Suomalaisen salibandyn kokenein erotuomaripari Mikko Alakare-Vesa Vilkki rikkoo jälleen uuden rajapyykin. Erotuomariparilla täyttyy yhteenlaskettuna tuhannen miesten liigapelin raja lauantaina 10.2. F-liigan ottelussa Classic-TPS. Haastattelimme ennätysmiehiä erikseen puhelimitse.

Alakarelle lauantain ottelu on järjestyksessään miesten liigassa 521. ja Vilkille 480. Tuosta määrästä he arvioivat viheltäneensä yhdessä ainakin 300, mutta määrä voi olla myös lähempänä 400:aa.

Erotuomarien ottelut miesten liigassa, top 5 (tilanne 9.2.2024):

Mikko Alakare 520
Vesa Vilkki 479
Anssi Silvo 458
Ari Lähteenmäki 360
Manu Marttinen 350 

Kansainvälisiä otteluita Alakare ja Vilkki ovat tuomaroineet yhdessä tasan 100: tuo määrä tuli täyteen viime syksynä Champions Cupin ottelussa TPS-Falun. Alakaren ja Vilkin kansainvälinen ura on toistaiseksi jäissä syistä, joista Pääkallo on aiemmin kertonut. Asia on edelleen auki.

Pysytään nyt kuitenkin kotimaisissa kaukaloissa. Alakare vihelsi liigadebyytissään jo 26.10.1996 ottelussa Kovjoki-Josba parinaan Marko Löija. Vilkki teki ensiesiintymisen liigakentillä 21.9.2002 Loviisan Torin ja OLS:n ottelussa parinaan Kim Kronberg.

Ensimmäinen yhteinen liigapeli Alakarelle ja Vilkille oli 12.1.2003 tahkottu HIFK-Happee.

Sattuma toi yhteen

Asianajaja Mikko Alakare (s. 1976) ja liikkeenjohdon konsultti Vesa Vilkki (s. 1980) ovat viheltäneet vakituisemmin yhdessä keväästä 2006 alkaen. ”Pariutumiseen” johtivat käytännölliset asiat ja sattumukset. Molemmilla sen aikainen erotuomaripari – Alakareella Jukka-Pekka Koskela ja Vilkillä Antti Ahokanto – päätyi lopettamaan liigauransa, joten piti löytää uusi kaveri.

– Pahimmassa tapauksessa ura olisi loppunut molemmilla siihen, koska eteenpäin ja huipulle mentiin selvästi parina, Alakare sanoo.

Ajatukset natsasivat.

– Molemmilla oli vahvasti samanlainen näkemys niin pelistä kuin erotuomaroinnista kuin siitä, mihin tässä halutaan oikeasti mennä. Ainoa asia ei ollut se, että homma toimii kentällä, vaan molemmat halusivat tehdä tätä aidosti tosissaan, kilpailullisesti, ja olla tässä niin hyviä kuin ikinä voi olla, Vilkki muotoilee.

– Vesallakin on futistaustaa ja hän ajatteli dumaamisesta monella tavalla samalla tavalla. Pidin silloin Vesaa tosi potentiaalisena tulevaisuuden huippudumarina ja urallaan eteenpäin menevänä. Mentiin kimppaan ja huomattiin, että tämä sujuu, Alakare kertoo.

Vilkin ura jalkapalloerotuomarina loppui noihin aikoihin. Hän ehti viheltää viisi vuotta Kakkosta ja sai myös koeottelun Ykköseen.

– Sitten totesin, että en ole valmis uhraamaan ihan ympärivuotisesti vapaa-aikaani erotuomaroinnille ja salibandy valikoitui.

Alakarella ura jalkapalloviheriöillä kuitenkin jatkui salibandyn rinnalla, kuten hyvin tiedetään. Hän nousi viime syksyyn päättyneellä Veikkausliiga-urallaan sarjan kokeneimmaksi avustavaksi erotuomariksi peräti yli 400 ottelun saldolla. Kansainvälisillä kentillä jalkapallossa hän pääsi muun muassa Mestarien liigan lohkovaiheen otteluun.

