Kiitos jäsenet
@Lisälyönti ja
@Junnukoutsi asiallisista viesteistä.
Kumpikin on varmasti enemmän jäljillä kuin oma, hieman kärjistetyn black&white. Ihan kaikkia tekstejä en kuitenkaan peru, katsotaan niitä tuossa kohta. Ei ehkä kuitenkaan tarpeen täyttää tällä pohdiskelulla tämän otsikon keskustelua tämän enempää. Ehkä keskitymme tulevan Mestareiden Cupin ruodintaan...
Aloitetaan Suomi oy:n menestyksestä. Menestys ruokkii ja jos vielä on suotuisa maaperä, jatkumo voi kantaa hyvinkin pitkälle. -95 jälkeen jäähalleja nousi pienempiinkin maalaiskuntiin runsaissa määrin.
Mitä aiheutti aikanaan:
- M15 ja kumppaneiden Curling -menestys,
- Lepistö, Korpi,
- Kasvio, Sievinen&co,
- Lumilautailun ja frisbeegolfin "rokkistarat",
- jne, unohtamatta perinteisiä paineja, keihäitä ja talvilajeja, kun niissä kivasti menestystä tulee. (Tähän ehkä myös surullinen esimerkki mäkihypystä)
Kyllä, hemmetin hyvää säpinää koko kansakunnan keskuuteen, mutta erityisesti iso ja innostava vaikutus lapsiin ja nuoriin. Buumi.
Ennen vanhaan menestystä ei tullut edes lätkässä vaan hävittiin lähestulkoon aina ihan pystyyn Kanadalle, Neuvostoliitolle ja monelle muulle maalle.
Totta. (Tosin nyt ei voiteta enää Sveitsiä, Slovakiaa, Ranskaa, Saksaa, Itävaltaa jne, jotka silloin joskus olivat pisteautomaatteja) Mielestäni tähän anteeksipyytelevään valmiiksi hävittyyn kulttuuriin konkreettinen muutos alkoi näkyä 2016 U20 Aho, Laine, Rantanen johdolla. Sama kantaa edelleen, hyvä niin!
Mutta mitä kiekkoon tulee, niin muutaman vuoden takaiset mitalit saattaapi olla unen näköä tulevaisuudessa. Nimittäin -01 Lundellin ja Kakon jälkeen on pelottavan hiljasta. Eikä näistäkään jälkimmäinen oikein tahdo riittää. Siinä olet oikeassa, että "Skoda-cupin" saa jättää omaan arvoonsa, mutta menestys ruokkii, kuten yllä mainitsin.
Tasapäistäminen.
Olisiko Litmanen, Selänne ja nuo muut nimetyt tyypit samanlaisia pelaajia, jos olisivat pelanneet tasavaihdot/peliajat silloisten kanssajunioreiden kanssa? Jos heitä olisi paheksuttu valtavista tehoista oman ja vanhemman ikäluokan peleissä? Ehkä, ehkä ei. Itse kallistun jälkimmäiseen.
On itsestään selvää, että me haluamme tarjota jokaiselle lapselle turvallisen, inspiroivan ja elämätaitoja opettavan ympäristön. Ei näitä pitäisi tarvita kenenkään erikseen mainita. Toimintaan halutaan kaikki mukaan, ketään ei haluta menettää. Jossain vaiheessa kuitenkin menetetään. Halutaanko silloin menettää Jari ja Teemu vai Simo-Pekka ja Anna-Liisa? Harrastuksen parista? Seurasta/joukkueesta?
Jos tilanne on G-junnujen pelissä 22-0 toisen erän lopussa, syy on varmaan kaikkein vähiten niissä, jotka ovat nuo 22 maalia tehneet. Ei tosin palvele ketään, siitäkin samaa mieltä. Voi olla syyt muualla(kin), mutta jos ei ole mahdollista sitä lahjakasta urheilijalasta laittaa oikean tasoiseen sarjaan, yleensä vanhempiin tms., vaan hänen pitää vetää ne tasavaihdot suitset kaulassa ja osan vanhempien kritiikki niskassa, ei sekään kyllä oikein ole.
Tikkasta ja Kurria ennen oli NHL:ssa suomalaisia. Sillon ei vaan ollut mahdollista tietää heidän edesottamuksistaan livenä, ehkä muutaman päivän viiveellä, jos oli oikein innokas
.
Kehittyminen ja voittamaan oppiminen tapahtuu sitä myötä että kilpailu ympärillä on kovaa ja vaste kova, se onnistuu aluesarjoissakin. Katso vaikka Ruotsia, ei siellä ole dream teamejä missään vaiheessa junnuja. Siellä on aivan helvetisti enemmän joukkueita ja pelaajia, jotka pelaa tasaisia pelejä keskenään pääosin omalla alueellaan ja välillä ylialueellisesti, ja sitten tulee U19 MM-kisat ja näistä otetaan kermat päältä ja hakataan Suomen jengi 16-4. Samalla Suomessa jotkut haluaa että on 10-vuotiaiden SM-sarja että suuret ja mahtavat keltasiniset pääsee johonkin Ouluun pelaamaan kovia matseja kun ympärillä olevat seurat on imetty kuiviin ja valitellaan kun oman alueen taso on niin paska.
Näin on. Ja onnistuu pitkällekin aluesarjoissa. Mielestäni tässä kuitenkin on myös muut toimijat otettava huomioon, kuin se muut kuiviin imevä suuri ja mahtava. Ei kai ne sentään lapsia pakottamaan pysty. Tai kotoa hae? Olisiko siellä kuitenkin jotain sellaista tarjolla, että maksavan vanhemman aika- ja talousresurssi antaa hyväksynnän asialle? Tästä on kyllä ihan tässä Varsinais-Suomessakin viimeisen 10v ajalta surkeita esimerkkejä, kun on osittain katteettomilla lupauksilla saatu ne kyläseuralle elintarkeät junnut istumaan omalle penkille vähäisellä vastuulla, samaan aikaan sen kyläjoukkueen vain muistellessa aikoja jolloin pelaajia riitti vielä vaihtopenkillekin.
Pikavoittojen tavoittelu, ei hyvä. Iso määrä surullisia esimerkkejä, meidänkin lajin parista. Hyvin sanottu:
esimerkiksi tiivis kilpikonnapuolustus ja nopeat vastahyökkäykset toimivat tiettyyn pisteeseen saakka erinomaisesti, mutta jossain kohtaa sillekin tavalle tulee seinä vastaan.
Mutta tosiaan, parempia ajatuksia kuin oma ulosantini, Teillä molemmilla. Näillä twisteillä vähän Eerikkilän neppailuita ja sitten kohtapian Kupittaan kirkkaita valoja!
