Viikon kysymys: Pitäisikö salibandykautta pidentää?

[Arto Kilponen]

Ketä kiinnostaa käydä katsomassa otteluita, joissa pahimmassa tapauksessa kaikki avauskentällisten pelaajat ovat ulkomaalaisia?

Esim. Valioliigaa ja NHL:ää seuraa muutama katsoja.

 

[Jonninmoinen friikki]

Valioliiga ja NHL ovat suurempia kuin kansalliset lajiliitot ja jopa kv. liitot.
Money talks....
On se jotenkin surullista kun esimerkiksi kolmen Valioliiga-seuran kauden noin 20 pelin peliajasta on mennyt yli 80% peliajasta ei-englantilaisille... taitaa olla Wolverhamptonin kohdalla luku jo yli 85%.
Onneksi sentään Valioliiga ei ole suljettu sirkus kuten NHL.
Eikä meidän lajimme lippulaiva tule seuraavaan vuosisataan kokemaan samaa.

 

[JarmoKuronen]

Salibandy on jääkiekon jälkeen harrastajamäärältään toiseksi suosituin sisäpalloilulaji, joten jokaisella liigajoukkueella pitäisi olla etuoikeus kotihallinsa vuoroihin. Eli siihen ottelumäärien kasvattaminen ei luulisi kaatuvan.

Harrastajamäärien perusteellako etuoikeudet määritellään?

 

[JarmoKuronen]

Suomalainen salibandy on onnistunut siinä mielessä imagossaan, että hyvin moni palstalainen olisi oikeasti yllättynyt miten amatöörienpuuhastelua tämä toiminta on isoksi osaksi seuroissa arjessaan.

Kun kyseessä on kuitenkin amatöörilaji niin mitäpä muuta se oikeastaan voisi edes olla?

 

[Kossi Agassa]

Minusta miesten salibandyn pitäisi pyrkiä ensiksi puoliammattilaislajiksi. Se tarvitsee lisääntyviä tulovirtoja. Mistä niitä saa? Näkyvyyttä pitää nostaa. Se tuo lisää yhteistyökumppaneita. Yksi yleisemmin tarjottu keino kasvattaa näkyvyyttä on lisätä otteluita. Ottelumäärän lisäämisellä saattaa olla positiivinen vaikutus kassavirtaan myös pääsylipputulojen ja ravintola-/kioskimyynnin kautta. Toki yleisömäärän optimoimiseksi otteluiden pitäisi olla tasaisempia ja tasokkaampia kuin nykyään, josta syystä sarjajärjestelmän muuttamista sekä joukkuemäärän pienentämistä olisi syytä harkita.

Jos homma olisi niin yksinkertaista, että ottelumäärän lisäämisellä tulovirrat kasvaisivat, niin eiköhän se olisi tehty jo aikoja sitten.

Totuus on vain valitettavasti se, että nykyisellään ottelutapahtumilla (yleensä) ei kateta vieraspelien tuomia kustannuksia, joten vaikutus kassavirtaan olisi oikeasti negatiivinen. Ja jos nykyisten pelien näkyvyys on mitä on, niin miten pelien lisääminen auttaisi tähän? Ottelumäärie nostoa kannattaa alkaa miettiä sitten, jos/kun nykyisillä ottelumäärillä saadaan lehtereille sen verran porukkaa, että peleistä saadaan oikeasti lisätuloja.

Lentopallo ja koripallo yrittävät olla ammattilaislajeja Suomessa, vaikka taloudellisesti heilläkään ei tahdo olla edellytyksiä. Seura onkin sitten kuopattu tasaiseen tahtiin konkurssien jäljiltä. Koripallon ja lentopallon etuna on toki se, että lajeissa riittää, että palkkaa maksetaan ehkä 7-8 pelaajalle. Salibandyssa tarvittaan paljon enemmän pelaajia.

Kauden pidentämiselle ei omasta mielestäni ole suurta tarvetta. Jos nyt viikolla pidennetään keväältä ja rauhoitetaan pelit joulun ja uuden vuoden väliltä.

 

[JarmoKuronen]

No sinänsä sääli, että pelaajat itse toimivat suht ammattimaisesti ja osaa voidaan kutsua jopa huippu-urheilijoina, niin on sääli että muu ympäristö ei toimi samalla tasolla.

