Pääkallo.fi

P19 SM-sarja 2022-2023

Viestejä
581
Väitän, että säbässä hinku mestaruuksien ja majupaikkojen perään on keskimäärin laskenut pelaajien joukossa. Hardcore säbäväkeä toki edelleen löytyy, mutta laajemmin into on laantunut.

Tässäkin on tullut varmasti mojovasti sitä realismia kautta linjan sekä vanhemmilla että pelaajilla. Ensimmäiset pytyt ja majupaikat ovat tarjolla P17 ikäluokassa ja silloinkin pääsääntöisesti harvoille pelaajille ja pytyt varsinkin isoille seuroille. Kivoja muistoja mutta harva 13-vuotias yläkouluun siirtyvä katsoo elämäänsä juuri viikkoa pidemmälle. Säbä olisi kivaa mutta kun ajankäytöllisesti vaaditaan noita edellä kirjoittamiani määriä on ratkaisu usein helppo.

Ehkä seurojen kannattaisi tosissaan miettiä matalamman sitoutumisen ja kynnyksen tarjoamista. Usealle kerta viikkoon säbää kaverien kanssa varmasti maistuisi ja joskus mausteeksi jotain paikallispelejä. Hinnatkin liikkuisivat täysin eri mittaluokassa. Eletään sellaisia aikoja että saattaa paineita kotitalouksilla olla talouden kanssa ihan eri tavalla kuin lähimenneisyydessä 🤷🏻‍♂️
 

juhasiltanen

Tämä lause hyppäsi ainakin omille verkkokalvoille. Laji mistä juuri kukaan ei tienaa koskaan pennin jeniä on jo 13-vuotiaiden iässä sellainen ettei ole seuroissa ”kerran viikossa”-harrastelua vaan painetaan täysillä ”3 kertaa viikkoon+pelit”. ”Edullista” löpöä poltetaan maantielle pitkin Suomea liiton sarjoissa että kehitytään.

Kyllähän 9-vuotiaat painaa jo 4 kertaa viikossa.
 
Viestejä
888
Ehkä tämä heijastelee tilannetta, jossa harrastuksesta yritetään väkisin luoda kilpaurheilua. Tottakai seurat brändäävät itsensä korkealle, Salibandyssa joukkueen budjetti jää puoleen siitä mitä nakkikioskilla, mutta näkyvyyttä haetaan jopa globaalisti. On selvää että vinoutuma heijastuu nuoriin, joiden pitäisi olla illasta toiseen näyttelytavaraa.
Toivottavasti Suomessa ei kilpavarustella joukkueita hengiltä, siinä kilpailussa emme tule pärjäämään.
Ehkä voisi miettiä, olisiko laji jopa suositumpi hieman rosoisena, missä myös epätäydellinen suoritus kelpaisi.
Tämä lause hyppäsi ainakin omille verkkokalvoille. Laji mistä juuri kukaan ei tienaa koskaan pennin jeniä on jo 13-vuotiaiden iässä sellainen ettei ole seuroissa ”kerran viikossa”-harrastelua vaan painetaan täysillä ”3 kertaa viikkoon+pelit”. ”Edullista” löpöä poltetaan maantielle pitkin Suomea liiton sarjoissa että kehitytään. Voisin heittää ilmoille kysymyksen,mihin pitäisi kehittyä harrastaessa/liikkuessa 🤷🏻‍♂️

Ajankäyttö alkaa olla sitä luokkaa ettei ole mitenkään kummallista että vanhemmat ja varsinkin teinit valitsevat toisin. Vähän OT mutta pakko oli käydä tämä kirjoittamassa.
Tavallaan saan kiinni, ja tavallaan en saa kiinni, tästä keskustelusta. Dropout-ilmiö on ilman muuta ongelma monissa joukkueissa ja harrastaminen on kallista. Kulurakenteita kannattaa pohtia kriittisesti, totta kai, ja lapsivaiheen urheilun pitää erottautua selkeästi nuorisovaiheen urheilusta. Totta on myös, ettei säbän pelaamisella juuri kukaan ansaise aikuisena elantoaan. Mutta tämä on mielestäni silkkaa höpinää, ettei silti voisi pelata tavoitteellisesti. Ei koko toimintaa voida rakentaa vähiten motivoituneiden tarpeiden mukaan. Jos haluaa pelata, mutta vähemmän, voi siirtyä haastajatasolle. Minua ärsyttää vähättelevä sävy. Ammattilaisuus ja tavoitteellisuus ovat eri asioita. On todella erikoinen ajatus, etteivät nuoret saisi kokeilla rajojaan ja kehittyä lajissa jossa eivät voi aikuisina tienata. Kyllä leikkivä ihminen voi kilpailla ja saada siitä elämälleen lisäsisältöä vaikka tienestit tulisivat toisaalta. Sitä paitsi on tavoitteellisen tiimityön oppimisesta nuorena ihan konkreettista hyötyä työelämässäkin.
 
