Suomen ja Ruotsin välisen MM-finaalin katastrofaaliset alkuhetket vielä kerran läpi käytynä maali maalilta. 31 peliminuutin jälkeen tapahtumat olivat kosmetiikkaa.
Ensimmäinen erä
Suomi lähtee otteluun paineistamaan Ruotsin puolustajia niin paljon kuin mahdollista. Heille ei haluta antaa tilaa rakennella peli yhtä rauhassa kuin Växjön EFT-ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä.
Käytännössä tämä tarkoittaa 2-2-1-prässin käyttämistä rohkeasti aina kuin mahdollista. Sen Suomi pelaa hieman poikkeuksellisesti. Laitahyökkääjät pitävät kaistansa, porrastavat pelin puolen mukaan ja pelin puolen laitahyökkääjä luo paineen pallolliseen. Puolustajat ja keskushyökkääjä merkkaavat Ruotsin kolme ylintä pelaajaa, lähes aina hyökkääjät. Koska Ruotsin hyökkääjät vaihtelevat paikkaa, Suomen alakerta joutuu käytännössä miesvartiointiin, vaikka tarkoitus olisi pitää pelipaikat ja vaihtaa miestä. Suomen prässi oli oikeastaan perinteinen ruotsalainen 2-3. Televisiokuvasta tätä oli vaikea havaita, koska koko kenttää ei nähnyt. Mutta paikan päällä sen näki hienosti.
Mikäli prässiin ei päästä, karvataan keskialueella alueellisena miesvartiointina W:llä (2-1-2). Siinäkin puolustajat ja sentteri joutuvat melkein miesvartiointipeliin. Suomen karvauksen ja sitä kautta puolustuksen toimivuus riippuu siis merkkauksesta ja 1v1-pelaamisesta.
Ratkaisu osoittautuu ensimmäisen erän lopun ja toisen erän ensimmäisen puolikkaan black out -jaksossa kohtalokkaaksi virheeksi valmennusjohdolta.
00.58 0-1 Ruotsin kakkoskenttä, Nilssonit iskevät heti toisessa vaihdossa suoralla hyökkäyksellä järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Karl-Johan Nilsson ajaa sisään, jättää pakille, jatkaa liikettä keskelle ja saa laidasta pallon maalin eteen. Harri Forsten ei merkkaa Nilssonin nousua. Nilsson jättää Kim Nilssonille, jonka Juha Kivilehto on jättänyt aivan vapaaksi. Suomen W petti. Ensimmäisen erän maalit voi katsoa Ylen kisasivuilta.
Suomella vapaalyönti. Mika Kohonen ampuu tolppaan.
Henrik Stenberg pistää pallon verkkoon, mutta maalia ei hyväksytä.
Forsten häviää 1v1-tilanteen puolustaessaan Ruotsin nopeaa tasavoimahyökkäystä. Henri Toivoniemi nollaa Kim Nilssonin upeasti.
Lassi Vänttisellä on hyvä paikka ohjata pallo pussiin Kohosen ohjurista. Patrik Åman torjuu.
Kim Nilsson antaa huonon syötön hyökkäyspäässä. Ruotsin tasapaino ei ole kohdallaan. Mikko Kohonen pääsee puolittain läpi. Nilsson juoksee kuitenkin Kohosen kiinni. Laukaus on häiritty ja Åman hoitaa homman.
Ensimmäinen kymmenen minuuttia takana. Alku oli avoin. Muuten tasaista peliä, maalipaikat tasan.
Forsten katkoo hyvin keskialueella ja Esa Jussilalle tulee paikka vastahyökkäyksestä. Viimeistely on nuhainen.
16.33 0-2 Suomen KKK-kenttä menettää pallon syvällä. Tasapaino on kunnossa. Vaikka Ruotsi pääsee kääntämään pelin, nopea hyökkäys on tasavoimainen. Jani Kukkola on oikean pakin paikalla. Hän jättää tasavoimasta huolimatta Patrik Malmströmille tilaa laukoa (ollaan tosin keskialueella). Malmström tykittää hirvittävän pyssyn etuyläkulmaan. Henri Toivoniemen käsi heilahtaa. Silti hidastuksesta vaikuttaa, että hän ei nähnyt vetoa. Kukkola saattoi tehdä maskin.
