Olen ollut 20 vuotta mukana salibandyssä, ensin valmentajana ja sitten analyytikkona. Koko tämän ajan salibandypiireissä on ollut yksi vakiopuheenaihe: (valtakunnallinen) media ja urheilutoimittajat eivät arvosta salibandyä niin paljon kuin laji ansaitsisi. Yleisintä tämä puhe oli 90-luvun lopulla, kun laji kasvoi rajusti ja haaveiltiin jopa jääkiekon aidosta haastamisesta. Viime aikoina puhe on hieman hiljentynyt, mutta poistunut se ei ole. Eikä varmasti poistukaan ennen kuin salibandy nousee, jos nousee, suureksi yleisölajiksi Suomessa.
20 vuoden jaksosta olen viimeiset neljä vuotta toiminut median puolella salibandyanalyytikkona. Olen avustanut Suomen toista suurta urheilun aikakauslehteä ja kahta salibandyn nettisaittia, joista toinen on lajin johtava Suomessa. Koko tänä aikana vain yksi seura on lähestynyt minua suoraan, lähettänyt edes tiedotteita (mikäli valmentajakyselyitä ei oteta huomioon). Kyseessä oli Erä, kun Samuli Laukka toimi seuran miesten tiedottajana.
Ymmärrän, etten ole varsinainen toimittaja. En pistä tiedotteita eteenpäin. Raportoin kuitenkin säännöllisesti otteluista Tampereella vähintään Twitteriin. Mielestäni tämä tosiasia kertoo varsinkin salibandyliigaseurojen uskomattomasta passiivisuudesta median suhteen – varsinkin jos esimerkki on yleistettävissä. Reiluuden vuoksi on tosin todettava, että Classic on kutsunut joka kausi kerran Tampereen urheilutoimittajat otteluun ja vieläpä syöttänyt ja juottanut meitä. Suhdetoiminta on tärkeää, mutta nyt tarkoitan säännöllisiä yhteyksiä mediaan, joka pidetään oman joukkueen tapahtumista ajantasalla.
Kirjoitin viime viikolla blogissani, että yhden finaalin järjestelmää olisi kokeiltava myös Suomessa. Yksi perusteeni oli median parempi palveleminen. Valtakunnallinen media olisi helpompi saada suurilukuisena paikalle, jos finaalipäivä olisi hyvissä ajoin tiedossa ja pelit pelattaisiin pääkaupunkiseudulla. Lisäksi televisiotuotanto olisi halvempi toteuttaa laadukkaasti, jos olisi vain yksi finaali kolmen-viiden asemesta. Myös naissalibandy hyötyisi: naisten finaali pääsisi televisioon.
Hämmästyin, kun muuten hyvässä, vilkkaassa ja asiallisessa keskustelussa tämä näkökohta sivuutettiin lähes täysin varsinkin ajatusta vastustavilta tahoilta.
Nämä esimerkit saavat minut väistämättä kysymään, ylenkatsooko suurin osa salibandyväestä mediaa ja ennen kaikkea sen toimintalogiikkaa? En tiedä vastausta, mutta minulla on vahva epäilys, että vastaus on myönteinen. Toki kysymys voi olla vain yksinkertaisesti amatöörimäisyydestä.
Ylenkatseeseen ei olisi kuitenkaan pienintäkään varaa. Me emme voi muuttaa median toimintalogiikkaa. Meidän täytyy sopeutua siihen – käyttää sitä itse asiassa hyväksi. Mikäli salibandystä halutaan oikeasti suuri yleisölaji edes Suomessa.
Neuvoa voi kysyä salibandymiehiltä, jotka työskentelevät pääkallonpaikalla: esimerkiksi Jani Alkiolta (Nelonen), Tomi Auremaalta (Ilta-Sanomat) ja Riku Korkilta (Iltalehti). Myös Pääkallon päätoimittaja Jussi Ojalalla on kokemusta iltapäivälehtimaailmasta.
Yksi tämän toimintalogiikan piirre on pääkaupunkiseutukeskeisyys. Pidimme siitä tai emme.
Eiköhän tässä nyt oo vaan kyse siitä että salibandyn parissa toimivat tajuavat itsekin että kyseessä on marginaalilaji. Ei siitä nyt hirveesti viitsi medialle huudella, ja puheet jääkiekon haastamisesta on nyt jo niin villejä että heikompaa huimaa.
Varmasti parannettavaa löytyy kaikilta tahoilta. Salibandytoimittajilla on totta kai iso rooli löytää meheviä otsikoita jotka kelpaavat myös valtakunnallisiin lehtiin. Seuroilla on iso rooli huolehtia paikallistoimittajiin hyvät välit. Classicin esimerkki urheilutoimittajien kestitsemisestä on fiksu. Toivottavasti sama tapahtuisi myös muualla jatkossa.
Meillä salibandufaneilla taas on aika vähän mahdollisuuksia parantaa salibandyn mediaimagoa muutakuin käymällä ahkerasti matseissa. Itse olen tehnyt periaate päätöksen että Urheilulehteä/Veikkaajaa en tilaa ennenkuin salibandystä kirjoitellaan pelikauden aikana säännöllisesti. Nelonen Prota en tilaa ennen kuin ruudusta tulee säännöllisesti vähintään kaksi salibandyottelua viikossa. En sitten tiedä kuinka paljon lehtisoittajat pistävät viestiä eteenpäin toimituksiin.
Edellisen kirjoittajan asenteessa taitaa piillä totuuden siemen. Hirveän monin paikoin alistutaan siihen, että juuri esim. jääkiekko on edellä ja iso osa salibandyväestä seuraa myös sitä, joten ollaan kuin vapaaehtoisesti pyhän lehmän varjossa, kun kiekkomaailma on onnistunut syöttämään säbäväelle tuon ajatuksen oman lajin alempiarvoisuusesta.
Viittasin siis Upin kirjoitukseen.
Sama fiilis kuin Upi:lla ja Huuhaalla. Mutta salibandyssa olisi potentiaalia ja kyllä Ruotsikin sen osoittaa. Sielläkin on lätkä ja futiskin on vähän kovemmalla tasolla kuin Suomessa. En usko että ”ruotsalaiset tykkäävät niin paljon enemmän tapahtumista” on syy miksi siellä toimisi ja miksi täällä ei toimisi salibandyn finaalikin isosti. SPV:läistä tosifania saattaa harmittaa, kun on kaksi vuotta saanut nauttia jännittävistä sarjoista kotihallissaan… mutta jos ei Helsinkiin (tms.) asti raahaudu, ehkä näkee matsin televisiosta kuitenkin, kenties tällöin jopa ostamatta erikseen kanavapakettia?
Pitää ymmärtää ne hyvät puolet lajin kannalta, jos homma toimisi. Ne ovat paljon isompia kuin se, että mestaruus voi ratketa näennäisesti paremman jengin sössiessä siinä yhdessä ainoassa matsissa ja ”huonomman” voittaessa. Tai että Hartwall ei ekana vuonna aivan täyteen tulisi.
Toki pitää myös osata se tapahtuma tehdä, ihan pelkästään siirtämällä matsi isolle areenalle ja pelaten se vain siellä, ei onnistu. Pitää olla vähän hehkutusta ja fiiliksen nostatusta puitteissakin. Välineitänsä myyvät hoitavat tähtipelaajistaan julisteita, alussa hallissa ehkä maamme-laulu (vai onko sopiva tällaiseen tapahtumaan) ja valot pois, avausviisikoiden kuuluttaminen kentälle jne… Urheilujuhlan tuntua (myös pelaajille)!
Tällaiset show-elkeet vaikuttavat mielestäni aika paljon enemmän tapahtuman onnistumiseen kuin joku erätauon poppimusiikkiesitys, eivätkä maksa paljoa. Nyt kun joitakin matseja kattoo, niin kotijoukkue ehkä juoksee riviin ja peli lähtee saman tien käyntiin (ja ne pyrosuihkut on kyllä turhia hallin valot päällä) – toimii joukkueiden innokkaille faneille muttei juuri rakenna tunnelmaa.. Tuo jo muutamaan kertaan linkitetty Ruotsin tämän vuoden finaalin video kyllä näyttää hyvää esimerkkiä. Ei se vaikeaa ole 🙂
Suurin ongelma kuitenkin on se, että Helsinki ei ansaitse olla finaalien pelipaikkana. Miksi tarjota Hesalaisille hopeatarjottimella kauden kliimaksia, vaikka koko laji ei heitä näytä kiinnostavan?
Tampere, Turku ja Jyväskylä voivat tarjota vastaavat jäähallipuitteet. Jos mediaa ei saada sinne asti matkustamaan, niin sitten koko median ja lajin välinen yhteistyö ei ole molemminpuolista.
Edelleen olen sitä mieltä, että nykyinen malli on parempi. Lajin ongelmat eivät johdu finaalien ottelumäärästä.
Miksi toisaalta pitäisi väkisin puskea salibandylähetyksiä tv:hen? Miksi laadukas streamaus ei voisi olla parempi ratkaisu? Yhdessä pelissä muistaakseni oli robottikamerat kulmauksissa ja yksi pääkamera paraatipaikalla. Ei sellaisen produktion hinaaminen maksa niin paljoa, etteikö medialla olisi siihen valmiuksia.
