- Viestejä
- 1,663
Sveitsiläiset seurat ottavat ulkomaalaisvahvistukseksi kenttäpelaajia ja ulkomaalaiset maalivahdit ovat todellisia harvinaisuuksia.Voisitko avata hieman tätä. Olen kuullut, että Kososta on tarjottu myös Sveitsiin.
Sveitsiläiset seurat ottavat ulkomaalaisvahvistukseksi kenttäpelaajia ja ulkomaalaiset maalivahdit ovat todellisia harvinaisuuksia.Voisitko avata hieman tätä. Olen kuullut, että Kososta on tarjottu myös Sveitsiin.
Juu, pudotuspelijoukkueet voivat olla edelleen nuo perinteiset, mutta jos sarja pitäisi jostain lyödä kahtia, niin pistäisin tällä hetkellä ennemmin top6/bottom8 tai top10/bottom4.Ei tuo TOP-8 ja BOTTOM-6 jaottelu nyt aivan romukoppaan ole kosahtanut. Todennäköisyys, että ensi kaudella palataan vanhoihin jakoryhmiin on erittäin suuri. Lasb tulee pomminvarmasti palaamaan kellarikerrokseen, oli lopulta tehdä sen jo viime kauden runkosarjan lopussa. Ervi puolestaan ei vedä vihkoon kahta kautta peräkkäin. Tiedän, että Oulussa herätellään toiveita päästä hämmentämään tätä soppaa, mutta kyllä se perinteisen TOP-8/BOTTOM-6 jaon toteutuminen ensi kaudella on se todennäköisin skenaario.
Tämä. Kauden alkuun on vielä jotain neljä kuukautta aikaa, jos nyt pelattaisiin edes vähän ennen sijoitusten päättämistä.
Ei kannata. Top8 - bottom6 jako on ollut selvä jo monta vuotta peräkkäin. Niin oli vuosi sittenkin.
Ja poikkeus vahvistaa säännön.
Niinpä tietenkin. En osannut ajatella sitä. Mutta pitäisikö se kyseenalaistaa, jos tarjolla olisi maailman paras maalivahti? Lätkässä avaintekijöiden poimintajärjestys on yleensä seuraava:Sveitsiläiset seurat ottavat ulkomaalaisvahvistukseksi kenttäpelaajia ja ulkomaalaiset maalivahdit ovat todellisia harvinaisuuksia.
Ja poikkeus vahvistaa säännön.
Ei kannata. Top8 - bottom6 jako on ollut selvä jo monta vuotta peräkkäin. Niin oli vuosi sittenkin.
Kyllähän jääkiekossa poimitaan ekana ykkössentteri. Esim. NHL:n varaustilaisuudessa seurat hakevat mieluiten johtavia senttereitä. Toki myös maalintekijät ja kiekolliset pakit ovat haluttuja, mutta maalivahteja menee ihan kärkivarauksina harvemmin.Niinpä tietenkin. En osannut ajatella sitä. Mutta pitäisikö se kyseenalaistaa, jos tarjolla olisi maailman paras maalivahti? Lätkässä avaintekijöiden poimintajärjestys on yleensä seuraava:
1. valmentaja
2. maalivahti
3. ykkössentteri
4. rightin pakki, mielellään kiekollinen ja ampuva
Kyllähän jääkiekossa poimitaan ekana ykkössentteri. Esim. NHL:n varaustilaisuudessa seurat hakevat mieluiten johtavia senttereitä. Toki myös maalintekijät ja kiekolliset pakit ovat haluttuja, mutta maalivahteja menee ihan kärkivarauksina harvemmin.
2) maalivahteja on jatkossakin tarjolla runsaasti ja halvemmalla kuin kenttäpelaajia. Huippumaalivahtiin on lähes aina järjestettävissä tilaa palkkakatossa toisin kuin kärkisenttereihin.