Heti perään Kohosilta huono vaihto. Tatu Väänen antaa pahan harhan ja Ruotsin saa myllytyksen.
Mikael Järvi vetää keskeltä hieman yli. Seuraavasta hyökkäyksestä Ruotsi maalaa.
18.32 0-3 Nilssonit hyökkäävät jälleen SSV-kentän järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Martin Östholm nostaa jalalla vasemmasta laidasta. Hän pelaa maalin eteen Kim Nilssonille, joka jättää Malmtrömille. Malmström on aivan vapaana, koska Kivilehto nukkuu. Toivoniemi on voimaton.
Tero Tiitulla on erän lopussa vielä paikka Mika Savolaisen syötöstä. Tiitu ei osu ilmapalloon.
Ensimmäisessä erässä Ruotsi ei tehnyt oikeastaan yhtään pahan luokan puolustusvirhettä. Suomelle, lähinnä SSV-kentälle niitä tuli muutama. Suomen paikat tulivat lähinnä käännöistä. Niihin Ruotsi sai kuitenkin häirinnän. Ruotsin paikat olivat siis selvempiä.
Toinen erä
Suomi tulee ajoissa kopista. Joukkueen kehonkieli on alistunut. Paikan päällä tämän näki selvästi. Ensimmäisen erän lopun pukukoppimaalit ovat vaikuttaneet kielteisesti. Toisen erän ensimmäinen 11.31 onkin katastrofi.
22.09 0-4 Suomella sekakenttä kaukalossa: Mikael Järvi, Forsten, Lauri Kapanen, Oliver Wardi ja Jussila. Ruotsin kolmonen pyörittää. Jättipakki Robin Nisbeth saa pallon ja pommittaa kaukaa oikeasta laidasta. Järvi ei ehdi aivan ottaa tilaa pois. Maski on hyvä: kaksi pelaajaa. Pallo sujahtaa aivan takaylänurkkaan. Todennäköisesti maski estää Toivoniemen näkyväisyyden. Toisen erän maalit myös Ylen kisasivuilla.
25.06 0-5 Kohoset hyökkäävät nopeasti. Tiitu hakee sentteri Kohosta pitkällä poikittaissyötöllä. Suomalaiset ovat levinneet laidoille. Ruotsi pääsee iskemään keskeltä. Rasmus Enström nostaa ja jakaa puolustaja Mattias Samuelssonille, joka ampuu etukulmasti helposti pallon sisään. Hieno vastahyökkäys naapurin ykköseltä: viisikko nousi tiiviinä pakettina.
Suomi ottaa aikalisän. Eero Kosonen vaihdetaan maaliin. Samalla alkaa viisikoiden sekoitus. Muita muutoksia ei tehdä tai ainakaan niitä ei kentältä havaitse.
25.55 0-6 Suomelta kentällä puolustajina Tiitu ja Mika Kohonen, hyökkääjinä Järvi, Forsten ja Mika Moilanen. Linus Nordgren ampuu oikeasta laidasta etukulmaan. Kososelle uppoaa ensimmäinen laukaus. Tiitun, Kohosen ja Forstenin miesten merkkaus on täysin hukassa. Tiitun ja Kohosen ensimmäinen vaihto puolustajina ottelussa. Suora hyökkäys järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Karvaus pettää jälleen kerran, tällä kertaa 2-2-1.
Suomella toisen erän ensimmäinen maalipaikka. Moilanen nousee kulmasta maalille. Åman torjuu.
28.33 0-7 on 0-5-maalin kopio. Suomella nopea hyökkäys. Henri Johanssonin poikittaissyöttö. Henrik Quist katkoo ja nostaa keskeltä upeasti jalalla. Forsten ja Vänttinen ovat jättäneet keskustan tyhjäksi. Mattias Samuelsson nousee jälleen oikealta ja laittaa pallon jälleen etukulmaan. Loistava vastahyökkäys Ruotsin ykköseltä, paketti jälleen kasassa.
30.26 0-8 Kolmen kruunun kolmonen pyörittää peliä. Pallo on Joel Kanebjörkillä päädyssä. Hän kuljettaa poikittain, Kivilehto vartioi. Tatu Väänänen ajaa samaan mieheen Rasmus Sundstedt jää vapaaksi. Kanebjörk syöttää hänelle maalin eteen ja Kosonen on voimaton Kapanen ei ehdi paikkaamaan.
