Kun Nokian KrP putosi torstaina sensaatiomaisesti SPV:lle lukemin 1-4, oli se mahdollisesti 2000-luvun suurin yllätys miesten salibandyliigan pudotuspeleissä.
Paras seitsemästä- sarjojen aikakaudelta ei tule vastaavia sukelluksia mieleen. Asiasta on syytä erottaa se, että SPV vie sarjan ja se miten selvästi SPV vei sen lopulta numeroiden valossa. On silti hyvä painottaa, että pelit olivat tasaisia ja pääosin KrP:n hallitsemia.
KrP:n kausi oli täynnä odotuksia. Mukaan tuli vahvistuksia Olli Kinnusen, Luukas Hyvärisen, Valte Karvosen, Aapo Kilpeläisen sekä Marius Niemelän muodossa. Pienen roolin Niemelä lähti kesken kauden takaisin Happeeseen. Joukkueen hyökkäys vahvistui merkittävästi, jonka vuoksi KrP nousi monen papereissa suurimmaksi mestarisuosikiksi. Skeptisimmät meistä näkivät jo tuolloin ongelman puolustuksen ja hyökkäyksen välisessä epäsuhdassa.
Lisäodotuksia tuli muutossa Nokialle. Nokialaisseura siirtyi Raholan ladosta Nokian hulppeisiin puitteisiin. Tämä oli toinen asia mihin laitettiin suuria odotuksia, mutta ainakaan avauskaudellaan KrP ei valloittanut paikallisia sydämiä. Kolmantena asiana oli vielä Champions Cup, johon KrP pääsi ensi kerran osallistumaan.
Kausi alkoi hyvin. Ensin kaatui Ruotsin mestari Storvreta Champions Cupissa, ja sitä seurasi voittoputki heti liigakauden alkuun. Lienee hyvä painottaa, että myös edelliskaudella Classic oli hyvä kauden alussa heti Champions Cupin jälkeen. Elokuun kovat pelit antavat kärkijoukkueille hyvät vauhdit kauden alkuun, mutta sen ei kannata antaa hämätä liikaa.
Syksyn edetessä kriittisellä silmällä saattoi havaita, että KrP:n pelissä on pieniä ongelmia hyvästä tulostasosta huolimatta. Puolustuspeli ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tiivistä ja kenttätasapainossa oli paikoin ongelmia. Vaikutti siltä, että KrP hyökkää puolustuspelin kustannuksella, mikä oli tuttua aiemmilta kausilta. Tämä tapahtui, vaikka kauden alla joukkueen sisältä painotettiin, että juuri puolustuspeliin ja kamppailuvoimaan oli panostettu.
Osa oli varsinkin syksyllä ihastuneita KrP:n pallolliseen pelaamiseen ja hyökkäyspeliin. Uskallan ihmetellä tätä koko kauden mitalla. Ei KrP:n pallollinen peli mitenkään maagista ollut missään vaiheessa. Varsinkaan pitkien hyökkäysten osalta oli nähtävissä enemmän vahvojen yksilöiden korkeaa suoritustasoa, kuin erinomaista pallollista peliä.
Nämä ovat kriittisiä huomioita, mutta syyskaudella samanlaisia kysymysmerkkejä voi laittaa myös kovimpien kilpailijoiden perään.
Mitä tapahtui?
KrP:n pullat olivat siis hyvin uunissa syyskaudella. Ei ollut mitään syytä miksei joukkue olisi mestarisuosikki. Sen jälkeen taustoilla loppui jostain syystä kärsivällisyys.
Valitettavasti Janne Kainulainen ei halunnut asiaa kommentoida kauden jälkeenkään, mutta Pääkallon tietojen mukaan Kainulainen siirrettiin sivuun päävalmentajan pestistä. Tämä tieto ei ole tullut lajin yleisestä huhumyllystä, eikä ole tuulesta tempaistua.
Jos väite ei kuulosta uskottavalta, niin mitä tämä manageri Marko Salmelan selitys Aamulehdelle (15.3. 2025) tarkoittaa?
Seurapomo kertoo, että apuvalmentajien Sami Karppisen ja Mika Myllyniemen vahvuudet ovat joukkueen johtamisessa, ja sitä haluttiin esiin. Salmelan mukaan Kainulainen vastaa yhä muun muassa aamutoiminnasta ja videoklipeistä.