Ajattelin enemmän joukkueen rakentamista Suomessa kuin nahilassa. Mutta en usko, että Stanley Cupiakaan on voitettu huonolla tai edes keskinkertaisella molarilla. Sanotaanhan, että lätkässä mv on puolet joukkueesta. Järjestykseni perustui siihen miten Hannu Jortikka kertoi koonneensa mestaruusjoukkueensa. Aika saattaa olla muuttanut tosiseikat sillä onhan Tepsinkin joukkueet viimeiset 20 vuotta usein koottu päin peppua. Yleensä juuri tarpeeksi hyvä ykkössentteri on puuttunut, koska nykyisessä markkinatilanteessa siitä joutuu maksamaan paljon ja kiinnitys tulee tehdä jopa 1-1,5 vuotta ennen kauden alkua. Muita maajoukkuetason pelureita on saatavilla vielä edelliskauden joulun tienoille saakka. Maalivahtitilanteen suunnittelussa pitää olla kanssa runsaasti etuajassa, jotta systeemi pyörii. Ja kaikki voi silti mennä esim. muutamalla loukilla nurinniskoin.Eikö juuri tämä kerro ettei maalivahdit ole kärjessä kun joukkuetta valitaan? Joukkueen kasvot on pääsääntöisesti ykkössentteri, jotka vetää myös eniten palkkaa ja näiden ympärille draftista lähtien kasataan muu jengi. Lätkässä lajin luonteesta johtuen sentterillä on toki paljon isompi rooli kuin salibandyssä, jossa parhaat pelaajat jakaantuu tasaisemmin eri pelipaikoille. Toisaalta salibandyssäkin näkisin että maalivahdit aika harvoin ratkaisee nykyään pelejä olemalla reilusti parempi kuin vastapuoli. Suomessa kärkivahtien taso on toki varmasti eri luokkaa kuin Sveitsissä.
Tärkeä sopimus, niinkuin Ahonkin soppari. Luulen Kukkolan olevan tasaisempi ja kovempi kuin viime kaudella, hyvinä päivinä oli viime kaudellakin todella hyvä. Voi vain arvailla mistä epätasaisuus johtui. Ilmeisesti Kurre alkanut kaivaa rahaa jostain takapihan kätköistä ja kululeikkaukset peruttu😁.Jani Kukkola jatkaa ErVissä!
Lähde: EräViikinkien Instagram.
Samaa mieltä Hirvisuon osalta, etenkin plaijareissa ilman Jaloa puutteet näkyivät. Kovasti kyllä kaveria kehuttiin, mutta ei mukaan silmään mikään paras peliä tekevä sentteri. Jalon ollessa kunnossa toki toimii Hirvisuon puolustusvoittoinen pelityyli. Sinällään miksei Hoikkasta laiteta sentteriksi? Ennen loukkaantumistaan oli hyvä sillä paikalla!Ajattelin enemmän joukkueen rakentamista Suomessa kuin nahilassa. Mutta en usko, että Stanley Cupiakaan on voitettu huonolla tai edes keskinkertaisella molarilla. Sanotaanhan, että lätkässä mv on puolet joukkueesta. Järjestykseni perustui siihen miten Hannu Jortikka kertoi koonneensa mestaruusjoukkueensa. Aika saattaa olla muuttanut tosiseikat sillä onhan Tepsinkin joukkueet viimeiset 20 vuotta usein koottu päin peppua. Yleensä juuri tarpeeksi hyvä ykkössentteri on puuttunut, koska nykyisessä markkinatilanteessa siitä joutuu maksamaan paljon ja kiinnitys tulee tehdä jopa 1-1,5 vuotta ennen kauden alkua. Muita maajoukkuetason pelureita on saatavilla vielä edelliskauden joulun tienoille saakka. Maalivahtitilanteen suunnittelussa pitää olla kanssa runsaasti etuajassa, jotta systeemi pyörii. Ja kaikki voi silti mennä esim. muutamalla loukilla nurinniskoin.
Myös salibandyssä mielestäni sentterin merkitystä aliarvioidaan. Viime kauden Tepsistäkin puuttui pätevä sentteri ykkösketjusta. Näen että Kailialan vaatimattomat pudotuspelitehot olivat paljon siitä kiinni, ettei sopivaa ruokintaa ollut. Hirvisuo olisi ollut parempi laiturina ja jäi tuossa ykkössentterin paikalla myös aivan liian vaatimattomille tehoille, jos mestaruudesta ajateltiin kamppailla. Nuori Vesterinen oli joukkueen paras sentteri ja olisi pystynyt vielä paljon mielikuvituksellisempaankin peliin kuin parin alakerran syötön jälkeen kääntämään pallon Hautamäelle. Vahvasti kiinnitin huomiota siihen, että joukkue ei juuri koskaan hyökännyt vasemman laidan eli Hoikkasen kautta. Tuollainen pelitapa oli helppo vastustajien lukea.