20 minuutin pikaraportti ottelusta (vähän töksähtelevä siksikin):
Ei tehdä raportteja runkosarjasta ja ei ole ensi viikolla castiakaan, joten jokunen sana Indians-Oilersista tipahtaa tässä, kun peli ei ollut kaiken kansan nähtävilläkään tällä kertaa.
Ensinnäkin avauserässä Indians vei pallollista peliä ja määritti ottelun rytmin. Oilersille olisi varmasti sopinut paremmin pelin aaltoilu. 2-0-asemassa Indians joutui kerran Oilersin jyräprässin yliajamaksi ihan lopussa ja tauolle mentiinkin vain maalin erotuksella.
Toinen erä oli ehkä hiukan tasaisempi. Vähän sekavampikin, kun jäähyjä sateli molempiin suuntiin. Ennen viimeistä minuuttia olisin sanonut, että tasainen kaksikymppinen, mutta siinä Indians iski nopeasti vielä kaksi maalia, joten kyllä sitä tasaiseksikin voi kutsua. Oilers pelasi aika lailla yhtä sekavasti kuin avauserässä, mutta Indians ei enää niin vahvasti päässyt rytmittämään peliä pallon kanssa kuin avauserässä.
Kolmanteen erään tuli aivan erilainen Oilers. Prässi oli nostettu tosi korkealle ja se pakotti Indiansin ahtaalle. Indians teki harvinaisen paljon pallollisia, ja jopa helppoja pallollisia virheitä prässin (ehkä myös lamaannuksen) vuoksi ja oli hätää kärsimässä. Harvoin näkee tuollaista varsin pallovarmalta joukkueelta.
Indiansin prässitasosta sen verran, että se oli pääosin maltillinen, mutta omaan silmään eri kentät antoivat painetta eri tavoin. Varsinkin ykkösellä palloton peli vaikutti silmääni aktiivisemmalta. Se voi olla harhaluulokin, sillä pallovarmalla kentällä oli peliväline enemmän, ja monessa tilanteessa jälkipaine oli vahva.
Indiansin haki avauksissaan ratkaisua verkkaisella lähdöllä paremmin kuin Oilers, mutta kolmoserän pyörremyrsky oli liikaa.
Oilers myös peluutti fiksusti kahteen parhaaseen kenttään pääosin keskittyen kolmannessa erässä. Varsinkin Kainulaisen kenttä vs. Indiansin kolmonen oli paikoin myrkkyä kotijoukkueelle.
Ratkaisu: Oilers sai 5-4- ja 5-5 -maaleissa apuja myös Mikko Kirvesniemeltä, jolle osui synkkä hetki. Alhossa madellut Indians tuli kuitenkin vielä tasoihin viimeisellä vitosella. Sillä oli huippusauma viedä voitto lopun ylivoimalla, mutta se möhli totaalisesti päästämällä Matias Veikkolan alivoimalla yksin läpi ja peli ratkesi puoli minuuttia ennen loppua.
Ottelun hahmoja:
Pallotaikurit Aaro Astala (Indians) ja Rasmus Kainulainen (Oilers) olivat sekä viihdyttäviä että erinomaisia pelin edistäjiä koko 60-minuuttisen. Nuori Matias Juuranto iski hatullisen ja on ottanut hienosti vastaan saamansa isomman roolin.
Yleinen tunnelma:
2792 silmäpari piti huolen siitä, että tunnelma oli kohdillaan. Kaukalossa painettiin derbyhengessä paikoin oikein railakkaastikin ja tunne välittyi katsomoon. Joukkueista löytyy yksilötaitoa oikein mukavasti ja maalien lisäksi muutamat hienot yksilösuoritukset toivat lisäväriä otteluun.
Indians oli järjestänyt hienon tapahtuman ja kyseessä on mielestäni Suomen paras salibandyderby tällä hetkellä kaikin puolin. Peli tarjosi oikeastaan aivan koko paketin mitä salibandypeli voi parhaimmillaan tarjoilla.
Joukkueiden tilanne:
Oilers on mahdollisesti selättänyt tällä haavaa pahimmat mörkönsä ja pääsee kolmen voiton putken siivittämänä hyvillä mielin joululomalle. Joukkue käyttää rajua prässiään paikoin erittäin hyvin ja se nähtiin jo Classicia vastaan viime kuun lopulla. Koko ottelua se ei toimi, mutta täsmäaseena se on hyvä sabluuna käytettäväksi. Edelleen niin sanottuja “ehjiä kuusikymppisiä” ei ole vielä lähellekään nähty, mutta hyviäkin elementtejä joukkueen pelissä on.
Indiansia on kehuttu alkukaudesta meikäläisenkin taholta, mutta nyt on meneillään vaikea jakso. Kolme tappiota viikon sisään ja derbyssä Indians kyllä sössi mahdollisuutensa ihan itse. Helppoja virheitä tuli liikaa, ja erittäin pallovarmojenkin pelaajien ratkaisut olivat paikoin hirmu huonoja. Loma tulee westendiläisille hyvään saumaan, sillä viikon sisään ryhmä kärsi kolme tappiota hienon ErVi-voiton jatkeeksi.
P.s. jos viisi lukijaa tykkää niin julkaistaan ihan saitillekin.
P.p.s. Huomenna lisää ottelusta paluun tehneen Casper Pfitznerin haastattelun muodossa.