Pieni Viikonloppu-raportti täältä Saksasta...
Ja kevätkausi sitten pyörähti myös liigan osalta käyntiin Saksan 1. Bundesliigan osalta. Kun me (DJK Holzbüttgen) saatiin vielä kyytiä Wernigerodilta Cupissa, niin oli viikko aikaa kasata itseluottamus, tuoda kaksi uutta pelaaja mukaan ja sitten täyttä häkää seuraavaa viikonloppua kohti jossa odottivat UHC Sparkasse Weißenfels (hallitseva mestari) kotona ja TV Lilienthal (hopeamitalistit viime vuodelta) vieraissa.
Parit harjoitukset ja Mikko Koivisto teki paluun 5-6 vuoden tauon jälkeen ja liittyi joukkoomme.
Tämän lisäksi Essek Svåren liittyi seuraan ainakin kevääksi pelattuaan aiemmin Storvretan nuoriso-joukkeissa.
ilmeisesti vuoden aloittaminen suurinumeroisella tappiolla ei oikein istunut hyvin ja joukkueen pinnan alla kyti. Hyvien harjoitusten jälkeen tulikin sitten Saksan mestari lauantaina vieraaksi. Isäntien Jannik Pfeiffer ei juuri kuvia kumarrellut kun päätti siirtää isännät johtoon jo 22 sek pelin jälkeen. Reilut 3 minuuttia myöhemmin tulivat vieraat sitten tasoihin. Tämän jälkeen peli aukesikin ja ensimmäiselle erätauolle siirryttiin DJK 6:3 johdossa. Pelissä kyllä vauhtia ja vaaratilanteita riitti...penkin takana pysyttiin kiireisenä kun paikattiin 4 eri pelaajaa haavojen takia...yksi joutui lähtemään jopa sairaalaan kun tuli iso haava silmäkulmaan. Valitettavasti vastustajan kyynärpää osui, täysin tahattomasti, pahasti silmään ja seuraavat minuutit vietettiin yritettiin uudisrakentaa maassa lojuvista osista yhtä salibandypelaajaa. (Hänellä menee nyt hyvin mutta vie vielä jonkin aikaa ennenkuin palaa kentille).
Peli jatkui samaan tahtiin koko loppuajan, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, pitemmän korren vei sarjanousija DJK Holzbüttgen. Lopputulos 11-9 isännille on omasta (varsin puolueellisesta) mielestäni aika oikeutettu. Juhlat alkoivat välittömästi katsomossa olleiden noin 200 katsojan kanssa.
Juhlat eivät kuitenkaan jatkuneet kovin kauaa koska seuraavana aamuna olikin sitten jo 3 tunnin bussimatka edessä Bremeniin , yllättäen sarjapaikastaan tämän kauden jälkeen luopuvan, TV Lilienthalin vieraaksi.
DJK oli päättänyt näyttää ettei voitto Saksan mestareista ollut vahinko. Tunnustelevan ekan erän jälkeen (1:2 DJK johdossa), toinen erä sai hieman huonon alun kun joukkue saapui pukuhuoneesta liian myöhään ansaiten siten 2min jäähyn. Tästä sisuuntuneena joukkue vain siirtyi sorvin ääreen ja palkittiinkin alivoimamaalilla. Erän lopussa tilanne olikin jo 4:5 edelleen DJK johdossa.
TV Lilienthal tulikin kolmanteen erään sisuuntuneena päättäen näyttää, että vaikka Bundesliiga päättyy tähän kauteen, niin he eivät ole vielä luovuttaneet. DJKn musta minuutti osui puoleenväliin kun Lilienthal rankaisi 2 kertaa 20 sekunnin sisällä.
Aikaisempina vuosina ehkä perisyntinä ollut pään tippuminen kun omissa kolisee ei tuntunut tällä kertaa haittaavan vaan Ilari Suuronen toi DJK tasoihin Koiviston tarjoilusta. Vielä kun joukkueen kapteeni Kevin Strauss siirsi DJKn takaisin johtoon reilut 4min ennen loppua, usko oli kova. Lilienthal ottikin maalivahdin pois jo reilut 3min ennen loppua ja palkittiin toiseksi viimeisellä minuutilla tasoituksella. Näin siirryttiin 7:7 tilanteessa jatkoajalle.
Kun jatkoaikaa oli pelattu reilu 7min, sai DJK jäähyn ja noin 1.5 min myöhemmin Lilienthal käytti tilanteen hyväkseen ja päätti DJKn hyvän viikonlopun katkeraan "läheltä piti" jatkoaika-tappioon.
Siis meille 4 pisteen viikonloppu, kun varmaan kukaan joukkueen ulkopuolelta ei uskaltanut odottaa ainuttakaan. Tällä pyrittiin hieman viestittämään liigassakin että tämä nousija-joukkue on tullut jäädäkseen!
T. Kimmo