Pääkallo.fi julkaisee tuttuun tapaan kauden päätyttyä TOP-listoja miesten Salibandyliigasta, naisten Salibandyliigasta ja miesten Divarista. Tällä kertaa on miesten Divarin TOP 5 -puolustajat.

5. Andreas Hietala
, Loviisan Tor
Alkuperäiseltä koulutukseltaan hyökkääjänä tunnettu ”Andy” oli iso osa joukkueensa avauspelaamista ja pelin rytmittämistä. Hyvän kauden pelanneen Loviisan Torin takalinjoille Hietala toi kaivattua rauhallisuutta ja juonikkuutta. Osoitti, että nuorten pelaajien keskellä myös kokemus on valttia. Yksi Loviisan tärkeimmistä yksittäisistä pelaajista.



4. Samir Mountassir
, SB Vaasa
SB Vaasan kapteeni Samir Mountassir ei ole edelleenkään se sarjan taitavin puolustaja, mutta hän on läpikäynyt muutamien viime vuosien aikana hurjan kehityksen virhealttiista ja pallollisesti epävarmasta puolustajasta fysiikaltaan lähestulkoon ylivertaiseksi ja johtavaksi Divari-pakiksi. Edelleenkin ailahtelua oli havaittavissa, mutta pääasiassa vaasalaisten takalinjoilla aiemmin pienessä roolissa esiintyneidenkin oli helppo pelata, kun Mountassir varmisteli heidän pelaamistaan.

—



3. Kalle Santanen, Karhut

Karhujen kapteenina toiminut Kalle Santanen osoitti etenkin pudotuspeleissä miksi hän on edelleen sarjan parhaita puolustajia. Tärkeitä maaleja tärkeisiin paikkoihin ja johtavaa pelaamista kaikin puolin. Ei välttämättä hänkään niitä samettikätisimpiä puolustajia, mutta yksinkertaisella ja nöyrällä pelaamisellaan helpotti läpi kauden joukkuekavereidensa tekemistä.

—


2. Aapo Tamminen, Karhut

Fyysisesti vahva, pallollisesti taitava ja tarvittaessa painavalla kantillakin varustettu Aapo Tamminen oli Porin Karhujen vastuunkantajia ja etenkin pudotuspeleissä osoitti olevansa tämän sarjan monipuolisimpia pelaajia. Hyvä niin alivoimalla kuin ylivoimalla, sekä porilaisten ykköspakki viisi vastaan viisi -pelissä. Pystyi takomaan myös pisteitä kauden aikana mukavaa tahtia.

—

1. 
Iiro Lankinen, SB Welhot
Ylivoimaisesti pitkässä juoksussa sarjan paras puolustaja. Pisteitä tuli totuttuun tahtiin, mutta tänä vuonna kärkimiinat jäivät vähemmälle. Liigavuodesta Tapanilan Erässä näytti jääneen käteen suhteellisen paljon nöyryyttä ja pelikäsitystä myös puolustussuunnan pelaamisesta. Todella vaikeasti ohitettava siinä missä todella vaikeasti puolustettavakin pelaaja. Welhojen pakistosta olisi voinut löytyä muitakin tälle listalle, mutta oikeastaan Lankinen oli ainoa, joka pystyi pelaamaan omalla, loistavalla tasollaan läpi kauden.