Joo, meinasin just lisätä tuohon omaan viestiini että pääsääntöisesti itse peliin liittyvät asiat hoidetaan kohtuu ammattimaisesti monessa paikkaa (harjoittelu, valmennus jne) mutta käytännössä kovin moni muu pelin ulkopuolinen asia on sitten talkoolaisten/seuratyöntekijöiden/yms harteilla. Tällöin tekemisen laatu vaihtelee ymmärrettävistä syistä paljon, on harvoin ns. 'alan ammattilaisten' käsissä ja on ylipäätään niin henkilösidonnaista että kun joku avainhenkilö kyllästyy käyttämään kaiken vapaa-aikansa talkoisiin tiputaan melko lailla tyhjän päälle. Vaan sellaista se on, amatööriurheilu.
Ja ehdottomasti samaa mieltä siitä, että nykyinen julkisuuskuva antaa monissa tapauksissa kyllä siloitellun kuvan arjesta.

 

[Pirkka]

Harrastajamäärien perusteellako etuoikeudet määritellään?

Ensisijaisesti hyvällä yhteistyöllä muiden mahdollisten käyttäjien kanssa. Politiikkojen suuntaan harrastajamäärät (s.o. äänestäjät) ovat mitä parhain vaikutuskeino, jotta salibandylle saadaan jalkapalloa ja jääkiekkoa vastaavat olosuhteet. Salibandyn on melko turha vedota esim. kansainväliseen menestykseen tai huippu-urheilustatukseen. Salibandyliiton tulee edelleen pyrkiä parantamaan lajin olosuhteita olemalla aktiivinen kaupunkien ja kuntien suuntaan. Tätä työtä käsittääkseni koko ajan tehdään. On ihan oikein, että liigassa pelaaminen edellyttää tiettyjä olosuhteita. Siinä tulee painetta järjestää asia ja sillä tavalla esim. jalkapallo on menneinä vuosina saanut valaistusasiat kuntoon liigakentillä.

 

[Pirkka]

Jos homma olisi niin yksinkertaista, että ottelumäärän lisäämisellä tulovirrat kasvaisivat, niin eiköhän se olisi tehty jo aikoja sitten.

Totuus on vain valitettavasti se, että nykyisellään ottelutapahtumilla (yleensä) ei kateta vieraspelien tuomia kustannuksia, joten vaikutus kassavirtaan olisi oikeasti negatiivinen. Ja jos nykyisten pelien näkyvyys on mitä on, niin miten pelien lisääminen auttaisi tähän? Ottelumäärie nostoa kannattaa alkaa miettiä sitten, jos/kun nykyisillä ottelumäärillä saadaan lehtereille sen verran porukkaa, että peleistä saadaan oikeasti lisätuloja.

Lentopallo ja koripallo yrittävät olla ammattilaislajeja Suomessa, vaikka taloudellisesti heilläkään ei tahdo olla edellytyksiä. Seura onkin sitten kuopattu tasaiseen tahtiin konkurssien jäljiltä. Koripallon ja lentopallon etuna on toki se, että lajeissa riittää, että palkkaa maksetaan ehkä 7-8 pelaajalle. Salibandyssa tarvittaan paljon enemmän pelaajia.

Ottelumäärien lisääminen ei ollutkaan ehdotukseni ainoa lääke, vaan myös sarjajärjestelmän uudistaminen, jotta yleisön mielenkiinto lisääntyisi. Toki se samalla merkitsisi sitä, että liigaseurat vähenisivät. Luultavasti pelistä putoaisivat lopulta pois ne, jotka eivät pystyisi järjestämään taloudellisesti kannattavaa toimintaa.

Korisliigan joukkueiden kausibudjetit ovat välillä 350000 - 850000 euroa. Yleisökeskiarvo pienimmällä budjetilla operoivalla 584 ja suurimmalla 978. Salibandyliigan yleisökeskiarvo on noin 650 katsojaa. Katsojamäärät tai pääsylipputulot eivät oleellisesti eroa lajien välillä muuta kuin ottelumäärien osalta. Kyse on siitä, että muut tulot ovat korisjoukkueella suuremmat kuin salibandyllä. Koriksella on pidemmät perinteet ja kenties kiinnostavampi? tuote, mutta salibandyjoukkueiden pitäisi nimenomaan parantaa tuolla myyntipuolella.

