Kun Kellon Lyönti tippui viime kauden päätteeksi miesten Divarista, sarjan yhdeksänneksi parhaalla maalintekijällä, Eerik Lukkarilla, ei ollut epäselvyyksiä siitä, missä uraa kannattaisi jatkaa. Nuoren maalitykin pelaajapolku tämän hetkiselle tasolle on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Monen palloilulajin parista löytyy jopa kliseisiä tarinoita siitä, kuinka urheilija on saanut ensikosketuksensa palloon ja mailaan pihapeleissä, ja kuinka ne ovat lopulta johtaneet hienoon uraan lajin parissa. Eerik Lukkarin tausta on kuitenkin harvinaisen pitkä pelkästään kavereiden kanssa pelattujen pihapelien osalta.

Haukiputaalta kotoisin oleva nuori mies pelasi todella pitkään salibandya ”höntsämielessä” ennen kuin siirtyi ensimmäistä kertaa viralliseen seuraan.

– Olemme aina pelanneet kavereiden kanssa pihapelejä. Lisäksi kävimme pelaamassa erilaisia talvi- ja kesäliigoja sekä joitain turnauksia. 16-vuotiaana sitten siirryin oululaisen Rankkojen Ankkojen B-junioreihin, nykyään 21-vuotias Lukkari muistelee.

Loikka virallisiin otteluihin ei ollut pieni, sillä Rankat Ankat pelasi tuolloin B-junioreiden SM-sarjaa. Hallisarjoja voittamaan tottunut ryhmä sai nähdä kansallisen tason kovuuden kertaheitolla.

– Se oli oikeastaan hyvin pitkälti kaverijengi, jolla menimme pelaamaan SM:ään. Sama lajihan se on, mutta emme pärjänneet niin hyvin kuin aiemmin. Pelaaminen siellä ei kuitenkaan itsessään ollut vaikeampaa. Ainoastaan vastustajat olivat paljon parempia.

Visiitti juniorisarjassa kesti ainoastaan yhden kauden ajan, sillä SSRA ei saanut seuraavalle sesongille joukkuetta kasaan junioreihin.

Toisin kuin moni saman ikäinen eteenpäin pyrkivä pelaaja olisi tehnyt, Lukkari päätti lähteä pelaamaan miesten sarjoihin.

– En edes muista, mitä kautta lopulta päädyin Kellon Lyönnin treeneihin, mutta sinne vain lopulta menin. Olin aika pitkään käynyt katsomassa heidän pelejään ja ajattelin, että voisin mennä kokeilemaan.

Kakkosdivisoona oli hänen mukaansa toisaalta hyvä kehityspaikka, vaikka asiat tehtiin toisin kuin ne olisi voitu tehdä juniorisarjassa.

– Se oli hyvä sarja. Junnuissa olisi varmasti keskitytty enemmän henkilökohtaisen taidon ja taktisten asioiden kehittämiseen, mutta kakkosessa fyysisyys oli iso juttu. Junnuna isojen miesten kanssa pelatessa se puoli kehittyi todella paljon.

Oulun Luistinseura on yksi Suomen suurimmista salibandyseuroista, ja siksi onkin erikoista, ettei haukiputaalainen lahjakas junioripelaaja ollut edes lähellä siirtyä sinne.

– En muista, että olisin edes koskaan harkinnut vakavasti OLS:aan siirtymistä. Eikä minua ole varmaan edes kysytty sinne. Joku kyllä saattoi sanoa, että kannattaisi mennä, ja kun pelikaveri Kiviojan Konsta siirtyi, ehkä ihan vähän mietin sitä myös. Ei se ole kuitenkaan omalla kohdalla tullut ajankohtaiseksi.

Viime kaudella Lukkari debytoi miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla KeLyn paidassa. 26 ottelussa syntyneet tehopisteet 25+9=34 antavat selkeän kuvan siitä, minkälainen pelaaja on kyseessä.

Divarin yhdeksänneksi paras maalintekijä sai pisteiden lisäksi arvokasta oppia pääsarjatasosta, vaikka joukkueen menestys ei riittänyt säilymiseen. Alemmilla sarjatasoilla ylänurkka on heilunut tiheään tahtiin aina tilan saadessaan, mutta Divarissa vaaditaan paljon enemmän.

– Meillä oli KeLyssä hyvä joukkue ja hyvä pelisysteemi, mutta sarjataulukko ei valehdellut, vaikka loppukaudella paransimme ja säilyminen jäi pienestä kiinni. Muut joukkueet olivat vain selvästi parempia ja tasaisempia läpi kauden.

– Eniten opin viime kaudella siitä, mitä pitää tehdä, jos haluaa pelata tulevaisuudessa vieläkin korkeammalla. Pelkällä laukauksella en pääse liigaan asti, vaan minun pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota myös monipuolisuuteen ja kuntoon. Kyllähän minä olen edelleen selkeästi maalintekijä, enkä varmaan koskaan tule olemaan mitään muuta. Mutta aina olisi hyvä, jos pystyisi tekemään kentällä jonkin muun ratkaisun. Ensi kaudella näytän ihan kaiken ja varmasti nähdään jotain uutta.

Siirto Liminkaan oli kovaa laukovalle hyökkääjälle helppo päätös. Hänen lisäkseen ensi kaudella ”Niittareita” edustavat entisistä KeLyn pelaajista ainakin Toni Tuovila ja Tuukka Kivioja, joka on samoista pihapeliporukoista kuin Lukkarikin.

– En miettinyt oikeastaan missään vaiheessa muuta joukkuetta, kun KeLy ei säilynyt Divarissa. LNM oli luonnollinen siirtymä oman uran kannalta. Intin takia en kerennyt ihan hirveän montaa treeniä vetää joukkueen kanssa, mutta sen vähän mitä näin, vaikutti joukkue todella eteenpäin pyrkivältä ja rauhalliselta.

Myös tulevan kauden tavoitteet siintävät selkeinä ajatuksissa ja pihapeleistä asti ratkaista halunnut hyökkääjä janoaa maalitorven ääntä.

– Odotan pleijareita! Olisihan se hienoa päästä kokemaan se tunnelma ja fiilistelemään kevättä oikein kovissa peleissä. Totta kai siinä samassa myös ihan hitosti maaleja ja sitä, että pääsee taas tuulettamaan. Sehän on siisteintä.

—

Lue myös:
Kesähaastattelussa Justus Kainulainen: ”Vedän mieluummin kuin syötän”