Itse näen tämän vähän kaksipiippuisena juttuna. Olen samaa mieltä että seurat tiedottavat liian vähän. Allekirjoittanut saa ainoastaan tiedotteita SSV:ltä. Toisaalta tiedottamisessa kyllä piilee pieni riskikin. TUTO Hockey lähettää esimerkiksi nykyään lähes viikottain tiedotteita ja ne menevät ainakin minulta heti roskakoriin. Eli enempi ei ole aina parempi. Hyvä idea tuo kysyä neuvoa Alkiolta ja kumppaneilta.
Mielestäni suurin medianäkyvyys saataisiin sillä, että liitto kehittäisi yhden portaalin koko lajin näkymiseen. Hyvänä esimerkkinä vaikka jalkapallon puolella Bundesliga. Vaikka puhutaan eri kokoluokan bisneksestä, niin idea on kopioitavissa.
Yksi paikka, jonne joukkueet koostavat otteluennakot, otteluraportit, maalikoosteet, muut videot ja tiedotteet. Näin lajia seuraavalla väellä olisi yksi selkeä foorumi lajin seuraamiseen. Tuon foorumin kautta mahdollisuus seurata viikottaista ottelulähetystä netissä. Lajin näkyvyys ja kiinnostus kasvaisi. Tiedotteet sähköpostilla toimittajille tai wannabe-toimittajille ei vie asiaa eteenpäin, koska sen seurattavuus on mahdotonta, ellei ole sisällä lajissa.
Ei yksi finaali muuta mitään, tai tee lajista kiinnostavaa. Kiinnostavuus pitää kasvaa arjessa, jolloin juhlapäivänä (finaali) kaikki haluavat paikanpäälle seuraamaan huipennusta.
Salibandya saataisiin ehkä esiin yhden finaalin myötä julkisuudessa paremmin. Ei sekään kuitenkaan varmaa ole.
Tuottaisiko se sitä paitsi suurta muutosta medianäkyvyyteen, jos kerran vuodessa saataisiin vähän enemmän palstatilaa. Saataisinko edes? Yhdestä poikki, tai kolmesta poikki, ei salibandy olisi iltapäivälehtien etusivulla. Kärjistetysti.
Kolmesta voitosta pelaaminen on kuitenkin urheilullisesti parempi, ja sarjaan mahtuu mielestäni enemmän draamaa kuin yhteen otteluun.
Tiedottamisesta olen hra Vuojärven kanssa samaa mieltä. Enempi ei ole aina parempi. Minä saan tiedotteita NST:ltä, SSV:ltä ja Classicilta.
Jatkuvan Syötön näkökulmasta tiedottaminen ei juuri tarjoa mitään uutta, mutta loppujen lopuksi seurojen aktiivisuus eri medioihin on askel eteenpäin.
Jos siirryttäisiin yhteen otteluun finaalissa, mitä en todellakaan toivo, olisi paras pelipaikka sellainen, mihin katsojia mahtuisi 4000-5000. Häkki olisi täynnä, ja tunnelma luultavasti sen mukainen.
Suuri ja näyttävä ei ole aina nautinnollisinta tai järkevintä.
Kiitos Hakkaraiselle hyvästä kirjoituksesta.
Kiitos kommenteista myös omalla nimellä!
Sami: tuo portaali on erinomainen idea, järjestelmiä sitä varten on jo olemassa, en tosin tiedä, paljonko tuo toisi lisäkustannuksia nykyiseen nähden.
Chriso: sinultakin voisi tietenkin kysyä. 😉
Miha: riippuu paljon siitä, kuinka Tapahtuma toteutettaisiin.
Mielestäni Samin ja Mihan kirjoitukset tuovat esiin edelleen otsikon ongelman. ”Miksi halutaan televisioon, miksei laadukas streami riitä”. No sitä striimiä ei varmaan media niin innolla seuraa, kuin striimiä. Ja nyt kai tarkoitetaan medialla sitä valtamediaa, eikä pääkalloa, jatkuvaa syöttöä, Hakkaraista.
Nämä toimijat ovat suuria salibandyssa, mutta tarkoituksenahan tässä kokeilussa olisi tuoda säbä koko Suomen tietoisuuteen toisella tavalla kuin nykyisellään.
Saadaanko enemmän media näkyvyyttä sillä, että on yksi pikkasen suurempi loppuhuipentuma? Yhdeksi päiväksi, mutta muuten ei.
Saadaanko enemmän medianäkyvyyttä sillä, että tuplataan runkosarjan yleisömäärät? Kyllä.
Saadaanko yleisömäärät tuplatuksi yhdellä finaalitapahtumalla? EI
Saadaanko yleisömäärät tuplatuksi huikeilla finaalisarjoilla? Mahdollisuus ainakin on.
Elikkä kannatan nykyistä järjestelmää, ja seurat oikeasti töihin yleisömäärien kasvattamiseksi.
Näätä: edelleenkään en näe, miksi laajempi kehittäminen ja Tapahtuma olisi mustavalkoisia vastakohtia.
Lisäksi on valittaen todettava, että valitettavasti viime vuosien huikeat, upeat finaalisarjat eivät ole tuplanneet yleisömääriä eivätkä lisänneet valtakunnan median kiinnostusta.
Näätä onko sulla hyvät lääkkeet millä tuplaat runkosarjan yleisömäärät? Ilmaislipuilla?
Kyllä mainostuskin katsojia tuo ja mikäpä on parempaa mainosta kuin tällainen iso finaalihuipentuma. Ei ole mahdotonta sekään, että sinne oikeasti eksyisi porukkaa aikas paljonkin.
Nyt tosiaankin SPV:n kannattajat olivat aktiivisia. Entä jos he eivät olekaan finaalisarjassa? SSV ja vastassa jokin ei-niin-sytyttävä toinen joukkue, ei varmasti houkuttele muidenkaan jengien tai paikkakuntien väkeä sarjamuotoisena finaalina paikalle.
Yksi ainoa finaali saattaisi houkutella paikalle väkeä hyvinkin, riippumatta miltä paikkakunnalta ja mikä joukkue on se ykkössuosikki itse kullekin.
En ole itse koskaan matkustanut Ruotsiin finaalia katsomaan, mutta tiedän että täältä asti sinnekin porukkaa lähtee. Tuskin siksi, että olisivat niin kovia Warbergin tai Storvretan faneja. Tietysti Mika Kohosella ja Öhmanilla on osuutta asiaan, mutta kyllä se on yleinen salibandyn lajikulttuuri, joka sinne vie. Samat naamat eivät silti kaikki lähde katsomaan edes sitä viidettä finaalia Suomessa, jos ei ole suosikkeja pelaamassa.
Tuo ”jos mediaa ei saada sinne asti matkustamaan” taisi olla lähellä sitä, mitä Hakkarainen yritti sanoa. Kysehän ei ole median ja lajin välisestä yhteistyöstä vaan kaupallisen median tavoite on myydä tuotettaan. YLEn, esimerkiksi, kohdalla asia on monitahoisempi.
Kuinka paljon lisäarvoa salibandyjuttu tuo tiedotusvälineelle, toimitus miettii, ja paljonko sen tekemiseen kannattaa panostaa. Silloin katsotaan esimerkiksi lajin katsojalukuja. Niihin jokainen meistä voi vaikuttaa. Jos haluamme lisää salibandya lehtiin tai kanaville, joiden potentiaalisia ostajia olemme, se kannattaa kertoa niille. Tietenkin tyylikkään kohteliaasti.
Alueelliset erot näkyvät urheilussakin. Helsinkiläinen lukee kateellisena maakuntalehtien säännöllisiä otteluraportteja paikallisten joukkueiden runkosarjapeleistä. Ollapa täälläkin.
Samaan aikaan tiedotusvälineet vähentävät väkeä ja pienentävät budjetteja eli niiden mahdollisuudet tulla paikan päälle tekemään juttuja heikkenevät. Aikanaan maan valtalehdestä oli vakkaritoimittaja paikalla käytännössä koko salibandyn naisten MM-kisojen ajan. Nykyään on hiljaisempaa. Toisaalta tilannetta kompensoivat kisajärjestäjien, liittojen ja liigojen nettistreamit, kuvagalleriat ja tekstit. Media saa ulos jonkinlaisen jutun pienemmällä panostuksella muttei välttämättä omaperäistä.
Kasvaako seurojen, liittojen ja liigojen merkitys sisällöntuottajina sitä mukaa kuin median omat resurssit pienenevät? Jakelukanavia on koko ajan enemmän, mutta jonkun on tuotettava materiaali. Lautaselle tarjoiltuja haarukkapaloja on helppo käyttää ja tehdä copypastejuttuja, mutta samalla toimittajien journalistinen ylpeys haraa vastaan.
Entä onko kaikki ja kaikenlainen näkyvyys samanarvoista?
