Miesten Divarin avauskierros on jo ovella. Pääkallo.fi ennakoi sarjan joukkueita ja voimasuhteita seuraavasti.

Lähtökohtaisesti Divarissa nähdään tällä kaudella monen joukkueen osalta nuorten esiinmarssia. Sarja tullee olemaan jälleen kerran todella tasainen ja sijoituksiin vaikuttaa varmasti, miten kokemattomammat pelaajat onnistuvat joukkueissa osoittamaan kuuluvansa Divari-tasolle.

Porissa ja Loviisassa ollaan sen suhteen vahvoilla. Kysymysmerkkejä on ilmoilla usealla keskikastin joukkueella ja häntäpäähän jäänevät nousijoiden lisäksi Blue Fox ja kokenut ÅIF.

Divarissa pelataan 26 ottelun runkosarjan, minkä jälkeen sijoille 1-8 sijoittuneet pelaavat pudotuspelit. Neljän kärki saa kotiedun ja valitsee vastustajansa sijoilta 5-8. Sijoille 12 ja 13 päätyneet joukkueet pelaavat playout-sarjan, jonka häviäjä tippuu kakkosdivisioonaan. Sarjan viimeinen tippuu suoraan.

1. Karhut
Porissa pelattiin toissa keväänä välieriä ja viime keväänä joukkue eteni aina liigakarsintaan saakka. Tietty rutiini Karhujen pelaamiseen ja etenkin pelin tasoon on tullut. Se on osoittanut olevansa Divarin huippujoukkue.

Porilaiset menettivät muun muassa tärkeän sentterinsä Saku Lahtisen, eikä Juha Tikankaan nimeä löydy listoilta ainakaan vielä. Nuori kaarti teki viime kaudella kuitenkin näyttävän esiintulon parrasvaloihin, ja valmennuksessa Jani Kannoston saadessa päävastuun saatetaan Porissa ottaa silläkin saralla askel eteenpäin.

Karhuilla on sarjan paras puolustus Aapo Tammisen, Tuomas Puiston, Kalle Santasen ja kumppaneiden johdolla ja heidän vierellään on ollut Joni Halmisen ja tänä vuonna varmasti jälleen uusien nuorten nimien hyvä kasvaa Divari-tason vastuunkatajiksi. Hyökkäyspäässä tulosvastuu, mutta niin ikään tietynlainen kasvatusvastuu lepää Ville Salosen ja Benjamin Lepolan harteilla. Joukkueen maalivahtipeli on sarjan parhaimmistoa, kunhan Rasmus Österman pysyy kunnossa. Viime kaudella otteissa näkyi vihdoin toivottua tasaisuutaa, jota pienikokoiselta torjujalta on odotettu.

Karhut on tämän kauden Divarissa joukkue, jonka menestykseen on helpointa luottaa ja siten sillä on mahdollisuudet jopa nousuun. Toisaalta se kertoo kenties juuri siitä, ettei Divarin kärki tänä vuonna ole aiempien kausien kaltainen.

Plussat/miinukset:
+ Rutiini
+ Sarjan parhaat puolustajat
+ Tehokkaat kärkiyksilöt
+/- Nuori joukkue
– Ei kestä enää kärkipelaajien loukkaantumisia

Paras pelaaja: Benjamin Lepola, hyökkääjä
Nouseva tähti: Aaro Ollikainen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jani Kannosto

2. Loviisan Tor
Vanhat ja väsyneet loviisalaiset eivät enää jaksa, eikä kahdella kentällisellä vääntäminen voi olla pitkässä sarjassa näkymättä. Näiden fraasien saattelemana Torilta ei ole muutamaan vuoteen juuri odotettu mitään.

Viime kaudella Loviisassa pelattiin kuitenkin tasapainoista salibandya, ja nuoremmatkin pelaajat ottivat askelia kohti vastuullisempaa roolia. Tuomas Savukoski lähti, mutta sapattivuotta pääsarjapeleistä viime kaudella pitänyt Joni Niiranen on huomattavasti isompi nimi loviisalaisille. Nuoren Tommi Taimiston lähtö kirpaisi myös, mutta nuorista tulijoista esimerkiksi lajilegenda Janne Tähkän poika Kasper osoitti viime vuonna HIFK:ssa pystyvänsä pelaamaan Divarissa. Tänä vuonna hänen on helpompi kasvaa Andreas Hietalan ja Peik Salmisen kaltaisten konkarien vierellä.

