat vielä vältettävissä. Hyvä vääntö Oilersia vastaan sunnuntaina oli sitä OLS:aa, jota pitäisi nähdä karsintojen välttämiseksi kolmella viimeisellä kierroksella.