Suomi on puolustanut tällä kisaperiodilla Ruotsia vastaan yleisesti ottaen erinomaisesti. Mutta selväksi on käynyt se, että Ruotsia ei voi voittaa pelkästään puolustamalla.

Tarvitaan puolustamista myös pallolla. Muuten sinikeltainen noutaja tulee ennemmin tai myöhemmin. Suomi pitäisi onnistua pitämään palloa niin paljon kuin mahdollista.

Suomella on ollut suuria vaikeuksia luoda riittävästi maalipaikkoja Ruotsin järjestäytynyttä keskialueen karvausta vastaan. Suomen pitkä hyökkäyspeli on ollut koko kisaperiodin nuhaista länsinaapuria vastaan. Keinoja Ruotsin keskialueen karvauksen avaamiseen ei ole löytynyt. Maalinteko on ollut nopeiden hyökkäysten ja erikoistilanteiden varassa.

Ruotsin viisikkopelin ainut pehmeä kohta on työntäminen keskialueen karvauksesta prässiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ruotsalaiset lähtevät nostamaan karvaustaan keskialueelta kohti Suomen päätyä. Nostamisen aikana sinikeltaisten pelaajien etäisyyden kasvavat.  Suomen tulee siis avata enemmän peliä Ruotsin viisikon väleihin. Kun ruotsalaiset ehtivät prässiin, tilaa ei enää ole.

Suomi voisi siis yhdistää nämä kolme tekijää finaalin pelisuunnitelmassaan. Jos peliä ei päästä kääntämään riistosta nopeasti tai se ei ole tarkoituksenmukaista, pitäisi pelata mahdollisimman pitkiä hyökkäyksiä. Silloin Ruotsi on pois pallosta. Suomi pääsee puolustamaan pallolla ja turhauttamaan ruotsalaisia. Energiaa varsinaiseen puolustamiseen säästyy.

Tämän ei pitäisi olla mahdottoman vaikeaa, kun Ruotsi on laskenut keskialueen karvaukseen. Silloin tilaa Suomen päässä pitää palloa riittää. Omassa pelaamisessa täytyy vain säilyttää liike. Seisomaan ei saa jäädä.

Ratkaiseva hetki tulee, kun Ruotsi lähtee työntämään prässiin. Silloin vaaditaan suomalaisilta kylmäpäisyyttä. Hetki ei ole pitkä mutta se on kuitenkin olemassa. Silloin on lähdettävä pelaamaan eteenpäin. Ei saa jäädä Ruotsin prässin alle Scandinaviumin huutomyrskyssä, sinikeltaisen tsunamin alle.

Ruotsin työntövaihe on Suomelle mahdollisuus. Silloin Ruotsin viisikon välit kasvavat. Tila lisääntyy. Vedättämällä ruotsalaisia Suomi saakin paremman mahdollisuuden rakentaa maalipaikkoja kuin puskemalla länsinaapurin keskialueen muuriin.