MM-kisojen aikaan salibandy on perinteisesti kerännyt lajia vähätteleviä kommentteja arvokisojen murskatulosten varjolla. Tulevina vuosina Suomi on vaarassa menettää kiintiömitalinsa salibandysta. MM-kisat ovat jo liian tasaiset.
Olen ottanut ilolla vastaan viime vuoden naisten MM-kisoissa käytetyn sarjajärjestelmän, jossa kansainvälisen rankingin kahdeksan parasta maata on jaettu kahteen lohkoon (A+B). Tämä on poistanut 30-0-pelit ja turnauksessa on nähty Suomen mitalinkiiltoista tulevaisuutta ajatellen pelottavan tasaisia pelejä.
Lienee ymmärrettävää, että lajin rankingin kahdelle ennakkoon parhaimmalle maalle tulee arvokisojen alkusarjassa kaksi helpompaa ottelua. Suomen ja Ruotsin osalta alkulohkossa näitä tarjosivat Latvia- ja Saksa-ottelut. Nämä eivät kuitenkaan olleet sellaista ilotulitusta mitä on totuttu näkemään aiempien kuudentoista joukkueen ja neljän lohkoisen ”A-sarjan” huonoimpia vastaan. Tiistai-illan kaikkien aikojen alkusarjan yleisömenestys Suomi-Ruotsi (10 414 katsojaa) oli itse pelin ja tunnelman osalta alkusarjaotteluksi aivan mahtava näytelmä.
Mitä alemmas monesti tarkkaan analysoiduista ennakkosuosikeista mennään, sitä vahvemmin erot kapenevat. Tämän näytti hienoimmalla tavalla lauantai-illan huikea Tshekin ja Norjan tarjoama jännäri, jonka onnekkaampi Tshekki vei lopulta 7-6. Tshekin, Sveitsin, Norjan ja Viron lohkoa oli hienoa seurata jo pelkästään tulosten valossa.
Jokaisessa ottelussa riitti panosta. Tshekki nousi päätösottelussaan lohkovoittajaksi ainoalla murskavoitolla ilman panosta pelannutta Viroa vastaan. Suomi saa todennäköisesti puolivälieriin Norjasta kaikkea muuta kuin helpon vastuksen.
Alemmista kahdesta lohkosta (C+D, ranking 9-16) on mahdollisuus päästä mukaan pudotuspeleihin A- ja B-lohkojen kahta heikointa vastaan. Nämä ovat tärkeitä tasonmittauspelejä tulevaisuutta ajatellen, jotka me Suomen menestystä ja arvokisamitalisteja tuijottavat usein unohdamme. Tämä on tärkeää kehityksessä vuosien ja kymmenien vuosien päähän. Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö Joel Siltanen paketoi erilaisen ottelun Etelä-Korea – Japani hienosti aiemmassa kommentissaan.
Suomen pelit Saksaa ja Latviaa vastaan eivät olleet kotoista vauhdikasta Salibandyliigaa seuraavalle jättimäistä viihdettä, mutta ehkä me olemme tottuneet kotimaassamme liian hyvään. Sarjajärjestelmän muutos on ollut erittäin onnistunut.
Eihän siitä ole kuin kolmisenkymmentä vuotta, kun Ruotsista kuskattiin muovimailoja ensimmäistä kertaa Suomeen. En olisi esimerkiksi 10 vuotta sitten uskonut, että salibandyn kahdeksan parhaan maan kesken pelataan vuonna 2014 näin pelottavan tasaisia otteluita.
Suomi on vaarassa menettää kiintiömitalinsa.
Taitaa toimittajalla olla perspektiivissä korjaamisen varaa.
Niin kauan kuin MAAILMANMESTARUUSKISOISSA on aivan selvää, että alkusarjoissa on KOLMESTA PELISTÄ KAKSI aivan heittopusseja, ollaan vielä kovin kovin lähellä sitä tilannetta, että ruotsalaiset pelaisivat kisat ihan keskenään.
Ihan kiva toki, että kisoihin on saatu jotain hypetystä ja järjestäjät saavat ruotsalaisia katsomoihin, mutta uskalletaanpa nyt kumminkin tunnistaa se keisari ilman vaatteita. YLE:kin yrittää pitää hirveää hälyä huomisesta aivan naurettavasta Norja-matsista, joka voitaisiin aivan hyvin jättää pelaamatta, koska koko kisojen lopputulemana on se, kuinka hyvin ne kaksi maata, jotka ovat voittaneet aina ja kaiken sattuvat pelaamaan yhdessä keskinäisesssä ottelussa.
