Porin Karhut voitti lauantaina Loviisan Torin miesten Divarin finaaleissa kolmannen kerran ja varmisti nousunsa miesten Salibandyliigaan otteluvoitoin 3-1. Illan peli päättyi lukemin 6-5 jatkoajan jälkeen.

Jatkoaikaratkaisun iski Karhujen Matti Rössi. Rössin laukaus upposi loistavasti pelanneen Tor-vahti Niko Nordströmin olkapään yli riman alle. Pääkallo.fi tavoitti illan sankarin puhelimitse noin tunti pelin jälkeen.

– Eipä sitä ennen kautta osannut odottaa tällaisessa paikassa ratkaisevansa. Aika ainutlaatuisia tilanteitahan nämä ovat.

Tiesitkö heti kun laukaus lähti, että nyt upposi?

– En ollut ihan satavarma, mutta tuntui kyllä, että ihan OK kuti lähti. Kun näki, että se painui sisälle, niin olihan se aika uskomattoman siistiä.

Tilanne todella oli melko uniikki. Rössin maalia todisti 1247 silmäparia. Yleisömäärä on Porin Urheilutalon ennätys.

– Hienosti oli jengi löytänyt paikalle. Vaikeaa oli pari erää, mutta sitten vastustaja hieman väsyi ja me saimme vähän hurmosta. Kolmas erä näyttikin hyvältä. Uskoimme koko ajan, että pian taas heilahtaa.

Rössi iski tällä kaudella 22 runkosarjaottelussa 19 pistettä, joista 13 maalia. Urallaan hän ei ole koskaan ollut niitä joukkueensa ykkösratkaisijoita, mutta maalinteko on aina ollut jossain määrin verissä. Sen kertovat uratilastotkin.

– Ehkä minä olen vähän enemmän sellainen ”power forward.” Taistelen ja laitan itseni likoon ja maalit tulevat sieltä, kun vain jaksaa yrittää. Aina on mahdollisuus itselläkin onnistua, mutta en ole mikään puhdas ”snaipperi.”

Rössin edellisistä pääsarjapeleistä oli pitkä aika ennen tätä kautta. Divarissa mies ei ollut tätä kautta ennen pelannut ja liigassakin edellisen kerran Porin paidassa keväällä 2012.

Mikä sai ylipäätään palaamaan pääsarjatasolle?

– Arki on helpottanut lasten ja perheen kanssa. Molemmat lapset ovat jo koulussa. Tietyt asiat saatiin sovittua vaimon kanssa ja kun palo ja kipinä on taustalla aina ollut, niin sitä kautta se päätös tuli.

– Viime keväänä olin katsomassa täällä pudotuspelejä ja se tunne, mikä täällä oli aistittavissa, oli lopullinen niitti. Pakko oli vielä päästä pelaamaan.

Karhujen kausi kokonaisuutena oli kaksijakoinen. Syksyllä oli todella vaikeaa ja keväällä joukkue petrasi hurjasti. Joukkue vaihtoi jopa valmentajaa, kun Jani Kannoston korvasi penkin takana Pekka Nylund.

– Ei se tilanne loppujen lopuksi siinäkään kohtaa ehkä niin paha ollut, mitä olisi voinut olettaa. Ehkä se silti toi sen riittävän energian, jolla saimme kelkan käännettyä. Hankalahan sitä on sanoa. Joskus valmentajanvaihdokset toimivat ja joskus eivät. Meillä se nyt toimi.

Värikäs oli myös Rössin oma kausi. Pitkältä pelitauolta palannut hyökkääjä kärsi kaksi pidempää pelikieltoa – toisen runkosarjassa ja toisen playoffeissa. Itse asiassa ratkaiseva finaali oli ensimmäinen ottelu kyseisessä sarjassa, jossa hän esiintyi. Tällä kertaa hän oli framilla hyvin positiivisessa mielessä illan ratkaisijana.

Oletko aina ollut pelaaja, jonka kentällä ollessa sattuu ja tapahtuu?

– En minä siihen oikein osaa sanoa. Tämä on nopea laji ja asiat tapahtuvat äkkiä. Siinä sattuu aina vahinkojakin matkan varrella. Voi kai silläkin olla oma osansa, että peli on muuttunut viidessä vuodessa vielä nopeammaksi ja itse olen vain vanhentunut, Rössi pohti.

Vaikka taukoa oli ennen tätä pidettynä, pelit luultavasti jatkuvat Karhuissa ensi kaudellakin. Syksyllä kirjoitetussa sopimuksessa oli optio seuraavasta kaudesta.

– Kaikki toki vaikuttaa kaikkeen. Miten työkuviot menevät ja miten perheasioiden suhteen homma luonnistuu? Katsotaan, kyllä se tässä selviää.

Nyt ei ole kuitenkaan aika miettiä tulevaa, eikä mennyttä. Karhut juhlivat nousuiltaansa Yyterissä.

– Yyteriin lähdetään tästä kylpemään. Laitetaan ”poika” saunomaan.

Miten pitkään juhlat jatkuvat?

– Katsotaan nyt. Mennään päivä kerrallaan, Rössi totesi hyväntuulisena.