Alkulohkot ovat takana, ja tänään pelataan karsintaotteluita torstain ja perjantain puolivälieriin. Pääkallo.fi:n toimituspäälliköt Henri Pitkänen, Joel Siltanen ja Ilkka Kittilä perkaavat tähän asti nähtyä ja koettua.

Joukkueita on liikaa, tasoerot ovat valtavia ja kisat kestävät aivan liian kauan, muistutetaan nyt jälleen tutusti kahden vuoden välein. Ovatko tasolohkot MM-kisojen uskottavuuden pelastus?

Ilkka: Ainakin ne ovat piristävä uudistus. Pahimmat murskalukemat ovat jääneet pois ja pelaaminen on varmasti niin huippumaille kuin pienemmillekin maille mielekkäämpää. Pitkässä juoksussa tämä myös nähdäkseni parantaa pienempien maiden mahdollisuuksia kehittyä ja kuroa eroa huippuihin kiinni.

Joel: Ainakin nyt näyttää siltä, että uudistus on toimiva. Vuosien päästä tätä voidaan pitää jopa lajin kaikkien aikojen parhaana uudistuksena isossa kuvassa. Tai sitten ei. Laji-ihmisillä on tietenkin erityistä halua korostaa, että tämä lisää uskottavuutta ja parantaa lajin mainetta. Näkisin kuitenkin ilman näitä värilasejakin, että uudistus on hyvä ja lisää kisojen kiinnostavuutta.

Henri: Eteenpäin on menty, sanoisi Muurisen Ana. Pitkässä juoksussa aika näyttää, miten tämä tulee vaikuttamaan mihinkin, mutta nyt uudistusta voi sanoa onnistuneeksi. Kaikki maat saavat mahdollisuuden pelata alkulohkossa tasaisempia pelejä kuin aiemmin, ja alempien lohkojen mailla on sauma saavuttaa puolivälieräpaikka, joka niille on realistisin sijoitus vielä tässä vaiheessa.

—

Mikä Sveitsiä vaivaa? Sekavan näköistä peliä ja tätä menoa himoittu finaalipaikka jää todella kauas.

Ilkka: Sveitsi ei ole kyllä vakuuttanut millään tasolla. Tshekki-tasapelikin oli selkeästi slaavimaan peli ja sveitsiläiset saavat kiittää maalivahti Pascal Meieria tuloksesta. Tällä pelillä voi tehdä tiukkaa jo puolivälierissä.

Joel: Sveitsi ei ole tosiaan vakuuttanut koko vuonna. Osa on verrannut Suomen tilanteeseen ikäjakauman perusteella. Tuskin putoaa kuitenkaan mitalipeleistä. Mitali olisi näillä näytöillä pieni yllätys.

Henri: Hidasta peliä ja Norja-ottelussa omissa kolisi aika holtittomasti. Kokeneet pelaajat eivät meinaa ehtiä enää mukaan, ja joukkue tarvitsee uusiutumista. Se on tietysti hyvä merkki, ettei mikään maa voi junnata paikoillaan ja puksuttaa samoilla miehillä kisoista toiseen. Itsekin olen yllättynyt, jos Sveitsi lähtee kisoista mitalin kanssa.

—

Millä joukkueella on parhaat saumat yllättää pudotuspeleissä?

Joel: Haastajalohkojen Tanskalla ja Slovakialla on mahdollisuus mennä kahdeksan parhaan joukkoon esitysten perusteella. Ne saavat vastaansa Viron ja Saksan, jotka eivät ole vakuuttaneet. Pitää kuitenkin muistaa, että Tanskalla ja Slovakialla on ollut huomattavasti helpommat vastukset. Saksa-Tanska on mielenkiintoinen, koska Tanska oli karsinnoissa Saksaa parempi. Norja olisi voinut yltää jopa neljän sakkiin, mutta Suomi on liian kova pala purtavaksi.

Ilkka: Sveitsi saanee vastaansa Latvian, joka harjaa tiensä kyllä Kanadan ohi puolivälieriin. Siinä voisi olla sauma isolle yllätykselle, vaikka Latvia ei Suomea ja Ruotsia vastaan vakuuttanutkaan. Sveitsi sopinee vastustajana latvialaisille paremmin tähän asti nähdyn hitaan ja kankean pelinsä vuoksi. Norjaa liputtaisin muuten, mutta kuten Joel ilmaisi, Suomi tulee olemaan heille ylitsepääsemätön seinä.

Henri: Latvia yllättää, jos joku yllättää. Fyysinen ja inhottava pelitapa yhdistettynä betoniseen puolustukseen saattaa suistaa Sveitsin raiteiltaan etenkin, jos Latvia pääsee pelissä johtoon. Latvian täytyy vain löytää se betoninen puolustuksensa, Ruotsi ja Suomi pääsivät sitä vastaan keskustaan liian helposti.

—

Korkeintaan 5 suomalaista mahtuisi Ruotsin tämänhetkiseen kokoonpanoon.

