Ehkä tämä alennustila on kuitenkin peräisin siitä, että laji suhtautuu liian vakavasti itseensä.
Mietitään hetki konseptia.
Palloiluhallin kulmaan tuodaan pikkutakki päällä asiantuntija, joka puhuu kääntöpelin nyansseista, erätauolla haastatellaan ihmisiä, videoilta tarkastellaan maaleja ja kurinpitolautakunta asettaa rangaistuksia. Vaikka kaikki luulee olevansa oranssitakkisten hokiporukoiden lähetyksessä, todellisuudessa ollaan bunkkerissa ~500 ihmisen seassa tekemässä telkkariin ohjelmaa, joka tavoittaa 5000 ihmistä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ehkä pitäisi katsoa peiliin ja miettiä miksi tässä tilanteessa ollaan. Säännöt muuttuvat joka vuosi ja tuodaan mukaan ammattimaista otetta, mutta vuosi toisensa jälkeen katsojat äänestävät jaloillaan, voisiko tästä päätellä että se kulmalauteilla fistbumbia edeltänyt päätös ei maistu kuluttajalle?
Pelitapahtumat kestävät ihan liian kauan suhteessa siihen, kauanko maalin syntyminen ottaa aikaa, koripallossa, käsipallossa jne... ei tuuleteta maaleja ja palata keskiympyrään tai katsella videolta voidaanko piste hyväksyä. Onko ihan pakko amatöörilajissa olla niin tosissaan, vaikea niistä on kirjoitella mielipiteitä kun videolta nähdään totuus, ei paljon spekulaatioita jää ilmaan mistä väitellä somessa. Ja kun vapaa-aikaa on rajoitetusti tarjolla, niin 3h ottelutapahtuma on aika suuri panostus.
Junioriputki on kuiva kuin sahara, ei laadullisesti vaan määrällisesti, koska viimeksi on ollut näin vähän valtakunnallisia joukkueita A ja B junioreissa? Nykyään haaveillaan lasten ruokavalion ja nukkumisen tarkkailusta junioripoluilla, eikä huomata että kustannukset suurissa kaupungeissa on jääkiekon tasoa, mistä johtuu että junioripelit pelataan nykyisin maakunnissa.
Kiistaton tosiasia on että valtaosa F-ligan ja divarin katsojista on junioripolkuun sidoksissa, aika paljon on vaadittu että Helsingistä lähdetään Seinäjoelle katsomaan reikäpalloa palloiluhalliin, jos tarjolla on esim. Nokia-areenassa Tampereella jääkiekkoa, samoista katsojista lajit kuitenkin taistelevat.
Oman osansa saa tausta-organisaatiot. Stetsonista ravistettuna 99% pelaajista on joko työssäkäyviä tai opiskelijoita joilla on kodin ja päätoimen ohalla kolmas organisaatio, mikä haluaa jotain irti ihmisestä sekä sitoutumista. Vaikka ammattimaisessa toiminnassa näin pitää olla, mutta mistä tähän koneistoon tuodaan lisää vara-osia? Kuilu hyvän pelaajan joka ei viitsi uhrata itseään Eerikkälän alttarille ja amatimiehen välillä on kampawiineriosaston mielestä liian suuri.
Ajatukset summattuna, pitäisikö ostaa päättäjille suurempi pipo joka ei kiristä, luopua pikkutakeista, VAR tilannehuoneista ja olympiaunelmista, jotta voitaisiin palata perusasioiden ääreen. Lajihan on hauska, nopeatempoinen ja matalan kynnyksen harrastus, valitettavasti F-liiga ei tunnusta mitään yllämainituista kohdista.
paakallo.fi