Jimmy Sved ja Dan Forsström ovat takuuvarmoja suorittajia Divarissa ja Sami Aallon paluu Welhoista tuo tulivoimaa ja yhden rightin vaihtoehdon lisää. Vielä kun Marko Paju päästää Peik Salmisen pelaaja-valmentajan roolin piinasta, niin Loviisassa voidaan taistella jopa paikasta sarjaporrasta ylempänä tänä vuonna. Joukkue on nyt se kliseinen sekoitus kokemusta sekä nuoruutta, ja moni asia viittaa siihen, että jatkumo viime kaudesta on nimenomaan hyvin positiivismerkkinen.

Plussat/miinukset:
+ Kokenut ja pitkään yhdessä pelannut runko
+ Tasapainoisuus yksilöinä ja joukkueena
+ Aiempaa leveämpi rinki
– Syttyvätkö vanhat enää kaikkiin peleihin riittävästi

Paras pelaaja: Andreas Hietala, hyökkääjä/puolustaja
Nouseva tähti: Kasper Tähkä, puolustaja
Päävalmentaja: Marko Paju

3. SB Vaasa
Joona Kukko, Tero Saaristo ja Kari-Matti Viinamäki. Siinä on todella tulivoimainen paluumuuttajien trio SB Vaasalle. Tulitukea tulee Kevin Nylundin ja Jesse Palmbergin kaltaisten pelaajien toimesta.

Vaasa on isossa kuvassa vahvistunut viime kaudesta nimenomaan kärkipelaajien osalta. Nyt ratkaisuvoimaa löytyy enemmän jokaiseen kentälliseen kuin viime kaudella. Päävalmentaja Jani Lipsanen uudisti pelillistä ilmettä viime kaudella, mutta nyt on mahdollista saada vielä enemmän tehoja ja tulosta irti.

Treenipeleissä peli ei ole vielä kulkenut toivotulla tavalla, mutta järin montaa vaasalaiset eivät niitä pelanneetkaan. Niissä on korostunut se aspekti, missä oranssipaidoilla oli viime kaudellakin vaikeuksia. Aktiivisia joukkueita vastaan SB Vaasa on usein todella hyvä, mutta matalaa sumppua vastaan keinot murtautua olivat monesti vähissä. Nyt tuon seikan petraamiseen löytyy kuitenkin useita juonikkaita pelaajia.

Hienoinen murheenkryyni on se, riittääkö materiaalin leveys? Kärkipelaajien loukkaantuessa tilalle on heittää lähinnä omia junioreita, joista löytyy toki potentiaalia, mutta takeita valmiudesta Divarin vaatimalle tasolle ei. Osan heistä on kuitenkin jonkinlainen steppi kauden aikana otettava eteenpäin, sillä ilman loukkaantumisia Vaasa tuskin selviää.

Kaikesta huolimatta Vaasa tulee olemaan tällä kaudella yksi potentiaalisista kärkijoukkueista, mutta esimerkiksi nousuun vaaditaan edelleen nappisuoritus. Sitä puoltaa myös se tosiasia, ettei Vaasa ole kertaakaan edennyt playoffeissa vielä avauskierrosta edemmäs. Keväällä voittamisesta ei ole liiaksi kokemusta.

Plussat/miinukset:
+ Kärkiyksilöt sarjan huippuja
+ Monipuolisuus
– Riittääkö kärjen takana leveyttä?

