Euroopan ytimestä tuli uhka pohjoismaiselle unelmafinaalille Suomi-Ruotsi. Suomi joutui kamppailemaan tosissaan Tshekin kanssa, joka pisti sinivalkoiset tiukille miesten MM-kisojen välierässä. Ottelu oli välierän arvonmukaisesti tasainen.

Tästä huolimatta todellisia mahdollisuuksia voittoon Tshekillä ei ollut. Se teki aivan liikaa lapsellisia virheitä, joista Suomi rankaisi armotta. Suomi oli kypsempi joukkue kuin Tshekki ja eteni finaaliin.

Tshekki pääsi ensimmäisessä erässä kahdesti maalin johtoon, mutta Suomi kuittasi ne nopeasti. Molemmissa maaleissa oli Suomen hienon pelaamisen lisäksi Tshekin alkeellinen puolustusvirhe.
Toisessa erässä olutmaa sortui vaihtovirheeseen ja Suomi siirtyi 4-3-johtoon.

Ensimmäisessä ja kolmannessa erässä Tshekit ottivat täysin idioottimaiset jäähyt väärästä etäisyydestä ja kädellä pelaamisesta. Suomi kiitti ja kumarsi.

Virheistä Tshekki kurittivat Suomen ylivoima ja Mika Kohosen johtama kolmoskenttä. Ne siis pelasivat Suomelle voiton maalivahti Eero Kososen ohella, joka oli jälleen elävä muuri maalilla. Kuten viisikkotilastoista nähdään, Kohoset pelasivat virheettömimmän ottelun ja iskivät tärkeät 3-2- ja 4-3-maalit. Viimeistelijänä oli loukkaantumisista kärsinyt SSV:n nuori tähti, Miko Kailiala.
Suomenkin peli oli kaukana virheettömästä. Tshekki teki kuitenkin helppoja virheitä enemmän ja useimmiten arvo-ottelut ratkeavat virheisiin.

Käydään Suomen suoritus läpi ratkaisuosa-alue ratkaisuosa-alueelta joukkuepeliä painottaen.

—

1. Valmistautuminen
Suomi oli selvästi hyvin latautunut otteluun. Peliin oltiin valmiita ja kontrollointiin alkua. Tästä kielivät ensimmäisen erän maalipaikat: 10-5 Suomelle.

Pieniä merkkejä jopa aavistuksenomaisesta ylilatauksesta oli nähtävissä. Suomalaiset tekivät nimittäin tukun henkilökohtaisia virheitä varsinkin merkkauspelissä ja pallon kanssa. Niitä edesauttoivat kyllä eräät viisikkopelin ongelmat kuten alta nähdään.

2. Läpivienti
Ottelu oli suhteellinen tasainen, jossa painostusjaksot vaihtelivat ja peli aaltoili päästä päähän, kun alun kyttäilyn jälkeen päästiin vauhtiin. Suomi vei ottelun läpi kohtuullisen tasaisella suorituksella. Mustista hetkistä ei ollut tietoakaan. Epäonnistumiset eivät järkyttäneet.

Kuten sanottu, Suomi kuittasi kaksi kertaa hienosti Tshekin maalin. Jani Kukkolan ykköskenttä pelasi Mika Moilaselle avopaikan olutmaan avausmaalin jälkeen. Toisessa erässä Kohosen kolmonen kuittasi Tomas Sladkyn 3-3-maaliin, kun Tshekki sortui vaihtovirheeseen.

Kolmannessa erässä Suomi hoiti pelin itselleen ylivoimalla, kun Tshekki sortui tyhmään jäähyyn. Ottelun käännekohdissa Suomi oli siis terävä.

3. Puolustuspeli
Suomella oli läpi ottelun jatkuvia ongelmia miesten merkkaamisessa keskialueen karvauksessa. Sitä Suomi toteuttaa 2-2-1-systeemillä alueellisena miesvartiointina. Tämän Tshekki oli lukenut ja asetti vastaan liikkuvan muodostelman, joka useimmiten oli muodossa 2-1-2.

Seurauksena Suomen alakerta ei osannut lukea, kuinka vastustajan kolme ylintä pelaajaa otetaan. Oli sangen erikoista, että valmennusjohto ei saanut tätä seikkaa korjattua. Olisi ollut hyvin helppoa muuttaa karvaus muotoon 2-1-2 ja ongelma olisi poistunut. Muutos olisi ollut pieni mutta ratkaiseva.

Se säteili myös oman alueen puolustuspeliin. Suomen puolustuspeli oli siis kokonaisuutena huonompaa kuin Ruotsia ja Norjaa vastaan. Onneksi loppua kohden pelaajat uhrautuivat hienosti peittämään Tshekin laukauksia.

4. Käännöt ja rytmitys
Suomen avauspeli oli MM-välieräksi suorastaan kuritonta. Kun päästiin kääntämään peli nopeasti, oltiin huolimattomia ja useimmiten pallo oli nopeasti takaisin Tshekillä. Kun jouduttiin avaamaan järjestäytynyttä puolustusta vastaan, etäisyydet kasvoivat liian monesti suuriksi, mikä johti seisomiseen. Pallollinen jäi yksin ja hän teki helpon virheen. Varsinkin näistä tilanteista Tshekki pääsi kääntämään nopeasti.

