Salibandyn miesten maailmanmestaruuskisat alkavat perjantaina. Suomen maajoukkueen kapteeni Tatu Väänänen on palannut muun joukkueen mukana maajoukkueen viimeistelyleiriltä Gran Canarialta.
Viimeiset päivät ennen kisoja Väänänen aikoo viettää tiivisti perheen kanssa, mutta myöntää kisojen kolkuttelevan takaraivossa. Pääkallo.fi onnistui nipistämään hetken Väänäsen kallisarvoisesta perheajasta haastattelua varten. Haastattelussa Väänänen kommentoi MM-kisoja, viimeistelyleiriä, kuin myös omaa rooliaan maajoukkueen kapteenina.
Suomen maajoukkue lähti viime viikon tiistaina viikon mittaiselle viimeistelyleirille etelän lämpöön, Gran Canarialle. Suomen miesten maajoukkue on käynyt viimeisten kolmien MM-kisojen alla lämpöleirillä. Kapteeni Tatu Väänänen pitää etelänleirejä erittäin tärkeänä, eritoten joukkueen rentoutumisen ja yhteen hitsautumisen kannalta.
– Nimenomaan sitä saatiin mitä haettiin, eli poistumista siitä arkisesta puurtamisesta, Väänänen kertoo.
Väänäsen mukaan leiri oli hieman erilainen kuin edellisvuosina. Aiempina vuosina harjoitteet ovat olleet enemmän pelipainotteisia kun taas tällä kerralla oli lähinnä kovia juoksutreenejä ja vastustajiin tutustumista videoiden muodossa. Leiripäivä alkoi aamutreenillä, joka koostui yleensä juoksuharjoitteista. Lounaan jälkeen katseltiin pelivideoita ja sen jälkeen oli omaa aikaa, minkä kukin käytti miten parhaaksi näki.
– Jotkut kävivät hieronnassa tai kaupungilla pyörimässä. Illalla sitten taas kokoonnuttiin joukkueen kanssa ja tehtiin mielenkohottamiseen liittyviä tehtäviä.
Vaikka leiri oli Väänäsen mukaan erittäin onnistunut, ei takaiskuilta vältytty. Puolustaja Tommi Aron loukkaantuminen oli tietenkin suurin takaisku, mutta eniten jännitystä aiheutti hallituksen julistama hätätila.
– Yhtenä päivänä oli niin kova tuuli, että hallitus julisti hätätilan.
– Tuolloin emme päässeet treenaamaan, mutta ohjelma oli sen verran joustava, että teimme sitten mitä jokainen kaipasi. Jotkut kaipasivat vähän enemmän fyysisiä juttuja ja jotkut vähän enemmän lepoa, Väänänen kommentoi.
Kapteenius on Väänäselle suuri kunnia
Suomen maajoukkueen kapteeninnauha merkitsee Tatu Väänäselle omien sanojensa mukaan aivan älyttömästi. Maajoukkueen kapteenius on Väänäselle yksi suurimmista kunnianosoituksista, mitä hän on saanut.
Kaksi vuotta kapteenina toiminut Väänänen kertoo, että tärkeintä kapteenille on olla oma itsensä, ja jatkaa sitä samaa työtä mitä aikaisemminkin on joukkueessa tehnyt. Väänäsen mukaan kapteeni antaa joukkueelle kasvot. Kapteeni on vähän kuin symboli ulospäin.
– Esiintyminen ulospäin medialle ja muille on iso osa kapteenin roolia, Väänänen kertoo.
Joukkueen sisällä Väänänen pyrkii johtamaan esimerkillään. Väänänen kertoo, että kun hän itse ja muut joukkueen johtavat pelaajat tekevät työnsä täysillä, niin se tarttuu kyllä kaikkiin. Vaikka esimerkki on Väänäsen suurin vahvuus, ei hän pelkää korottaa ääntään, jos sille on tarvetta.
– Kapteenilla on myös velvollisuus nostaa kissa pöydälle, jos tilanne sitä vaatii.
Väänäsen lisäksi Suomen maajoukkueen kapteenistoon kuuluu varakapteenit Juha Kivilehto ja Jani Kukkola. Yhdessä he ovat linkki valmennuksen ja pelaajien välillä.