– Olen kiitollinen Vesalle hänen pitkämielisyydestään sen suhteen, että myös futis oli oleellisena osana elämääni ja erotuomariuraani. Vesa on jaksanut katsoa, kun olen joutunut tekemään salibandyn suhteen kompromisseja jalkapallon takia, Alakare kiittelee.

Kun palataan salibandyyn, niin erotuomariparin keväällä 2006 tehtyä ratkaisua ”hynttyiden yhteen lyömisestä” ei ole tarvinnut katua.

– Voi sanoa, että tämän kohta 20-vuotisen yhteisen taipaleen kautta se oli kyllä puolin ja toisin aika onnistunut siirto siinä kohtaa. Sehän ei yhtään heikennä tilannetta, että tullaan myös kentän ulkopuolella hyvin juttuun ja tehdään kauden ulkopuolellakin asioita yhdessä, Vilkki sanoo.

– Uskallan sanoa, että olemme olleet kaikkien aikojen menestyksekkäin erotuomaripari ja pystyneet kehittämään hommaa yhdessä, Alakare kuittaa.

Mikä on saanut jatkamaan kaikki nämä vuodet?

Vilkki: Ehdottomasti se, että tämä on ollut niin hemmetin hauskaa ja antoisaa. Näillä kilsoilla sitä aina pysähtyy pohtimaan hyviä ja huonoja puolia. Ottelun jälkeen himaan ajaminen arki-iltana yötä vasten pimeässä marraskuussa ei ole niitä päällimmäisiä positiivisia juttuja, mutta kokonaisuutena tämä antaa niin paljon enemmän kuin on ottanut.

Alakare: Nautin siitä edelleen. Saan haastaa itseäni. Salibandyn tuomitseminen on tosi vaikeaa, se on pysynyt haastavana. On kiehtovaa, kun laji on pelillisesti kehittynyt. On kiehtovaa ja uniikkia olla lajin erotuomaritoiminnan eturintamassa sekä myös pyrkiä asettamaan tekemisen standardia ja olemaan esimerkkinä ja mittatikkuna muille. Uskallan sanoa, että salibandyn tuomitseminen on mennyt aika paljon ammattimaisempaan suuntaan myös meidän tekemisellä.

Olen sanonut jo 15 vuotta, että kun muut ovat selvästi parempia, minun on hyvä hypätä sivuun. Toistaiseksi ei ole ollut sellaista fiilistä tullut. Todistelemisen tarvetta ei ole, kun kaikki ennätykset on rikottu moneen kertaan.

Mikä on ollut suurin muutos liigasalibandyssa urasi aikana tuomarin näkökulmasta?

Vilkki: Sitähän ei näe samalla tavalla, kun olet viikosta, kuukaudesta ja kaudesta toiseen sitä tekemässä, mutta kun tulee eteen jostain vanhoja klippejä, peli näyttää aivan erilaiselta ennen kaikkea vauhdin puolesta. Klipin ei tarvitse tulla kuin viiden vuoden, saati 15 vuoden takaa. Pelaajat ovat paljon valmiimpia kuin silloin 2000-luvun alussa tai vuoden 2010 tienoilla. Fyysiset valmiudet ja taito pallon kanssa tuovat nopeutta ja se on se silmiinpistävä ero, kun katsoo vanhoja tallenteita. Jos sitä yrittää ajatella muuten, sitä ei oikeasti hahmota, kun on itse kentällä.

Alakare: Sisäpiiristä niitä ei näekään niin hyvin. Jos katsoo vanhoja videoita, onhan peli eri näköistä, mutta ainahan se on tuntunut huipputason peliltä ja tekemiseltä. Verrattuna 20-30 vuoden takaiseen on selvää, että pelaajien vauhti on mennyt valtavasti eteenpäin, varusteet ovat kehittyneet, mutta sitä ei havaitse, kun itse on kehittynyt toivottavasti mukana ja siihen adaptoituu itse.