Olutmaa sai järkyttävät 27 nopeaa hyökkäystä, eniten (22) vieläpä kahdessa viimeisessä erässä. MyCoazh-tilastoanalyysiohjelman mukaan suurimmissa vaikeuksissa oli Oscar Hännisen kakkoskenttä. Sen puolustukseksi on tosin todetta, että se joutui aloittamaan vaihtonsa yleensä pallottomana, kun Kukkolat olivat pelivälineen menettäneet.

Tshekin nopeiden hyökkäysten määrää nosti myös se seikka, että Suomi ei onnistunut rytmittämään peliä riittävän hyvin. Peli aaltoili aivan liikaa päästä päähän varsinkin kahdessa viimeisessä erässä. Kun tähän lisätään vielä heikko nopeiden hyökkäysten päättö, parannettavaa finaaliotteluun jäi reilusti. Toiseen ja kolmanteen erään olisi kyllä kaivannut enemmän pallovaihtoja, jolla Tshekin suora hyökkäyspeli olisi saatu katkaistua.

Mikäli Suomi sortuu samaan huolimattomuuteen sunnuntain finaalissa Ruotsia vastaan, on tuloksena verilöyly. Kolme kruunua ei nopeita hyökkäyksiä juuri hukkaa.

Suomi onnistui iskemään kuitenkin kolme maalia pitkistä hyökkäyksistä. Niistä varsinkin Kailialan ensimmäinen osuma avauserässä Tero Tiitun mailasta oli upea. Totuutta on kuitenkin katsottava silmiin: jokaisessa näissä Tshekki teki alokasmaisen virheen. Kyse ei ollut vain Suomen hyvyydestä vaan myös olutmaan lapsuksesta.

5. Erikoistilanteet
Sinivalkoinen ylivoimapeli ei häikäissyt, mutta se oli tehokas: kolmesta yrityksestä kaksi maalia. Ensimmäisessä ylivoimassa Suomi vaihtoi kuviota takakolmiosta kahden puolustajan pudotusylivoimaan. Kukkola rankaisi välittömästi vasemman puolustajan paikalta Kohosen pudotuksesta. Kukkola oli mukana myös toisessa maalissa, kun hänen laukauksensa jatkotilanteesta Kohonen pääsi puttaamaan pallon takatolpilta tyhjiin.

Kohonen saa näillä suorituksillaan anteeksi epäonnistuneen rangaistuslaukauksen, jossa Tomas Kafka oli hyvä kyljellään, mutta Kohosen nosto meni ohi.

Suomi saa kiittää maalivahti Kososta siitä, että Tshekki ei rankaissut ensimmäisestä ylivoimasta, joka tuli vasta kolmannessa erässä. Siinä Suomen alivoima ei osannut ottaa keskipelaajaa (Fridrich), mikä aiheutti sekaannusta. Kosonen joutui venymään ratkaisevaan tuplatorjuntaan. Toiseen alivoimaan Suomi korjasi tämän ongelman. Se oli erinomainen.

Kaiken kaikkiaan Suomi oli erikoistilanteissa Tshekkiä edellä. Myös kurinalaisuus oli Suomella vastustajaa parempi, koska Suomi ei ottanut yhtä tyhmiä jäähyjä kuin olutmaa.

6. Maalivahtipeli
Suomen paras pelaaja löytyi tolppien välistä. Kosonen ei voinut kolmelle maalille mitään. Sen sijaan hän otti toisessa ja kolmannessa erässä tärkeät tuplatorjunnat, jotka olivat erittäin tärkeitä ottelun kulun kannalta. Ennen kaikkea Kosonen otti selkeä niskalenkin Tshekin Kafkasta. Maalivahtipeli oli yksi ottelun ratkaisuista.

Mikäli Kosonen onnistuu myös finaalissa, voidaan sanoa, että Henri Toivoniemelle on löytynyt manttelinperijä.

7. Suomen viisikkotilastoja (tehotilastoa lukuunottamatta MyCoazh):
Lauri Kapanen (10) – Jani Kukkola (9) – Mika Moilanen (7)
Janne Lamminen (8) – Juha Kivilehto (8)
2-2 (toinen tehty tyhjiin), 8.5, peliä edistävät tapahtumat 211, laukaukset 9/15 (maalia kohden/yht.)

Eemeli Salin (6.5) – Oscar Hänninen (7+) – Rickie Hyvärinen (7)
Tatu Väänänen (7+) – Risto Töllikkö (7-)
0-1, 7.1, peliä edistävät tapahtumat 191, laukaukset 5/12

Tero Tiitu (8+) – Mika Kohonen (9.5) – Miko Kailiala (9)
Nico Salo (10-) – Lauri Stenfors (9-)
2-0, 9.2, peliä edistävät tapahtumat 158, laukaukset 7/15

YV: 2-0 (2/3), laukaukset 5/9
AV: 0/2

Koko joukkueen laukaukset: 21/42

8. Nopeiden hyökkäysten tilasto
Yv: 1. 1-0, 2. 2-4, 3. 3-3, yht. 6-7
Tv: 1. 6-5, 2. 10-8, 3. 7-7, yht. 23-20
Yht. 1. 7-5, 2. 12-12, 3. 10-10, yht. 29-27