Puoliammattilaisuus minun näkökulmastani tarkoittaa sitä, että pelaajapalkkiot ovat hyvin maltillisia kuten nykyäänkin. Joukkueet eivät kykene maksamaan merkittäviä palkkioita kuin muutamalle tähtipelaajalle. Muille pelaamista voidaan avittaa vain suunnilleen kuluja kattamalla. Tämän suhteen tosiaan lentiksessä ja koriksessa yhtälö on pelaajan kannalta parempi.

 

[JarmoKuronen]

Ensisijaisesti hyvällä yhteistyöllä muiden mahdollisten käyttäjien kanssa. Politiikkojen suuntaan harrastajamäärät (s.o. äänestäjät) ovat mitä parhain vaikutuskeino, jotta salibandylle saadaan jalkapalloa ja jääkiekkoa vastaavat olosuhteet. Salibandyn on melko turha vedota esim. kansainväliseen menestykseen tai huippu-urheilustatukseen. Salibandyliiton tulee edelleen pyrkiä parantamaan lajin olosuhteita olemalla aktiivinen kaupunkien ja kuntien suuntaan. Tätä työtä käsittääkseni koko ajan tehdään. On ihan oikein, että liigassa pelaaminen edellyttää tiettyjä olosuhteita. Siinä tulee painetta järjestää asia ja sillä tavalla esim. jalkapallo on menneinä vuosina saanut valaistusasiat kuntoon liigakentillä.

Tätä työtä varmasti tehdään mutta liigaolosuhteita tärkeämpi työ varmasti ihan siellä ruohonjuuritasolla että uusin kouluihin saadaan rakennettua niin isot liikuntasalit että sinne täysimittainen sählykenttä turva-alueineen mahtuu yms.

 

[JarmoKuronen]

Ottelumäärien lisääminen ei ollutkaan ehdotukseni ainoa lääke, vaan myös sarjajärjestelmän uudistaminen, jotta yleisön mielenkiinto lisääntyisi.

Kunhan on sopiva hetki vapaa-aikaa niin pitää laskea kuinka merkittävä ero top-8 joukkuiden katsomäärissä on toisia top-8 joukkeueita vastaan vs vaikkapa sarjan yhdeksättä ja kymmenettä vastaan. Tuolla ainakin näkee onko kiinnostavuudessa merkittävää eroa tällä hetkellä. Ja vastaavasti tietty alaosasta.

 

[Arto Kilponen]

Kunhan on sopiva hetki vapaa-aikaa niin pitää laskea kuinka merkittävä ero top-8 joukkuiden katsomäärissä on toisia top-8 joukkeueita vastaan vs vaikkapa sarjan yhdeksättä ja kymmenettä vastaan. Tuolla ainakin näkee onko kiinnostavuudessa merkittävää eroa tällä hetkellä. Ja vastaavasti tietty alaosasta.

Siihen voisi ottaa Classic-pelit vielä erikseen.

 

[Pirkka]

Puhun tietenkin vain omasta puolestani, mutta ainakaan minulle ei suosikkijoukkueeni avauskentällisen pelaajien kansalaisuus sinänsä ole minkäänlainen kriteeri. Lajista riippumatta.

Anteeksi jatkuva häiriköintini tällä palstalla. Palaan vielä tähän aiheeseen. Hyvä, että meillä on keskustelun synnyttämiseksi erilaisia mielipiteitä ja Jarmon omalla nimellään lausumat ovat vähintäänkin yhtä arvokkaita kuin omani.

Yleensä ottaen pidetään parempana yleisön houkuttelijana, että joukkueessa olisi kotikylän pelureita. En tiedä onko asiasta eksaktia tutkimustietoa. Kuitenkin näitä ”omat pojat kotiin” projekteja on nähty lähes jokaisessa lajissa. Ehkä koetaan, että kontaktipinta heillä on laajempi ja heihin on helpompi samaistua. Tänä kautena ensiksi mieleen tästä tulee Oulun Kärpät, joka mm. Puljujärven, Pesosen, Pyörälän ja Jokisen avulla yrittää taistella yleisömäärän putoamistrendiä vastaan.

