Vieraskynä: Pituus salibandyssa - onko Petri Kettusen arviossa perää?

[joelsiltanen]

Sunnuntaina julkaistaan Riku Reunamäen erittäin laadukas kirjoitus pituuden merkityksestä salibandysta ja siitä voi keskustella tässä.

 

[joelsiltanen]

Riku Reunamäki arvioi pituuden merkitystä salibandyssa:

Vieraskynä: Pituus salibandyssa - onko Petri Kettusen arviossa perää? - Pääkallo.fi

Urheilijoiden pituudesta riittänee puhetta aina, kun kilpaillaan paremmuudesta jollain tavoin fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa. Onko pituus kuitenkaan salibandyssa erityisen merkityksellinen…

paakallo.fi

 

[2 korin äijä]

Oma kokemukseni on että pituus on ehdottomasti iso tekijä salibandyssä. Ulottuvat(=pitkäraajaiset=pitkät) pelaajat kykenevät pallottomassa pelissä huomattavasti tehokkaampaan riisto- , peitto- ja kamppailupeliin. Erittäin hyvänä esimerkkinä pitkästä pelaajasta joka hyödyntää pelissään paljon pituuttaan Mikko Hautaniemi. Suoranaisesti kulmakamppailuissa pituudesta hyötyy ehkä vähemmän mutta suurempi kehonpaino auttaa ainakin siinä määrin ettei tällaisia korstoja kolata sivuun vaan he pysyvät pelillä vaikka eivät palloa voittaisikaan. Pallollisessa pelissä suuremmat raajat lisäävät olennaisesti suojausominaisuuksia, jotka ovat salibandyssä erittäin merkittäviä sillä säännöt suojaavat pallollista paremmin mitä esimerkiksi jääkiekossa. Mitä kauempana pallon saa pidettyä sitä enemmän palloton pelaaja joutuu tyytymään syöttösuuntien peittoon tai vastaavasti riskialttiiseen ristoon. Nykyisin myös lisääntynyt urheilullisuus kautta linjan vähentää mielestäni pelkän hyvän kunnon ja voiman merkitystä jolloin juuri tällaisilla luontaisilla ominaisuuksilla tehdään paljon fyysisiä eroja aivan huipulla. Onneksi salibandyssä on edelleen tilaa monipuolisille tavoille pelata peliä ja korkeampi pelinopeus asettaa isokokoisemmille pelaajille omanlaisia haasteitaan pysyä perässä.

 

[Jönssi]

Oma kokemukseni on että pituus on ehdottomasti iso tekijä salibandyssä. Ulottuvat(=pitkäraajaiset=pitkät) pelaajat kykenevät pallottomassa pelissä huomattavasti tehokkaampaan riisto- , peitto- ja kamppailupeliin. Erittäin hyvänä esimerkkinä pitkästä pelaajasta joka hyödyntää pelissään paljon pituuttaan Mikko Hautaniemi. Suoranaisesti kulmakamppailuissa pituudesta hyötyy ehkä vähemmän mutta suurempi kehonpaino auttaa ainakin siinä määrin ettei tällaisia korstoja kolata sivuun vaan he pysyvät pelillä vaikka eivät palloa voittaisikaan. Pallollisessa pelissä suuremmat raajat lisäävät olennaisesti suojausominaisuuksia, jotka ovat salibandyssä erittäin merkittäviä sillä säännöt suojaavat pallollista paremmin mitä esimerkiksi jääkiekossa. Mitä kauempana pallon saa pidettyä sitä enemmän palloton pelaaja joutuu tyytymään syöttösuuntien peittoon tai vastaavasti riskialttiiseen ristoon. Nykyisin myös lisääntynyt urheilullisuus kautta linjan vähentää mielestäni pelkän hyvän kunnon ja voiman merkitystä jolloin juuri tällaisilla luontaisilla ominaisuuksilla tehdään paljon fyysisiä eroja aivan huipulla. Onneksi salibandyssä on edelleen tilaa monipuolisille tavoille pelata peliä ja korkeampi pelinopeus asettaa isokokoisemmille pelaajille omanlaisia haasteitaan pysyä perässä.

Suomalaisittain pituusasiaa olisi mielekkäämpää lähestyä parilla systemaattisella tavalla.
Maajoukkueen mediaanipituuden kehitys 2000-luvulla.
Lisäksi lyhyimmän ja pisimmän desiilin pituuden kehittyminen samalla ajanjaksolla.
Lisäksi voisi erikseen katsoa maajoukkueen lyhimpien (esim. alle 175) ja pisimpien (esim. yli 188 cm) pelaajien määrän kehityksen.

Maajoukkuepelaajien data on liitolla kuitenkin olemassa, vaikka työläs pisti se olisi. Pelaajamäärä kahdessakymmenessä vuodessa on jo iso.
Toki otosta voisi rajoittaa katsomalla vain lopulliseen kisajoukkueeseen päässeet pelaajat.