Onko Suomen suvessa olemassa hienompaa urheiluviihdettä kuin pesäpallo-ottelun seuraaminen aurinkoisessa säässä?
Todennäköisesti ei. Viime torstaina oli merkki päällä Hyvinkäällä, kun kävimme muun muassa taitavana salibandykuvaajana tunnetun Mikko Hyvärisen kanssa Pihkalassa haistelemassa tunnelmia Hyvinkään Tahkon ja Alajärven Ankkurien Superpesis-ottelussa. Pihkalan puupenkeille taivaalta porottava aurinko, halpa erätaukomakkara (2 kpl 2,50 €), kotiutuslyöntikisaan venynyt ottelu ja toiselle jaksolle kaljakatsomosta yltynyt huutelu takasivat varsin mukavan arki-illan.
”Elä perrrrkele”, nauratti huuto kakkospuolen karsinasta, kun vierasjoukkueen pelaaja yritti läpilyöntiä kakkospuolelta. Todellisuudessa hyvin kaukana oluttuopeista.
Viime salibandykauden voi sanoa päättyneen Ilta-Sanomien ja Veikkaajan sivuilla isolla olleeseen SPV-valmentaja Tommy Koposen mestaruussuihkuun. Kesällä salibandypelien ollessa tauolla on mukavaa ottaa rauhassa tuntumaa muihin lajeihin ilman sen suurempaa stressiä (mm. futista viime kesältä).
Hyvinkäällä Tahkolle juoksumäärästä pelattu tulosveto 9-6 suli avausjaksolla oikeastaan Alajärven Jere Saukon kopparien välistä upottamaan läpilyöntiin. Alajärven juoksuin 7-2 voittaman avausjakson jälkeen Hyvinkään viemä vahva toinen jakso vastaavin luvuin venytti ottelun aina kotiutuslyöntikisaan asti ja varttia vajaa kolmetuntiseksi. Vaihtelevatempoisessa ottelussa pesistä silti koko rahalla, vaikka alarivillä vaunuissa huutanut vauva tuntui osoittavan mieltään liian pitkästä ottelusta.
Pihkalaankin oli tullut oma VIP-katsomonsa. Minun mielikuvissani katkarapuvoileipä ja pesäpallo eivät jotenkin vain sovi yhteen. Tulevassa Sotkamon Itä-Länsi-tapahtumassa moni vieras on varmasti eri mieltä. Pesäpallo on myös harvoja lajeja Suomessa, missä kuuluttaja pitää kokemattomatkin katsojat perillä tilanteista selostamalla ottelutapahtumia ja Hyvinkään illan tapaan juoksee jopa mikrofonin kanssa kentälle pyytämään päätuomarin kommentit epäselvästä tilanteesta.
Vuosien varrella useita pesäpallopitäjiä kiertäneenä minua ihmetytti taas, miten hyvin pesäpalloseurat saavat vuodesta toiseen kiinnitettyä talkooväkeä ottelutapahtumiin. On makkaroiden kääntäjää, paitakauppiasta, jäätelömyyjää ynnä muuta. Jäätelökioskilla rahankäsittelyä opetellut kymmenvuotias poika oli niin etevä myyntimies, että olin tauolla lähellä ostaa kaksi tuuttia.
Tullaan pesäpallon pitkiin perinteisiin. Talkooväki on ottelutapahtumissa todella iso apu. Tässä esimerkiksi salibandyllä on pesäpallosta paljon kiinniotettavaa. Salibandyssa on havahduttu talkooväen tärkeyteen viimeistään Salibandyliigaan tulleen mattopakon myötä. Poikkeuksiakin tietysti on. Pelimatot liikkuvat joillain paikkakunnilla paikoilleen myös pelaajien avulla, mutta peliin keskittyminen saattaisi olla toista luokkaa aivan erilaisen alkulämmön avulla.
Toinen tärkeä asia talkooväen haalimiseksi lienee pienempien paikkakuntien tiiviimmät yhteisöt. Salibandyliigan runkosarjan keskiarvo oli viime vuonna 520 katsojaa. Väitän, että keskiarvo olisi huomattavasti korkeampi, mikäli Salibandyliigaa pelattaisiin Superpesiksen tapaan enemmän pienemmillä paikkakunnilla, paikkakunnan kiistattomana ykköslajina. Tahkon ottelua häntäpään Alajärveä vastaan oli seuraamassa joukkueen tämän kauden yleisökeskiarvon verran, 1824 katsojaa.
Hyvinkään ja Helsingin välin ajaa reilussa puolessa tunnissa. Se ei ole matka eikä mikään, mutta silti pohdimme paluumatkalla, miten vaikeaa on saada esimerkiksi helsinkiläisiä mukaan pesäpallopeleihin. Maaseudulla matka tuntuu lyhenevän. Vai miten muuten on selitettävissä, että huomaa mökkeillessä ajavansa saman ajan lähipaikkakunnalle pesispeliin paljon helpommin?
Mikko Hyvärisen kuvasetti 5.7. ottelusta Hyvinkää – Alajärvi 2-1 (2-7, 7-2, 0-0, 1-0)
Mikko Hyvärisen kuvasetti 10.7. ottelusta Kouvola – Vimpeli 1-2 (3-4, 7-3, 0-1)
Pesäpalloon liittyen myös Happee tarjoilee Facebook-sivullaan komean fanikuvan Salkkareiden talkkari-Ismona tunnetusta näyttelijä Esko Koverosta sekä pesäpalloasuisesta Happeen Jaska Kuneliuksesta täällä.