Tiitulla on kohtuullinen maalipaikka.
Johan Samuelsson pääsee vastahyökkäyksestä tontille, mutta kerrankin ruotsalainen epäonnistuu.
31.31 0-9 Kenties finaalin upein yksilösuoritus. Åman koppaa pallon ja heittää Kim Nilssonille, jonka pari Kivilehto ja Väänänen on unohtanut taakseen vapaaksi. Nilsson ampuu pallon ykkösellä sisään. Suomen 2-2-1-karvaus pettää. Tilanne tuli tosin hyvin nopeasti. Siirtyminen puolustukseen on kuitenkin liian hidasta.
0-9 tilanteen Suomen +/-
Tero Tiitu: -3
Mika Kohonen: -2
Lassi Vänttinen: -2
Tatu Väänänen: -3
Mika Savolainen: -1
Mikael Järvi: -4
Harri Forsten: -6
Mikko Kohonen: -3
Juha Kivilehto: -4
Oscar Hänninen: -3
Lauri Kapanen: -3
Jani Kukkola: -1
Mika Moilanen: -3
Oliver Wardi: -2
Esa Jussila: -3
Henri Johansson: -1
Sami Koski: -1
Kari Koskelainen: ei minuutteja
Henri Toivoniemi: 2/7
Eero Kosonen: neljä päästettyä, ei montaa laukausta, toisessa erässä yhteensä kuusi torjuntaa
Finland, mayday
Ottelutapahtumien analysointi vajaan 32:n ensimmäisen minuutin osalta paljastaa, että Suomelle kävi oikein perinteinen black out ensimmäisen erän lopussa ja toisen ensimmäisellä puoliskolla.
0-2- ja 0-3-vaikuttivat toisen erän alkuun, jossa ei toiminut yhtään mikään. Mikään siinä ei myöskään auttanut. Ei aikalisä, ei maalivahdin vaihto, ei pyörremyrskypeluutus. Sen sijaan taktiikkamuutoksia ei nähty.
Loppu oli kosmetiikkaa.
Black out -jakso ei kerro Suomen ja Ruotsin voimasuhteista yksilötasolla, koska sinivalkoisten selkäranka nitkahti. Omaa parasta ei esitetty. Samalla naapuri pelasi flow’ssa, jossa onnistui kaikki. Koko turnaus jätti kuitenkin vahvan vaikutelman, että Ruotsin uudet, nuoremmat pelaajat ovat yksilöinä suomalaisia edellä. Täysin selvää tämä on laukaisutaidossa. Sikäli 1v1-pelaamiseen pohjautuvat puolustaminen oli Suomelta tällä kertaa virhearvio.
Murskajaiset eivät sitä paitsi olleet suuren suuri yllätys koko kisaperiodin valossa. Suomen voitti toissa syksynä ja viime talvena kaksi kertaa Ruotsi (7-6 ja 5-4). Kolmesti tuli kuitenkin oikein kunnolla turpiin: 5-11 (!), 2-7 ja 3-10. Näistä viimeisimmässä, huhtikuun Bernin ottelussa Ruotsi johti kolmannessa erässä jo 0-10! Kisojen alla Växjössä isännät johtivat toisessa erässä 6-1, vaikka peli päättyi 7-6.
Merkit ovat siis varsin vahvat, että tällä hetkellä Ruotsi on Suomea selvästi edellä, myös yksilöinä.
Suoraviivainen Ruotsi
Ruotsin yhdeksästä maalista vain kaksi tuli pitkällä hyökkäyksellä. Seitsemän muuta olivat suoria hyökkäyksiä:
– kaksi nopeaa ylivoimahyökkäystä
– kaksi tasavoimaista nopeaa hyökkäystä
– peräti kolme suoraa hyökkäystä järjestäytynyttä puolustusta vastaan.