Viestejä
581
Ammattilaisuus ja tavoitteellisuus ovat eri asioita. On todella erikoinen ajatus, etteivät nuoret saisi kokeilla rajojaan ja kehittyä lajissa jossa eivät voi aikuisina tienata. Kyllä leikkivä ihminen voi kilpailla ja saada siitä elämälleen lisäsisältöä vaikka tienestit tulisivat toisaalta. Sitä paitsi on tavoitteellisen tiimityön oppimisesta nuorena ihan konkreettista hyötyä työelämässäkin.

Tämä näkökulma toki jäi itselläni huomioimatta. On lapsia ja etenkin nuoria jotka haluavat aina vain paremmiksi ja harrastuksessa on jo tavoitteellisuutta ja kilpailu maittaa. Tätä tietenkin tulee tukea ja usein nämä urheilussa tavoitteelliset yksilöt pärjäävät myös koulussa ja homma on hienosti tasapainossa. Ei ole muilta pois.

Mutta sitten on se toinen puoli ettei seurat oikein tuota ”höntsää” tarjoa monestikaan ja monilta homma loppuu kokonaan kun vaihtoehdot ovat on/off. Valmentajat mainostavat usein ettei tarvitse joka treeneissä käydä ja blaablaa mutta haastavaa se on olla puolittain mukana useinkin kun luonnollisesti tasoerot kasvavat kahden ääripään välillä.

Ikuisuuskeskustelu joka nousee ajoittain eikä tuo henkilökohtaisesti itseäni mitenkään rassaa. Näppituntuma vain on että nuoret eivät ajattele ihan samoin ajankäyttöään kuin 10 vuotta sitten. Eri urheilulajeissa seurojen tulisi vastata tähän haasteeseen että käytätkö aikaasi harrastukseen 4-5 päivää viikossa vai lopetatko,pitäisi olla välimuotoja 🤷🏻‍♂️🤔
 
Viestejä
347
Tavallaan saan kiinni, ja tavallaan en saa kiinni, tästä keskustelusta. Dropout-ilmiö on ilman muuta ongelma monissa joukkueissa ja harrastaminen on kallista. Kulurakenteita kannattaa pohtia kriittisesti, totta kai, ja lapsivaiheen urheilun pitää erottautua selkeästi nuorisovaiheen urheilusta. Totta on myös, ettei säbän pelaamisella juuri kukaan ansaise aikuisena elantoaan. Mutta tämä on mielestäni silkkaa höpinää, ettei silti voisi pelata tavoitteellisesti. Ei koko toimintaa voida rakentaa vähiten motivoituneiden tarpeiden mukaan. Jos haluaa pelata, mutta vähemmän, voi siirtyä haastajatasolle. Minua ärsyttää vähättelevä sävy. Ammattilaisuus ja tavoitteellisuus ovat eri asioita. On todella erikoinen ajatus, etteivät nuoret saisi kokeilla rajojaan ja kehittyä lajissa jossa eivät voi aikuisina tienata. Kyllä leikkivä ihminen voi kilpailla ja saada siitä elämälleen lisäsisältöä vaikka tienestit tulisivat toisaalta. Sitä paitsi on tavoitteellisen tiimityön oppimisesta nuorena ihan konkreettista hyötyä työelämässäkin.
Olet kyllä ihan oikeassa, pitää löytyä kanava pelata tavoitteellisesti ja kehittyä hyväksi ellei jopa parhaaksi.
Salibandy on kuitenkin yksilölaji jota harrastetaan porukalla. Nyt kun epäonnistumisesta tehdään muistettava tapahtuma ja häviö ei ole mahdollisuus, moni yksilö mietti, etenkin Oilersin ja KooVeen tapauksessa, miksi.
Harva juniori lopettaa koska ei ole rahaa, 17-18 vuotiaista suurin osa ei edes tiedä mitä se on vaan luulee sitä vain tavaran vaihdantavälineeksi, monet vanhemmat kyllä priorisoi lasten urheilun oman hyvinvoinnin edelle.
Tuskin moni lopettaa siksi että on usein reenejä, monesti joukkueessa on hyviä/parhaita kavereitakin, jolloin tapahtumat ovat ajanviettoa.
Vasta kun viikolla aletaan pää punaisena huutamaan kentälle että älä nyt kävele vaan prässää/syötä/lauo ja perjantaina kerrotaan ettei tarvi pukea viikonlopun peleihin, toisin kun valmentajat väittävät, se kilpailutilanne ei ole pitkässä juoksussa tervettä.
Ei tästä tilanteesta voida hypätä höntsyseuraan vilvoittelemaan, koska siellä ei ole kavereita. Moni tekee saman laskutoimituksen ja päätyy lopettamaan, mikä on isossa kuvassa koko lajin kannalta surkea asia.
 