Paras pelaaja: Joona Kukko, hyökkääjä
Nouseva tähti: Arttu Honkonen, puolustaja
Päävalmentaja: Jani Lipsanen

4. M-Team
Nuorempaa kaartia kasvatetaan sisään Divari-peleihin ja välitön nousutavoite on sysätty sivuun. Näin jutteli katastrofaalisen liigakauden siivittämänä Divariin tippuneen M-Teamin tuore päävalmentaja Mika Heinonen Pääkallo.fi:lle kesähaastattelussa. Se varmasti tulee näkymään, ettei Salibandyliiga siinnä akuutisti tähtäimessä, mutta siitä huolimatta helsinkiläisillä on varsin vahva nippu valtakunnan toiseksi korkeimmalle tasolle.

Janne Makkosen ja Antti Itkosen kaltaiset pelaajat ovat osoittaneet olevansa nimenomaan Divariin todella vaarallisia pistenikkareita. Myös Mikko Pasanen ja Anssi Tikkanen ovat päteviä ja kokeneita pelureita tälle tasolle. Puolustuksessa Niko Mäkinen on pommittanut aiemminkin maaleja Divarissa.

Kaksi kautta kovia pelejä liigassa tulee näkymään joukkueen tekemisessä, vaikka uutta tulemista tehdäänkin maltilla. Eikä sitä uutta tulemistakaan ole niin vaikea rakentaa, kun joukkueesta löytyy kuitenkin Onni Kähkösen ja Simo Metsikön kaltaisia nuoria lupauksia. Metsikkö kantoi torjuntavastuuta jo viime kaudella liigassa. Silloin vastuu tuli kenties liian nopeasti, mutta tällä kaudella torjujalla on parempi mahdollisuus kasvaa vakuuttavaksi puolustuksen viimeiseksi lukoksi.

M-Team tulee kiusaamaan kärkijoukkueita, mutta playoffeissa jäänee viimeistään välieriin.

Plussat/miinukset:
+ Saa kasaan kaksi luotettavaa ja vahvaa kentällistä
+ Kokemus liigapeleistä
– Materiaalin kapeus
– Ei kiirettä takaisin liigaan

Paras pelaaja: Antti Itkonen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Simo Metsikkö, maalivahti
Päävalmentaja: Mika Heinonen

5. NST
Lappeenrannan NST ja liigahaaveet, vahvistunut ryhmä ja Perttu Kytöhongan luotsaaman prosessin kehitys. Etelä-Karjalassa on naulattu nousu tavoitteeksi ja eittämättä Risto Töllikkö ja Aleksi Ikonen ovat kovia hankintoja Divariin tuota tavoitetta pelaajiston keskuudessa johtamaan.

Toppuutellaanpa silti hieman. NST:llä on tällä hetkellä paperilla selkeästi heikompi joukkue kuin se, millä se aikanaan tippui liigasta. Toki tuolloin oli kenties kyse alisuorittamisesta ja tällä kaudella Divarin taso ei paperilla ole niin kova kuin muutamana aiempana vuotena. Matka alaspäin karsivan paikalta vuodessa liiganousijaksi on kuitenkin pitkä. NST:tä kannatteli viime kaudella pitkälti osa nuorisokaartista. Joonatan Kovasen, Ere Laitimon ja Juuso Kekin tasoa Divariin ei sovi epäillä, mutta edelleen joukkueen nuorukaisista löytyy nimiä, joiden osalta varmuutta ei ole vieläkään siitä, miten vahvasti he pärjäävät Divarissa.

Viime kaudella Arto Vainikaisen kaltaiset konkarit sukelsivat suhteellisen reippaasti, eivätkä pystyneet kannattelemaan joukkuettaan, joten sillä saralla on odotettavissa harppaus eteenpäin, mutta sekään ei tapahdu noin vain. Maalivahtiosastollakin luulisi kaksikolta Jarkko Monthan-Ville Nilosaari löytyvän vähintään kaksi pykälää parempaa suorittamista kuin viime sesongilla.

Kysymysmerkkejä on yksinkertaisesti liikaa siihen, että NST:n voisi suoraan nostaa nousutaisteluun. Jos kaikki menee hyvin, se on mahdollista. Niin pahasti joukkue ei voi toista vuotta putkeen dyykata, etteikö se pudotuspeleihin selviäisi. Treenipelitkin ovat antaneet osviittaa paremmasta huomisesta Lappeenrannassa.

