Viime viikolla nousi esille keskustelua toisen polven huippupelaajista salibandyssa.
Syynä tähän oli Classcin Teemu Karppasen esiintyminen SPV:tä vastaan. Jo viime keväänä säväyttänyt Karppanen osui neljästi SPV:n verkkoon, kun seinäjokiset voittivat pelin 5-4. Karppasen isä Tero Karppanen oli aikoinaan MM-kisakävijä ja huipputehokas laituri Suomen liigassa 1990-luvulla ja 2000-luvulla. Nuorempi Karppanen on tehnyt nyt läpimurtoaan 20-vuotiaana liigassa, mutta ei ole ainakaan vielä liigan tähtipelaaja.
Huomionarvoista on, että Karppanen hyökkää ykköskentässä yhdessä Eemeli Salinin ja Viljami Virtasen kanssa, joka on taasen Classic-legenda Vesa-Matti Virtasen poika. Täten samassa kentällisessä on peräti kaksi toisen polven liigaosaajaa. Classicissa voisi olla vielä Lassi Vänttisen poika Oliver Vänttinen, mutta Vänttinen palasi Sveitsistä paikalliskilpailija Nokian KrP:n paitaan. Vänttisen rooli on ollut toistaiseksi vaatimattomampi kuin Virtasen ja Karppasen.
Vaikka liigasalibandya on pelattu jo yli 35 vuotta ja maajoukkuepelejä yli kolmekymmentä vuotta, ei kahden eri polven huippupelaajia ole ollut liiaksi esillä. Pitää toki erottaa sekin, että mikä on kellekin huippupelaaja?
Selkein esimerkki lienevät Kohoset, joista Mika Kohosta pidetään kaikkien aikojen parhaana pelaajana. Hänen poikansa Gabriel edustaa Ruotsin maajoukkuetta, ja on esimerkiksi voittanut jo pari Ruotsin mestaruutta isänsä alaisuudessa, nuorten MM-kullan ja pelannut aikuisten MM-finaalissa. Kansainvälisesti on kiintoisaa, että Norjan legendan Willy Fauskangerin poika Sander Fauskanger on myös pelannut MM-tasolla. Sekä Fauskanger että Kohonen pelasivat MM-kisoissa kolmella vuosikymmenellä.
Jos pelkkä liigatasolla pelaaminen huomioidaan, niin vanhempien ja lasten välisiä komboja löytyy jo eri tavalla. Ehkäpä tunnetuin pari on Markelinit, sillä isä Juha oli Oilersin huippupakki vuodet 1994-1999, ja poika Rasmus Markelin edusti Oilersia vuodet 2011-2021. Isä pelasi A-maajoukkueessa muutaman ottelun, poika U23-maajoukkueessa.
Vähän eri tavalla katsoen Juuso Ahola on maailmanmestari ja isä Petri Ahola pelasi aikoinaan Porissa liigaa. Juuso Ahola on siis jo 22-vuotiaana isäänsä menestyneempi pelaaja. Pete Heinosen pojasta odotettiin liigapelaajaa Happeeseen, mutta Eino Heinonen pelasi lopulta vain 13 liigapeliä. Poika juhli silti vuoden 2015 nuorten MM-kultaa laidoillaan Ville Lastikka ja Rasmus Kainulainen.
Entäpä Kaupit sitten? Isä Jussi Kauppi pelasi liigassa 1990-luvulla useamman kauden ManU:ssa liigaa ja muutaman kauden divaria Kooveessa. Äiti Jutta Keski-Korhoselta löytyy myös viisi liigapeliä 1990-luvulta ManUn paidasta. Veera ja Oona Kauppi ovat eittämättä kaikkien aikojen menestynein sisarpari salibandyn naisten sarjoissa ja kansainvälisessä kilpailussa.
Myös liitossa aiemmin urallaan työskennellyt Kim Sällström pelasi 1990-luvulla liigassa. Sällström valmensi EräViikinkien naisia 2023-25, jolloin joukkueessa pelasivat tyttäret Trista ja Trine Sällström. Jälkimmäinen on myös edustanut Suomen MM-tasolla.
Vasta 18-vuotias Peetu Rantala on ehtinyt pelata liigassa jo 68 ottelua. Isä Teppo Rantala pelasi liigassa menestyksekkään uran ja edusti Suomen maajoukkuetta 22 kertaa.
Muita esimerkkejä liigatasolta ovat ainakin Kemppaiset, jotka vielä sattuivat nousemaan samalla kaudella liigaan kahdessa eri joukkueessa keväällä 2016. Isä Petri LASBin peräsimessä ja poika Jere Steelersin paidassa. Poika kuitenkin debytoi liigassa kentällä vasta kaudella 2018-19.
—
Lisää esimerkkejä löytyy varmasti useitakin kappaleita, joten niitä voi ehdotella tai nostella esiin sosiaalisessa mediassa ja foorumilla. Tiedotpeliurista on otettu NHLFinnsistä ja mahdollisista virheistä voi myös ilmoittaa toimitukselle.