Viestejä
888
Tämä näkökulma toki jäi itselläni huomioimatta. On lapsia ja etenkin nuoria jotka haluavat aina vain paremmiksi ja harrastuksessa on jo tavoitteellisuutta ja kilpailu maittaa. Tätä tietenkin tulee tukea ja usein nämä urheilussa tavoitteelliset yksilöt pärjäävät myös koulussa ja homma on hienosti tasapainossa. Ei ole muilta pois.

Mutta sitten on se toinen puoli ettei seurat oikein tuota ”höntsää” tarjoa monestikaan ja monilta homma loppuu kokonaan kun vaihtoehdot ovat on/off. Valmentajat mainostavat usein ettei tarvitse joka treeneissä käydä ja blaablaa mutta haastavaa se on olla puolittain mukana useinkin kun luonnollisesti tasoerot kasvavat kahden ääripään välillä.

Ikuisuuskeskustelu joka nousee ajoittain eikä tuo henkilökohtaisesti itseäni mitenkään rassaa. Näppituntuma vain on että nuoret eivät ajattele ihan samoin ajankäyttöään kuin 10 vuotta sitten. Eri urheilulajeissa seurojen tulisi vastata tähän haasteeseen että käytätkö aikaasi harrastukseen 4-5 päivää viikossa vai lopetatko,pitäisi olla välimuotoja 🤷🏻‍♂️🤔
Kyllä minä näitä ajatuksia komppaan :)
 
Viestejä
888
Olet kyllä ihan oikeassa, pitää löytyä kanava pelata tavoitteellisesti ja kehittyä hyväksi ellei jopa parhaaksi.
Salibandy on kuitenkin yksilölaji jota harrastetaan porukalla. Nyt kun epäonnistumisesta tehdään muistettava tapahtuma ja häviö ei ole mahdollisuus, moni yksilö mietti, etenkin Oilersin ja KooVeen tapauksessa, miksi.
Harva juniori lopettaa koska ei ole rahaa, 17-18 vuotiaista suurin osa ei edes tiedä mitä se on vaan luulee sitä vain tavaran vaihdantavälineeksi, monet vanhemmat kyllä priorisoi lasten urheilun oman hyvinvoinnin edelle.
Tuskin moni lopettaa siksi että on usein reenejä, monesti joukkueessa on hyviä/parhaita kavereitakin, jolloin tapahtumat ovat ajanviettoa.
Vasta kun viikolla aletaan pää punaisena huutamaan kentälle että älä nyt kävele vaan prässää/syötä/lauo ja perjantaina kerrotaan ettei tarvi pukea viikonlopun peleihin, toisin kun valmentajat väittävät, se kilpailutilanne ei ole pitkässä juoksussa tervettä.
Ei tästä tilanteesta voida hypätä höntsyseuraan vilvoittelemaan, koska siellä ei ole kavereita. Moni tekee saman laskutoimituksen ja päätyy lopettamaan, mikä on isossa kuvassa koko lajin kannalta surkea asia.
Tässä on hyviä pointteja, vaikka en ihan saa kiinni tuosta väitteestä että salibandy on yksilölaji jota harrastetaan porukalla. Ymmärtääkseni tarkoitat jotakin sen suuntaista, että kaikilta vaaditaan sitoutumista joukkueeseen, mutta joidenkin yksilöiden saama palaute on aina miinusmerkkistä t.s. joukkueena ei hävitä ja voiteta, vaan ainoastaan joidenkin yksilöiden panosta arvostetaan. Olenko yhtään kärryllä väittämäsi suhteen?