Aina voi ja pitää tehdä enemmän, silti arvelen, että monet seuratkin ovat vuosien varrella tehneet ja yrittäneet enemmän kuin Hakkaraiselle tai Mihalle asti löytäneistä tiedotteista voisi päätellä. Nuo nimeltä mainitutkin salibandymiehet ovat tainneet saada kerran ja toisenkin vastata kraivelissa roikkuvalle sählyhörhölle, mikseivät jo ole, tana, hoitaneet lajille talossaan isompaa näkyvyyttä.
Ja vielä: Media pirstaloituu yhä enemmän. Emme tarvitse enää Urheiluruutua, radiota tai aamun lehteä kertomaan, miten illan pelissä kävi. Meillä on tulospalvelut, Teksti-TV, seurojen sivut, Pääkallo.fi, sosiaalinen media ja ainakin parissa lajissa päälle aktiiviset foorumit. Ne kattavat hyvin ainakin omalle seurakunnalle saarnaamisen. Näkyminen Urkkaruudussa tai lehden urheilusivuilla on statuskysymys, osoitus olemassaolosta ja toive saada uusia ihmisiä innostumaan omasta lajista.
Kysymykset pysyvät. Mitä haluamme? Kenet haluamme tavoittaa ja mitä heille kertoa? Ja miten se onnistuu parhaiten? Ja mihin koko mediakenttä on matkalla? Sitä mietitään johtokuntien kerroksissa kuumeisesti.
Statuskysymys ei ole ihan turha juttu sekään silti, koska kyllähän ne jotka tämän lajin parissa ”tosissaan” toimivat, toivoisivat myös salibandylle jotakin yleistä tunnustusta. Se saattaa myös vaikuttaa monella siihen harrastuksenkin valintaan juniori-iässä ja intoon salibandyn harrastamisessa.
Sitä kautta pitemmässä jouksussa lajista tulee urheilullisempi, taso paranee ja joka joukkue alkaa olla täynnä todellisia huippupelaajia. Starojakin löytyy yhä useammasta jengistä ja heidän julkisuuskuvaansa on mahdollisuus parantaa. Esikuvia ja esimerkkiähän lajit tarvitsevat. Pelkkä teksti tv ja salibandyliiga.fi:n tulospalvelu ja pistepörssi eivät innosta ”olemaan kuten _______”.
Imagoa ja jonkinlaista identiteettiä moni joukkue kaipaisi, jotta ne kiinnostaisivat muilla paikkakunnilla paremmin. Taitavatkin pelaajat saattavat olla kauempana aika tuntemattomia, lajia seuraavillekin. Tässä olisi seuroilla ja taustoilla työtä, joka vaikuttaisi kiinnostavuuteen.
Kiitos Mika tärkeästä muistutuksesta: mediakenttä on pirstoutunut ja resursseja tehostetaan koko ajan.
Pirstoutumisesta huolimatta meillä on edelleen valtakunnallinen media, jonka merkitys on aivan eri kuin paikallisemman.
Lisäksi erikoismediassa yleisempi pesee erityisemmän. Esimerkiksi Urheilulehden nettisivuilla oli jääkiekon MM-kisojen aikaan yli 270 000 eri kävijää viikossa, Pääkallossa luku on ollut parhaimmillaan alle 40 000.
Korostettakoon vielä, etten yritä vähätellä statuskysymyksen tai perinteisten isojen tiedotusvälineiden merkitystä. Vain sanoa, että ne eivät enää ole kaikki. Muistan vielä sen ajan kun olivat.
Olet kyllä Mika oikeassa, sillä en itsekään urheiluruutua nykyisellään juuri ikinä katso (tosin en omista TV:täkään). Nuorempana ei juuri ollut kuin teksti-tv, radio ja urheiluruutu.
Hieman ohi otsikon:
Salibandylla olisi myös parannettavaa nettisivuissaan, mutta kun niitä nyt ollaan uudisteltu niin tuskin on täysremonttia tulossa. Sellaisen ne mielestäni vaatisivat, jotta olisivat oikeasti toimivat. Vaan eivät ne ole lätkän puolellakaan niin hyvät, mitä ”pitäisi”. Tulospalvelut selkeiksi ja eri sarjat (Liiga, Cup, divari) helposti löydettäviksi. Niin että sarjataulukot ja otteluohjelmat löytää puolella niistä klikkauksista mitä tänä päivänä tarvitsee! ja linkit sieltä ottelutilastosta myös johonkin järkevään paikkaan. Nyt pääsee vain back-napilla takaisin… Vähän raskasta klikkailua jos haluaa seurailla useamman joukkueen ja pelaajien edesottamuksia myöhemminkin kuin juuri saman päivän otteluista (jotka löytyvät etusivulta).
Sammakko ->
Ilmaisliput ovat hyvä tapa nostaa yleisömääriä.
Kun tässä nyt ollaan ruotsista ottamassa mallia, niin otetaan nyt vaikka Falun malliksi. Ilmaislipuilla ja markkinoinnilla vuosia sitten nostettiin yleisömäärä lähelle 1000 / ottelu. Ilmaislippujen määrää vähennettiin pikkuhiljaa, ja nykyään otteluissa käy keskimäärin 1100 katsojaa ottelua kohden.
Elikkä oikein kohdistettu ilmailippu on erittäin hyvä tapa nostaa yleisömääriä. Tiedän monta tapausta, jotka ovat jääneet kiini salibandyyn käytään ensimmäisessä liigaottelussa. Kynnys lähteä ensimmäiseen otteluun on suuri, varsinkin jos ei ole tietoa milloin ja missä pelataan.
”Mikäli salibandystä halutaan oikeasti suuri yleisölaji edes Suomessa.”
Olisi mielenkiintoista jos avaisit hiukan enemmän tuota virkettä. Median, yleisömäärien ja sponsoritulojen välinen suhde on monimutkainen, eikä useinkaan ole suoraan osoitettavissa missä on syy ja missä seuraus.
Median tehtävä on toki ensisijaisesti palvella median kuluttajia, mutta seurojen ja lajin kannalta merkityksellistä on usein median avulla saatu välillinen hyöty (kasvavat pääsylippu- ja sponsoritulot). Kirjoituksessasi pidät medianäkyvyyttä itsetarkoituksena. Tämän vuoksi haluaisin kuulla mielipiteitäsi median tuomasta lisäarvosta lajin ja seurojen kannalta.
Nulikka: tämä on hyvä huomio. Kirjoitukseni lähtee siitä oletuksesta, että salibandystä halutaan kehittää suuri yleisölaji Suomessa eli laji, jota käy katsomassa livenä keskimäärin tuhansia ihmisiä per ottelu (mahdolliset tv/netti-katsojat päälle).
Ajatukseni on yksinkertaisesti, että suurempi medianäkyvyys vaikuttaa katsojamääriin myönteisesti: nostaa niitä.
Tietenkin medianäkyvyyteen vaikuttavat katsojaluvut (kyseessä on positiivinen oravanpyörä). Mutta tähän oravanpyörään pitää tehdä myös interventioita, jota vaikuttavat muutenkin medianäkyvyyteen, joka taas vaikuttaa katsojalukuihin. Tapahtuma olisi yksi tällainen interventio.
Jos nykyiset yleisömäärät katsotaan aivan riittäviksi, tyydyn siihenkin. Minulle tärkeintä kuitenkin on, että jo nykyinen huippusalibandy on hienoa seurattavaa.
Toki jos jäädään paikalleen, voi edessä olla alamäki.
Joku tuossa aiemmin kaipasi parempaa striimiä peleistä televisiolähetysten sijasta.. Haloo? Kuinka moni, joka ei muuten jo seuraa aktiivisesti salibandya, eksyy vaikkapa liigan sivuille katselemaan koneeltaan nettilähetystä salibandyottelusta? Melko harva, jos edes kukaan. Kyllähän ne nettilähetykset ovat aina olleet enemmänkin laji-ihmisten juttu.
Tavallinen pulliainen saattaa kanavia surffatessaan eksyä salibandyn pariin ja jopa katsoa pelin. Sama kaveri saattaa ensi kerralla käydä katsomaan peliä ihan varta vasten telkustaan ja ,jos vielä jatketaan ajatusleikkiä, tulee johonkin peliin jo ihan hallille paikan päälle, ostaa lipun ja pullakahvit. Ja lukee seuraavana päivänä lehdestä jutun matsista, jonka oli katsomassa…
Kun miettii mitä hyötyä kasvulla tavoitellaan, niin onko taustalla joku muu visio lajin kehittämiseksi kuin tarve saada rahaa ja resursseja ammattimaisemman toiminnan vakiinnuttamiseen? Onko salibandyn suurin ongelma kuitenkaan finaalisarjan kiinnostamattomuus? Eikö kasvunvaraa olisi enemmän siinä perustoiminnassa mitä koko kauden ajan tehdään, josta sitä massaa sinne finaaleihinkin sitten riittäisi.
Joukkuetasolla tehokkainta markkinointia on menestys, mutta jos ei ole resursseja, tulee harvoin menestystäkään. Toisaalta tuo median pirstoutuminen heijastaa mielestäni kaikkea nykypäivän elämää. Jokaiselle on tarjolla niin paljon viihdettä, kuin haluaa vastaanottaa, joten nykyisenkaltainen tilanne, 1peli/viikko/kanavalla joka ei tarjoa muuta sisältöä salibandysta, ei paljon lämmitä. Ei varmaan sponsoreitakaan tuon avulla paljon tipu, koska ei siitä ole rahoille mitään vastinetta.