”Otimme häneltä vähän taakkaa pois. Julkisuudessa tätä on revitelty kaikella tapaa, mutta ei tässä mitään kauhean ihmeellistä ole tehty.”
Salmelan mukaan uudelleenjärjestelyjä tehtiin jo 20. joulukuuta. Sen jälkeen joukkue pääsi pitkään voittoputkeen ja juhli Suomen cupin voittoa ennen viime aikojen vaikeuksia.
Jos joku tietää yhdenkin seuran, jossa päävalmentaja vastaa yhä videoklipeistä ja aamutoiminnasta, kun muiden valmennustiimin jäsenten johtamista nostetaan esille, niin kertokaa ihmeessä? Mitä muuta Salmela sanoo kuin sen, että päävalmentaja ei ole enää päävalmentaja, vaikkei väitteeseen suoraan taivu? Lienee hyvä huomioida, että vaikka väitettyä valmentajavaihdosta ei ole myönnetty, niin ei sitä ole myöskään kielletty, vaan tarjottu vaihtoehtoinen selitys.
Jutun mukaan muutos olisi tehty vasta MM-kisojen jälkeen, mutta Pääkallon tietojen mukaan se tehtiin jo aiemmin ja liittyi joukkueen putoamiseen Champions Cupin välierissä. Tähän viittaa myös se, että varhaisimmat huhut asiasta liikkuivat jo MM-kisojen aikaan.
Jos tämä olisi oikeudenkäynti, niin suosittaisin katsomaan todisteiden vanaa pidemmältä ajalta. Kainulaisen ensimmäisellä päävalmentajakaudella tiimiin kuuluivat ”omat miehet” Ilja Pantzar ja Pauno Kajoksinen, joka toi osaamista datan käyttöön sekä sen hyödyntämiseen. Kausi 2022-23 oli seurahistorian paras, kun joukkue voitti runkosarjan ja hävisi finaalisarjan lopulta 3-4 dramaattisten vaiheiden jälkeen.
Seuraavalla kaudella KrP voitti Suomen Cupin, mutta kausi päättyi pettymykseen välierissä Classicia vastaan. Tämän kauden valmennustiimin uudet jäsenet eli jääkiekon puolelta tullut Karppinen ja vanhan koulukunnan Myllyniemi olivat Salmelan miehiä, eivätkä enää yhtään Kainulaisen näköisiä valmentajia. Auktoriteettiäijiä, eivät mitään tietokonemiehiä. Myllyniemi on toiminut Salmelan kanssa jo yli 15 vuotta, ja luottamussuhde on vahva.
Uuden valmennustiimin myötä Kainulainen käveli lankulla jo ennen kauden alkua.
Osin näytti siltä, että joukkue tulee pärjäämään muutoksista huolimatta. Se otti pitkän voittoputken ja voitti Suomen Cupin. Runkosarjan loppu oli takkuista ja sama jatkui puolivälierissä. Joku voi sanoa, että mahdolliset muutokset olivat hyvin perusteltuja alun menestyksen jälkeen. Entäpä sitten kun rupesi menemään huonosti? Kehen ja mihin siinä kohdin piti tukeutua?
Nokian loppukautta kuvaa hyvin se miten Kainulainen valoi joukkoihinsa uskoa Pääkallon jutussa kesken puolivälieräsarjan, kun Myllyniemi haukkui Nokian Uutisissa joukkueen tähtipelaajia lampaiksi. Vaikka Kainulaisen ja Myllyniemen ikäero ei ole valtavan iso, niin Myllyniemi operoi enemmän 1990-luvun johtamismaailmassa ja Kainulainen on moderni valmentaja tässä(kin) mielessä. Joukkueen pelaajat ovat pääosin syntyneet Myllyniemen kommenttien management by perkele -kultakauden jälkeen.
Salmelan pitää päättää ennen kaikkea omasta roolistaan
Nokian KrP:n pitkäaikaisen menestyksen taustalla merkittävin henkilö on ollut Salmela, siinä missä Pasi Peltola Classicissa ja Tommy Koponen SPV:ssä. Salmela on käyttänyt huomattavan määrän aikaa, rahaa, suhteita ja ajattelua KrP:n kehittämiseksi. Hän kuuluu isoimpiin ja näkemyksellisimpiin seurapomoihin lajissa.