Yksi varmaan isoimmista muutoksista on enemmän ja vähemmän reaaliaikaisen videokuvan tulo. Ysärillä saattoi saada pätkän jostain pelistä paikallistv:stä tai Urheiluruudusta ja niitä metsästettiin, mutta nyt materiaali on saatavissa. Yksittäisen ratkaisun jälkikäteinen tarkastelu ja analysointi on paljon helpompaa. Se ei olekaan enää uniikki havainto, vaikka edelleen erotuomari toimii sen perusteella. Laajemmassa kontekstissa siihen pystytään palaamaan eri tavalla kuin uran alkuaikoina.

Entä mikä on pysynyt samana?

Vilkki: Ihan peruslainalaisuudet pysyvät samana. Loppujen lopuksi kyse on pelinjohtamisesta ja ihmisten johtamisesta ja tietyllä tapaa aina sellaisessa ympäristössä, jossa lähtökohtaisesti kaksi joukkuetta on keskenään eri mieltä asioista, jolloin siellä on aina ikään kuin ristikkäinen intressi ja se on sen tilanteen johtamista. Se ei ole muuttunut ja se on tietyllä tapaa aina läsnä lajista riippumatta.

Alakare: Pelin perusidea ei ole muuttunut mihinkään eivätkä peruslainalaisuudet siitä, mitä pelaajat ja valmentajat pyrkivät tekemään, ja erotuomarin tehtävä on ratkoa tilanteita. Eivät nämä ole muuttuneet mihinkään. Vuorovaikuttaminen on siinä mukana, vaikka yhteiskunnan käytöskoodit ovat ehkä muuttuneet.

Onko keskustelukulttuuri kentällä muuttunut?

Vilkki: Ihmisten johtaminen kentällä peilaa myös yhteiskunnallisia muutoksia ja työelämän trendejä. Tapa kommunikoida nyt ja 20 vuotta sitten on hyvin erilainen. ”Käskemiskulttuuri” ei ole enää nykyisellään samalla tavalla hyväksyttyä tai tavoiteltavaa. 15-20 vuotta sitten kommunikaatio on ollut varmaan puolin ja toisin eri näköistä . Pelaajat ovat olleet suoraviivaisempia palautteessaan, nykyään ehkä oikeasti pyritään keskustelemaan. Edelleenkään ei homma voi toimia niin, että kaikessa haetaan konsensusta, mutta yhä enemmän yritetään ymmärtää erilaisia näkökulmia.

Alakare: Kaikilla osapuolilla on varman tarkempi filtteri, mitä näkemyksiä tai johtamiskeinoja voi käyttää. Nykyään ollaan ehkä entistä tarkempia siinä, että mitään yksittäistä kontekstista irrotettua tokaisua ei niin vain käytetä. Se, miten ysärillä pelin osapuolet puhuivat toisilleen, saattoi kuulostaa aika pahalta. Mutta yleisesti salibandyssa kommunikointi on ollut aika kunnioittavaa.

Mikä tekee toisesta hyvän erotuomariparin?

Vilkki: Mikosta tekee erinomaisen erotuomariparin se, että ajatusmaailma kentällä ja kentän ulkopuolella kohtaa tosi hyvin. Meidän yhteistyö toimii, se on ollut aina tosi vaivatonta. Sitten tietysti Mikon tietynlainen perfektionismi: hän vaatii ennen kaikkea itseltään ihan järjettömän paljon ja sitä kautta on ”oikeutus” vaatia myös muilta. Hänen tekemisensä ja asioihin paneutuminen on hyvin tinkimätöntä.

Alakare: Vesa on huippuerotuomari kaikkine ominaisuuksineen ja ymmärtää erotuomarin roolin. Hän on halunnut tehdä tätä samalla tavalla tosissaan kuin minä. Sählyssäkin ihan huipullakin on monenlaisia tapoja tehdä tätä. Me olemme halunneet tehdä tinkimättömästi ja monien mielestä varmaan rasittavastikin.