Jos salibandy pystyisi luomaan itselleen järkevän jakelukanavan nettiin, johon kaikki toiminta keskitettäisiin ja joka tulisi Kuuklesta ensimmäisenä kaikille lajista tietoa hakevalle vastaan, niin pidemmällä aikavälillä se voisi olla uudenlainen lähestyminen koko mediaan. Ei käytettäisi välikäsinä kanavia, joita nykyään ei koko laji tunnu paljon kiinnostavan, vaan tarjottaisiin kattava palvelu suoraan ihmisille. Liigat, liitot, maajoukkueet, raportit, haastattelut, keskustelut ym. kaikki samaan sivustoon ja pelejä suorana maksua vastaan, uusinnat ilmaiseksi. Innokkaat ihmiset voisi valjastaa tuottamaan itse sisältöä virallisen toiminnan lisäksi, sehän on nykyään suosittua muuallakin. Ehkä sponsoreitakin kiinnostaisi enemmän keskitetty, koko kauden kestävä näkyvyys omalla kanavalla.
Jokapäiväistä salibandya ei niin paljon ulkopuolisissa medioissa pystytä tarjoamaan, että suuremmat ihmisjoukot sillä saadaan heti lajin pariin. Lisäksi nopeasti saavutettu nouseva yleisömäärä onkin äkkiä nopeasti laskeva, jos kasvu ei tapahdu tarpeeksi tukevalle pohjalle. Laadukas ja kattava oma tarjonta voisi pidemmällä aikavälillä antaa tartuntapintaa, mihin ihmiset voisi kasvaa sisään, eikä niitä erityisesti tarvitsisi houkutella. Tämä ei siis toisi välttämättä pikavoittoja, mutta ehkä sitä lajikulttuuria. Ei pyrittäisi kalastamaan katselijoiksi satunnaisia surffaajia, vaan haluttaisiin tehdä ihmisistä lajista kiinnostuneita, jotka löytää haluamansa palvelun sieltä yhdestä paikasta.
Omasta kokemuksesta muistan hyvin tarkkaan, että innostukseni lajiin heräsi, kun urheilukanava perustettiin ja mtv3? näytti digiverkon alkuaikoina joka viikko UK:n koostelähetyksen, jossa käsiteltiin hyvin kattavasti salibandyliigan pelit. En tiedä kuinka tai muista millä laadulla siihen aikaan lähes kaikki pelit oli onnistuttu kuvaamaan, mutta siitä se vaan alkoi. Ei siihen tarvittu näyttäviä yksittäisiä tapahtumia, vaan se, että materiaalia oli tarjolla ja vielä niin kattavasti.
Miten ihmeessä toimittajat kykenee seuraamaan ja uutisoimaan lätkäfinaalit, pesisfinaalit, korisfinaalit jne. vaikka ne pelataan moniosaisina ja lähes aina pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Tosiasiat ei nyt ole filosofin tukena.
Hakkarainenhan on koko ajan ehdottanut ajatusta kokeiluna. Kokeilu 2-3 vuodeksi, ja sen jälkeen ollaan paljon viisaampia kun on kokemuksia joita vertailla. Nykyinen malli on nähty ja sen hyvät/huonot puolet tiedossa. Itse olisin tähän kokeiluun valmis, sillä ei salibandyn nykyinen kauden huipennus kovin suuresti nouse lajiniilojen ulkopuolella näkyville ja puheenaiheeksi. Nyt vain ripaus ennakkoluuttomuutta ajatteluun ja parhaat tekijät suunnittelemaan ja toteuttamaan Tapahtumaa, niin eiköhän tästä saataisi hyvä uudistus. Tapahtumaan tulisi siis mukaan myös naisten finaali ja naisten salibandyhan kaipaisi eniten lisää vetoapua yleisön kiinnostuksen nostamiseen.
Jos ei media hoida työtään matkustamalla sinne missä tapahtuu niin olkoon hoitamatta. Levikki saattaa kaventua. Joukkuelajia pelatessa joukkue pelaa ensisijaisesti itselleen sitten kannattajilleen ja vasta sitten joskus medialle. Media antaa kyllä huomionsa kun menestyy ja unohtaa pian jos kausi on laihempi. Kannattajat seuraavat joukkueensa matkaa vuodesta toiseen hyvinä ja huonompina vuosina,olisi kyllä vääryys viedä heidän kotikarnevaalit jos sitten joskus natsaa finaaliin saakka.
Siis faktat… Tosiasia on, että salibandyn asema ei saa mediaa liikkeelle ja siksi on ainakin toistaiseksi toimittava sen mukaan.
Yhden finaalin järjestelmästä liigan kannattaisi ottaa pari puhelua Ruotsiin ja Tsekkiin, jos langat eivät vielä ole laulaneet.
ihmo:n juttuun:
Tapahtuman tarkoitushan ei ole itsessään kerätä tavan tallaajia finaalia katsomaan, sillä olis ne liput varmasti kuitenkin jonkun hintaisia. Tämä finaalitapahtuma keräisi lajiväen, sitä pelaavat ja muuten ahkerasti seuraavat sinne paikalle kerralla eri seuroista ja ympäri Suomea ainakin jossain määrin. Se taas saisi säbän näkymään julkisessa mediassa, ilman että tarttee googlailla ja etsiä käsiinsä pääkalloa. Ei ehkä iltalehden etusivulla mutta kyllä tapahtuma onnistuessaan huomioitaisiin varmasti suuresti siellä urheilusivuilla ja juuri urheiluruudussa. Silloin juuri varsinkin livekuvan avulla koko kansa näkisi vilaukselta joitakin kiinnostavia lajin suorituksia ja siitähän sitä voisi innostua. Vallankin jos näkee että paikalla on hyvä meininki ollut.
Tuo nettiportaali on oikein hyvä idea, niitä varmasti maailmalta löytyykin, joista mallia voisi katsoa. Viralliset tulokset samassa ja sitten voisi olla linkkilistaa tai jopa integroituna innokkaiden bloggaajien ja valokuvaajien sivuja/blogeja ja muuta vastaavaa. Videoita voisi koota jonkunlaisella sensuurilla liigasta harrastetasolle asti, niin että ottelukoosteet olisi kasattu yhteen paikkaan. Näitä maalikoosteita nyt on muutenkin täällä toivottu, toki on ymmärrettävää että sellaisten kasaaminen käy ihan päivän-parin työstä kuvaajalle ja leikkaajalle mikä taas maksaa jos ei hyväntekeväisyytenä tapahdu.
”faktat ei tue”: Salibandy on ehkä alakynnessä näihin lajeihin nähden ja juuri siihenhän tässä halutaan vaikuttaa!
jaska: Kotikarnevaali riistetään, mutta etkö näe massatapahtumassa hyviä puolia? Muuta salibandyväkeä virtaisi innokkaammin paikalle joukkueeseen katsomatta, luultavasti enemmän kuin sarjaa pelatessa. Ei välttämättä yhtä äänekkäitä juuri tiettyä joukkuetta kohden, mutta kyllä itse ainakin saattaisin tykätä pelata kolminkertaiselle katsojamäärälle, jos ääni ois yhteensä edes suunnilleen sama kuin pelkillä omilla faneilla. Ja ne omatkin fanit mahtuis kyllä paikalle vaikka kaikki.
Harva joukkue nykyään pääsee kunnollisesta kotiyleisöstä nauttimaankaan… Monelle joukkueelle tämä siis saattaisi jopa olla siinä suhteessa mahdollisuus parempaan. Pitää nähdä kokonaisuus, ei vain oma (Seinäjokelainen??) osuus asiassa 😉
Lipputulot tippuisivat aika huimasti yhteen finaaliin siirryttäessä eikä yksi finaali tuo sen enempää katsojia. Turhaa sanon minä.
Ei Seinäjokelainen osuus vaan vain vastaan sitä että joku vie jotain toiselle kuuluvaa, vaikka laji olisikin kaikkien yhteinen niin finaalin on joku ansainnut työllään. Suomenkuppihan on tälläiseen hyvä pohja rakennella tapahtumaa,siihen on osallistunut joukkueita alemmiltakin sarjatasoilta joten ainakin koskettanut lähemmin useampia kuin liigan finaali.Sinne sitten sekaan lajiväkeä bostailemaan ja taputtelemaan. En vain jaksa uskoa Koovee-Happee finaalin Helsingissä kiinnostavan mahdottomasti suurempia massoja yhdessä yksittäisessä ottelussa kuin se kiinnostaisi kannattajiaan Tampereella ja Jyväskylässä vaikka paikalla olisi vielä mailanvalmistaja kehumassa tuotettaan ja tutkakin olisi raahattu paikalle.Sirkustemput on tarkoitettu sirkukseen, yleisö löytyy sieltä pienimmiltäkin paikkakunnilta pitkäjänteisen työn kautta eikä se katoa heti kun esirippu on laskettu ja karavaani jatkaa kulkuaan.
