Suomen maajoukkueen pitkäaikainen puolustajatähden Esa Jussilan ura päättyi hieman alle kaksi vuotta sitten loukkaantumiseen. Niin Suomen kuin Sveitsinkin liigakentillä hienon uran tehnyt Jussila kirjoittaa Joensuun Josban blogissa kuulumisistaan. Koko ikänsä urheilemaan tottuneen entisen pelaajan on pitänyt opetella uudenlaiseen elämäntyyliin.
Pääkallo.fi uutisoi Jussilan vakavasta selkävammasta ensimmäisen kerran helmikuussa 2013, juuri ennen kuin Sveitsin pudotuspelit olivat alkaneet. Jussila itse kertoi tilanteestaan ensimmäisenä Twitterissä.
Helmikuun puolivälissä selän välilevynpullistumasta kuultiin lisää – lääkärin mukaan Jussilan pelaaminen oli hyvin epätodennäköistä. Diagnoosi osoittautui oikeaksi, ja ura päättyi kauteen 2012–2013.
Nykyään 35-vuotiaan Jussilan harrastusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Hän kirjoittaa blogissa, ettei pysty selkänsä takia pelaamaan mitään lajia.
– Olen pelannut jalkapalloa 0 kertaa, jääkiekkoa 0 kertaa, koripalloa 0 kertaa ja salibandya 2 kertaa. Nuo molemmat kerrat kertoivat karua kieltä siitä, että lääkärin diagnoosi on osunut oikeaan; kaikki urheileminen on kielletty, urallaan 93 kertaa Suomen maajoukkuetta edustanut Jussila kirjoittaa.
Hän muistuttaakin siitä, kuinka pelivuosien aikana pitäisi pystyä nauttimaan jokaisesta hetkestä lajin parissa ja treenaamaan aina sata lasissa. Ilman selkävaivoja, urheilullisena tunnettu Jussila olisi tänäkin päivänä liigatason pelaaja.
– Minulle ja varmaan monelle muullekin kävi niin, että sitä alkoi pitää tiettyjä asioita itsestäänselvyyksinä ja pienistä asioista ei enää osannutkaan nauttia, ei osannut elää hetkessä. Itse en enää pääse nauttimaan urheilemisen tuomasta hyvästä olosta, mutta toivottavasti muutama lukija vielä pystyy omaa asennoitumistaan tarkastelemaan.
Peliurallaan Esa Jussila edusti Suomessa Joensuun Josbaa ja Espoon Oilersian sekä sveitsiläisiä Wiler-Ersigeniä ja Alligator Malansia. Nykyään hän on Petteri Nykyn luotsaaman Sveitsin miesten maajoukkueen apuvalmentaja.
Linkki: Esa Jussilan kirjoitus ”Syvempää ja matalampaa pohdintaa” Josban blogissa.
Jos maailmankuvaan mahtuu akupunktion kokeileminen eikä ole pahaa neulakammoa, niin asiantuntevan kiinalaisen lääketieteen ammattilaisen kanssa ongelmat saadaan varmasti tasapainotettua. Ei kannata lannistua elinkautiseen pelkän diagnoosin perusteella.
Nimenomaan näin. Ylleensä asialle kuin asialle voi tehdä jotakin. Ei kannata alistua. Ite ottaa myöskin ottaa selvää mistä voisi löytyä apu.
Ei taida akupunktio ihan välilevyn pullistumaan auttaa. Siinä selkäytimestä lähtevä hermo on puristuksissa. Erittäin vaikeissa tilanteissa neurokirurgi tai ortopedi voi näitä operoida mutta leikkaus on riskialtis ja tulokset ei välttämättä hyviä. Usein hoitona on lihaskunto ja ryhtiliikkeet. Voi hyvin kuvitella ettei sählyn pelaaminen tee hyvää vioittuneelle selälle varsinkin näin pitkälle miehelle. Kirurgian kehittyessä tulevaisuudessa näitä osataan paremmin hoitaa, mutta akupunktiosta ei ole tämän tyyppiseen vaivaan apua
Vaiva voi tosin lievittyä tulehduskipulääkkeillä, fysioterapialla ja ajan kuluessa, koska välilevyn pullistumassa on mukana inflammaatiota, joka ärsyttää hermoja. Jussilan ammattilaispeliura on taputeltu, mutta toivottavasti pystyy tulevaisuudessa kevyeen liikuntaan.
Wikipedian mukaan selkärangassa olevan nikamavälilevyn pehmeä sisäosa pullistuu ja voi aiheuttaa helposti kipuja, kun hermo jää puristuksiin. Myös tulehdukset ovat yleisiä. Fysioterapeutti hoitaa näitä oireita vahvistamalla lihaksia, kirurgi leikkaamalla, farmaseutti tulehduskipulääkkeillä jne. Viisas hoitaja osaa kysyä kysymyksen miksi normaalilla terveellä n. 35 vuotiaalla miehellä selkärangan nikamat toimivat moitteetta eikä kehon tarvitse muodostaa pullistumaa? Minkä tahansa hoitomuodon Jussila ja muut selkävaivoista kärsivät valitsevatkaan, toivon, että heidän hoitajansa ymmärtää kysyä tuon oleellisen miksi-kysymyksen eikä keskity vain lieventämään oireita.