Plussat/miinukset:
+ Vahvistusten tuoma johtajuus
+ Nuorten esiinmarssi (Kovanen/Kekki yms.)
– Riittääkö kaikkien nuorten taso vieläkään?
– Ottaako viime kaudella flopannut kokeneempi osasto itseään niskasta kiinni?

Paras pelaaja: Risto Töllikkö, puolustaja
Nouseva tähti: Juuso Kekki, hyökkääjä
Päävalmentaja: Perttu Kytöhonka

6. Josba
Joensuulaisten ennakoinnista on tullut vuosi vuodelta suurempi mysteeri. Periaatteessa Josbassa on moni asia hyvin ja tälle kaudelle punapaitojen nuoret ovat ”jälleen vuoden kokeneempia.”

Odotusarvo voisi olla korkeammallakin, sillä Josballa on selkeä pelillinen identiteetti, heiltä löytyy ratkaisuvoimaa ja he taitavat viisikkopuolustuksenkin. Kahden edellisen kauden aikana ailahtelevuus etenkin otteluiden sisällä on haukannut menestyksestä leijonan osan. Tälle kaudelle Eetu Sorvali on merkittävin lähtijä, mutta Perttu Puska paikkaa tuota aukkoa mukavasti ainakin tehojen puolesta.

Valmentajana nuori Santeri Raatarila on täysi kysymysmerkki. Hän voi olla juuri se nuorekkaampi vaihtoehto, jota Josban joukkue on jo pitkään tarvinnut, tai sitten niin kokematon, että peli pysyy entistäkin heikommin hyppysissä 60 minuutin ajan.

Josba on pelannut toiveita herättävästi treenikaudella, mutta niidenkään perusteella ei voi välttämättä odottaa nousua aivan kirkkaimpaan kastiin. Yksi ehdoton plussa on ringin laajuus, mutta toisaalta kärkipelaajien loukkaantumisia rosteri ei välttämättä kestä.

Joensuussa on mahdollisuus ottaa askel eteenpäin, sillä Josba on potentiaalinen musta hevonen aina kärkikamppailuun asti, mutta mikäli suorittaa lampaan takamuksen jos useammankin arvoisesti, voi pullahtaa ulos pudotuspeleistäkin.

Plussat/miinukset:
+ Laaja rosteri
+ Pitkään yhdessä pelannut runko
– Tasapaksuus/ratkaisijoiden puute
– Ailahtelevuus

Paras pelaaja: Perttu Puska, hyökkääjä
Nouseva tähti: Aleksi Ahokas, hyökkääjä
Päävalmentaja: Santeri Raatarila

7. EräViikingit Akatemia
Kenties vaikein arvioitava joukkue on EräViikingit Akatemia. Junioriputki suoltaa hyviä, maajoukkuetason pelaajia ja juuri tämä joukkue toimii ponnahduslautana edustusjoukkueeseen. Viime kaudella nuoret pelasivat ennakkoluulottomasti itsensä välieriin saakka.

Muutama lähtökohtaisesti Akatemiaan merkattu pelaaja pelasi jo viime viikonloppuna liigajoukkueen mukana avausottelussa. Heikentynyt edustus nosti jo muutenkin useamman Akatemian kanssa viime kaudella pelanneen pelimiehen täksi kaudeksi suoraan ryhmäänsä ja muutama siirtyi LASB:n riveihin. Kesä on siis ollut miinusmerkkinen.

Tilanne voi välillä olla joukkueessa kauden aikana sekava, kun pelaajat liikkuvat vinhasti treeneistä toiseen riippuen ketkä pelaavat A-junioreiden ja ketkä liigan mukana. Akatemian huomio on jäänyt seuran hierarkiassa vähälle viime vuosina ja vaikka seura on korostanut sen merkitystä, unohtuu se arjen pyörittämiessä helposti.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi viime kauden kaltaista hurjaa riemumarssia, jota voitiin pitkälti pitää nappisuorituksena, tuskin on odotettavissa. Toisaalta juuri se, että Akatemia on vain yksi askelma osalle pelaajista, tarkoittaa, että yksilöt haluavat illasta toiseen onnistua kovalla prosentilla. Tuo voitonnälkä voi siivittää pitkällekin. Tällä kaudella se ei kuitenkaan riittäne puolivälieriä edemmäs.