Jos yleisömääriö halutaan oikeasti kehittää niin säbää pitäisi oikeasti saada ilmaiskanaville, vaikka maksukanavien rinnalle (esimerkiksi lätkän mm2012). Nettistriimit tavoittaa salibandyfanit, maksukanavat urheilufanit ja ilmaiskanavat ei välttämättä niin kovat- urheilufanit. Valitkaapa siitä sitten se mieluinen.
Myös tuo näädän esimerkki ilmaislippujen oikeasta kohdistamisesta saattaa poikia hedelmää.
Jos katsoitte ruotsin finaalin niin siellä oli valtava määrä punapaitaisia kannattajia. Pistetään nyt ensin se kotipesä kuntoon ja luodaan kunnon fanipohja ennen kuin lähdetään sirkustemppuihin. Vaara siitä, että yhden ottelun finaaliin tulee 3500 ihmistä on toistaiseksi erittäin suuri. Onko medianäkyvyyden kehittymisestä (esim viimeiset 2v) olemassa muuten jotain faktaa vai mennäänkö mutulla?
Eiköhän sen Storvretan paidan oo hommannu jokunen muukin kuin Uppsalalainen vakikatsoja. Varmasti ennakkosuosikki houkutteli paikalle kyllä suuren osuuden niistä faneistaankin. Ei ottelua kuitenkaan kotiareenalla pelattu, vaan Malmössa eikös? Matkaa vajaa 700 km!
Paljonko käy Koovee:n kotimatseissa väkeä? Reilu 500 runkosarjassa, playoffeissa kotona reilu 840. Happeella samaa tasoa, jopa vähän korkeammat yleisömäärät. Nousevat ratkaisupeleihin. Tampereelta lähtee kyllä Kooveeta kannustamaan Classiccilaisiakin aivan varmasti jos kerrasta poikki pelataan.
Varmasti on vaikeampaa saada yleisöä SSV-Happee -finaalisarjaan kuin Koovee-Happee yksittäiseen matsiin ja isoon tapahtumaan. Ei se ole sirkustempuistakaan kiinni, vaan siitä yhden ottelun jännityksestä. Mutta kyllä sellainen messumeininki siihen pientä lisää tuo myös, jos vaikkapa jonkun mailan saa mukaansa oikeasti hyvin tarjouksin on se lisäarvoa lipun ja reissun hinnalle. Pääasiassa on kuitenkin se, että ottelutapahtuma on hyvin toteutettu show-mielessä (mallia Ruotsi).
Ruotsiin verrattuna on kyllä selkeä ero Suomessa, että pelaajia ei ole niin tunnetuiksi ja ”tähdiksi” saatu nostettua ainakaan jokaisesta joukkueesta.. Se kiinnostaisi ”vieras”katsojia lisää. Moni varmasti tykkää katsella Kohosia, Hyvärisiä ja Johanssoneita vaikka ei heidän joukkueensa niin sytyttäisi. Taitavia pelaajia kuitenkin löytyisi muistakin jengeistä, joita voisi vähän ”markkinoida” enempi.
”Haluan idean vastustajille painottaa yhtä asiaa. Tapahtumaa ei toteutettaisiin puolivillaiseen tyyliin vaan siihen todella panostettaisiin. Tämä tarkoittaa sekä markkinointia, puitteita että lajiväen innostamista mukaan. Tarkoitus olisi tehdä tapahtumasta pikemmin MM-loppuottelun kuin cup-finaalin kaltainen tapahtuma.”
Käytännölliset seikat ei ole tulleet keskustelussa esiin. Tosielämässä joku joutuisi ratkaisemaan esimerkiksi seuraavat kysymykset: Kuka järjestäisi ko. ottelutapahtuman? Missä? Paljonko rahaa ottelutapahtuman järjestelyihin ja markkinointiin panostetaan? Kuka sen rahoittaa ja millä ehdoilla? Kuka vastaa tapahtuman mainonnasta? Mikä on tämän elämää suurempaa tapahtuman yksityiskohtainen sisältö? Lippujen hinta ja ennustettu myynti? Kuka valitsee pääsponsorit ja neuvottelee/päättää TV-näkyvyydestä? Millä ehdoilla mainostilat myydään? Saavatko kaikki liigaseurat fanituotteiden myyntimahdollisuuden tapahtumassa? Miten myyntipaikat jaetaan? Paljonko tapahtuma tuottaa voittoa? Miten tuotto jaetaan järjestäjän ja joukkueitten kesken? Ja se tärkein: Kuka ottaa kantaakseen taloudellisen tappion riskin?
Lopetetaan pilvilinnojen rakentelu ja keskitytään kunnolliseen seuratyöhön. Oikotietä menestykseen ei ole. Ei sitä ole ollut jääkiekossa tai pesäpallossakaan.
Luonnollisesti nuo ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta ei voi olettaa, että visiokirjoituksessa ratkaistaan ne. Liiga/liitto olisi tietenkin järjestäjä ja kantaisi vastuun. Jos Tapahtumaa oikeasti alettaisiin järjestää, tietenkin ym. tekniset käytännön kysymykset pyrittäisiin sitten ratkaisemaan. Niiden ratkaisu myös varmasti muokkaisia hieman tapahtuman luonnetta suuntaan tai toiseen.
Useassa kommentissa on aivan oikein tuotu esiin seuratyön ratkaiseva merkitys. Olen täysin samaa mieltä ja tämä bloggaus on osoitettu ennen kaikkea seuroille.
Silti – ja toistan itseäni – pitää käyttää myös ”taikatempuiksi” useassa kommentissa parjattuja keinoja. Kaikki keinot pitää olla käytössä. Netin aikakaudella asiat eivät mene enää niin yksinkertaisesti, että tehdään seuratyö hyvin ja media kirjoittaa sitten. Tästä voidaan nostaa esimerkiksi koripallon hallitseva mestari Bisons, joka löi mm. ”perinteisen” Pyrinnön _nousijana_. Bisonsin kovan rosterin mahdollisti mediahype, jonka Aleksi Valavuori nosti keinoilla, jotka vasta taikatemppuja olivat, esim. suoranaisesti huijaamalla muutamia toimittajia NBA-tähden palkkaamisesta (en silti kannata toimittajien suoranaista linssiin sahaamista salibandyssä).
Suurin taikatemppu vaaditaan siihen, että liiga/ liitto organisoi (lue taikoo) tuon kaiken vrt.Tähänastiset näytöt.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Liitolla ei ole osaamista järjestää riittävän laadukasta tapahtumaa, saati sitten markkinoida/brändätä sitä. Miten liitto korvaa seuroille menetetyt lipputulot? Tai no, taitaa liitto jo nyt viedä leijonanosan finaalien lipputuloista. Herää vain kysymys, että miksi. Mikä on vastine?
Seurat tekevät töitä menestyäkseen ja tuottaakseen elämyksiä kannattajilleen. Hyvästä työstä kuuluu seurata se palkinto, että kauden loppuhuipennuksessa tarjotaan uskollisille kannattajille huippuotteluita. Ei kauden huipennusta tule viedä Helsinkiin elleivät Helsinkiläiset sitä pelaamalla ansaitse.
Liiton tulee rakentaa taustalla puitteet lajin imagon kasvattamiseen ja seurojen työskentelyn edellytyksien parantamiseen. Jos finaali viedään seuralta pois, on se isku vasten kasvoja.
Liiga vie ”vain” 25% lipputuloista finaaleissa. Tuntuisi siis seurojen kukkarossa ehdottomasti.
Juuri näiden liigaa ja liittoa kohtaan osoitettujen epäilyjen vuoksi ehdotin osittain ulkopuolisen työryhmän perustamista.
Mitäs jos perustettaisiin ensin työryhmä pohtimaan kuinka salibandystä tehdään mediaseksikäs laji. Vai onko siis tämä se asia mistä keskustellaan? Voitaisiin mm. pohtia tapahtuuko se yhden illan ilotulituksen avulla vai jollain muulla tavalla.
Sekin on kyllä hyvä idea.
Salibandyn pitäisi järjestää kesäklassikko suomi-ruotsi ja ulkona luonnollisesti.Sopivat oheispalvelut siihen mukaan ja kohtuulliset lipunhinnat niin näkyvyys on varmasti hyvä ja lajia saadaan tuotua entistä kiinnostavammaksi suurellekkin yleisölle salibandyn mittapuun mukaan.
Ihan kaikkea ei kannata kiekosta apinoida salibandyyn. Ulkoilma peli ei kyllä tässä lajissa toimi muutoin kuin katusählyssä. Pienikin sade tai puuskittainen tuuli muuttaa pelin aivan pelleilyksi. Ei oikein maajoukkueiden arvon mukaista peliä synny sellaisissa olosuhteissa. Katetun kentän ja katsomoiden rakentaminen maksaisi tähtitieteellisiä lukuja, joten se siitä…
Katusählyt katusählynä, ja salibandy salibandyna.
Sen sijaan jonkinlainen talviklassikon apinointi voisi olla hyvä idea. Esim. Lätkä&säbä messujen yhteyteen voisi kehitellä vaikkapa erä-ssv ottelun. Viime vuonna naisten eft oli onnistunut tapahtuma, mutta miesten liigaottelu, ns. Salibandyn talviklassikko saattaisi kerätä paljon huomiota.
