Ruotsissa nousi alkuviikosta pienimuotoinen kohu Uppsala Nya Tidningin kolumnista, jossa toimittaja Daniel Legue julisti, ettei Storvreta-legenda Mika Kohosen paikka ole enää pelikentällä. Kohonen on nyt vastannut kritiikkiin huomauttamalla, että hän itse päättää uransa kulusta.
Legue ei ymmärrä, miksi Kohonen enää pelaa. Leguen mukaan Kohosen paita pitäisi jo nostaa Storvretan kotihallin Fyrishovin kattoon toisen suomalaisen Hannes Öhmanin viereen.
– Istuin Öhmanin vieressä hänen paidanjäädytystilaisuudessaan, ja hän odotti kovasti lisääntyvää vapaa-aikaa perheen kanssa. Hän oli tyytyväinen siihen, mitä oli saanut urallaan aikaan, eikä hänellä ollut mitään haluja tehdä paluuta enää. En vain ymmärrä, miksi Mika Kohonen on vielä jäljellä, Legue paukutti.
– Hänen pitäisi ymmärtää, että hän on uniikki pelaaja, joka on nostanut lajin suosiota, seurajoukkueitaan ja maajoukkuettaan ennennäkemättömiin korkeuksiin. Hänen paitansa pitäisi olla katossa, ei kentällä, Legue jatkoi tylytystään.
Kohonen on pelannut tällä kaudella paljon Storvretan kolmoskentässä, ja se ei ole Leguen mukaan legendalle oikea paikka.
– Hän ei ole enää se sama kirkas tähti, joka jakaa unelmapasseja ja iskee huikeita rankkareita sisään. Kunnioitan hänen tekojaan kentällä niin paljon, että näkisin mielummin hänen paitansa jo katossa kuin katsoisin Mullsjön nuoren hyökkääjän juoksevan hänen ohitseen, Legue totesi.
Kohonen kommentoi kauden kulkua ja Leguelta saamaansa ohjenivaskaa Innebandymagazinetin haastattelussa. Kohonen muistuttaa, että hän itse päättää oman uransa asioista.
– Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Lääkärit eivät päättäneet uraani viisi vuotta sitten, eivätkä sitä päätä niin sanotut asiantuntijatkaan. Sanoin jo ennen kauden alkua, että tulen saamaan kuraa niskaani riippumatta siitä, miten pelaan. Kritiikki kuuluu urheiluun, mutta en tiedä onko se aina ansaittua. En ole tyytyväinen siihen, miten olen pelannut, mutta olen tehnyt sen, mitä roolini vaatii. Tiesin olevani kauden alla kaukana siitä, mitä haluaisin olla, 38 vuotta tänä vuonna täyttävä maestro tuumii.
Kohonen haluaa jatkaa uraansa ensi kaudellakin, mutta sijainti on vielä avoin.
– Olen sanonut aiemminkin, että kropassa on vielä annettavaa, jos olen kunnossa ja terveenä. Aion pelata ensi kaudellakin, mutta aika näyttää missä. Toivottavasti se olisi Storvreta, mutta asia ei ole minusta kiinni, Kohonen muistuttaa.
Maajoukkueuran mahdollisesta jatkumisesta puhuttaessa Kohonen korostaa terveystilanteen merkitystä.
– Täydellisessä maailmassahan maajoukkue päättää pelaajan uran eikä toisinpäin. Olen missannut nyt kaksi kautta oikeastaan loukkaantumisen ja sairastumisen takia, ja maajoukkueessa jatkaminen vaatii ehjää ja tervettä urheilijaelämää kesällä, Kohonen järkeilee.
Kohonen muistelee haastattelussa vielä joulukuun MM-kisoja Göteborgissa. Sielläkin Kohonen oli silmätikkuna ja kritiikin kohteena.
– Pelasin kolmoskentässä, ja olin ”liian hidas ja vanha”. Kyseltiin, että pitäisikö minun olla siellä vai ei. En kuitenkaan muista, että Suomella koskaan aiemmin olisi ollut kolmoskenttää, joka ei olisi jäänyt pakkaselle yhdessäkään ottelussa. Kaikki on niin suhteellista, eivätkä ihmiset välttämättä näe kokonaisuutta. Ajatellaan vain sitä, mitä olen aiemmin ollut joskus, Kohonen pohtii.
