Mielestäni nyt ollaan kirjoituksessa asiassa joka valitettavasti koskettaa montaa muutakin lajia kuin salibandya. Itse aika pitkän tien salibandyssä aikanaan kulkeneena ja nyt kohta viimeiset kymmenen vuotta lätkän mukana olleena aktiivina ja nyttemmin isänä kaukalon laidalla voin allekirjoittaa kyllä vieraskynän tekstin. Muutama oma havainto vuosien varrelta:
Tämä sama ongelma on myös ihan muillakin kuin pelkästään isävalmentajilla. Itsekin aikanaan olen valmentanut voitosta vaikka poikaa ei ole joukkueessa ollut. Nyt tekisin aika monta juttua eri tavalla mitä joskus aikanaan. Onneksi en ollut nuorempana aivan nuorempien junioreiden valmentaja, mutta näin jälkikäteen peluuttaisin aika eritavalla kuin silloin. Toisaalta pitää ymmärtää, että 20v valmentajan arvomaailma ja kokemus on aika erilainen kuin 45v perheellisen isän ja noin 15v salibandyvalmennuksen jälkeen.
Nykyisin millään f tai edes c-junnujen mestaruuksilla tai jonkin turnauksen voitolla tai sijalla 4 ei ole mielestäni mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Yksilön kehittäminen on mielestäni se juttu minkä takia pitäisi valmentaa, mitä paremmin kehität yksilöitä sen paremmin joukkueesi menestyy, siinä ohessa tulee sitten voittoja tai tappioita. Veikkaisen, että mitä paremmin saat kehitettyä yksilöitä sitä enemmän joukkueesi voittaa.
Nuoret lapset eivät edes muista pelin lopputulosta kärjistettynä muutaman minuutin jälkeen pelistä. Sen ne muistavat hiukan pitempää, että oliko hauskaa kentällä ja vaihtoaitiossa, bussimatkalla tai pelien välissä vaikkapa ruokailussa. Nuoremmissa ikäluokissa voitosta pelaavat ainoastaan valmentajat ja vanhemmat. Pojat ja tytöt ovat lähtökohtaisesti pitämässä vain hauskaa. Eihän en muuten lajia harrastaisi ellei se ole hauskaa. Olen nyt vanhempana nähnyt sen, kun joukkue voittaa pelin tai turnauksen samalla tiivistäen peluutusta niin ei se niitä penkillä olleita pelaajia kiinnosta, niitä harmittaa kun eivät päässeet vuorollaan pelaamaan.
Olin esim. tänä keväänä jääkiekko katsomossa kun 09 syntyneet pelasivat alueensa lopputurnausta ja valmennus tiivisti peluutusta voittaakseen täysin merkityksettömän pelin tai pelejä. Näin erään pelin jälkeen, kun 8 vuotias poika itki isälleen ettei päässyt kentälle lopussa. Kävin kysymässä valmentajalta pelin jälkeen, että onko tämä mielestäsi 8 vuotiaiden peluutusta. Vastaus oli että on. Oli pakko mennä ulos vetämään happea... Veikkaan ettei tällaisten kokemuksien jälkeen tämän ikäiset pojat tai tytöt kovin pitkään nauti lajista ja sen harrastamisesta.
Että kautta eri lajien vieraskynän kirjoittamasta ilmiöstä ja oma kohtaisesti nähneenä ja valitettavasti joskus itsekin näin valmentaneena päästäisiin eroon tai edes parempaan suuntaan vastuu on mielestäni seuroilla ja lajiliitoilla.
Asiansa osaava seuran valmennuspäällikkö luo pelisäännöt valmentajille ja seuran toimihenkilöille. Näitä pelisääntöjä sitten valmentajat ja toimihenkilöt noudattavat. Lajiliittojen tehtävä on sitten viedä asiaa eteenpäin valmennus ym. koulutuksissa. Sekä rakentaa sellaisia sarjajärjestelmiä, jotka tarjoavat sopivan tasoisia, hauskoja ja kehittäviä pelejä kaikille halukkaille. Ei tarvitse mennä vanhalla nuorisuomi tasapäistämis meiningillä, mutta oikean tasoisia pelejä oikeaan pelaajan kehityksen ja kasvun aikaan takaa tod.näk. hauskoja kokemuksia lajista kuin lajista.
Tämä maa on täynnä eri lajien lapsilahjakkuuksia jotka ovat menestyneet alle 15 vuotiaana, mutta sitten, kun ollaan siinä vaiheessa, että pelkkä työ (treenaus) ainoastaan vie uraa eteenpäin, niin ollaan ns. lyöty hanskat naulaan. Tässä vaiheessa useasti esiin astuvatkin ne entiset alempien kenttien nöyrät työmyyrät ellei valmennus tai seura ole kerennyt vuosien varrella hukata heidät pois lajista. Pienissä seuroissa, pitäjissä ja kaupungeissa ei mielestäni ole vara hukata yhtään harrastajaa, jotta nykyisin vallalla olevan laskevan syntyvyyden keskellä voidaan ylejään harrastaa jotakin lajia ko. kaupungissa tai kylässä.
Paljon asiaa ja asian vierestä, mutta kahden lapsen isänä monen eri lajin kokemuksella joissa olen lapsia käyttänyt erinäköisiä aikoja, niin tämä on aihe johon päätin korteni kantaa tällä kirjoituksella.