Ruotsi oli suorissa hyökkäyksissä siis todella hyvä. Ruotsi pystyi omalla tyylillään siihen suoraviivaiseen peliin, johon Suomikin pyrki. Vastahyökkäykset naapurissa on aina osattu. Aiempaan verrattuna yksi muutos Kolmen kruunun pelissä oli suoraviivaisuus järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Ennen ruotsalaiset pelasivat niissä lähinnä pitkää pyöritystä, “käsipalloa”. Nyt joukkue pyrki suoraviivaisesti maalipaikkaan näissäkin tilanteissa. Oppia Suomelta oli otettu. Tarkastelun myöhemmin tarkemmin sitä, kuinka Ruotsi pelasi suoria hyökkäyksiä.
Myös tehokkuus oli suorastaan uskomaton. Montaa maalipaikkaa Kolme kruunua ei hukannut. Suomen maalivahdeille upposi liian monta helppoa, Åmanille ei yhtään. Toivoniemen päästämistä viidestä maalista tosin vain viimeinen meni helposti kainalosta etukulmasta, vaikka paikka oli täysin vapaa. Kaukolaukauksissa oli ilmeisesti maskia.
Suomen kannalta virheet tulivat karvauksessa, siirtymisessä puolustuspeliin ja hyökkäyspelin puolustusvalmiudessa. Karvaus perustui 1v1-puolustamiseen, joka petti liian usein räikeästi. Hyökkäysvirheet olivat huolimattomuutta ja väärää ryhmitystä. Annettiin huolimattomia poikittaissyöttöjä tilanteessa, jossa oli levitty laidoille. Plus-miinus-tilastosta voi nähdä, että eniten virheitä tuli Forstenille ja Kivilehdolle. Sen sijaan esimerkiksi Savolainen pelasi lähes virheettömästi, mutta joutui vilttiin.
Suomen hyökkääminen järjestäytynyttä puolustusta vastaan oli hyvin saamatonta. Ruotsi karvasi perinteisellä porrastavalla noppavitosella 3/4-kentästä. Omalla lyhytsyöttöpelillä se oli auennut aivan varmasti, jos omaa hyökkäyspeliä olisi pystytty toteuttamaan eikä olisi tarvittu edes niitä kuuluisia neljän miehen rintamia. Ei pystytty. Jostain syystä.
Koko ottelun voi katsoa YouTubesta:
Jani Hakkaraisen MM-ennakot ja -analyysit:
Saksa-Suomi 1-10
Teesit Saksaa vastaan
Suomen pallottomassa liikkumisessa parantamisen varaa
Suomi–Venäjä 16–1
Teesit Venäjää vastaan
Suomi iski Venäjän ytimeen
Suomi-Kanada 29-3
Kanadan elävät keilat kumoon – Sami Koski 6+3
Suomi-Tshekki 4-1
Suomen viisikkopeli valovuoden Tsekkiä edellä
Suomi vei puolustuskamppailun
Tilastot Tshekki-voiton takana
Sveitsi-Suomi 3–4 ja.
Korvien väli voi pudottaa Suomen pronssiotteluun
Suomi nousi ikivanhoilla keinoilla
Suomi–Ruotsi 5–11
Ei tyylistä vaan tuloksesta
Ruotsilla paremmat pelaajat
31 mustaa minuuttia ja 31 synkkää sekuntia
Hakkaraisen ja Tirsamaan kisavedonlyönti
Tirsamaa: Luvattu mikä luvattu
Hakkarainen: Tirsamaan haaste vastaan
Hyvä analyysi pelin ratkaisusta. Itsekin nimittäin samoja tilastoja tarkastelisin (peli 0-9 asti).
Mutta tilastot kertovat sen, joka heijastui myös kuvasta tunnetasolla. Kukkola ja Savolainen pelasivat omalla tasollansa. Molempien otteissa olivat läsnä nopeat reagoinnit palloihin (jopa Savolaisella!) ja kova vääntäminen.
Onko tämä Savolaisen villautus vain yksi osoitus siitä, että myös valmennus oli täysin lukossa.
Muutama tarkennus/lisäys vielä:
1. kun nykysalibandyssä tulee bläkäri, lukemat ovat helposti 0-9. Tätä ei pidä verrata muihin lajeihin. Kuten Mika Hilska huomautti, lajien väliset maalimäärät eivät kertakaikkiaan ole suoraan vertailukelpoisia: http://salibandyliiga.fi/uutiset/salibandyliiga/kommentti-kadonneen-syottotaidon-arvoitus. Jos kiekko-ottelu päättyy 5-4, kukaan jalkapalloihminen ei sano, että olipa surkeaa puolustuspeliä.