Juuri näin. Onhan näitä legendoja nyt ollut, jotka haluavat pelata kilometrit täyteen (esim. numero 8). Rooli vaan muuttuu, mutta eikö se juuri ole arvostettavaa, että sopeutuu uuteen rooliin ja kestää omaa kasvavaa epätäydellisyyttään kentällä. Minun mielestä ihan helkkarin hienoa! Joskus sitten se tulee vastaan, että on aika nostaa paita kattoon.
Jos ei muuta, niin tule Happeeseen ensi kaudella!
Toisaalta, legendaarisen pelaajan upealle uralle soisi arvoisensa päätöksen eikä hitaasti pihisevää noloa loppua (Litmanen)
Hyvä Mika, haistata paskat näille puolestasi ajatteleville, olet salibandy legenda myös täältä mansen näkökulmasta.
Ikävä sanoa, mutta kyllä Mihu tällä erää on selkeä hidaste Storvretan mitali- ja mestaruusjahdissa. Toisaalta hyvä, että sen joku uskaltaa sanoa noinkin epäruotsalaisittain. Taustalla on tietenkin osin se, että supertähdistä koottu joukkue kokonaisuudessaan alisuorittaa ja se henkilöityy tässä kohtaa numeroon 29. Mutta Mihun huikean uran mukanaan tuoma kunnioitus on Upsalassa sitä tasoa, että herra pelaa paljolti vanhoilla meriiteillä eikä kukaan sitä uskalla sanoa. Ykkösyv ei ole mikään kolmosketjun sentterin rooli. Nyt siellä menee hukkaan sitten koko yv, kun kukaan ei oikein tiedä pyörittääkö peliä 29 vai 92, joka kuitenkin on objektiivisesti mitattuna tällä erää yksi maailman ykkössenttereistä. Ja samaan aikaan muuan Henrik Stenberg kuluttaa vaihtopenkkiä, että Mihu saa pelata yv:tä.
Tilanne on hieman se, että Mihu taitaa tietää itsekin, että kukaan organisaatiosta ei sano mitään ja hän päättää itse uransa päättämisestä. Mutta kriittisiä ääniä kuuluu jo katsomosta aika lailla ja varmasti osa kritiikistä kohdistuu aiheettomastikin Mihuun. Joukkueessa pelaa tässä kohtaa muutama muukin turhan suuressa roolissa vanhoilla meriiteillä, mikä tietysti on aika luonnollista kehitystä näissä dynastioissa.
En halua ottaa mitää pois Mika Kohosen urasta. Salibandyn suurin, mitä on lajin historiassa tähän mennessä nähty ja vähään aikaan tullaan näkemään. Saintiakompaten, LEGENDA. En yllättyisi, vaikka numero 29 jäätyisi koko SSL:ssä tai esim. Happeessa, sellainen käsittämätön ura on takana. Junnu-Kohonen tulee vauhdilla Storvretan juniorimyllystä ja saadaan varmasti nauttia hänen upeasta urasta ensi vuosikymmenellä, mutta tällä hetkellä Mikan peli ei ole tasolla, jota se maailman kovimman liigan yhdessä kovimmasta joukkueesta vaatii. Hieno esikuva, jopa liian tunnollinen kapteenin velvoitteissaan, mutta valitettavasti se uusi nousukäyrä taitaa olla jopa moneen kertaan aiheesta maailman parhaaksi valitulle liikaa. Tai sitten Vretan valmennusjohdon pitää oikeasti löytää rooli ja uskaltaa peluuttaa sellaisessa roolissa, joka hyödyntää joukkuetta.
Hannesta on muuten kiva katsoa, miten rentona ja vapautuneena painaa tässä kohtaa duunia taustoissa. Kaveri on aika huikeassa huudossa seuran kannattajien keskuudessa ja jotenkin jää harmittamaan, että ei koskaan maajoukkueessa löytänyt sopivaa roolia.
