Huh, hellettä! Pohjoisen lohko 33 käy kuumempana kuin kuubalainen veri.
Näyttäisi siltä, että jo eilen Kempeleen Shell Helmisimpukan saniteettitiloissa kuulemani Jurvelin Oy:n työukkojen huhuilu kempeleläisten ensi kauden miehistöstä pitää todellakin paikkansa, VULPN:n kaapatessa kovimman kilpakumppanin ykköskilpurin riveihinsä. Siirtoa on jo Sarkkirannan kalatorilla verrattu legendaariseen Wayne Gretzkyn treidiin aikoinaan, joka omassa sarjassaan muutti voimasuhteet, särki fanityttöjen sydämet, synnytti kaikenkirjavan tunneryöpyn ja iskostui kansainväliseen urheiluhistoriaan ihmislajin elinajaksi.
Joko VULPN:n squad alkaa olla koottuna, vai vieläkö seuran puuhamiehen Henrik "henrik" Taskilan kikkapussista löytyy uusia harhautuksia? Viimeisin siirto nytkäyttää sarjan voimasuhteita jälleen kempeleläisten suuntaan, mutta ylpeäksi jo ennen tosipelien alkua ei voi ryhtyä. Vihollinen on nyt sisuuntunut, ja lyhyeksi jää kaiku askelten, mikäli VULPN:n työmoraali ja periksiantamattomuus ottaisi kolhuja tässä vaiheessa, laulun aiheessa. Karjulan siirto on sarjan ja VULPN:n kiinnostavuudelle seireenien laulua, jos kerran saavut seuraamaan ottelua, olet väistämättä koukuttunut ottelutapahtuman tunnelmaan ja tasoon, eikä paluuta entiseen elämään ole.
Miesten alin sarjataso on totuttu näkemään puolikuivana dilkkailuna, mutta viimeistään tämä siirto vapauttaa kaiken sen potentiaalin, jota laji nimeltä salibandy on kaikki nämä vuodet pitänyt takanaan. Myrskyä myrskyn perään, joko meri tyyntyy, vai jatkaako se kenties tsunamimaista aallokkoaan kauden aloitusvihellykseen saakka?