Plussat/miinukset:
+ Arvaamattomuus
+ Farmiavut EräViikingeistä
+/- Nuorten näytönhalu/Akatemia vain ponnahduslauta
– Osalla rutiinin puute miesten peleistä
– EräViikinkien paletti hieman sekaisin?

Paras pelaaja: Oskari Savolainen, puolustaja
Nouseva tähti: Joonatan Lindholm, hyökkääjä
Päävalmentaja: Tomi Rastas

8. NJ
Eikö se Pääkallo nyt vieläkään usko ”nurmoolaisiin?” On se nyt kumma homma. Viime kauden sensaatiota on vaikea nähdä toistuvan, vaikkakin Nurmo on pelannut hyvin treenipeleissä, joissa se on kaatanut niin SB Vaasan, Blue Foxin kuin Karhutkin.

Farmisopimus SPV:n kanssa toimi viime kaudella hyvin ja sama jatkunee tällä sesongilla. Muutokset joukkueessa olivat suhteellisen pieniä. Merkittäviä lähtijöitä olivat lähinnä kokeneet Sami Hillu ja Petri Pollarinen, mutta tulopuolella joukkue sai muun muassa pieneen rooliin SPV:ssä jääneen Arttu Hautabackan. Edelleen suuri vastuu on joukkueen johtavilla pelaajilla kuten esimerkiksi Hannu Palomäki, Olli-Jussi Sariola ja Ville Rynnäs. Tehoja vaaditaan Jose Kivipellolta ja hurjalla laukauksella varustetulta Eetu Sariolalta.

Ei voi sanoa, että yllätysmomentti on käytetty, sillä Jymy osoitti viime vuonna kasvun merkkejä kauden aikana ja se tulee olemaan tälläkin sesongilla hankala joukkue voitettavaksi. Pitkässä juoksussa meno kuitenkin tasaantunee tällä kaudella hieman, eikä viime kevään flow-tilan saavuttaminen ole helppo nakki.

Pelillisesti vastaiskuihin pohjaavan joukkueen on pystyttävä vähän monipuolistamaan peliään, mikäli se aikoo osoittaa olevansa kestomenestyjä. Jymy taistelee itsensä pudotuspeleihin ja pelaa tasoonsa nähden sellaisen sopuisan kasin arvoisen kauden. Täysmittaiseksi laajennettu kotikenttä tuskin muuttaa paljoakaan asiaa, sen Jymy osoitti jo viime vuonna.

Plussat/miinukset:
+ Vastaiskut
+ Tiivis puolustuspelaaminen
+ Sarjan paras maalivahti
+ Farmiavut SPV:stä
– Materiaalin tasapaksuus
– Ennalta-arvattavuus
– Viime kauden flow-tila vaikea saavuttaa

Paras pelaaja: Hannu Palomäki, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jussi Lassila, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jarmo Eteläaho

9. LNM
Liminka on viime vuosina ollut etenkin runkosarjassa pienoinen musta hevonen. Siltä ei ole välttämättä odotettu niin paljon, mutta se on määrätietoisella tekemisellään näpäyttänyt muita.

Ilman varsinaisia tähtipelaajia operoiva LNM perustaa pelinsä tiiviiseen ja periksiantamattomaan puolustamiseen ja varsin kurinalaiseen tekemiseen myös hyökkäyspäässä. Se pystyy pelaamaan vastaiskujen kautta, mutta myös pyörittämään pidempiä hyökkäyksiä ja kontrolloimaan peliä pallolla. Ennen pelaamista helpotti paljonkin pienempi kotiaski, mutta tätä nykyä pelit pelataan uudella areenalla, jonne totuttautuminen ei tuntunut keväällä vielä olevan joukkueelle helppoa.