SP kirjoittaa paljon, mutta pelkkää asiaa. Kommentti on aito ja tuo esille sen valtavan kunnioituksen, joka Mihulle kuuluukin. Fakta on kyllä se, että aika on ajanut kuninkaasta ohi. MM-kisoissa ei ollut kisapaikkansa arvoinen, eikä ole ilmeisesti enää seurajoukkueessakaan. Jatkamalla pelejä Kohonen aiheuttaa ainoastaan vaivautuneisuutta ja harmia omalle joukkueelleen, kun vie paikan joltain nykyään paremmaltaan. Kohonen on saavuttanut ja tehnyt ueallaan asioita, joita kukaan ei voi unohtaa, eikä ottaa pois. Nyt olisi aika siirtyä kaukalon ulkopuolelle. Kiitos ja kumarrus menneistä ja menestystä tulevassa.
Huippu-urheilijan elämäntavasta on vaikea luopua niin kauan kun pelaaja itse kokee pärjäävänsä kohtuullisesti vaikka ulkopuoliset näkevät pelaajan tason romahtaneen.
Kohonen tekee ratkaisun varmasti itse ja toivottavasti saa tukea sille lähipiiriltään.
Vastuu on myös meillä kannattajilla kun haluamme idollien jatkavan ikuisesti. Taloudelliset syyt ovat muissa lajeissa motiivi jatkamiseen mutta onko näin myös salibandyssä?
SP:n kanssa sama, sanasta sanaan.
Hieno mies, hieno ura, mutta kärki on karannut liian kauas. Turha yrittää rimpuilla huippusarjojen jämäketjuissa. Ei mies sinne kuulu. Ei pellillisesti, eikä aarvollisesti.
Mika Kohosen ongelma on se, että hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta eikä ollut koskaan missään töissä. Lähes 40 vuotiaana on kyllä vaikea löytää kiinnostavaa ja edes kohtuullisesti palkattua työtä noilla lähtökohdilla. Pelaamisesta hän saa varmasti kohtuullisen ansion, ja roikkunee siinä niin kauan kuin maksaja löytyy. Pari vuotta voi vielä löytyä. Isommissa lajeissa suurimmat legendat saavat uran aikana taloutensa kuntoon loppuelämäksi, mutta ei sählyssä. Ei edes Kohonen.
Ai sä Jonsku luulet, ettei Kohonen saa jostain ihan ok palkkaista valmennustehtävää?
Mielenkiintoista keskustelua. Asioilla on aina puolensa, jos toisensakin. Näin puolueellisena pikkuveljenä voin sanoa, että mielenkiintoista on se, että Storvretan huono kausi olevinaan kumuloituu Mikaan, joka ei ole pelannut kauden kaikkia pelejä ja iso osa peleistä pelannut kentässä joka ns. tukee yköskenttää esim. vaihtamalla pallon kanssa. Mielenkiintoista on se, että Storvretalla löytyy vajaa 10 pelaajaa, jotka ovat olleet viime 4 vuoden aikana Innebandymagazinetin listoilla maailman parhaiden pelaajien listoilla. Viime vuoden listoilla muistaakseni Storvretalta löytyi 4 tai 5 pelaajaa. Tämä on joukkuelaji ja Storvretalla on ehkä maailman kallein pelaajabudjetti. ”Mikä mättää joukkueessa” on aidompi kysymys. He eivät ole ehkä maailman parhaalla seurajoukkueiden pelaajamateriaalilla löytäneet uutta oikeaa suuntaa. Uskon, että ne tekee joukkueena saman jutun kuin viime vuonna. Vetää ns. vanhan yköskentän kasaan ja keskittyy ainoastaan olennaiseen eli puolustamiseen, vastiksiin ja minimoi pallon menetykset. Tällä tavoin he ehkä pärjää ehkä ei. Vaikuttaa kautta seuranneena, että heidän ainoa mahdollisuus pärjätä on juuri pelata ylisafetyä prosenttisählyä. Viime vuonna se melkein riitti mestaruuteen. Sen tiedän Mikasta, että hän tekee ainakin ratkaisut joukkueen voittamisen eteen. Onko hänen liike kaunista katseltavaa on täysin toinen asia 🙂 . Itse kannatan Storvretaa ja kunnioitan suuresti monia heidän pelaajiaan. Toivon heille parasta tälle kaudelle ja toivottavasti he voivat nauttia pelaamisesta.