2. Nykysalibandyn yksi tärkeimmistä viisikkopelillisistä asioista on suora hyökkääminen sekä nopeana (ylivoima tai tasavoima) että järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Ruotsi oli suorassa hyökkäämisessä selvästi Suomea parempi koko turnauksessa (vastukset tietysti eri tasoa). Suomi oli panostanut nimenomaan tähän osa-alueeseen koko kisaperiodin, mutta missään vaiheessa turnauksessa se ei lähtenyt toimimaan kunnolla. Palaan vielä siihen, kuinka Ruotsi pelaa suoria hyökkäyksiä.
3. On hyvä katsoa kisaperiodin tulokset myös aikajärjestyksessä. Heti viime kisojen jälkeen Suomi hävisi Ruotsille aika pystyyn: 05.02.2011 Karlskrona Suomi-Ruotsi 5-11
24.04.2011 Linköping Suomi-Ruotsi 2-7.
Ensimmäinen näistä oli Petteri Nykyn viimeinen ottelu, toisessa Suomi oli kokeilujoukkueella.
5.11.2011 Brnossa Ruotsi sitten kaatui 7-6 ja 4.2.2012 Joensuussa 5-4.
Bernissä 29.4.2012 tuli sitten käkeen oikein kunnolla: 3-10. Ennen kisoja Växjössä oltiin 1-6 tappiolla, mutta noustiin 7-6:teen.
Entisenä valmentajana arvaukseni on, että Suomen valmennus teki, mitä valmentajat usein tekevät bläkärissä: pistävät kovimmat luottomiehet kentälle riippumatta pelitapahtumista. Pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan vaikka tilastoista, kuka onnistuu ja kuka ei, ja toimimaan sen mukaan.
Päävalmentaja Petri Kettusen perustelut karvausratkaisulle ottelun jälkeen:
”Tarkoitus oli pelata aktiivista karvausta ja ottaa Ruotsi korkealta kiinni kun tiedettiin mitä heidän pelinrakentelu on. Ottelut, mitä Ruotsia vastaan on pelattu viimeisen kahden vuodena aikana ja joissa on jääty alas odottelemaan, ovat olleet äärimmäisen vaikeita meille. Sen takia lähdettiin siitä, että meidän pitää antaa painetta pakkeihin korkeammalta, mutta ei vaan päästy silläkään kiinni ja naapuri pääsi pelaamaan palloa meidän kärkiparin ohi. Sitten meidän sentterillä ja pakkiparilla olikin vaikeaa. Tuli pitkiä syöttölinjoja ja juoksumatkoja ja viisikoiden etäisyydet alkoivat kasvaa. Toinen tapa olisi ollut odottaa alempana, mutta Ruotsilla on niin kova laukaisupelote viivassa, että sieltä olisi alkanut tulla paukkua ja päädyttiin aktiivisempaan tapaan.” http://salibandyliiga.fi/uutiset/salibandyliiga/ruotsi-jyrasi-suomen-mm-finaalissa
Hyvä tapahtumien purku!
Viitaten juttuuni,http://www.happee.fi/uutiset/1430-mm2012-jaelkihappee-finaali-suomi-ruotsi-5-11, niin oikeassa olet, että Suomi ei tosiaan tehnyt kovia muutoksia taktisesti. Vaan enemmänkin painottivat vielä selkeämmin jalkaa ja päädystä karvaamista toiseen erään. Tämä oli sen pohjalta todella huono ratkaisu, että ei menty mainitsemallasi paikkapelillä ylhäältä kun kerran tämä karvaus valittiin, vaan pelattiin alakerrassa miestä. Etäisyydet olivat järkyttävällä tasolla ja silloin varsinkin Ruotsalaisten hyvyys tuli hyvin esiin. Pallo ja jalka liikkuivat tyhjiin tiloihin kiitettävästi. Suomi ei kuitenkaan mielestäni ollut jalalla Ruotsalaisia jäljessä niinkuin yleinen mielipide on. Suomi vain joutui tämän aktiivisen karvauksen seurauksena ”jahtaamaan” palloa pois, kun toinen vaihtoehto olisi ollut painollistaa pallollinen vasta omalla puolustusalueella ja kääntää sitten nopeasti vastaan. Tämä pelitapahan toimi kohtalaisen hyvin sekä Tsekkiä, että Sveitsiä vastaan. Miksi siis näin radikaali muutos finaaliin? Ok, Kettusen perustelut olivat tuossa..