”Niittarit” ovat kesän aikana hieman heikentyneet esimerkiksi Juho Laurilan ja Mika Kaiteran lähdön myötä. Farmisopimuksen myötä saattaa olla, että se on nimenomaan Liminka, josta OLS lainailee muutamaa pelimiestä kauden edetessä, mikä saattaa vaikuttaa punanuttujen peliin. Vastaavasti jos LNM saa käyttöön OLS:n lahjakkaita junioreita pidemmällä aikajänteellä, saa se heistä kaivattua laajuutta rosteriinsa.

Pudotuspelien avauskierrokselle kahdella edellisellä kaudella jämähtänyt LNM saattaa tällä kaudella pullahtaa niistä ulos. Niukasti toki, mutta ulos joka tapauksessa. Parhaassa tapauksessakaan tuskin yltää kotietupaikoille tai välieriin.

Plussat/miinukset:
+ Kurinalaisuus
+ Pitkään yhdessä pelannut runko
+/- Farmiavut OLS:sta/Joutuu luovuttamaan pelaajia OLS:lle liikaa?
– Ratkaisijoiden puute

Paras pelaaja: Olli Tornberg, hyökkääjä
Nouseva tähti: Eemeli Koskelo, hyökkääjä
Päävalmentaja: Olli Honka

10. FBC Turku
Turun kakkosseura osoitti viime kaudella kuuluvansa Divariin. Liito oli hurjaa syksyllä, mutta sen jälkeen alkoi tasainen laskusuhdanne ja lopulta turkulaiset jäivät nuolemaan näppejään playoff-paikan suhteen.

Parjattu maalivahtiosasto osoitti viime kaudella Pääkallo.fi:n väellekin olevansa tälle tasolle riittävän laadukas ja kurinalainen joukkuepuolustus teki ”BeeCeen” kaatamisesta hankalaa. Joukkue muuttui hyvin vähän, mikä oli jatkuvuuden kannalta tärkeää. Tärkeimmät tulivat olivat Juhana Jäppilä SBS Maskusta sekä TPS:n A-nuorten mestarijoukkueesta saapuneet Oskari Laaksonen, Jarno Pensikkala ja Kalle Tuominen. Lähtijöinä mainittakoon Hannes Kari, Jakub Marek, Samuel Salonen ja Mika Susi.

Uusi kausi tuo totta kai uudet kujeet, mutta on vaikea nähdä, että turkulaiset tekisivät sen ihmeellisempiä urotekoja kuin uusisivat sarjapaikkansa, selvästi toki. Treenipelejä keltapaidat ovat pelanneet pääasiassa alueensa kakkosdivarijoukkueita vastaan ja pre-seasonin otteetkin tukevat tätä näkemystä. Treenipelit toki ovat aina vain treenipelejä, mutta todennäköisesti vaatii FBC Turulta nappionnistumisen, jotta joukkue saa nauttia kierroksen verran playoff-huumaa.

Plussat/miinukset:
+ Maalivahtiosasto osoitti viime kaudella tasonsa
+ Kurinalainen joukkuepuolustus
+/- Tasaisuus/Tasapaksuus
– Kärkiyksilöt eivät vastaa playoff-joukkueiden vastaavia

Paras pelaaja: Jussi Hoikkala, puolustaja
Nouseva tähti: Oskari Laaksonen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Teemu Vainio

11. ÅIF
Sipoossa ei juuri ihmeempiä ole tapahtunut kesällä. ÅIF:n käyrä on viime vuosina ollut selvästi laskusuunnassa, eikä kokeneita Piippoa, Lainetta, Herliniä, Huovisia ja kumppaneita ole näyttänyt enää sytyttävän pelit entiseen malliin.

Poissaoloja tullee kauden aikana jonkin verran, sillä viime vuosien perusteella ÅIF-pelureista monetkaan eivät koko kautta pysy koossa. Se kertoo omaa kieltään kenties siitäkin, että nyky-Divari on urheilullisuudeltaan liian kova taso tämän ryhmän pelaajille. Suurelta osalta joukkueen kokeneista pelaajista löytyy kyllä pelillistä kompetenssia vaikka miten paljon Divari-tasolle, mutta ammattimaisuus ei välttämättä tänä päivänä enää riitä. Eikä riitä välttämättä ryhmän motivaatiokaan.