Henri: Sitä luokkaa. Omissa papereissani Kukkola, Kapanen, Väänänen, Kosonen ja ehkä pienellä varauksella joku muukin, kenties Tiitu. Toisaalta tällaisen spekulaation mielekkyyttä voidaan kyseenalaistaa, koska joukkuepelissä parhaan jengin ei tarvitse koostua parhaista yksilöistä.

Ilkka: Mielestäni roolituksella on huippujoukkueissa kansainvälisellä tasolla suuri merkitys. Sanon edelleen samaa, mitä ennen kisoja. Suomen joukkue on hyvin roolitettu ja toimiva paketti. Kaikkea tekemistä ei tarvitse peilata yksilötaitoon, jota ruotsalaisilla on selvästi enemmän.

Joel: Suomalaisista pelaajista ei olisi parempaa Suomen joukkuetta saanut kasaan mielestäni. Pieniä nyansseja lukuun ottamatta. Nuo Henrin mainitsemat ovat juuri niitä, jotka itsekin nostaisin. Suomi on kuitenkin vahva joukkueena, kuten Ruotsikin. Suomen tulevaisuus näyttää hyvältä ja luulen, että nämä Salot, Kailialat & muut vielä ulkopuolelle jääneet ovat tulevaisuudessa sellaisia nimiä, joita voit luetella tällaisten väittämien yhteydessä.

—

Eilisen Suomi-Ruotsi -ottelun jälkeen muun muassa Pääkallo.fi:n kommenttipalstalla keskusteltiin sallivasta tuomarityöskentelystä ja sääntöjen rajamailla pelaamisesta. Oliko peli liiankin kovaa?

Ilkka: Suomalaiset ihmiset vertaavat totta kai kotoiseen Salibandyliigaan ja siitä ammennettuihin kokemuksiin. Totuus on se, että täällä pelataan kovempaa. Ihan kaikissa peleissä kontakteja sallitaan railakkaammin. Huippumaiden välisissä otteluissa tämä on näkynyt tuomarien toiminnassa viimeisten vuosien aikana selkeästi EFT-turnauksissa. Eilinen ottelu oli hyvä esimerkki kansainvälisen kärkiottelun fyysisyydestä. Kliseisiä provosanontoja mukaillen puuhelmet on jätetty kaulasta ja salibandy ei ole enää mikään marjanpoimijoiden laji.

Joel: Samaa mieltä. Eilen miestä makasi maassa lähes jatkuvasti. Laji on mennyt ehdottomasti alati fyysisempään suuntaan. Kansainvälisellä tasolla tämä kehitys näkyy luonnollisesti kaikkein kirkkaimmin. Mielestäni eilen pelattiin pääosin ihan rehdisti ja mitään varsinaisia sikailuja ei nähty.

Henri: Peli kovenee, kun panokset kovenevat. Tuomareiden tehtävä on määrittää se linja fyysisyydelle, joka sallitaan. Eilen tuomarit eivät onnistuneet täydellisesti, mutta olihan joukossa monta oikeinkin vihellettyä jäähyä. En näkisi tässä mitään dramaattista muutosta aiempiin Suomi-Ruotsi -vääntöihin, ainahan näissä on menty todella kovaa. Kuten Joel sanoi, ei siellä mitään sikailuja näkynyt, vaan Suomen yksi ase horjuttaa Ruotsia on pelata kovaa.

—

Jos Norjan Ketil Kronberg olisi suomalainen, hän olisi tällä hetkellä vähintään Suomen kakkossentteri.

Joel: Kronberg on top-4 maiden ulkopuolelta selkeä ykköspelaaja ja hän on pelannut pitkään Ruotsin Superliigassa isossa roolissa. Nykyisen Suomen “sentteriongelman” valossa näkisin, että tämänkaltaiselle huippuyksilölle olisi käyttöä. Menisi mielestäni kakkosvitjaan Hännisen ja Kohosen ohi, kun kisakuntoa vertaillaan. Toki Kronbergin rooli Norjassa on niin iso, että sen panoksen pitääkin näkyä. Vaikea siis suoraan sanoa kuinka sopeutuisi Suomen joukkueeseen, vaikka noin suoran väittämän heitinkin. Kronberg tekee pelikavereistaan parempia pelistä toiseen.

Ilkka: Kronbergin tekeminen heijastuu kyllä Norjan pelaajistossa suuresti. Hän on joukkueelle iso voimavara ja varmasti taidoiltaan kuuluisi kaikkien neljän salibandyn suurmaan kokoonpanoihin.

Henri: Aika hankalaa arvioida näin suoralta kädeltä, mutta kyllä näin varmaankin olisi. Kronberg on ollut jälleen todella vakuuttava, ja hän saa pelin näyttämään helpolta ja vaivattomalta. Mites arabimaat ovat niitä juoksijoita itselleen haalineetkaan? Nyt liitto hereillä ja iso tukku kahisevaa Norjan suuntaan – meidän oma Keijo Kruunuvuori dominoi Latviassa 2016.

—

Mikä on jäänyt kisareissulta toistaiseksi päällimmäisenä mieleen?

