Blogikollega Jani Hakkarainen toi tänään painokkaasti esille mielipiteensä Salibandyliigan yhden finaalin puolesta. Kommenttiosastolla on ollut hyviä perusteluja sekä puolesta että vastaan, mikä on hienoa. Tällaista keskustelua tarvitaan. Vahvasti tämänkin kevään finaalisarjan tunneskaaloja mukana eläneenä olen ollut finaalisarjan kannalla. Ottamatta pitkin perusteluin sen enempää kantaa tämän puolesta, haluaisin muistuttaa että yhden finaalin perusteluna käytetty todennäköisyys dramatiikasta ja suurista tunteista selätettiin hienosti ainakin tänä keväänä. Oheinen kommentti on julkaistu Ilta-Sanomissa Seinäjoen viidennen finaalin jälkeen maanantaina 16.4.2012:
”Salibandypiireissä on keskusteltu paljon Ruotsin mallista ratkaista mestaruus yhdessä finaalissa. Viidenkymmenen metrin jono Seinäjoki Areenan edessä puolitoista tuntia ennen finaalia kertoo kiinnostuksesta, kun mestaruusjuhlat saa kokea varmuudella. Punaisella paidalla saa pääsylipusta alennusta ja se näkyy.
Nykyisen paras viidestä –sarjan puolesta puhuu koko puolentoista viikon finaalisarjan aikana koettu leveä tunneskaala. SSV:n mestaruusjuna oli raiteillaan aina toisen finaalin viimeiselle kympille asti, kunnes Tuukka Kiviranta käänsi kolmen maalin takaa hattutempun ja jatkoaikaosuman myötä sarjaa ratkaisevasti SPV:lle.
Kolmannessa kestomenestyjä SSV nöyrtyi ennennäkemättömästi 4-13, mutta nousi kuolleista vielä perjantain viime minuuttien voitollaan. Sen jälkeen SPV:n Tommy Koponen haki apua yläkerrasta nähdyin tuloksin.
Kaiken kukkuraksi SSV pelasi päätösfinaalin mustissa surunauhoissa lauantaina menehtyneen monivuotisen bussinkuljettajansa Pekka Hietalan muistolle.
Toistensa kimpussa olleiden raavaiden miesten avautuessa sarjan päätyttyä mitalit kaulassa rakkaudesta vaimoihinsa tajuaa finaalisarjan olleen sellaista tunteiden vuoristorataa, mihin ei yksi ottelu pysty.”
@Tirsamaa
Ite oon kyllä kanssa samoilla linjoilla. En myöskään usko, että tuo yksittäinen finaali saisi Suomessa kerättyyn huomiota läheskään sen tarvitsevaa määrää.
Kyllä varmaan saisi hartwallin täyteen, mutta entä sitten? Yksi päivä, yksi halli ja yksi peli. Nyt mediassa huomiota todella hyvin ja kohtullisen paljon katsojia kuitenkin. Laji on kuitenkin edelleen saibandy.
En ymmärrä uhoamista tuhansien ja taas tuhansien katsojamääristä. Nykyinen tilanne on hieno ja määrä lisääntyy tasaisesti joka vuosi.
Aika vähälle huomiolle on tosiaan jäänyt, että playoffien yleisökeskiarvo nousi 1000 yläpuolelle ensimmäistä kertaa.
Liitto ilmeisesti perii prosenttiosuuden pääsylipputuloista. Voitaisiinko se muuttaa kiinteäksi maksuksi per ottelu? Kotijoukkue saisi siten itse paremman palkkion ottelun markkinoinnista, kun ko. kiinteän maksun ylittävä pääsylipputulo kilahtaisi kokonaan omaan kassaan. Ehkä ne yleisömäärätkin lähtisivät nousuun, kun seuroilla olisi täysi motivaatio hommaa kehittää.
Se että myydään hartwall täyteen, on aika epätodennäköistä. Mutta leikitään sillä, mitä ruotsissa on. Eli noin 10 000 katsojaa, sehän on saman verran mitä finaaleissa tuli suomessa katsojia. eli taloudellisesti se on sama. Sitten pelillisesti, isompi riski siihen että tapahtuma lässähtää samanlaiseksi tylsäksi peliksi kuin ruotsin finaali on suuri, esim. loukkaantumisen tai joukkoflunssa/ripulin sattuessa kiusaamaan toista joukkuetta. Myöskään paremmuus ei välttämättä selviä ihan lopullisesti. Väitän että 2000-luvun ec haninge-hifk, niin haninge voittaisi tod.näk. 10 pelistä 9, mutta tämä yksi voitto meni nyt hifk:lle.. oikein, no tuossa järjestelmässä kyllä. Mutta puoltavana kantana tietenkin on se että kaikki suuret urheilutapahtumat ovat yhdestä poikki. Fudiksen mm ja jenkkifudiksen nfl..
ota tosta sitten selvää 🙂
Ei ollut Ruotsin finaali tylsää ainakaan kun Warberg pelasi Storvretaa vastaan. Vuosi vai kaksi sitten? Coast to coastia mentiin ja maaleja tuli, venynyt rankkarikisa vielä päälle.
Vaikka urheilullisuutta korostetaan yhdestä poikki -systeemin vastustajien toimesta, niin kyllä se kerrasta poikki on myös urheilullista, ainoastaan hieman eri tavalla. Mallia voi näistä muista suurista ottaa. MM-kisat eri lajeissa, mestareiden liigat ja superbowlit. Stanley cup sitten taas vastapuolella, mutta en lähtisi lätkän SM-liigaa pitämään ainoana esikuvana 😉
Kolme – viisi mahdollisuutta myydä (mainoksia, pääsylippuja, kahvia, makkaraa, olutta, fanituotteita jne.) antaa paremman taloudellisen tuloksen kuin yksi mahdollisuus. Miksi luopua tuloista, joita tarvitaan seurojen toiminnan kehittämiseen?
Onneksi Pääkallossa on myös järki. Hakkarainen kun näyttää siirtyneen Kurren apupojuksi…
Myynnin näkökulma: ottamatta itse kantaa suuntaan tai toiseen, tässä ajatuksena on varmaan saada lisää näkyvyyttä lajille ja sitä kautta pitkässä juoksussa lisää katsojia myös runkosarjamatseihin jolloin seurojenkin kassat karttuisivat.
Seurat tarvitsevat lisää tuloja, hoitaakseen paremmin mm. ottelutapahtumien kehittämisen ja markkinoinnin. Finaalisarjan tuotoista luopuminen ei todellakaan ole investointi lajin tulevaisuuteen.
Yhden finaalin järjestelmään siirtyminen lienee ihan perinteinen liiketoimi, jossa finaaleitten tuotto siirtyy fiksummille eli finaaliseuroilta muutaman yrityksen taskuun.