– Meillä on valmennuksen kanssa palavereja, missä kerron pelaajien toiveita valmentajille ja niin edelleen.
Alkusarjassa Ruotsille luu kurkkuun
Kansainvälisen Salibandyliiton pääsihteeri John Liljelund arvioi Yle Puheen salibandyillassa, että tänä vuonna MM-kisojen neljän parhaan joukossa on ainakin yksi joukkue EFT-maiden ulkopuolelta. Tatu Väänänen on Liljelundin kanssa samoilla linjoilla.
– Esimerkiksi Norjalla on paljon potentiaalia, ja Latvialla kanssa, jos joukkue saadaan lentoon.
– Ei nykyään isotkaan maat kuten Suomi, Ruotsi, Sveitsi tai Tsekki välieriin ihan kävelemällä mene.
Kaksi suurinta ennakkosuosikkia maailmanmestariksi olevat Suomi ja Ruotsi kohtaavat jo alkulohkossa. Moni uskoo ottelusta tulevan kyttäilyä. Väänänen on täysin eri linjoilla.
– Kyttäilyä pelistä ei tule. Siinä pelissä tarkoituksena on laittaa Ruotsille mentaalisesti luu kurkkuun ja ottaa etulyöntiasema tulevaa varten, Väänänen kommentoi.
Ruotsi on tietysti suurin ennakkosuosikki maailmanmestariksi, eikä ruotsalaisilla heikkouksia juurikaan ole. Suomi aikoo luottaa tuttuun kaavaan myös tulevissa MM-kisoissa, eli erittäin tiukkaan ja nöyrään puolustuspeliinsä.
– Se on ihan selvä homma. Todella kovalla puolustuksella me ollaan mestaruudetkin voitettu.
– Ruotsi lähtee selvänä ennakkosuosikkina ja meidän pitää onnistua kolmella kentällä, jotta voitetaan.
Aron loukkaantuminen ainut murheenkryyni
Suomen joukkueen valmistautuminen kisoihin on sujunut erittäin mallikkaasti. Ainoastaan puolustaja Tommi Aron loukkaantuminen etelänleirillä aiheutti hieman harmaita hiuksia. Väänänen kuitenkin korostaa, että tilalle tullut Mikael Lax on hyvä pelimies ja kaikille tuttu kaveri, joten isoa ongelmaa ei pitäisi olla.
Muita loukkaantumishuolia ei joukkueella ole. Pieniä vaivoja keskellä kautta monella on, mutta niin on kaikkien muidenkin joukkueiden pelaajilla.
– Hyvältä näytti, kun lähdettiin leiriltä pois. Jokainen äijä on siinä kunnossa, että pystyy sataprosenttisesti suorittamaan kentällä.
Väänäsen mukaan nyt tilanne on hieman erilainen kuin viime MM-kisoissa, joissa Ruotsilta tuli rumasti kuokkaan. Nykyinen ryhmä näyttää kapteenin silmiin henkisesti valmiimmalta ja, että kaikki todellakin vetävät kelkkaa samaan suuntaan.
– Vuoden 2012 kisoissakaan ei mitään erimielisyyksiä tai skismaa joukkueen sisällä ollut, mutta nyt on vielä parempi yhteishenki.
Lopuksi kapteeni Tatu Väänänen haluaa lähettää terveiset jokaiselle Suomen fanille, joka paikan päällä tai kotisohvalla toivoo Suomen joukkueen palaavan kotiin kultamitalit kaulassa.
– Ensinnäkin kiitos kaikille jo etukäteen, että olette mukana. Tärkeintä on innostua kisoista ja näyttää tunteensa, niin kotikatsomoissa kuin myös paikan päälle. Se on iso juttu tälle lajille. Tehdään kisoista tärkeä juttu koko Suomelle.
– Joukkueesta voin luvata, että me tulemme tekemään kaikkemme kentällä ison unelman eteen ja juhlitaan sitten yhdessä kun tullaan takaisin.
Hui. Mitä Tommille kävi. Miten?
Eli: Miten on mahdollista, että maajoukkueen viimeisyelyleirillä tulee repeämä takareiteen? Mikään, näitähän nyt tulee vastaus ei kelpaa. Pitäisi olla valmennuksella ja huollolla sen verran tietotaitoa ja auktoriteettia, ey pelaajat säilyis turhilta vammoilta.