Jos näin on, pitää varmasti paikkansa että "merkityillä pelaajilla" motivaatio katoaa ja lopettaminen saattaa tapahtua ennen aikojaan. Mitä Oilersin P19SM-joukkueen valmennusta tunnen, niin siellä ei taatusti huudeta naama punaisena ja kytätä virheitä, vaan valmennusote on humaani. Mutta toki missä tahansa missä tapahtuu pelaajien joukkopakoja, olisi hyvä selvittää miksi niin moni pelaaja lopettaa tai siirtyy muualle.

Sitä sietäisi todellakin pohtia miten saataisiin sellaisia pelaajia, joilla ei ole mielenkiintoa tähdätä miesten edustustasolle mutta jotka eivät myöskään halua pelata haastajapelejä ilman tuttuja kavereita, pysymään SM-tasoisessa toiminnassa nykyistä pidempään.

Joukkuepelissä välimallit ovat vain vähän hankalia. Miten tällainen "semi-osallistuminen" käytännössä toteutettaisiin? Kyseessä olisi siis jonkinlainen kuvio, jossa pelaaja x saisi osallistua joukkueen y toimintaan muita kevyemmällä panostuksella. Kyseessä olisi eräänlainen rinnakkaisedustus josta vain puuttuu se rinnakkaisseura :)
 
Viestejä
347
Tässä on hyviä pointteja, vaikka en ihan saa kiinni tuosta väitteestä että salibandy on yksilölaji jota harrastetaan porukalla. Ymmärtääkseni tarkoitat jotakin sen suuntaista, että kaikilta vaaditaan sitoutumista joukkueeseen, mutta joidenkin yksilöiden saama palaute on aina miinusmerkkistä t.s. joukkueena ei hävitä ja voiteta, vaan ainoastaan joidenkin yksilöiden panosta arvostetaan. Olenko yhtään kärryllä väittämäsi suhteen?

Jos näin on, pitää varmasti paikkansa että "merkityillä pelaajilla" motivaatio katoaa ja lopettaminen saattaa tapahtua ennen aikojaan. Mitä Oilersin P19SM-joukkueen valmennusta tunnen, niin siellä ei taatusti huudeta naama punaisena ja kytätä virheitä, vaan valmennusote on humaani. Mutta toki missä tahansa missä tapahtuu pelaajien joukkopakoja, olisi hyvä selvittää miksi niin moni pelaaja lopettaa tai siirtyy muualle.

Sitä sietäisi todellakin pohtia miten saataisiin sellaisia pelaajia, joilla ei ole mielenkiintoa tähdätä miesten edustustasolle mutta jotka eivät myöskään halua pelata haastajapelejä ilman tuttuja kavereita, pysymään SM-tasoisessa toiminnassa nykyistä pidempään.

Joukkuepelissä välimallit ovat vain vähän hankalia. Miten tällainen "semi-osallistuminen" käytännössä toteutettaisiin? Kyseessä olisi siis jonkinlainen kuvio, jossa pelaaja x saisi osallistua joukkueen y toimintaan muita kevyemmällä panostuksella. Kyseessä olisi eräänlainen rinnakkaisedustus josta vain puuttuu se rinnakkaisseura :)
Yksilölajina tarkoitan, että pelaajan ja joukkueen intressit kohtaavat toisinaan. Pelaajalle on tärkeää olla hieman parempi kuin joukkuetoveri, jotta oma peliaika maksimoituisi, samoin on tärkeää olla hieman parempi kuin vastustajien yksilöt, jotta oma arvo kasvaisi entisestään. Yksilö haluaa myös aina voittaa, mutta joukkueelle on tärkeämpää pelata hyvin ja kehittyä kuin voittaa jokainen ottelu. Hieman karkeasti karrikoiden.