Jälkiviisaana voimme tietysti sanoa, että Suomen olisi pitänyt valita toisenlainen pelitapa kuin päädystä karvaaminen. Valmennuksen ongelma olikin se, että juuri niitä hyviä asioita(eikä epäonnistujia pelaajarintamalla) ei löydetty ensimmäisen erän perusteella. Sen vuoksi olemme oikeassa siinä, että valmennus epäonnistui toisen erän pelaamisen suhteen.
Itsekin valmentajana usein pahassa paikassa sorrun joko peluuttamaan edelleen tasaisesti kaikkia (ei kykene tunnistamaan vahvoja, peluuttaa kaikkia liikkeen lisäämistä painottaen) tai sitten juuri tähän vastaavaan ”nämä kaverit onnistuvat usein ratkaisupaikoissa”. Jälkimmäinen ratkaisu varmastikin on kansallisissa sarjoissa jossakin määrin toimivaa, koska vaikkakin joukkueen maalipyssy olisi ollut varjojen mailla koko ottelun, on hän silti tilastollisesti todennäköisempi maalintekijä ratkaisupaikan tullessa, kuin kolmoskentän karvijyrä. Maajoukkueessa tätä ongelmaa ei tosin pitäisi olla, koska kaikki joukkueessa olevat ovat omien seurojensa kovan paikan pelaajia.
Jälkimmäinen kommenttisi on mielenkiintoinen, kiinnitin nimittäin samaan huomiota. Mentiin korkealle, mutta ei iholle. Koomisimpia tilanteita monen joukossa oli, kun Johansson painoi kovalla tahdilla kärkeen vain jäädäkseen metriin ja läppäistäkseen Ruotsin puolustajaa lavalla säärille 😀 Ts. koko joukkue antoi näennäistä korkeaa karvia antamatta todellista painetta. Jälkispekulointina voidaankin todeta, että matalampi (esim. 60%), mutta terävämmin painetta tällä tasolla antava karvaus olisi ollut toimivampi eliminoimaan Ruotsin viivapelotteet.
Globenin 2006 jälkeen Suomen tapa puolustaa Ruotsia vastaan on painottunut miehen suuntaan puhtaasta alueesta. Ja tulosta on tullut. Sikäli ratkaisu oli johdonmukainen. Mutta jo Växjön ottelu antoi vahvoja viitteitä, että ratkaisu ei enää toimi. Ruotsalaiset eivät enää seiso vaan todellakin liikkuvat fiksusti ja vaihtavat paikkaa, joskus jopa puolustaja hyökkääjä. Lisäksi Ruotsin uudet, nuoret pelaajat ovat parempia kuin vanhat starat.
Seuraavan valmennuksen on syytä miettiä siis tätä alueellisen miesvartioinnin oppia uusiksi. Ehkä tuplaamisen aika tietyillä alueilla tulee takaisin?
Kaivoin esille kirjoitukseni Unihocin sivuilla 26.4.2011 Linköpingin EFT:n jälkeen. Se alkaa näin (tarina ei enää netissä):
Kultakupla puhkesi
Valmentajan vinkkeli päättää kauden katsauksella neljän suurimman miesten maajoukkueiden tilanteeseen viikonlopun Linköpingin EFT:n jälkeen. Valokeilassa ovat luonnollisesti suurista suurimmat Suomi ja Ruotsi.
Joulukuun MM-murskajaisten jälkeen Suomi ja Ruotsi ovat kohdanneet kahdesti naapurimaassa. Isännät ovat ottaneet kaksi selvää voittoa lukemin 11-5 (helmikuun Finnkampen) ja 7-2. Kahden ottelun maaliero on siis kolmelle kruunulle 18-7.
Kilpaurheilussa ei pidä koskaan tuijottaa sokeasti tulosta vaan katsoa aina sen taakse. Silti nämä lukemat lähettävät suomalaiselle miessalibandylle viestin, joka ei jätä mitään epäselväksi: kahden maailmanmestaruuden huuma on hävinnyt. Kultakupla on puhjennut. On aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin.