Ilkka: Omalla kohdallani mieleenpainuvimpia asioita ovat olleet selvästi Japani-Korea -ottelu, joka muistutti siitä pelaamisen ilosta, minkä takia itsekin lajin parissa aikoinaan aloitin. Myös Saksan päävalmentaja Philippe Soutterin tapaaminen todisti, että kyseessä on juuri niin värikäs persoona, miltä hän ulospäin näyttääkin. Oli hauskimpia kokemuksia salibandyhommissa haastatella häntä.

Joel: No se, että hallilla on Mäkkäri. Ei vaan. Kyllä se oli tuo Ilkan mainitsema Aasian derby. Ensimmäisen päivän avaimenetsintä asunnolle suunnistettaessa oli suuri spektaakkeli, ja se oli ehkä kisojen tähän mennessä jännittävin hetki.

Henri: Kisabiisi jää jostain syystä aika vahvasti mieleen, kun sitä rallia päivittäin sen 20 kertaa kuuntelee. Vakavammin puhuttuna ehkä Japanin ja Korean kansallislaulut pimeässä hallissa pelaajien laulaessa tunteikkaasti mukana. Näki ja aisti, että kisoissa oleminen, täällä pelaaminen ja oman maan edustaminen on ylpeyden aihe. Siihen päälle vielä kunnon sotahuudatukset, ja aito urheilutapahtuma jalon kilvoittelun merkeissä oli valmis alkamaan.

—

Miten kisat ovat näkyneet Göteborgin katukuvassa, tiedetäänkö täällä että kisat ovat menossa?

Henri: Keskustassa on katulamppuihin kiinnitettyjä mainoksia pääkaduilla, ja esimerkiksi takseja on koristeltu melko reilusti MM-kisatarroilla ja -plakaateilla. Voisihan sitä “pakkosyöttöä” olla enemmänkin, jotta paikalliset innostuisivat tulemaan useammin muihinkin kuin Ruotsin peleihin. Lippujen hinnat eivät kuitenkaan ole mielestäni luokkaa kalekummola.

Ilkka: Voisi näkyä enemmänkin, mutta ilahduttavaa on ollut huomata, että muun muassa saksalais- ja latvialaisfanien joukkiot ovat herättäneet huomiota kaduillakin. Ruotsalaisfanien kanssa keskusteltuani olen tullut johtopäätökseen, että tietoisuus kisoista on korkealla. Väkeä on kuitenkin tulossa pienemmistäkin maista paikan päälle lisää, joten todellinen kisakiima kadulla ja hallilla näkyy vasta loppuviikon aikana.

Joel: Tullut pitkälti tallailtua hallin ja asuinkartanon välisiä tiluksia, mutta tuota pakkosyöttöä voisi olla ehkä enemmänkin. Ruotsin matseissa on riittänyt väkeä, mutta joissain peleissä on voinut kuulla pelaajien hengityksen. Eilisessä Suomi-Ruotsi-matsissa oli muuten harvinainen tilanne, kun ykkösfani Tero Töyrylän äänikavalkadi hukkui ruotsalaiseen huutomyrskyyn.

—

Suomi ja Ruotsi kohtaavat finaalissa, ja tiistaina nähdyn perusteella Ruotsilla on enemmän varaa parantaa.

Henri: Näin se nähdyn perusteella todennäköisesti menee, ellei Tshekki pysty tekemään yllätystä Suomea vastaan. Ruotsi harjaa Sveitsin tieltään kyllä välierässä (jos Sveitsi sinne selviää), mutta Suomi joutuu todella koville Tshekin kanssa. Suomen täytyy pystyä pitämään palloa enemmän ja pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä, jos se aikoo Ruotsin nujertaa. Jotenkin on vain sellainen pelko persuksissa, että Ruotsi on viikonloppuna vielä nähtyäkin väkevämpi.

Ilkka: Kim Nilsson sanoi pelin jälkeen, että sunnuntaina nähtäneen niin pelaavien joukkueiden kuin peliesitysten puolesta eilisen pelin toisinto. Siihen luotan itsekin, joskin olen sitä mieltä, että kummallakin joukkueella on varaa parantaa. Ruotsi on varmasti väkevämpi, mutta Suomellakin riittää rahkeissa vielä paukkuja. Toivon mukaan Kailiala ja Hyvärinen ovat pelikunnossa. Heitä tarvitaan kovasti.

Joel: Enpä pysty olemaan juuri eri mieltä. Tshekki on osoittanut, että se ei ole mikään suupala näissä kisoissa. Liike on ollut väkevää. Ruotsi oli ainakin ensimmäisessä erässä jopa hiukan sillassa Suomea vastaan. Näkisin, että jos joukkueet kohtaavat finaalissa, niin Suomen mahdollisuus voittoon on noin ¼ tai ⅕. Yksittäisessä ottelussa mahdollisuus siis on, mutta Ruotsi on erittäin paha pala purtavaksi varsinkin, kun joukkueessa on paljon pelaajia, jotka ovat tottuneet noin isoihin otteluihin. Tottuneet voittamaan. Näitä toki löytyy Suomeltakin, mutta ei ehkä yhtä montaa.