Oikea kysymys on, että kun joukkue on kasassa, miten siitä ryhmästä saadaan paras irti jättämällä parhauden määritelmästä tulos pois. Kemia on tärkeää, kotiin ei voi palata aina murheissaan siitä että "joutuu taas pelaan sen ja sen kanssa", herkässä iässä olevien lasten onnistumisia pitää pystyä juhlimaan ja niitä pitää harjoituksissakin etsiä ja korostaa, joukkue ei voi olla kuurupiilo jossa arvuutellaan ketkähän saadaan mukaan mihinkin tapahtumaan jne...

Joukkue on löyhä raami yksilöurheilijoille, jotka kokoontuvat kilpailemaan keskenään parhaudesta ja tavoittelemaan samaa asiaa. Puu ja sienet muodostavat keskenään symbioosin, jossa molemmat hyötyvät toisistaan mutta ovat erilaisia. Pelaajien ja joukkueen tulee löytää symbioosi, jossa joukkue auttaa yksilöä kehittymään paremmaksi ja yksilö auttaa joukkuetta tulemaan vahvemmaksi.
 
Viestejä
581
Joukkuepelissä välimallit ovat vain vähän hankalia. Miten tällainen "semi-osallistuminen" käytännössä toteutettaisiin? Kyseessä olisi siis jonkinlainen kuvio, jossa pelaaja x saisi osallistua joukkueen y toimintaan muita kevyemmällä panostuksella. Kyseessä olisi eräänlainen rinnakkaisedustus josta vain puuttuu se rinnakkaisseura :)

Niin isäpappaa tietenkin kiinnostaisi miten semi-osallistumisesta voisi maksaa semi-maksua. Helppo on heitellä puutteita ja kehittämisen kohteita mutta ratkaisemiset ovatkin sitten huomattavasti hankalampia.
 
Viestejä
788
Haluan tähdentää etenkin Mr Fougstedtille, että otin Oilersin esille, koska kyseiseen seuraan itselläni on suuri arvostus ja myös sen toiminnasta positiivisia kokemuksia. Sen verran itsekin tunnen P19 valmennuksen porukkaa, että uskon täysin sen olleen ja olevan edelleen fiksulla tavalla nuoria kohtelevaa. Omat kokemukseni olivat sellaiset, että Oilersissa toimittiin paremmin ja reilummin kuin muutamassa muussa PK-seudun suurseurassa, ainakin meidän pelurin mielestä näin oli. Joukkueen ilmapiiri oli kannustava ja arvostava kaikille osallistujille.

Oikeastaan se mikä mietityttää on seurojen edustusjoukkueilleen asettaman tahtotilan sopivuus siihen mitä pelaajat tällä hetkellä hakevat.

Uskon, että pelaajan kannalta asetelma "otetaanko mukaan" vs "lähdenkö mukaan" on muuttunut suuressa osissa seuroista, myös niissä suurimmissa ja tavoitelluimmissa. Onko juniorisarjojen edustusjoukkueiden kokoamisessa siirrytty myyjän (=seura) markkinasta ostajan (=pelaaja) markkinaa kohti? Ovatko seurajohto, valmennusjohto ja valmentajat hereillä, jos kehitys on tällaista?
 
Viestejä
888
Niin isäpappaa tietenkin kiinnostaisi miten semi-osallistumisesta voisi maksaa semi-maksua. Helppo on heitellä puutteita ja kehittämisen kohteita mutta ratkaisemiset ovatkin sitten huomattavasti hankalampia.
Tässä on aivan todellinen kipukohta, enkä missään nimessä vähättele asiaa vaikka kirjoitustyylini välillä kepeä onkin. Ydinkysymys on siinä, että miten saisi potentiaalisia pudokkaita pysymään pidempään lajin parissa haluamallaan tasolla pienemmällä rahallisella ja ajallisella panostuksella ilman että se on epäreilua joukkuekavereita kohtaan. Minulla ei ikävä kyllä ole vastausta.
 
Viestejä
411
Jos oilersissa on käynyt kato niin tietääkseni classiciin valunut pelaajia. Pohdin että jos kun siellä pelaa yli 20 poikaa niin miten ne "heikommat" pysyy mukana. Millään ei riitä peliaika kaikille. Missään vaiheessa tietenkään joukkueet/seurat sano ettei mahdu enempää. Kävin vilkuilemassa joukkueiden kotisivuja, mutta osa ei ole julkaissut niissä vielä mitään.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös