- Viestejä
- 14
Viesti kertoo siitä, että et ymmärrä eteläkantahämäläisen salibandyn historiaa. Annas kun valotan poikaa.Sori, tarkoitan sitä että en tavallaan ymmärrä sitä että pelaajat saman alueen sisällä vaihtavat joukkuetta ....ei nyt vuosittain mutta usein....ei seuran ole helppoa rakentaa tulevaisuutta jos mahdollisesti useita runkopelaajia vaihtuu...pysyvyys on oleellista ja hyvä juniorityö jatkon turvaamiseksi...näin itse ajattelen jos muutos on mahdollisesti suurta....ilman opiskelu/työhommia
Muuan LoLa, tuttujen kesken Lopen Laaka pelasi 90- ja 2000-luvun vaihteessa itsensä aina sählydivariin asti, runkonaan loppilaiset palloilulajien messiaat (samat jätkät veivät mm. loppilaisen pesiksen aina 1.divariin asti). Lopelle sitten valmistui kuin valmistuikin vuonna 1993 Elmola niminen upouusi urheiluhalli, josta muodostui loppilaiselle palloilu-urheilulle yli 30-vuoden syntinen taakka. Se oli näet sen verran pieni halli, että siellä pystyi kyllä harjoittelemaan salibandyä, mutta virallisia salibandyliiton alaisia kilpapelejä siellä eivät saaneet yli 15-vuotiaat pelata. (Kiitos Olavi Sampo, Voitto Saraneva & kumppanit tästä hallipäätöksestä)
Tämän vuoksi loppilaiset olivat pakotettuja keksimään ratkaisuja, että missä sitä pääsarjatason peliä sitten pystyy pelaamaan, kun Lopella sitä ei saa pelata. Yhden humalan- ja kyyneleitä sisältäneen illan jälkeen päädyttiin siihen ratkaisuun, että LoLa vaihtaa nimekseen RSS Laaka ja siirtyy Riihimäen kirjoille harjoittamaan loppilaisille niin rakastan lajiaan. Olihan joukkueessa jo muutama "rixulainenkin" ja hausjärveläinen pelaaja. Tämä päätös ei ollut helppo, mutta se oli pakko tehdä, jotta pelit ja jatkumo säilyisi.
Laakan väistyttyä Riihimäkeen otti muuan LFT vetovastuun loppilaisen salibandyn organisoinnista omassa kunnassaan ja täten junioreilla oli edelleen paikallinen sählyseura, jossa harrastaa ja pelata. Arto Salo & kumppanit saivat 2000-luvun alussa valtaisan salibandykärpäsen puremaan loppilaisia lapsia ja alkusysäys loppilaisen salibandyn uudelle tulemiselle oli valmis. Tästä kirkkaimpana kruununa "artsin" perustama LFT-96 joukkue, joka vuonna 2012 voitti Suomen mestaruuden silloisissa C junioreissa kaataen pleijareissa mm. Kirkkonummen Rangersin, Tapanilan Erän ja finaalissa El Classicin. Valmentajinaan ketkäs muut kuin loppilaiset LoLa legendat Olli Aalto ja Tomi Hietanen.
Viimeistään vuonna 2012 lähialueen kehyskunnissa havaittiin, että perhana, siellä Lopellahan osataan hommat edelleen. Olihan Lopelta itsensä maailman kartalle pelannut tästä sm-joukkueesta jo Ville Lastikka, Teemu Metsälä, Markus Sipronen, Timo Ahola, Nico Matilainen, näin nyt muutaman mainitakseni. Ironista tai ei, voitti LFT junnut suomenmestaruuden samassa Riihimäen käsipalloladossa, kuin mihin LoLa siirtyi pelaamaan divaria pakon sanelemana.
Tästä hetkestä kesti 2-vuotta, kun uusi "ylivoimainen salibandyseura" RSS Panthers näki päivänvalon. Eli seura, joka yhdisti LFT juniorit, LoLan 3.divariin pudonneen edustusjoukkueen sekä SC Topin, rixulaisen salibandypalloilun maskotin. Kotipaikka oli luonnollisesti Riihimäki, sillä Lopella elettiin edelleen Elmolan ikeessä. Tätä tarinaa kesti 10-vuotta, jonka aikana RSS Panthersin uusi tuleminen "vähintään" miesten divariin asti piti olla saletti ja tähtiin kirjoitettu. Useana vuonna joukkue paikasta karsikin, mutta aina se jäi piippuun. Oliko syynä liian suuri rixulaisten osuus vs loppilaisten osuus, ken tietää.
Se mitä eteläisessäkantahämeessä ei viime vuosien aikana ymmärretty on se, että aikanaan LoLassa salibandykiiman synnyttäneet loppilaiset olivat saaneet tarpeekseen. Uusi liikuntahalli oli saatava Lopelle, maksoi mitä maksoi. Uudesta hallista neuvoteltiin LoLan vanhojen partojen sekä Lopen kunnan kanssa uutterasti ja valehtelematta yli 10 vuotta. Lopulta vuonna 2021 tuli ensimmäistä kertaa varovaista vihreää valoa sille, että nyt se halli voitaisiin rakentaa, olihan piskuisen kunnan tase ollut jo useamman vuoden reippaasti ylijäämäinen. Vuoden 2023 elokuussa Lopen uusi liikuntahalli Lastikka näki lopulta päivänvalon ja avasi ovensa loppilaisen salibandyn rakastajille. Asetelma loppilaisen hallikysymyksen suhteen oli täten muuttunut, tällä kertaa lopullisesti.
Kaikki me tiedämmekin, että RSS Panthersin tarina sai surullisen lopun viime keväänä 10-vuotiselle tarinalleen, kun epätoivoinen yritys yhdistymisestä Hämeenlinnan Steelersin kanssa päättyi lopulta joukkueen hajoamiseen. Loppilaiset lähti Lopelle Läysään sähläämän, rixulaiset Hyvinkäälle SCH:hon pelaamaan hyvää noususalibandyä. Tai ainakin melkein jotenkin näin. Kun katsoo miten LäySän ja SCH:n kaudet ovat edenneet, ei tarvitse arvailla missä kantahämeen pitäjässä se buumi on päällänsä, vaikkakin ässeehoo uuttamaata taitaakin jo olla. LFT taustaiset pelurit kuten SCH:n Metsälä, Heikkilä, Ahola ja Tiilola tai Vorssassa suuppaileva Hautala varmasti tällä hetkellä katsovat, että mitäs sielä vanhassa kotipitäjässä oikein puuhaillaan.
Jos joku on varmaa, on se, että LFT:n edustusjoukkue Läysä pelaa ensi kaudella sisäsuomen 2.divaria ja sillä on nyt kaikki ladut auki palauttamaan loppilainen salibandy takaisin sille kartalle, johon LoLa sen aikanaan jo nosti. Tällä kertaa se ei jää loppilaisista resursseista kiinni, peli aikanaan näyttää mihin se uusi tuleminen sitten riittää. Tavoitteista ei ääneen vielä puhuta, mutta koko Loppi seisoo paikallisen seuransa takana, todistaahan sen jo täysi, yli 500 ihmisen katsomo tämän kevään nousukarsinnoissa Lastikan lehtereillä. Näin vanhana loppilaisena sählääjänä omakin silmäkulma ottelun jälkeen pääsi katsomossa kostumaan.
Pelaakaan sitten lähikylien SCH, Vosu tai vaikka Steelerssi mitä sarjaa tahansa, ei se enää vaikuta loppilaiseen salibandyyn. Kaikki jotka loppilaislähtöisessä pukukopissa ovat olleet, eivät sieltä pois halua. Henki hyvä, kunto kova. Sitten vaan peliä! En pitäisi ihmeenä, jos LFT olisi kantahämäläisen salibandyn lippulaiva seuraavan 5 vuoden aikana, nyt kun lammin läpsyttelijätkin vaihtoivat osoitekirjansa laheen. Se on alle 8000 asukkaan kunnalta paljon se!