Taitoa riittää kyllä, mutta se ei enää riitä. Lisäksi kokenut valmentaja Sebastian Freudenthal on tuntunut kahden viimeisen kauden aikana saavan aikaan joukkueissaan enemmänkin riman alitusta kuin ylitystä. ÅIF kaipaisi ravistelua ja selkeää uudistumista, muuten Divari voi pahimmassa tapauksessa olla muutaman vuoden päästä historiaa eilisen tähtien osalta.

Plussat/miinukset:
+ Kokemusta riittää
+ Taitoa riittää
– Ei syty pelaamaan enää samalla tavalla
– Kurinalaisuuden puute

Paras pelaaja: Miro Herlin, hyökkääjä
Nouseva tähti: Timi Lindroos, puolustaja
Päävalmentaja: Sebastian Freudenthal

12. Blue Fox
Toissa kaudella lopettivat Jori Isomäki ja Johnny Ojala. Lorun ajateltiin olevan lopussa. Vaan eipä ollutkaan, vaan Blue Fox taisteli jopa playoff-paikasta hyvin pitkään.

Viime kauden ryhmästä lähtivät kuitenkin Jonatan Tynkkynen, Anton Kallvik ja Tero Saaristo, eikä Rami Isomäenkään nimeä todennäköisesti tulla listalla näkemään. Maaleja ja tehopisteitä siis uupuu todella rankka määrä viime kauteen nähden. Tulopuolella Sami Saari, Pekka Kontturi ja Jukka Keskisipilä ovat hyviä kiinnityksiä, mutteivät pelastavia enkeleitä. Naapuriseura Nibacosista ryövättiin kentällinen pelaajia, mutta taso ei suurella todennäköisyydellä tule riittämään sarjaporrasta ylempänä.

Lähtökohtaisesti tämä kausi on ensimmäinen, kun ei voida enää olettaa, että Foxilta löytyy lopulta se keihään kärki, joka takoo tarvittavat pisteet ja voitot. Kokonaisvaltaisesti joukkueen fysiikka on myös aiempia kausia heikommalla tasolla.

Äärimmäisen kurinalaisesti puolustava ryhmä on kuitenkin juuri se joukkue, joka pystyy pinnistämään maksimisuorituksen tuloksellisesti itsestään irti silloinkin, kun heiltä ei odoteta yhtään mitään. Se on pitänyt epäilijöitä pilkkanaan moneen otteeseen. Uudenkaarlepyyn ylpeys säilyttänee sarjapaikkansa niukasti.

Plussat/miinukset:
+ Tiivis puolustuspeli
+ Sarjan toiseksi paras maalivahti
– Ratkaisijoiden puute, liikaa tehoja lähti
– Vahvistukset eivät vielä valmiita Divariin
– Fysiikka ei enää kilpailuetu, kuten aiempina vuosina

Paras pelaaja: Jukka Keskisipilä, hyökkääjä
Nouseva tähti: Axel Hedman, puolustaja
Päävalmentaja: Jori Isomäki

13. O2-Jyväskylä
Jyväskylän ”Ampparit” tahkosivat keväästä toiseen Divari-karsintoja saamatta palkintoa, kunnes viime keväänä fanfaarit soivat ja O2 nousi vihdoin ja viimein maamme toiseksi korkeimmalle tasolle.

Joukkue ei ole merkittävästi kesän aikana vahvistunut ja vaikka se ei tule olemaan mikään suupala muille joukkueille, ei sen taso kuitenkaan pitkässä sarjassa liene riittävä sarjapaikan säilyttämiseen. Rutiini merkitsee monesti isossa kuvassa paljon, ja sitä ei joukkueessa liiemmin pääsarjatasolta ole.