Sen verran Salmelan pitäisi kuitenkin pysähtyä tämän kauden jälkeen, että oman roolin puntarointi on paikallaan. Lopulta ainakin Classicissa se tuotti parhaan tuloksen, että Peltola puuttui alati vähemmän edustusjoukkueen pelilliseen toimintaan. Se ei tietenkään ole helppoa, sillä kun asiassa on sydämellä mukana, niin voi olla vaikeaa luottaa ulkopuolisiin.
Tällä kaudella KrP-pomon toiminnasta jäi erikoinen maku: toisaalta kommentoitiin korkealentoisesti tavoitteita sekä esimerkiksi harjoittelua ja taloudellista tilannetta kehuttiin polleasti, mutta taustalla toimittiin reaktiivisemmin kuin koskaan. Kommentoitiin asioita kuin iso seura, mutta toimittiin kuin pieni seura. Tulos oli enemmän jälkimmäistä, vaikka kokoonpano antoi hyvät mahdollisuudet napata mestaruus.
Joukkue voi olla vaikka minkä hintainen ja paperilla nimilista voi olla vaikka mitä, mutta päävalmentajan pitää saada hoitaa päävalmentajan tehtävät rauhassa, ellei rupea menemään oikeasti huonosti ja silloinkin pitää antaa yksiselitteisesti kenkää. Kyllä Kainulaisen päävalmentajakaudessa kritisoitavaakin oli, kuten yllä on kuvailtu.
Jos pelaajat ja valmentaja ovat mainostetusti ammattilaisia, niin seuran on aiheellista toimia kokonaisuudessaan ammattimaisesti. KrP on tällä tietoa vahva mestarisuosikki myös ensi kaudella, joten tästä kaudesta on paikallaan ottaa oppia.
Se toinen puoli
Pitkät jorinat KrP:sta mutta on aina paikallaan huomioida sekin, että SPV:n kausi jatkuu. Seinäjoella asioita on tehty pitkällä aikajänteellä ja siellä on (pakon sanelemanakin) luotettu omiin poikiin. Nyt tuli tulosta.
SPV:tä on räimitty siitä, että joukkue ei ole lähtenyt kehittämään pallollista peliään tarpeeksi. Se on ollut oikeutettua kritiikkiä. Kahden viime kauden aikana kehitysaskelia on nähty, ja eritoten tällä kaudella. Vaikka KrP:ta vastaan sen pallollisessa pelissä oli parannettavaa, se oli silti riittävää.
Puolustuspeli yhdistettynä maalivahtipeliin on ollut ilmiömäisellä tasolla. Tässä on myös asia, jota Nokialla tulisi miettiä, sillä siellä on jossain määrin jopa naureskeltu puolustuslähtöisille pelitavoille varsinkin jos siihen on liittynyt pallonhallintaa. Perusteltu ja harkittu väite on se, että KrP olisi jo mestari, jos siellä olisi laitettu tämä puoli paremmalle tolalle viime vuosina.
SPV varmasti ihastuttaa salibandykansaa kahdellakin tavalla, joilla se eroaa KrP:sta. Edustusjoukkue on paikallinen ja esimerkiksi kannatuskulttuuri on todella vahva. KrP:lla omat pelaajat loistavat tällä hetkellä poissaolollaan ja Nokialle siirtyminen ei ole osoittautunut helpoksi.
Taustalta on nostettava Koponen, joka yhtäältä on vahva seurapomo, mutta myös joukkueen valmentaja. Koponen oli pitkään joukkueen päävalmentaja ja piti kaikkia lankoja käsissään. Kun Seinäjoella lähdettiin rakentamaan uutta tulemista ”omien poikien” voimin, luopui Koponen lopulta suurimmasta vallastaan.
Kuusi vuotta edellisen välieräpaikan jälkeen SPV on jälleen mitalipeleissä. Seuran iso ajatus on edelleen Koposen, mutta lippulaivan pääruorissa on Jori Isomäki, joka ehti hänkin epäonnistua kahtena keväänä. Siinä on vastuunjaosta hyvää oppia myös Nokian suuntaan.
—
SPV-päävalmentaja Jori Isomäen kommentteja julkaistaan myöhemmin Pääkallossa.