Pesis hoitaa hyvin talkoolaisten kanssa myynnin ja muutenkin hyvin tapahtuman. Salibandyn vahvuus on että pelit pelataan siellä missä on suurin potentiaali eli hesa, tampere, turku jne
Laji on ottanut paikkansa siis lentikseltä, korikselta ja ehkä jopa pesikseltä. Miksi siis pienet paikkakunnat toisivat jotain lisäarvoa lajille??
semmonen pointti että on se vähän helpompi saada jengiä kesällä (lomatkin?) ulkosalle tapahtumaa kattomaan tommosella meiningillä kuin talvella (tai kesälläkään) johonkin hikiseen halliin. vaikka saiskin makkaraa 😉
Isot lajit tottakai syövät katsojia, niin tekee myös kaikki muunlainen tapahtuma-toiminta. Esim. jossain Parkanossa on ”satapäistä” yleisöä kolmosdivarin säbämatseissa (ja lätkässä), koska ihan hirveesti illanviettoa ei ehkä ole tarjota pienemmässä kaupungissa… ja jos jengiä alkaa valua pelejä kattomaan aluks edes sopivasti niin loput seuraavat ehkä sit perässä.
Jokaisen kehäIII:n sisäpuolella pelaavan olis hyvä käydä katsomassa vaikka Kokkolasssa Nibacoksen II-divaripeliä ja ihmetellä ottelutapahtumaa: actionia on enemmän kuin SSV:n koko kauden kotipeleissä yhteensä, jos lasketaan vieraskannattajat mukaan. Tämä on juuri sitä, mitä pienet paikkakunnat pelille tuovat! Kokkolan katusähly on toki jo käsite ja järjestäjät on tietenkin samaa porukkaa.
Jos Oulapääty olisi ollut ks. ottelussa koko voimin mukana olisi tunnelma ollut entistä mukavampi ja menoa olisi saatu enemmän. Oulapääty kaikkiin peleihin, on henk. koht. toiveeni!
Vimpelin vs. Sotkamo sunnuntaina 3368 katsojaa. Peli oli tavallinen runkosarjapeli. Vimpelissä taitaa olla asukkaita vähemmän kuin pelissä yleisöä. Pienillä paikkakunnilla ei ehkä ole yhtä suurta yleisöpotentiaalia kuin Helsingissä, mutta suuremmat yleisöt kuitenkin.
Pesis on ottanut hienosti paikkansa sotkujensa jälkeen. Jotain siellä tehdään isosti oikein, katsojamäärät kovia. Meillä poljetaan salibandyssä paikallaan..vuodesta toiseen. Ainoa kaikkien kehuma uudistus on yhtenäinen alusta. Meillä syydetään vastuu pelkästään seuroille ja ammattitaidoton liiga jatkaa touhujaan. Ei tätä voi kukaan enää kieltää. Liiga tarvitsee johtoonsa ammattitaitoisia henkilöitä, jos eteenpäin mielitään?
Millään tavalla pesäpalloa dissaamatta kannattaa myös kiinnittää huomiota katsojien ikäjakaumaan. Yhtään Superpesis-ottelua en ole ollut katsomassa, mutta jo noista Hyvärisen kuvista voi päätellä, että kyllä siellä suht iäkästä porukkaa on katsomossa verrattuna esim. salibandyyn. ”Parikymppisiä” ei noistakaan kuvista montaa löydy. Näin siis kuvien perusteella pääteltynä, korjatkaa jos livenä on toisin. Nykyiset pesiskatsojat ovat varmasti käyneet katsomassa pelejä jo pitkään ja salibandy on vasta ”kasvattamassa” omaa kokonaista katsojasukupolvea. Väitän, että uusien katsojien hankinnassa salibandy kulkee pesiksen edellä.
On. Jalkapallo
”Onko Suomen suvessa olemassa hienompaa urheiluviihdettä kuin pesäpallo-ottelun seuraaminen aurinkoisessa säässä?”
Olen samaa mieltä Tapsan kanssa, että liigan ja myös liiton organisaatioon tarvitaan ehdottomasti ammattitaitoisia työntekijöitä. Alueellinen näkökulma on myös erittäin tärkeä muistaa, säbää pelataan tosiaan niillä pienemmilläkin paikkakunnilla -> joten tässä erittäin ison vastuun kantaa kaikki aluevastaavat. Aluevastaavien täytyy antaa kaikki se liiton tuki alueen seuroille, varsinkin niille seuroille joilla on selkeät kehittymisen tavoitteet toiminassaan. Lajihan on äärimmäisen hieno tuote, yleisöä kyllä ottelutapahtumiin tulee kun niihin jaksaa vain hieman panostaa. Eri asia on sitten hallien katsomotilat; 500 yleisötavoite on jo monelle paikkakunnalle sula mahdottomuus.
Mutta kaikki lähtee ammattitaitoisesta henkilökunnasta, pelkkä lajin ammattilaisuus kun ei ikävä kyllä takaa laadukasta työtä liigan eikä liiton tehtävissä.
Pesäpallo on meidän kansallispelimme joka omaa mahtavat perinteet. On hienoa katsoa pesisväen nykytekemistä!
Talkoositoutuneisuus onkin se juttu, jolla tehdään tuloksia. Itsekin isohkoja säbätapahtumia järjestäneenä tiedän sitoutuvan yhteisön merkityksen. Sitoutuvia talkoolaisia tulee vaalia ja muistaa tunnustaa ja tuoda heidän arvoaan esille. Kun on yhteinen päämäärä, esimerkiksi junioritoiminnassa niin talkoohenkeä löytyy varmasti pelaajien taustaporukoilta.