Maailmanmestaruus voitaisiin korvata euroopanmestaruudella, ei kun pohjoismaiden mestaruudella. Ei kun entisen suur-ruotsin mestaruudella. Sitten oltaisiin edes oikean termin äärellä.
Pitäisikö koripallon MM-kisat muuttaa Yhdysvaltain sisäisiksi, kun oikeasti on vain yksi voittajasuosikki? Ei ole vain ns. pienien lajien ongelma, että parhaat pelaajat tulevat yhdestä tai kahdesta maasta.
Tosiaan salibandy on 30 vuotta vanha laji. Verrataan sitten muihin lajehin kun ikää on edes sata vuotta. Tuon ikäisenä vasta mm. jääkiekko nousi Suomessa nykyiseen asemaansa. Menee vähän offtopicina mutta toimii vastauksena lajia vähätteleviin kommentteihin tässä maassa.
Niin ja suomikarjalalippis-kansan suosikkilajissa jääkiekossakin käytännössä yksi maa on selvästi materiaaliltaan ylivertainen kun kaikki parhaat ovat pelaamassa (kanada)!
Tirsalta erittäin hyvä kirjoitus, alkaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyttää nämä negailijat 😀 ei sitä lajia viedä eteenpäin jatkuvalla itkemisellä ja kitinällä. Perkele.
Ja perspektiiviharha osoittaa tietämystään vähättelemällä norjaa, ollut pirun hyvä näissä kisoissa ja tulee varmasti olemaan suomelle kova vastus
Eihän tämä mitään uutta ole, mutta alkaa ihan tosissaan pikkuhiljaa kyllästyttää ja v****taa pahemman kerran nämä ”perspektiiviharha”:n kaltaiset kirjoittelijat. Onhan se tiedetty, että ihan kaikille ei ole älyä annettu samalla kauhalla, mutta ei tota samaa sontaa jaksa kuunnella kisoista ja vuosista toiseen.
Totuus on se, että jo näissä kisoissa pienemmät salibandymaat ovat parempia kuin edellisissä, ja ottelut ovat olleet tasaisempia. Kansainväliseltä liitolta oli loistava päätös muuttaa sarjajärjestelmä nykyisenlaiseksi.
Silti niin monet lajiväen ulkopuolelta – ja mikä pahinta: suuri osa myös lajiväen sisältä – tuomitsee kovaan ääneen kisojen tarkoituksen, merkityksen ja vähättelee kaikkea mitä on mahdollista vähätellä. Liian monet urheilutoimittajatkin, puhumattakaan vanhasta ja nahistuneesta keihäänheitto-paini-hiihto -toimittajakaartista, syyllistyvät vähättelyyn ja paljastavat oman tietämättömyytensä ja tutustumattomuutensa salibandyyn nähden.
Ihmiset eivät vain tunnu ymmärtävän tuota jo aiemmissa kommenteissa sanottua faktaa: salibandy on n. 30 vuotta vanha laji. On siis oikeastaan melko ison luokan ihme, että nykykisoissa ylipäätään pelaa näin paljon joukkueita ja myös Euroopan ulkopuolelta. Ja, että mm. Kolumbiaan, Jamaikalle ja Uuteen-Seelantiin on perustettu salibandyliitot.
Monet ihmiset eivät halua muistaa sitä, että jääkendossakin vielä 2000-luvun taitteessa MM-kisoissa oli täysin turistiluokan joukkueita ja maita, jotka hävisivät pelinsä huippumaille n. 10 maalilla (vrt. salibandyn n. 20-25 maalin erot). Lähes kaikki muistanee sen yhden kuuluisan oman maalin tehneen japskipelaajankin. Niitä aikoja meinaan. Siinä vaan nyt menee pieni hetki, kunnes salibandyyn saadaan kisat, joissa 8 maata taistelee realistisesti mitaleista ja vielä useammat pleijaripaikoista. Mutta se aika tulee, halusivat ihmiset tai ei, ja todennäköisesti 30 vuoden kuluttua salibandy on tässä mielessä näyttänyt jo perävaloja jääkiekolle. Moni nauraa nyt, mutta voidaan päivittää tilannetta myöhemmin.