Koriksessa taitaa nykyään olla joku ns. herrasmiessopimus tai home grown -pykälä, joka rajaa pöytäkirjassa olevat ulkomaalaispelaajat neljään. Muutama vuosi sitten Lapuan Korikobrat pelasi joukkueella, jossa neljän jenkin lisäksi oli kaksi ns. EU-passilla pelannutta, joten kotimaisille pelaajille ei peliaikaa jäänyt kuin muruja.

Olen nähnyt Korisliigajoukkueen Ura Basket eGameStarsin harjoittelevan Kupittaan palloiluhallissa. Joukkue ei minua juurikaan kiinnosta, koska paikallisilla pojilla ei siinä paljoa ole roolia. Olen huomattavasti kiinnostuneempi Vilpas Vikingeistä, koska Teemu Rannikko pelaa siellä merkittävässä positiossa ja myös Koiviston ja Nenosen otteita on tullut seurattua vuosia. Sillä ei ole minulle merkitystä pelaako sentterinä DJ Laster vai Jamuni McNeace. Onko peli korkeatasoisempaa neljällä ulkomaalaispelaajalla niin kuin väitetään? Silti kaipaan niitä aikoja, kun jenkkejä oli vain kaksi tai kolme. Jos haluan katsoa korkeatasoista koripalloa voin avata näköradion ja tsiikata sieltä NBA:ta tai kansainvälisiä pelejä.

 

[JarmoKuronen]

Yleensä ottaen pidetään parempana yleisön houkuttelijana, että joukkueessa olisi kotikylän pelureita. En tiedä onko asiasta eksaktia tutkimustietoa. Kuitenkin näitä ”omat pojat kotiin” projekteja on nähty lähes jokaisessa lajissa. Ehkä koetaan, että kontaktipinta heillä on laajempi ja heihin on helpompi samaistua. Tänä kautena ensiksi mieleen tästä tulee Oulun Kärpät, joka mm. Puljujärven, Pesosen, Pyörälän ja Jokisen avulla yrittää taistella yleisömäärän putoamistrendiä vastaan.

Koriksessa taitaa nykyään olla joku ns. herrasmiessopimus tai home grown -pykälä, joka rajaa pöytäkirjassa olevat ulkomaalaispelaajat neljään. Muutama vuosi sitten Lapuan Korikobrat pelasi joukkueella, jossa neljän jenkin lisäksi oli kaksi ns. EU-passilla pelannutta, joten kotimaisille pelaajille ei peliaikaa jäänyt kuin muruja.

Olen nähnyt Korisliigajoukkueen Ura Basket eGameStarsin harjoittelevan Kupittaan palloiluhallissa. Joukkue ei minua juurikaan kiinnosta, koska paikallisilla pojilla ei siinä paljoa ole roolia. Olen huomattavasti kiinnostuneempi Vilpas Vikingeistä, koska Teemu Rannikko pelaa siellä merkittävässä positiossa ja myös Koiviston ja Nenosen otteita on tullut seurattua vuosia. Sillä ei ole minulle merkitystä pelaako sentterinä DJ Laster vai Jamuni McNeace. Onko peli korkeatasoisempaa neljällä ulkomaalaispelaajalla niin kuin väitetään? Silti kaipaan niitä aikoja, kun jenkkejä oli vain kaksi tai kolme. Jos haluan katsoa korkeatasoista koripalloa voin avata näköradion ja tsiikata sieltä NBA:ta tai kansainvälisiä pelejä.

Todennäköisesti 'oman kylän pojat' kiinnostavat katsojia enemmän. Toisaalta seuroilla on aina myös jonkin verran niitä kannattajia, ja tukijoita, joita kiinnostaa seuran menestys ja jos nämä ovat pahasti ristiriidassa niin silloin joudutaan tekemään koviakin päätöksiä. Itse samaa mieltä että varmaan voisi koripallossa vähemmilläkin ulkomaalaisvahvistuksilla pärjätä niin varmasti seurojen talouskin olisi paremmalla tolalla.
Onhan tätä ilmiötä jossain määrin myös sählyssä kun ainakin Oilersissa on omien junioreiden tosi vaikea päästä edustusjoukkueeseen mukaan. Toki pitää jossain määrin ollakkin mikäli tavoitellaan mestaruuksia että ei ole ihan helppo kuvio kaikkinensa.