Ei kai medianäkyvyyttä millään yksittäisellä hokkuspokkustempulla saada aikaan. Ruotsissa ollaan lajikulttuurissa ja hbaa. Siellä on jo pohjaa, jolle rakentaa. Pikkuhiljaa tämä etenee. Junnuissa laji on jo ihan oikeasti vaihtoehto pätkälle. 10 vuotta, niin on jo lajiin hjrahtaneita riittämiin voisiko tuoda esiin lajia junnujen kautta ja nostattaa esiin huippuluokan lahjakkuuksia
Eihän tuolla kännykän pikkunäppiksellä saa kuin tuhoa aikaan. Kokeillaan nyt uudelleen. Pointti oli siinä, että en usko etä kyse on mistään finaalihuipentumasta tai muusta salamaniskusta, jolla median mielenkiinto kääntyy jäättömään kaukaloon. Monessa kommentissa on pohdittu ruotsalaisen finaalitapahtuman nostattavaan voimaan, mutta niin kuin joku totesi, siellä käy jo sarjapeleissä kunnolla väkeä. Lähtökohta kai on, että medianäkyvyys on ansaittava eikä sitä pidäkään saada armopalana. Lajikulttuuri on nuori, mutta harrastajapohja jo aika hyvä. Ja kun se jengi saadaan sitoutettua seuraaman lajia, ollaan jo aika paljon paremmassa tilassa jonkun vuoden päästä. Verrataan nyt vaikka lumilautailuun, siellä homma on osattu myydä aika komeasti nuorten tähtien kautta. Tyhjästä tullut laji on jo nyt aika komeasti näkyvillä. Ideani oli, että pitäisikö myydä ilmiötä nimeltä salibandy, jonka kasvu on ollut huikean nopeaa. Nostetaan esiin tähtiä muuallakin kuin salibadylehdessä Tykätään tai ei, mutta vaatii varmaan pari ilmaveivaajaa (vrt. Ruotsissa Runnerstig), pari tähteä sekä katsomoon jengin joka tuo tunnelman peleihin. Ja omia junnuja, kavereita joista voidaan kirjoittaa tulevaisuuden tähtinä. Niin kirjoittaa. Kirjoittaa Aamulehdessä, Ilkassa, Karjalaisessa jne. Kyllä sinne kohta joku toimittajakin eksyy, kun puhe kääntyy aamukahvipöydissä ja kuppiloissa salibandyyn.
Paljon oli yllä asiaa ja hyviä ideoita. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille omasta puolestani: oli mielenkiintoista lukea. Itse uskon salibandyyn lajina ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että katsojamäärät ja medianäkyvyys tulevat nousemaan. Mikään ei tapahdu yhdessä yössä eikä kaudessa – eikä itsestään, mutta hiljaa hyvä tulee. Kaikki mikä on nopeasti synnytetty tulee myös nopeasti kuolemaan. Salibandy tulee nousemaan. Lajina se tulee olemaan isompi maailman laajuisesti kuin esim. jääkiekko. Koska? Jää nähtäväksi. Kaikki vie aikansa.
Hyvää myyräntyötä tekee mm. lastenohjelma Galaxin Säbämestari. Siinä on lajille medianäkyvyyttä, ja niitä hedelmiä korjataan kun 5 – 10 vuotta kuluu. Luulisi, että matkijoita löytyy formaatille muiden lajien parista, mutta soveltuvatko ne lajiominaisuuksien puolesta yhtä hyvin ? Epäilen. Tai sitten en taas tajua mistään mitään. Olen vaan niin lajin pauloissa.
Valitettava tosiasia vaan on, että itsestään ei mitään tapahdu. Jotain pitää tehdä, niinkuin SPV ja Classic ovat kai tehneet, että yleisöä näillä paikkakunnilla saliin saapuu.
Nyt kuitenkin puhutaan salibandyliigan kiinnostavuudesta, ei SPV:n ja Classicin.
Yleisön (muutkin kuin ne jotka jaksaa VeikkausTV:stä kytätä striimiä) pitää nähdä juuri niitten nuorten ja uusien starojen suorituksia, eli vaikkapa jonkun Miko Kailialan maaleja ja Johanssonin maaliennätyksiä. Mutta ei niitä uudet ihmiset näe maksukanavilta eikä nettistriimistä kovin helpolla.
Siksi väitän yhä että yksi finaalitapahtuma olis hyväksi myös lajin katsojakannalle, sekä itsessään että mediahuomion kautta.
Ja on ihan selvää että media ei ala jatkossa kirjoitella yhden finaalitapahtuman takia salibandysta enempää säännöllisesti, mutta vuosittainen iso tapahtuma olis lehdissä ainakin sen kerran. Ei kai tarkoitus ollutkaan, että tällä uudistuksella heti ois jokainen runkosarjaottelukin tarkalleen Hesarissa ja Aamulehdessä, vaan se finaalitapahtuma olis ja ISOSTI. Ihan sama onko se Tampereella vai Helsingissä, niin kyllä se olis urheilusivuilla näkyvästi jos homma toimis. Tässä kohti ei myöskään olis väliä, mitkä kaks jengiä siellä pelais. Vaatii se sopivan markkinoinnin ja imagon tapahtumalle sekä ehkä jotain sopivaa järjestelyä joka antaa lisää houkutusta harrastajille lähteä katsomaan paikan päälle oman lajinsa huippuja ja ratkaisutapahtumaa, mutta sen ei luulisi olevan ollenkaan mahdotonta (just kisabileet yms.)
On se paljon vaikeampi sitouttaa jengiä tietysti katsomaan runkosarjan matseja tyyliin Josba-Pori, ellei ole lajin aktiivinen seuraaja (yleensä itsekin ahkera harrastaja). Ei varmaan ne harrastajatkaan käy jokaista paikkakuntansa matsia katsomassa, eikä joka kerta ole samat naamat katsomossa. Siten ois potentiaalia kerätä nämä kaikki kerralla katsomoon ja nähdä se todellinen kiinnostus lajiin. Se herättelis sponsseja ja mediaakin aivan varmasti.
Kyllä niitä kiinnostuneita on Suomi täynnä, jostain 3-4 divarista ja junnuista lähtien, mutta varsinkin siitä ylöspäin porukka harrastaa tätä lajia usein aika innolla ja varmasti kiinnostaa nähdä salibandya parhaimmillaan… Sen lisäks muuten vaan joka jengiä kannattavat fanit, ainakin kahdesta finaalijoukkueesta (vaikka eivät kaikki paikalle saapuiskaan jos ei ole kotiottelu). Siihen päälle sit jos naisten finaali ja mitä muuta ois samalla kerralla ja samalla lipulla tarjolla. Varmaan jokunen uusi sen naistenkin matsin näkisi…
Aika kovat taloudelliset erot yksi finaali-finaalisarja. Lipputulot ovat finaaleista vuosittain keskimäärin 200k€. Yksittäisessä finaalitapahtumassako olisi nollatulos tavoitteena?
Finaalitahtumat ovat ovat joukkueille merkittävä tulonlähde mutta kannattaa ottaa taskulaskin kouraan eenkuin alkaa summista huutelemaan.
2000 katsojaa x 5 peliä x 20 EUR lippu = 200k
Monessako finaalipelissä on ollut 2000 katsojaa?
2012: 1933, 1440, 1772, 2336, 2862
2011: 867, 2198, 1427, 1042, 3089
2010: 1582, 1316, 1391, 2881, 3047
2009: 775, 713, n 2200
Eikä se lippujen keskihintakaan ole ihan 20 EUR ollut.
Katsojamääristä voisi päätellä että yleisöä kiinnostaa nimenomaan ratkaisupelit, etenkin silloin kun SSV:llä on ollut uskottava haastaja.
Medianäkyvyyden relevaatio salibandyn harraste- ja lisenssipelaajien lukumäärän mukaan luulisi olevan edes jollain tavalla loogista – tai ainakin lajista kiinnostuneen mielestä toivottavaa.
Jos käytettäisiin esimerkkinä MTV3:n tahi Helsingin Sanomien nettisivuja niin voisi kuvitella ettei salibandy kiinnosta (kärjistäen) ketään. Sen verran tehokkaasti on ko. saiteilla salibandyaiheinen osio ”piilotettu”.
Miten korjattaiin edes tämä räikeä epäkohta?
Salibandy on – oma subjektiivisuus huomioon ottaen – mielestäni Suomen kakkoslaji…
”Monessako finaalipelissä on ollut 2000 katsojaa?