Jättiläinen heräsi
Ruotsin miehiä useita vuosia vaivannut menestyspöhö on nyt lopullisesti historiaa. Prahan jatkoaikatappio ei vielä sveamamman poikia herättänyt, mutta nöyryytys Helsinki Areenalle oli jo liikaa. Salibandyn jättiläinen on herännyt ja se on hyvin ärsytetty. Tilanne vertautuu naissalibandyyn viitisen vuotta sitten.
Tämä on näkynyt kolmen kruunun peli-ilmeessä kahdessa viimeisessä kohtaamisessa. Jokainen pelaaja haluaa selvästikin näyttää, kuka on kuka salibandyssä. Helppoja voittoja ei siis Suomelle ole tiedossa edes EFT-turnauksissa – kuten vaikka vuosi sitten aamuottelussa Zurichin rautatieasemalla (7-4).
Tämän vuoden Suomen salibandymaajoukkue oli samassa tilanteessa kuin Saksan jalkapallomaajoukkue aikana mestaruuskilpailujen vuonna 1994. Liian vanha, ei nälkäsiä pelaajia, ei joustavuus mielessä sopeutua uuteen tilanteeseen ja lopputulos oli sama katastroofi kun Saksalle 1994
Näit tämän oireita jo ottelussa Saksa vastaan: Kesti lähes 30 minuuttia päästä peliin mukaan ja se jatkui koko turnauksen finaalin asti
Sveitsin joukkue piti jo Suomen joukkue tappion reunalla ja Ruotsi on päättynyt vain koko fiasko lopullisesti
Olen utelias näkemään, kuinka Suomen Salibandyliiton oppi tästä.
Löytyykö jostain tilastoa pelaajien peliajoista ottelussa? Plus/minus tilastoa olisi mielenkiintoista verrata kentällä pyörrittyyn aikaan tai vaihtojen määrään. 0-9 tilanteessa pelaajien pelaamat minuutit eivät varmasti ole vertailukelpoisia, vaikkapa Esim Johansson vs. Forsten.
Loistavasti analysoitu kaikkine detaljeineen, nostan hattua. Mitä valmennuksen olisi muuten pitänyt tehdä? Aika vaikeaa lienee reagoida niin nopeasti kun nyt olisi pitänyt eli jo ensimmäisen erän jälkimmäisellä puoliskolla. Pelata kilpikonnaa 4-0 lähtien ja säästyä selkäsaunalta?
Bravo Jani, bravo! Erittäin hyvin purettu.
Karvauspeli oli muodollista.
Juostiin rinnalla, takana, mutta ei ollut aikomustakaan prässätä palloa pois.
”1. kun nykysalibandyssä tulee bläkäri, lukemat ovat helposti 0-9. Tätä ei pidä verrata muihin lajeihin. Kuten Mika Hilska huomautti, lajien väliset maalimäärät eivät kertakaikkiaan ole suoraan vertailukelpoisia: http://salibandyliiga.fi/uutiset/salibandyliiga/kommentti-kadonneen-syottotaidon-arvoitus. Jos kiekko-ottelu päättyy 5-4, kukaan jalkapalloihminen ei sano, että olipa surkeaa puolustuspeliä.”
Noita 0-9 lukemia nyt on turha kaunistella tälläisilla ”tämä nyt on salibandya”. Nuo lukemat 30 minuutin jälkeen ymmärtää Kolmosdivarin kärki- ja jumbojoukkueen kohdatessa, mutta MM-finaalissa jotain on ollut pahasti pielessä toisen joukkueen osalta. Isot maalimäärät saribandyssa kyllä ymmärtää vuonna 2012 jokainen, mutta periaatteessa mitä kovemmalla tasolla pelataan, sitä paremmin joukkueet puolustaa ja tämä voittaa hyvän myös suhteessa parantuneen hyökkäämisen. Tällaiset lukemat tällä tasolla ovat irvikuva lajille ja yhdistetään helposti mielikuvaan ”höntsäillään puuhelmet” kaulassa.