 

[JarmoKuronen]

Siihen voisi ottaa Classic-pelit vielä erikseen.

Joo, maajoukkueen pelit vois olla erillään.

 

[Lännenhitain]

Salibandyliigan osalta lähtisin rakentamaan tuotetta, jossa olisi 12 joukkuetta ja ensin 2-kertainen runkosarja. Sen jälkeen kahdeksalle parhaalle vielä yksinkertainen ylempi loppusarja ja lopuksi loppupelit nykyisessä muodossaan. Pelimäärä lisääntyisi maltillisesti kolmella, mutta ottelut olisivat tasaisempia ja tasokkaampia kevättä kohti menettämättä täysin maantieteellistä kattavuutta. Liigan sijoille 9-12 jääneet pelaisivat Divarin sijoille 1-4 päätyneiden kanssa kaksinkertaisen alemman loppusarjan, joista neljä parasta jatkaisi seuraavan kauden liigassa ja neljä huonointa Divarissa.

En kyllä näe mitään järkeä pelata yhtä ylimääräistä kierrosta 8 parhaan kanssa. Mikä tässä on järki ja motivaatio? Kotiedun tavoittelu ylimääräisellä 7 ottelulla? Mielestäni aika heikko motivointi, kun et kuitenkaan voi enää pudota pois pudotuspeleistä. Tässä pitäisi sitten ottaa jääkiekosta hieman mallia, ja 6 parasta pääsisi suoraan puolivälieriin, ja tuo top8 ulkopuolelle jääneet (olkoon sitten sijat 9-12 tai 14) pelaisi oman jatkosarjan, josta 2 parasta pelaisi ylimääräisen playoff kierroksen ylemmän sarjan 2 viimeistä vastaan. Tällöin ylemmässä sarjassakin olisi edes jokin muukin palkinto kuin kotietu, kun olisi mahdollisuus selvitä vähemmillä playoff otteluilla.

 

[Pirkka]

En kyllä näe mitään järkeä pelata yhtä ylimääräistä kierrosta 8 parhaan kanssa. Mikä tässä on järki ja motivaatio? Kotiedun tavoittelu ylimääräisellä 7 ottelulla? Mielestäni aika heikko motivointi, kun et kuitenkaan voi enää pudota pois pudotuspeleistä. Tässä pitäisi sitten ottaa jääkiekosta hieman mallia, ja 6 parasta pääsisi suoraan puolivälieriin, ja tuo top8 ulkopuolelle jääneet (olkoon sitten sijat 9-12 tai 14) pelaisi oman jatkosarjan, josta 2 parasta pelaisi ylimääräisen playoff kierroksen ylemmän sarjan 2 viimeistä vastaan. Tällöin ylemmässä sarjassakin olisi edes jokin muukin palkinto kuin kotietu, kun olisi mahdollisuus selvitä vähemmillä playoff otteluilla.

Hyvä pointti. Mietin ihan samaa. Ovatkohan joukkueet ja yleisö tajunneet kotiedun valtavaa merkitystä? Ainakaan viimeisen kuuden kauden aikana ei edes mitaleille ole tultu runkosarjan sijoilta 5-8. Se on melko hämmästyttävää ja kertoo paljon joukkueiden tasoeroista.

Jääkiekossa aikoinaan kokeiltiin kuuden joukkueen loppupelejä siten, että runkosarjan 3. ja 6. sekä 4. ja 5. pelasivat vastakkain ja näiden voittajat pelasivat sitten levänneitä ykköstä ja kakkosta vastaan. Systeemiä ei silloin pidetty hyvänä, koska runkosarjan kaksi parasta menettivät ottelutuntumansa odotellessaan jatkopelejä. Taloudellisesti olisi kanssa eräänlainen rankaisu pelata vähemmän poffseja kuin sijat 7 ja 8.