Toki toisaalta joukkue on ollut suurelta osin useamman vuoden yhdessä, mikä auttaa etenkin henkisellä puolella paljon. Yhdessä on koettu kovia pettymyksiä, mutta yhdessä on myös vihdoin saavutettu se sarjanousu. Tämä voi vaikuttaa paljonkin siihen, miten tappioita kaudella käsitellään. Usein puhutaan alun merkityksestä nousijoille. Tällä ryhmällä voi riittää sinnikkyyttä taistella kovistakin vaikeuksista huolimatta.

Pelillisestikin O2 pystynee haastamaan monet joukkueet tässä sarjassa. Pisteiden riittävän määrän haalimiseen vaatii kuitenkin kiitettäviä suorituksia illasta toiseen, mikäli jyväskyläläiset aikovat sarjassa oikeasti menestyä. Kakkosdivari voi kuitenkin olla O2-Jyväskylälle se oikea taso. Nähtäväksi jää, osoittaako joukkue tämän oletuksen vääräksi.

Plussat/miinukset:
+ Paljon yhteisiä kokemuksia joukkueessa, kasvanut vahvaksi
+ Pelillisesti valmis Divariin
– Yksilöiden taso ei riittävä Divariin
– Rutiinin puute
– Ei käytännössä vahvistunut kesällä

Paras pelaaja: Joni Lempinen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Iiro Pieviläinen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Ilkka Peltonen

14. Tiikerit
Tikkurilan Tiikerit palaa Divariin usean vuoden tauon jälkeen. Nousi monien mielestä jopa hieman yllättäen viime kevään päätteeksi kaadettuaan PHSB:n viimeisellä karsintakierroksella.

Muutama nimi paperilla – Lauri Lehtonen, Tomi Palin, Jiri Tikkanen – osoittaa, että laatuakin nousijan riveistä löytyy, minkä lisäksi Tiikereiden junioreista on kasvanut viime vuosina kelpo pelimiehiä. Esimerkkinä näistä Oilersiin siirtynyt nuorten maailmanmestari menneeltä keväältä – Christian Remes tai tällä kaudella todennäköisesti näytön paikan edustuksessa saava pistenikkari Leevi Loippo. Tulopuolella Tikkurilan ylpeys sai lähinnä leveyttä ja jonkin verran nuorta potentiaalia HIFK:sta, mutta vielä varsinaisia hurraa-huutoja tulijoiden lista ei herätä.

Kuten todettua Tiikereiden nousu oli aavistuksen yllättävä, eikä oletusarvo ole korkealla Divariin lähdettäessä. Kesän aikana joukkueen valmennusjohto on korostanut haastatteluissa joukkueen lähtevän aktiivisesti haastamaan sarjan joukkueita. Joukkue ei kuitenkaan merkittävästi parantunut kesän aikana, eikä lähtökohtaisesti ole takeita, että ryhmä kykenisi järin suuriin urotekoihin.

Tiikerit ei tule olemaan sellainen heittopussi kuin HIFK viime kaudella, mutta pelko on, että ryhmä jää pahnan pohjimmaiseksi ja visiitti Divarissa jää vuoden mittaiseksi.

Plussat/miinukset:
+ Muutama hyvä yksilö
+ Potentiaalisia junioreita
– Ei merkittävästi vahvistunut kesällä
– Rosterin laajuus kysymysmerkki

Paras pelaaja: Lauri Lehtonen, puolustaja
Nouseva tähti: Leevi Loippo, hyökkääjä
Päävalmentaja: Tommy Helenius

—

Lue myös:
Kesähaastattelussa sarjatasoa vaihtanut ja paluun itärajalle tehnyt Perttu Puska: “On yhtä motivoivaa pelata mestaruudesta tai noususta”
Kesähaastattelussa M-Teamin peräsimeen palannut Mika Heinonen – ”Seurassa mietitään, missä mennään”
Kesähaastattelussa nappikauden pelanneen Jymyn kapteeni: ”Me pohjalaiset tykkäämme, kun leukoja vähän louskutellaan”
Huhumaa: Miesten Divarin siirtohuhut ja vahvistetut siirrot kaudelle 2017-2018
Divarin otteluohjelma selvillä – näin pelataan

Edit: Juttua muokattu 20.9. klo 10.17. Korjattu Rynnäkset ja muut oksat.