Salibandyssa ei ole milloinkaan ollut suljettua sarjajärjestelmää. Sellaista ei muistaakseni ole koskaan edes ehdotettu.
Jos nyt noita eroja mietitään , niin Fliigan taustojen osalta merkittävin asia on fyrkka. Jos divarista nousevalla seuralla olisi rajaton kassa ja se noustessaan voisi imaista itselleen ne pari-kolme markkinoilla vielä vapaana olevaa tai ulkomailta palaavaa pelaajaa ykköskenttäänsä, voisi se kenties kyetä jotenkin välttämään hissiliikkeen takaisin alas. Kaksituhattaluvun alussa muistaakseni Tapanilan Erän noustessa emoseura tällaisen taloudellisen injektion tekikin (eli poikkeuksia on).
Lisäksi se kassa on tärkeä kun pelimäärän kasvaessa kustannukset kasvaa.
Kolmanneksi sillä kassalla on merkitystä, jos säilyt, liigakaudelle kaksi mennessä, sillä syksyllä läpilyönneille joukkueen parhaille pelaajille löytyy joulukuun hulluilla viikoilla ottajia muista liigaseuroista ja heidän euroihin pitää pystyä vastaamaan.
Jos ei pysty, käy niin kuin Olsille ja Lasbille tuppaa käymään, he lähtee.
Pelaajan arki. Useimmissa liigaseuroissa on järjestetty hyvin aamutreenit, henk.koht. oheistreenit, lihashuollot ja muut. Joissain myös aamiaiset.
Muistaakseni jopa sillä hännän Lasbilla on urheiluopiston kanssa tämä valmennuskuvio. Kärkiseuroissa nämä asiat on järjestetty usein erinomaisesti, siksi ne imee pelaajat alemman kastin joukkueista. Ne pelaajat lähtevät kehittymään urheilijana.
Pelaajan arkeen liittyy myös se, pystyykö seura järjestämään muille kuinnopiskeleville pelaajille työtä joko seurassa tai yhteistyökumppaneillaan. Jos ei, joku toinen seura pystyy ja imee ne.
Valmennus. No. Tässä esim. haukat ei joudu antamaan tasoitusta, vaan siellä on jo liigatason valmennusryhmä. Mutta harvalla divarijoukkueella on. Itse asiassa suurimmalla osalla on krooninen valmennustiimiongelma. Saadaan kyllä pystyvä päävalmentaja (no, kaikki ei saa vaan jossain joudutaan ottamaan kenet nyt vaan saadaankin sitoutumaan), mutta kakkos-kolmosvalmentajat on sitten ihan mitä sattuu. Jos niitä on. Divarissa on siis myös joukkueita, jotka on käytännössä päävalmentajan varassa.
Liigaseuroissa tiimeissä tässä on iso loikka eteenpäin, usein kaikki kolme, osalla jopa neljä, on näin amatöörilajissakin huippuosaajia.
Ehjä junioripolku. Oma tai yhteistyöseuran kanssa, maakunnissa ei välttämättä tarvitse olla sopimuksia seurojen välillä kun vaihtoehtoa ei yleensä ole, mutta kyllä se sielläkin helpottaa.
Mutta 17-19-22 pitäisi junnut olla mieluummin sm-sarjan kuin divarin puolella, ja mieluummin pudotuspelitasoisia. Sitä nuoremmissa isot harrastajamäärät. Seuraorganisaatiossa juniori- ja valmennuspäällikön olisi hyvä toteuttaa junnuvalmentajien kanssa strategiaa, mikä tukee edustuksen pelitapaa. Tästä hieno esimerkki Classic, jossa sekä menestystä junnuissa että junnut pystyy nyt täyttämään loukkipaikkauksia edustuksessa.
Tai Indians, jonka junnujen peli on aika raskasta katsottavaa, mutta jos / kun sieltä tullaan edustukseen, on pelitavalliset asiat hallussa ja se steppi pitää ottaa sitten pelinopeuteen ja tilannekovuuteen, pelitapaa on harjoiteltu jo vuosia.
Tai paras ehkä ErVi, joka lopulta selvisi sulupolvenvaihdoksesta putoamatta ja nyt ylsi jo puolivälieriin sillä omista junnuista nousseella rungolla.
Varmaan voisi about kaikki liigaseurat ruotia läpi, mutta asian tärkeyttä kuvaa SPV/Jymy junnuyhteistyö - kuitenkin paikalliskilpailijoista kysymys.
Ottelutapahtuma. Sen lisäksi, että pelimäärä nousee, se vaatii lisää vapaaehtoisia talkoolaisia.
Hallin liigakelpoisuus ja sen taloudelliset mahdollisuudet. Tuottaako se seuralle vai halliyrittäjälle? Yleisökapasiteetti. Sijainti.
Lopulta kaikki palaa siihen talouteen. Lienee se merkittävin mahdollistava tekijä organisaation kehittymisessä ja toisaalta organisaation kehittyessä yleensä taloudelliset edellytykset paranevat.
Mutta
@mikavirtanen kanssa samaa mieltä urheiluromantikkona. Hienoa olisi saada Pohjois- ja/tai Etelä-Karjalasta joukkue liigaan. Kovin realistisena sitä en pidä. Ja syyt melkeinpä on siellä taloudessa, sitten junioripoluilla ikäluokkien pitkäaikaisessa pienentymisessä sekä Etelä-Suomen imussa mm. opiskelupaikkojen ja duunien osalta heti kun ollaan opiskeluikäisiä.
Ja Rauma tai Porikin kelpaisi.
Haukoista kyllä uskon vielä jonain päivänä liigaorganisaation kasvavan. Kenties taistelevat noususta ensi kaudellakin.