Motivaatio joukkueille olisi kotiedun lisäksi taloudellisesti 7 parempaa peliä. Pelaajille motivaation pitäisi tulla paremmista peleistä. Maajoukkueellekin saattaisi olla hyötyä. Luulisi pelaajien kehittyvän paremmin, kun huippujoukkueet pelaavat enemmän keskenään. Nykyisistä maajoukkuepelaajista taitaa kotimaassa ainoastaan Jonaeson pelata TOP8 joukkueiden ulkopuolella.

 

[joelsiltanen]

Muuhun en ota kantaa, mutta aikoinaan tehtiin Juuso Jehkisen kanssa tällainen tilastojuttu, mikä tukee huomioitasi:

Tilastospesiaali: Näiltä runkosarjan sijoilta ei ole asiaa mitaleille? - Pääkallo.fi

Pääkallo.fi latoo alkavien pudotuspelien kunniaksi tilastospesiaalin kansan pällisteltäväksi. Tilastopaketissa on vertailtu runkosarjan sijoituksia ja mitalisijoja viimeisen 12 kauden ajalta.

paakallo.fi

Hyvä pointti. Mietin ihan samaa. Ovatkohan joukkueet ja yleisö tajunneet kotiedun valtavaa merkitystä? Ainakaan viimeisen kuuden kauden aikana ei edes mitaleille ole tultu runkosarjan sijoilta 5-8. Se on melko hämmästyttävää ja kertoo paljon joukkueiden tasoeroista.

 

[Lännenhitain]

Hyvä pointti. Mietin ihan samaa. Ovatkohan joukkueet ja yleisö tajunneet kotiedun valtavaa merkitystä? Ainakaan viimeisen kuuden kauden aikana ei edes mitaleille ole tultu runkosarjan sijoilta 5-8. Se on melko hämmästyttävää ja kertoo paljon joukkueiden tasoeroista.

Jääkiekossa aikoinaan kokeiltiin kuuden joukkueen loppupelejä siten, että runkosarjan 3. ja 6. sekä 4. ja 5. pelasivat vastakkain ja näiden voittajat pelasivat sitten levänneitä ykköstä ja kakkosta vastaan. Systeemiä ei silloin pidetty hyvänä, koska runkosarjan kaksi parasta menettivät ottelutuntumansa odotellessaan jatkopelejä. Taloudellisesti olisi kanssa eräänlainen rankaisu pelata vähemmän poffseja kuin sijat 7 ja 8.

Motivaatio joukkueille olisi kotiedun lisäksi taloudellisesti 7 parempaa peliä. Pelaajille motivaation pitäisi tulla paremmista peleistä. Maajoukkueellekin saattaisi olla hyötyä. Luulisi pelaajien kehittyvän paremmin, kun huippujoukkueet pelaavat enemmän keskenään. Nykyisistä maajoukkuepelaajista taitaa kotimaassa ainoastaan Jonaeson pelata TOP8 joukkueiden ulkopuolella.

Tuota kotietua varmasti lisää nykyinen valintasysteemi, jossa kotiedun lisäksi saadaan valita itselle sopiva vastustaja. Silti näen, että jokin muukin palkinto olisi hyvä olla tuollaisessa jatkosarjassa.

Jääkiekossa en tuosta kokeilusta tiedä, mutta tällä hetkelläkin jääkiekossa on käytössä kuvailemani kaltainen systeemi, kutsutaan usein säälipleijereiksi. Pidän kyllä palkintona, että mestaruuden voittamiseen vaaditaan vähemmän otteluvoittoja. Harvemmin jääkiekon puolellakaan sijoilta 7-10 on mestaruuksia voitettu, salibandyn puolella tämä olisi varmasti vielä harvinaisempaa.

Tämä tuskin olisi mikään rangaistus taloudellisestikaan, koska ei ollut tarkoitus vähentää top6 joukkueiden pudotuspelien määrää, vaan lisätä top8 jatkosarjan kahdelle huonoimmalle ylimääräisiä pudotuspelejä.

 

[JarmoKuronen]

Salibandyliigan yleisökeskiarvo on noin 650 katsojaa.

Jos oikein ynnäsin niin tällä kaudella, kaikki jäähalli yms ottelut huomioiden, on toistaiseksi pelatuissa 115 ottelussa ollut keskimäärin 584 katsojaa / ottelu.