2012: 1933, 1440, 1772, 2336, 2862”
Ei kai se ole kenellekään epäselvää, että aina on jonkun verran niitä ihmisiä joita kiinnostaa vain ratkaisut, ei niinkään laji. Toisaalta viimeisen pelin (2862) katsojissa on varmasti aika paljon samoja kuin esimerkiksi ensimmäisessä (1933). Oliko viimeinen peli loppuunmyyty vai olisiko tilaa ollut enemmän? Ennemmin näkisin hyödyllisenä, että ihmiset haluaisi tulla katsomaan pelejä ja tapahtumia kentällä, kuin että niitä houkutellaan jollain oheistoiminnoilla ja sillä, että ei tarvitse katsoa kuin yksi peli ja saadaan kausi äkkiä päätökseen.
ratkaisua katsois muutkin kuin joukkueiden omat fanit, sehän se pointti on. nyt niitä ei Seinäjoelle lähde niin moni katsomaan varta vasten, mutta olis ihan eri jos ois kerrasta poikki, just koska sitä ehtis vähän suunnitella ja kun tietäis että ei olis ”outo lintu” mestoilla olemalla niitä harvoja ei-spv-faneja.
en tajuu miks tää nähdään niin negatiivisena asiana, ”kausi äkkiä päätökseen ja bileisiin ryyppäämään tai kojuille mailoja ostelemaan”. kertafinaali ois onnistuneena aivan mahtavan fiiliksen tuottava tapahtuma joka just kokoais säbäkansaa yhteen muutenkin kuin kahden joukkueen kannattajat ja muutamat lajiin fanaattisesti suhtautuvat. tähän vaan ei taida moni pessimisti uskoa?
luulen että moni pelaajakin tykkäisi pelata oikeasti täydelle ja monituhatpäiselle yleisölle vaikka oliskin riski hävitä ehkä osittain tsägällä altavastaajalle.
katsokaa noita 2009-2011 lukuja, jeejeellä on hyvä pointti ja hienosti löydettyä faktaa perusteeksi. väittäisin että 5000 saisi ensimmäisenä vuonna katsomaan yksittäistä finaalia, jos ei hommaa täysin sössi (hinnat, sijainti…)
Muistakaahan näissä laskelmissanne myös otteluista aiheutuvat kulut.
1 finaali järjestäjänä SB liitto/liiga + ottelupaikkakunnan joukkueita. Finaali joukkueilla ei mitään kuluja. Matkat ja majoitukset maksettuna järjestäjien puolesta.
Normaali 5 ottelun sarja joukkueet maksavat kaiken itse ja toivovat pääsevänsä matkojen, majoitusten, ruokien ym. jälkeen edes nollaan noilla finaalien tuloilla?
En siis tiedä miten Salibandyssä pudotuspelien rahat jaetaan, mutta korjatkaa kuka paremmin tietää.
Mielestäni nykyinen systeemi on hyvä. Myöskin yksittäinen finaali voisi olla hyvä. Molemmissa on etunsa, tärkeintä että on selkeä fokus mitä halutaan olla ja tehdä.
Jos ihan ideoimaan rupeisi niin välimuotojakin voisi edes pohtia. Mitä jos playoffit pelattaisiin paras kolmesta? Yksittäisten ottelujen merkitys korostuisi, mutta kuitenkin vähemmän satunnainen kuin kerrasta poikki.
Muistan kun poikasena katselin lauantaisin nhl-powerweekiä keittiön 14-tuumaisesta kuvaputkitöllöstä. Bure vei viis vastustajaa ja kaks omaa kahville ja lopuksi nöyryytti veskan. Pakko oli aina sen jälkeen käydä pyytämässä naapurin poika maaliin ja ujuttaa tennispallo palikoista verkkoon. Siitä alkoi mun lätkäharrastus ja fudis sai jäädä. Sen enempää en kiekkoa jaksanut sen ikäisenä seurata, mutta tietysti valtameren toisella puolella osattiin myös tehdä osuvat videot jo silloin kahvakiekko -aikaan. Lopulta kuitenkin salibandy vei voiton kun sitä pystyi pelaamaan ilman jäätä vuoden ympäri.
Nykyään penskat tuijottaa noita videoita youtubesta, mutta mun innostus lätkään ja salibandyyn alkoi tuolloin. Ehkä sitä voisi myös miettiä kun mainostetaan liigapelejä netissä/televisiossa tai näytetään salibandyä televisiossa.
Ainainen keskustelu, vähä sama kuin millä salibandysta saataisiin ammattimaisempi laji`? Yleisöllä! Mutta itse tohdin epäillä tätä. Laji on isossa nousussa ollaan puhuttu jo monta vuotta. Juu varmasti onkin mutta se että yleisökeskiarvot saataisiin edes 2000-3000 ovat silkka mahdottomuus, jos tälläistä joku odottaa niin saa odottaa ja kauan.
Ylhäällä on paljon hyviä asioita mutta otan muutamaan kantaa. Naisten salibandy näkyviin?!? Miksi ihmeessä`!`?!!? Eihän televisiossa näytetetä naisten jalkapalloa tai edes jääkiekkoa. Totta kai naiset tekevät hienoa työtä urheilussa mutta kun taso on mitä on, jos yksikään liiga joukkue ei voita edes 2divari tason miesten joukkueita tai kolmos näin tohdin väittää.. pitäisikö tältä pohjalta miesten divaria ja kakkostakin näyttää televisiossa? Taso on se mikä katsojia kiinnostaa!
Laji on noussut ja puhutaan jääkiekon haastamisesta. Totta mutta utopistista! Laji on noussut ja suurimmaksi syyksi se että se on yksinkertaisesti niin paljon halvempaa, itse valmennan molempia lajeja niin se vain jääkiekon saralta valitettavaa on että monen suusta kuulee, poikamme pelaa salibandya kun se on kymmenen kertaa halvempaa kuin jääkiekko. Tässä siis yksi selkeä syy harrastaja määrien nousuun. Lisäksi epäonnistuneen jääkiekkoilijan on suht helppo hypätä salibandy kentille ja siellä tulla ihan hyväksi pelaajaksi.
Laji ei kiinnosta mediaa koska se ei ole tarpeeksi ammattimaista. Enkä nyt tarkoita etteikö liigassa harjoiteltaisi kuin ammattilaiset mutta kun raha ei liiku niin ei liiku!
Välillä sanotaan että mediaa ei kiinnosta koska laji ei ole tarpeeksi kansainvälinen, mitä sitten?! Miksi pesäpallo kiinnostaa, onko se kansainvälinen?! Herätystä nyt”!
Tarvitaan kunnon salibandyhalleja joihin mahtuisi yleisöä, tarvitaan tarpeeksi sponsoreita, mihin tarvitaan taas kerran yleisö että media kiinnostuisi. Tarvitaan ammattipelaajia jotka pelaavat vain salibandya, mihin taas kerran tarvitaan yleisöä, että saataisiin sponsoreita ja media näkyvyyttä. Tämä kaikki on kuin Trivial pursuitin pyörylä mihin kerätään oikeat värit, salibandyssa ne eivät vain tule täyttymään. Tämä on valitettava totuus!
Säbäri kirjoitti: ”tarvitaan tarpeeksi sponsoreita, mihin tarvitaan taas kerran yleisö että media kiinnostuisi. Tarvitaan ammattipelaajia jotka pelaavat vain salibandya, mihin taas kerran tarvitaan yleisöä, että saataisiin sponsoreita ja media näkyvyyttä. Tämä kaikki on kuin Trivial pursuitin pyörylä mihin kerätään oikeat värit, salibandyssa ne eivät vain tule täyttymään. Tämä on valitettava totuus!”
Mistä olet tämän totuuden lukenut? Kristallipallostako?
Sen, tuleeko salibandyn nousemaan suurten joukkoon ja tuleeko tästä lajista ammattimaista, on kiinni seuroista ja niissä toimivista henkilöistä. Meillä on jatkuvasti entisiä huippupelaajia, jotka on tehneet rakkaudesta lajiin duunia vuosikausia kentällä. Pikkuhiljaa näitä ihmisiä on tulossa lisää edustusjoukkueiden taustoille. Ihmisiä, jotka uskaltavat puhua omasta lajistaan ylpeyttä äänessä sitä markkinoidessaan. Eivät, kuten säbäri kiveen hakkattuna ikuisena kakkosena.
Tähän mennessä salibandyn kehitystä on ehkä eniten jarruttanut siinä tärkeimmässä yksittäisessä yksikössä(seura) se, että hallitukset ynnä muut ovat koostuneet junioreiden vanhemmista, jotka ovat pyörittäneet toimintaa, jotta lapsilla on harrastus. Kunnianhimo on puuttunut.
Tänä päivänä sen sijaan alkaa olla yhä enemmän emoseurasta erillään toimivia edustusjoukkueiden takana toimivia yhdistyksiä, joilla on yksi yhteinen päämäärä viedä sitä edustussalibandya eteenpäin. Näinhän se oli lätkässäkin ennen yhtiöitymisiä. Lisäksi yhä useammalla seuralla alkaa olla takana omia kummisetiään, jotka laittavat seuran toimintaan omista rahoistaan, jotta hommaa pystytään kehittämään eteenpäin. Pitää muistaa, että meillä on kyse nuoresta lajista, jonka parissa on tosissaan touhunnut vasta pari sukupolvea. Maltetaanpa odottaa ja tehdä töitä lajin eteen, niin parinkymmenen vuoden päästä meillä on edustustasolla pelaajia, joiden vaari jo aikoinaan pelasi salibandyliigaa. Voidaan ruveta puhumaan lajikulttuurista ja meillä on entistä enemmän ikääntyneitä ja vaurastuneita laji-ihmisiä, joilla on kontakteja ja verkostoja sinne, mistä niitä sponsoreitakin saadaan ja sinne, missä päätetään mitä lehdessä kirjoitetaan. Ja sen perässä viimeistään tulee yleisö.
