Suomen Göteborgin joulukuun miesten MM-kisojen joukkueessa on kolme varsinaista keskushyökkääjää: Oscar Hänninen (Oilers), Mika Kohonen (Storvreta) ja Jani Kukkola (Helsingborg). Lisäksi Rickie Hyvärinen (Storvreta), Juha Kivilehto (SPV) ja Kari Koskelainen (Chur) ovat urallaan pelanneet sentterinä.

Paljon pitää kuitenkin kisoissa tapahtua, että Hyvärinen ja Kivilehto istutetaan keskushyökkääjän paikalle. Koskelainen tullee pelaamaan helpommissa otteluissa Kohosen sijasta keskellä. Kohosen ei ole järkeä nykykunnossa pelata kaikkia kisaotteluita.

Suomen sentteritilanteesta kertookin kaiken, että Kohonen valittiin joukkueeseen, vaikka hän oli vielä Hämeenlinnan EFT-turnauksessa marraskuun alussa ymmärrettävästi täysin keskenkuntoinen. Kohonen tuo tietenkin johtajuutta ja kokemusta joukkueeseen roppakaupalla. Tuskin valmennusjohto olisi kuitenkaan Kohosta kisoihin valinnut, jos varmasti parempi sentteri olisi ollut tarjolla. Kuntoutuuko hän riittävään kuntoon vai ei, on Suomen pelille riski. Jos Kohonen joudutaan viltittämään, pelaa Suomi kahdella varsinaisella keskushyökkääjällä.

Karu fakta on, että ainoastaan Kukkola on tällä hetkellä sen tasoinen keskushyökkääjä, jolla Suomi voisi saada puntit Ruotsin kanssa tasoihin etukäteisarvioissa. Nimitän tällaista pelaajaa ”ruotsintasoiseksi pelaajaksi”.
Hänninen on ehdottomasti kansainvälisen tason sentteri ja hän onnistui EFT:ssä Ruotsia vastaan vähemmän hohdokkaista liigaesityksistä huolimatta. Mutta ruotsintasoinen pelaaja hän ei valitettavasti ole. Kaksinkamppailukovuus, lähtönopeus ja pelinopeus eivät aivan riitä.

Kukkolalla nämä asiat ovat kunnossa. Toivottavasti myös Kohonen pääse edes niin lähelle, että hän pärjää pelisilmällään.

Suomi lähteekin Göteborgiin yhdellä ruotsintasoisella keskushyökkääjällä.

Tekikö valmennusjohto siis virheen kisajoukkuetta valitessaan, kun kultaa tavoitellaan vain yhdellä ruotsintasoisella sentterillä? Miksi SPV:n ykköskentän keskushyökkääjä Janne Hulmi ei nouse kisakoneeseen vaan on ainoastaan varamies? Missä ovat viime kevään finaalijoukkueiden Jussi Piha (Classic) ja Petri Kauko (Happee), jotka eivät mahtunut edes 30:n pelaajan listalle?

Tässä asiassa luotan Suomen valmentajien arvostelukykyyn. Kyllin hyviä senttereitä ei yksinkertaisesti tällä hetkellä ole (Kohonen varauksella), eivätkä Hulmi, Piha ja Kauko kuulu kisajoukkueeseen. Suomalaisen miessalibandyn sentteritilanne on synkkä.

Sinivalkoisessa valmennusryhmässä on maailmanluokan pelaajatarkkailijoita, keihäänkärkenä Jussi Jäntti, joka vastasi pelaajatarkkailusta jo Petteri Nykyn kultaisina vuosina. Jokaista sentterikandidaattia on takuuvarmasti tarkkailtu yksityiskohtaisesti liigan huippupeleissä ja kansainvälisissä otteluissa. Heistä on valmennusjohdolla tiedossa täsmällinen pelaajaprofiili. Siitä ei ole epäilystä. Ja profiilit kertovat, että nykyisellä kolmikolla on vain mentävä.

Sen sijaan voidaan perustellusti kysyä, miksi kuluneella kisaperiodilla ei ole onnistuttu ajamaan sisään yhtään nuoren polven sentteriä? Hänninen, Kohonen ja Kukkola olivat mukana jo kaksissa edellisissä MM-kisoissa. Ainoastaan uransa lopettanut Harri Forstén on poissa. Tässä suhteessa valmennus ei ole onnistunut yhteistyössä potentiaalisten pelaajien kanssa. Vanhoilla mennään.

Testejä on kyllä tehty. Pihan lisäksi kokeilemassa ovat käyneet mm. Oilersin Teemu Aaltonen ja Happeen Joonas Kaasalainen.

Seuraavalle kisaperiodille tärkeimpiä kehityskohteita onkin lähteä rakentamaan uuden sukupolven sentterikaartia. Tästä vastuun kantavat lupaavien sentterien lisäksi maajoukkue- ja seuravalmentajat. Toivottavasti Kohoseen ei tarvitse turvautua enää 2016 vaan lajilegenda pääsee nauttimaan kisoista arvokkaasti katsomon puolella.