Ottelun luonne oli tiedossa jo kuukausi ennen turnausta. Nälkäinen, agressiivinen ja ”raaka” Ruotsi pyrkii suoraviivaiseen peliin ja aina kohti maalia ja viimeistelyä. Hidas ja ikääntynyt Suomi pyrkii pitämään vauhdin matalana ja yrittää rakentaa laadukkaita paikkoja joista saisi neljä-viisi maalia, edes yhden enemmän kuin vastustaja. Näinhän siinä kävi, eikä Suomi kyennyt kuin seuraamaan katseella kun ruotsinpoika nöyryytti. Liikkumisen ja hitauden ruumillistumana oli Kivilehto, jonka otteet kuvastivat koko joukkuetta. Kahdessa ensimmäisessä erässä suomalaiset siirtelivät ”parempiin” paikkoihin ja laukaukset kuivuivat piippuun. Ensimmäinen ruotsi-tyyppinen laukaus pakin tekemästä maskista oli Kukkolan ensimmäinen maali. Liian vähän, liian myöhään.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt tulevaisuus. Nyt Ruotsin runkona on ne neljä-viisi ikäluokkaa jotka ”raiskasivat” Erikssonin luotsaamat nuoret kolmissa kisoissa. Ne pelaajat ovat nyt Ruotsin joukkueen runkona ja edelleen ”raiskaavat” suomalaisia, tällä kertaa aikuisissa. Suomen seuraavat mahdollisuudet tulevat, kun meidän -93/-94 ikäluokat ovat valmiita ottamaan vastuun aikuisissa. Toistaiseksi valmentaja, joka ottaa vetovastuun aikuisissa, tulee tekemään ammatillisen itsemurhan valmentajana. Haukutaan valmentaja kun materiaali on surkea. Saman sai kokea Eriksson nuorissa. Tosin nyt oli todellakin oikeasti huono valmentaja vielä syventämässä surkeutta.
Tuo ET:n kysymä peliaikatilasto olisi tosiaan aika kiintoisa. En itse löytänyt sellaista IFF:n sivuilta tähän hätään, vaikka yritin etsiä kun alkoi kiinnostaa. Tietääkö joku onko sellaista edes olemassa?
Miksi kommentti ei tule läpi
Nimimerkille Profeetta:
Kommenttisi oli jostain syystä mennyt automaattisesti spämmiin. Rehellisesti sanottuna syystä ei toistaiseksi mitään hajua. Normaalisti julkaisujärjestelmä poimii talteen vain täysin selkeät netissä kiertävät spämmit. Lisäksi linkin sisältävät kommentit menevät moderoinnin kautta.
Nyt kommentti on näkyvissä.
Äkkiäkös joku analyytikko otta sekkarin käteen ja kellottaa peliajat pelaajille ekalle puolelle tunnille jälkilähetyksistä..?
Jos ei siis peliaikoja löydy. Mielestäni kuitenkin kv-peleissä ainakin jossain vaiheessa kellotettiin pelaajia??
– peliaikoja ei ole tiedossa, mutta näppituntumalla pisimmät peliajat löytyvät Kohosilta, Tiitulta, Väänäseltä, Forstenilta, Kivilehdolta, Järveltä ja Kukkolalta
– lukemia ei ole syytä kaunistella, 0-9 salibandynkin mm-finaalissa puolessa välissä on raju tulos. Totuutta on hyvä katsoa silmiin. Silti suurelle yleisölle on syytä korostaa, että salibandyssä maaleja tulee enemmän kuin jääkiekossa ja tulokset eivät ole vertailukelpoisia
– Suomen laiturit eivät tosiaan päässeet naapurin alakertaan kiinni. Yksi syy tähän oli ruotsalaisten fiksu liikkuminen. Pelasivat paljon takakolmiolla. Pallollinen liikkui keskellä kenttää Suomen laiturin kaistalta toiselle. Laiturit arpoivat siis, että kumpi paineistaa.
Hieno teksti kaiken kaikkiaan! Tosin yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota: montako miinusta Forstenilla olikaan tilanteen ollessa 0-9?
http://yle.fi/urheilu/ruotsi_antoi_suomelle_selkasaunan_-_katso_kaikki_maalit/6408941 Tätä maalikoostetta katsoessani en millään saa kuin -4.
Juu, kyllä saa aika fakiiri olla, jos joku valmentaa Suomen miehet kahden vuoden päästä MM kultaan.
Hyvät oli analyysit! Kiitos Janille.