Huuhaa se on vain minun mielipiteeni. Ja tuon sinun tekstin jälkein mietein hetken sanomisiani ja tottahan se on että ei voi tietää onko tämä laji yksi maailman kuuluisimmista lajeista 2080 vuonna, jolloin tosiaan papat ja isopapat ovat pelanneet jo peliä. Mutta niin monesti näissä teksteissä (mitä on paljon ennen tätäkin blogia kirjoiteltu) puhutaan muutaman vuoden sisällä tapahtuvasta maagisesta noususta median silmissä, varmasti itsekkin näihin teksteihin olet törmännyt!
Totta taas lauseesi ”paljon kiinni seuroista ja niissä toimivista henkilöistä”. Mutta vaikka itselläni (ei mitään sukulaissuhteita tai lapsia seurassamme) on hirveä halu tehdä ja viedä paikkakuntamme salibandya eteenpäin. Se on hyvin hyvin hankalaa. Miksikö? Lajin näkyvyys ja seuraaminen on niin pientä että sponsoreille ei ole oikein mitä antaa, varsinkin jos puhutaan liigaa alemmista sarjoista. Ja monesti kuten varmasti tiedät kehittymiseen ja ammattimaiseen toimintaan tarvitaan tukioijoita ja rahaa. Mutta aikahan tämän näyttää.. enkä minä mollaa salibanya, en muuten toiminnassa olisi, mutta realiteetit tarvitsee aina katsoa.
Sitten ”hallituksia ovat pyörittäneet vanhemmat”.. niin tapahtuu jääkiekossa pienemmillä paikkakunnilla edellen. Kuten myös isommissakin seuroissa. Otetaan esimerkiksi jokin sm-liiga joukkueen (jääkiekko) juniorit. junioriluokkia on n. 11 kappaletta, monessa luokassa on jopa kolme tai neljäkin joukkuetta, yhdessä seurassa toimii siis helposti 30-40 eri ryhmää. Jokaisessa ryhmässä on 2-3 valmentajaa, joukkueen johtaja, huoltajat, siis noin 6 henkilöä per ryhmä että homma toimii. tarkoittaa 180-240 toimihenkilöä, luuletko nyt että nämä eivät ole pelaajien vanhempia? Vaan kaikki ammattilaisia? Ja kyllä seuraava asia että heillä on varmasti valmentajinaan vanhoja pelaajia ja hyvä organisaatio. Siitä ei koskaan päästä eroon että hallitus ym. ei koostuisi jollain tapaa pelaajien vanhemmista, tämä kun on vapaaehtois työtä ja ani harvalle juniorivalmentajalle mitään maksetaan, tämän takia he ovat vanhempia! Totta on se mitä olit sanonut että nyt istuvat hallituksen jäsenet eivät välttämättä itse ole pelanneet lainkaan lajia, mutta tämä sama pätee edelleen jääkiekkoon, kyllä pienten paikkakuntien ryhmistä löytyy yllättävänkin paljon mm. äitejä jotka istuvat jaostossa ja joukkueenjohtajina, eikä ole kuukauttakaan pelikokemusta.
Toivotaan että se 20vuoden kuluttua tilanne olisi tuollainen kuin sanot, minä en sitä vain usko. Totta kai jotain kehitystä varmasti on tullut mutta puhutaanko nyt muutamasta teevee lähetyksestä enemmän, tai yleikeskiarvon nostaminen 300henkiöllä, ei ne vielä paljon lajia auta. Auttavat toki vähän mutta ei tarpeeksi..
Tämä kolumni olisi hieno olla tallessa esim juuri tuon 10-20 vuoden päästä ja katsoa mihin ollaan menty..
Kyllä minä uskon myös nopeampaan nousuun, mutta ei se itsestään tule. Se pitää tehdä. Kuitenkin salibandyn on tuttu aika suurelle yleisölle lasten tai lastenlasten harrastusten kautta. Salibandyn potentiaali on kova. Enemmän olen huolissani uuden sukupolven pelaajien kunnianhimosta. Monilla ei ole valmiutta liikkua yläsarjojen perässä edes lyhyttä matkaa ja juhlimiset asetetaan harjoitusten edelle. Ihannoidaan biisejä, joissa vedetään aamuun asti vaikka aamul on matsi ja sormien kurkkuun tunkeminen aamulla on sikamageet…
Tottakai pienemmillä paikkakunnilla on toiminta pienempää ja mukana on enemmän niitä vanhempia ynnä muita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaat edellytykset nousta isoksi on nimenomaan vähän pienempien kaupunkien kautta. Seinäjoki on hyvä esimerkki siitä, miten salibandysta voi tulla koko kaupungin juttu, kun paikkakunnalla on sopivasti populaa ja vähän kilpailevia talvilajeja ylemmillä sarjatasoilla. Joillakin paikkakunnilla on samoista resursseista kilpailee vain lentopallo tai koripallo, joiden kanssa salibandylla on kaikki edellytykset kilpailla, kunhan seuroissa on kykeneviä markkinointi-ihmisiä mukana.
Minusta ammattilaissarja ei ole mitenkään utopistinen ajatus, jos lento- ja koripallossakin on ammattilaisia tässä maassa. Niissä peleissä näkee kuitenkin verraten harmaapäistä yleisöä katsomoissa ja kato tulee käymään katsomoissa lähivuosina.
Naisten liigan kärkijoukkueet eivät pysty voittamaan edes miesten 5. divarin joukkuetta. Tämä kokeiltu muutaman kerran. Naisille sopiva vastus C-poikajunnujen nuoremmat tai D-pojat. Tämä kertoo siitä kuilusta mikä on naisten ja miesten pelaamisen tasoero, ja siltä se katsomoon näyttääkin.
olet wertsi varmasti oikeassa tässä, ja siksi ihmettelenkin joidenkin kommentteja naissalibandyn televisio näkyvydestä!
Huuhaa..
”Enemmän olen huolissani uuden sukupolven pelaajien kunnianhimosta. Monilla ei ole valmiutta liikkua yläsarjojen perässä edes lyhyttä matkaa ja juhlimiset asetetaan harjoitusten edelle.”
No miksiköhän kun siitä kerran ei saa ropposen ropposta.. mitään muutamaa satasta kuukaudessa ei voi laske palkaksi. Totta kai työ tarvii tehdä että tulet niin kovaksi pelaajaksi että olet liigan paras tai maajoukkue tason äijä että voit tienata. Mutta kai siinäkin nyt realiteetit jokainen aikuinen osaa käsitellä. Ani harvasta kun sinne maajoukkueeseen on resursseja! Jos lajissa liikkuisi raha niin tälläisestä ilmiöstä ei tarvisi olla edes huolissaan! Kukaan huippu 20-25 vuotias ei loppettaisi tai siirtyisi höntsäämään 2 tai 3 divisoonaan jos he tietäisivät että heillä olisi mahdollisuus tienata elantonsa tästä lajista, mutta kun EI OLE!!! Ja tämä kyseinen biisi taitaa kuitenkin olla taas kerran enemmän kohdistettu lätkään kuin tähän meidän lajiin. Miksi lätkässä ei mielestäsi ole tätä ongelmaa, varmasti ihannoidaan kyseistä biisiä vielä enemmän!? Sano nyt suoraan olenko muka täysin väärässä tässä, mielestäni en! Ja saa muutkin kommentoida..
Niin millä saadaan nämä tulevat säbänuoret tekemään töitä ja harjoittelemaan tulevan ammattilaissarjan edellyttämällä tasolla. onhan tuo hienoa toimintaa mitä mm. seinäjoella tehdään. Mutta täyttäisikö se oikeasti 5000-6000 katsojamäärän hallin? Voisi täyttääkin, mutta se kun vaatii sen uuden ison hallin. Oliko se oikeasti koko kaupungin juttu. Alle 2000 katsoja, tiedän että se on maksimit mitä halli vetää mutta silti asukasluku on kuitenkin 60000. Tiedän kyllä edelleen sen että varmasti enemmän katsojia olisi paljonkin tullut mutta kuka niitä halleja alkaa tänne rakentamaan?? Siksi nämä kaikki väitteet ammattilaisliigasta ja muusta noususta vaatisisi miljoonien jopa kymmenien miljoonien satsaukset uusiin isompiin halleihin mitkä silti alussa ammottaisivat tyhjyyttään ja jotku eivät välttämättä täyttyisi koskaan, kuka sellaisen riskin ottaa?!? Mistään ammattilaistouhusta on turha puhua salibandyn tasolla jos halliin mahtuu alle tuhat henkeä. Joku seura ketä panostaa halliin saattaisi tässä onnistua mutta ei lähellekkään kaikki 14 joukkuetta. On siis eri asia puhua ammatilaissarjasta kuin ammattilaisjoukkueesta! Perimmäinen voi toteutua, ensimmäinen tuskin koskaan!