Vesa ymmärtää peliä ja on henkisesti riittävän vahva omaksumaan erotuomarin roolin, jotta pystyy tekemään päätöksiä ja ratkaisuja. Hän on tosi avoin keskustelulle ja ymmärtää, että tehdään tätä yhdessä. Pystyy luottamaan, että toinen tekee oman ruutunsa ja mahdollisimman paljon kaverinkin ruutua.

Kerro tuomariparistasi jotain, mitä kaikki eivät tiedä?

Vilkki: Mikko on loppujen lopuksi pohjimmiltaan aika pehmo. Tarkoitan nyt nimenomaan sitä, että sieltä työkuoren ja erotuomariroolin takaa löytyy itse asiassa hyvinkin perhekeskeinen ja lapsilleen omistautunut pehmo.

Alakare: Vesa on kova kokkimestari ja huikea barbeque-mies. Hän on tosi taitava grillin kanssa ja antanut paljon vinkkejä myös mulle. Molemmat tykkäämme ruuanlaitosta, mutta Vesa on vielä omaa luokkaansa.

Miten kauan ura vielä jatkuu?

Vilkki: Sen kaikki osaavat laskea, että enemmän on takana kuin edessä, mutta mitään ennakolta päätettyä päätepysäkkiä ei ole mielessä. Ajattelin tehdä tätä niin kauan kuin tämä antaa enemmän kuin ottaa ja on ennen kaikkea hauskaa ja motivoivaa. Tätä tehdään niin kauan kuin hyvät puolet ovat voitolla.

Jotkut peli- tai kausimäärät eivät ole itsessään minulle mitään ”targetteja”. Enemmänkin haluan olla mukana niissä peleissä, kun mestaruuksia ratkotaan. Muuten jos tavoitteiden kautta tätä katsoisi, niin voi sanoa, että aika lailla kaikki sellainen on saavutettu, mitä tässä touhussa on oikeasti saavutettavissa. Nyt ajaa eteenpäin nimenomaan se, että haluaa joka kausi tehdä parhaansa ja olla sillä asenteella mukana, että kun kevään pelejä jaetaan, niin on niissä valinnoissa mukana.

Alakare: Mitään todistelemisen tarvetta ei ole, mutta en näe akuuttia syytä myöskään olla lopettamassa. Niin kauan kuin tästä nauttii, tuntuu että pärjää ja paikat kestävät, niin täysillä vedetään. Pitkän tähtäimen suunnitelmia luopumisesta ei ole.

Suomessa meillä on maailman parhaat dumarit, ja jos pystyy olemaan Suomen parhaimmistossa, on aika automaattisesti maailman parhaimmistossa. Jos tuntuu, että on liigaryhmän kärkipäässä, ei ole välitöntä syytä luopua. Koetaan, että edelleen pärjätään pelissä kuin pelissä ja skabataan parhaista peleistä. Syksyllä Champions Cupissa vihelsimme Suomen ja Ruotsin mestarien (TPS-Falun) pelin ja osoitimme, että edelleen niissä kaikkein kovimmissa väännöissä pärjätään.

Onko vielä jotain, mitä haluat nostaa esille?

Alakare: Minun mielestäni tällä hetkellä on tosi vaikeaa, että kauheasti puhutaan pelaajaturvallisuudesta ja olosuhteista, mutta samanaikaisesti kansainvälisen liiton antamat sääntötulkinnat vievät siihen suuntaan, että sanktioidaan löysemmin. Kurinpito Suomessa on mennyt myös siihen samaan suuntaan. Siinä on merkittävä ristiriita, että on iso keskustelu vakavista loukkaantumisista ja samalla sääntömuutokset ja kurinpidon ratkaisut viittaavat toiseen suuntaan.

Erotuomareille on epäselvää, mitä heiltä odotetaan. Siitä tule tarpeettoman kirjavaa, kun jokainen koettaa luovia itse ja järkeillä kurinpidon ja koulutusmateriaalin perusteella. Nyt ei ole oikeaa tahoa, joka antaisi selvät työkalut erotuomareille. Kriitiikki kohdistuu tarpeettomasti dumareihin, vaikka ongelman juurisyyt ovat siinä, ettei tiedetä ja osata sanoa, mitä halutaan.