Voisiko joku arvovaltainen henkilö tehdä palveluksen ja kirjoittaa jonnekkin kolumnin otsikolla ”Älä ikinä vertaa salibandya jääkiekkoon”. Jutussa pitäisi tulla selvällä suomen kielellä selville lajin suuret luonne-erot ja niiden kautta luonnollisena seurauksena suuret erot lajien maalimäärissä. Ja tietenkin sokerina pohjana oivallus siitä, että näiden lajin luonne-erojen ja toisistaan poikkeavien maalimäärien vuoksi on naurettavaa kuvitella, etteikö pienikin tasoero näkyisi joukkueiden välillä tulostaululla selkeämpinä maalilukuina. Samoilla tasoeroilla pelatut matsit voivat hyvin päättyä lätkässä esim. 5-1 ja salibandyssä 10-2.
Mutta tätä ei kansa ymmärrä, eikä edes halua yrittää ymmärtää, koska Karjala-lippistä kiristää, kohta on kiire Kalpa – Saipa -matsiin ja illalla pitäisi vielä ehtiä katsomaan videolta 95-nevöföget. Ja haukkua netissä salibandy ”puuhelmipojujen hinttikyykäksi” ja ehdottaa koko lajin lopettamista tai vähintäänkin MM-kisojen poistamista.
Toivottavasti moni vähättelijä lukisi viestin, ja miettisi edes muutaman sekunnin sitä, että onko omassa kitinässä ollut loppujen lopuksi mitään järkeä.
Loistava kirjoitus Thorbjörn Hattenstaden!!
Olen seurannut salibandyä vasta 5 vuotta ja tässä ajassa laji kehittynyt huimasti, varsinkin kun verrataan muihin palloilulajeihin tai yleensä urheiluun Suomessa.
Suurin hidaste on liigan hallit jotka monesti ovat liian pieniä tai puutteelisia yleisöpalvelussa. Tapanilan Erän siirtyminen Vantaan Energia Areenalle on rohkaiseva esimerkki, ovat nostaneet yleisökeskiarvoa huimastii.
Salibandy on myös edelläkävijä sosiaallisessa mediassa jonka ansoista on erottauduttu muista perinteisistä lajeista.
MM kisavuotena on aina suurempi näkyvyys mediassa ja tämä tietysti harmittaa kilpailevien lajien edustajia, eli dissaajat ovat lajin ulkopuolisia jotka voi jättää omaan arvoonsa.
Salibandyn olisi myös jatkettava markkinointia ja viestintää aktiivisesti heti kisojen jälkeen, tuli kultaa tai ei. Tämä on näköjään vaikeata kun muistelee edellisten kisojen jälkeisiä tapahtumia..
Salibandyllä on lisenssipelaajia enemmän kun lentopallolla ja koripallolla yhteensä Suomessa eli tämä fakta takaa kasvun myös tulevaisuudessa.
Ihan hyvää tekstiä Thorbjörn Hattenstadenilta, tosin harmittaa oman argumentoinnin jäytäminen toisen, samantyyppisen lajin/fanien mollauksella.
Älkää ny SaiPaa (huom. oikeinkirjoitus) tähän likasankokeskusteluun mukaan vetäkö. Liigan hienoin joukkue.
Kaikista helpoin olisi jos kukaan ei näihin trolleihin tartu ollenkaa.
Itse topic – loistava uudistus tuo lohkojako.
THORBJÖRN HATTENSTADEN ihan ytimessä, säbän valttikortti verrattuna lätkään(sorry nyt että vertaan), ei tarvitse osata luistella! Valttikortti korikseen ja lentikseen, ei tarvitse olla järjetön metriheikki! Ja tosiaan enpä olisi ikimaailmassa uskonut silloin, kun ekaa liigamatsia katsoin, että vähän ajan päästä tätä lajia pelataan edes mm-tasolla 10tuhannelle ihmiselle ja vielä lohkovaiheessa! Toi kyseinen matsi oli viikingit vs. nst joskus ysärillä, katsojia ehkä 50 tai alle:-)
Hyviä kommentteja ylipäänsä. Perspektiiviharha kuulostaa juuri niiltä lätkä-futis niiloilta, joiden mielestä näillä kisoilla ei ole mitään merkitystä. Verrataanpa ihan huvikseen (vaikka eihän niin saa tehdä) Kendon jokavuotisiin MM-kisoihin, joita kahdessa lajin suurmaassa pidetään ihan vitsinä.
Samalla tavalla joka vuosi mietitään, että meneekö mestaruus Ruotsiin, Venäjälle, Kandaan vai Suomeen.