En ota kantaa kenttäpelaajiin, mutta maalivahtien osalta oma ajatukseni valmentajana on, että ensisijaisesti aikuisten peleihin ei pidä ajautua liian aikaisin. Tähän saattaa toki olla poikkeuksia, mutta minun tarkemman seurannan aikana en ole havainnut positiivisia merkkejä aikaisesta aikuisten peleihin päätymisestä. Huipulle tähtäävän maalivahdin on tärkeää pelata käytännössä kaikki juniori-ikäluokat mahdollisimman kovalla tasolla (SM). Kasvaa moninaisen pelin keskellä, jota äärimmäisellä huipulla vaaditaan. Esimerkiksi 15 vuotiaana maalivahdin ei kannata mielestäni pelata miesten kakkosta tai edes Divaria, koska peli on liian yksinkertaista.
Ja tällä en tarkoita sitä etteikö maalivahti voisi pelata yhtä ikäluokkaa vanhemmissa, kunhan ne ikäluokat tulee pelattua. En ikimaailmassa heittäisi kokonaisen ikäluokan yli ketään pääsääntöisesti harjoittelemaan ja pelaamaan. Yksittäisiä pelejä ja harjoituksia toki voi käydä, mikäli se ei häiritse maalivahdin keskittymistä oman pitkän tähtäimen tavoitteensa saavuttamiseen.
Pikavoittoja ei todellakaan kannata tavoitella. Tässä on valtava vastuu valmentajilla ja vanhemmilla. Pahimmillaan lahjakkaan pelaajan huippu-ura tuhotaan sillä ettei anneta käydä rauhassa läpi pelaajapolkua.
Lisäksi mietin, ettei ennen B-ikää tule olla edes joukkueen sisällä selkeää ykkösmaalivahtia. Se auttaa paitsi potentiaalisen maalivahdin pään kestämiseen, niin myös pitää useamman lapsen motivaation urheilussa ja harjoittelussa, joka tarjoaa laadukkaamman kokonaisarjen joukkueessa.
Nämä ovat toki vain minun ajatuksiani, mutta ne on syntyneet vuosien aikana erittäin vakaan harkinnan ja osittain kantapään kautta oppien. Haluan pystyä katsomaan itseäni peilistä vuosien päästä. Toimin ensisijaisesti ihmisten, en seuran näkökulmaa tarkkaillen.
