Miesten Divari alkaa perjantaina 15.9. Pääkallo.fi ennakoi sarjan joukkueita ja voimasuhteita perinteiseen tapaan.
Lähtökohtaisesti Divarin taso on paperilla kenties heikentynyt aavistuksen viime kaudesta, sillä useat joukkueet ovat menettäneet hyviä pelaajia sekä liigakentille, ulkomaille että alemmille sarjatasoille. Toki nousijat ovat tälläkin kaudella varsin mielenkiintoisia ja ainakin Rangersia povaamme isoksi yllättäjäksi.
Sarjassa on ennakko-odotusen suhteen ehkä hieman selkeämpi neljän kärki, mutta sen jälkeen on jälleen kerran todella tasaista. Turussa, Loviisassa, Nurmossa ja Helsingissä ollaan kenties vahvimmin taistelemassa kärkisijoista. Vaikeinta lienee Oulussa, Sipoossa ja niin ikään Helsingissä.
Divarissa pelataan 26 ottelun runkosarja, minkä jälkeen sijoille 1-8 sijoittuneet pelaavat pudotuspelit. Neljän kärki saa kotiedun ja valitsee vastustajansa sijoilta 5-8. Sijoille 12 ja 13 päätyneet joukkueet pelaavat playout-sarjan, jonka häviäjä tippuu kakkosdivisioonaan. Sarjan viimeinen putoaa suoraan.
—
1. FBC Turku
On melko uskaliasta veikata ykköseksi viime kaudella vasta yhdeksänneksi sijoittunut joukkue. Toisaalta se kertoo muutamasta oleellisesta asiasta.
Kesän siirtomarkkinoilla turkulaiset olivat selkeimpiä voittajia. ”BeeCeen” ruoriin tuli viime kaudella mainiota työtä NST:ssä tehnyt Perttu Kytöhonka ja kenttäpelaajista Jani Hyytiäinen, Miikka Sokka, Mikko Stenfors, Joona Heiskanen, Saku Hirmasto ja Santtu Ylänen ovat Divari-joukkueelle erinomaisia hankintoja. Jo entuudestaan runkopelaajista esimerkiksi Jussi Hoikkala, Aleksi Havia ja Santeri Urponen ovat jo osoittaneet olevansa varsin hyviä pelureita Divarissa.
Toki FBC koki myös menetyksiä, mutta toinen oleellinen seikka on sekin, että ennakko-oletuksissa Divarin taso ei ehkä ole aivan niin terävä kuin viime vuonna. Karhut nousi, todella rajusti heikentynyt SalBa tippui, NST heikkeni roimasti ja SB Vaasa poistui Divari-kartalta. Jo pelkästään tämä nostaa keltapaitojen osakkeita.
Ei nyt kuitenkaan unohdeta olennaisinta. Kytöhonka tulee mullistamaan ja on jo mullistanut FBC Turun tavan pelata. Peliä lähestytään pallollisen tekemisen kautta ja siihen löytyy myös pelaajistosta keinot. Pelin rakenne on jo treenipeleissä ollut kunnossa ja se on kaatanut esimerkiksi liiganousija Karhut. Toki heikompiakin esityksiä harjoituskaudella on nähty, mutta olettaa sopii, että Miikka Sokan masteroima FBC:n ykköskenttä johdattaa joukkuetta vinhasti kohti sarjan voittoa.
Plussat/miinukset:
+Valmennus sarjan parhaimmistoa
+Pallollinen pelaaminen
+Sarjan parhaat kärkiyksilöt
+Maalivahtiosasto
-Miten paljon taso tippuu, jos terävin kärki kärsii loukkaantumisista?
Paras pelaaja: Miikka Sokka, hyökkääjä
Nouseva tähti: Akseli Härkönen, puolustaja
Päävalmentaja: Perttu Kytöhonka
—
2. Loviisan Tor
Loviisassa mentiin viime kaudella aina Divari-karsintoihin saakka, eikä se ole mahdotonta tänäkään vuonna. Kokeneimmat konkarit ovat jälleen vuoden vanhempia, mutta hankintapuolella on tehty järkeviä siirtoja.
Sami Aallon, Kasper Tähkän, Joni Niirasen ja Jonas Hällforsin menetykset olivat eittämättä kovia, mutta Aki Kolari, Teemu Venäläinen, Elmo Lavonen, Tatu Könönen, Niklas Horn ja Tuomas Savukoski ovat hyviä paikkaajia. Rosterin leveys tuntui viime kaudella riittävän vaikka loukkaantumisia tulikin, kun omat nuoret alkoivat täyttää paremmin paikkaansa Divari-tasolla. Valmennuksessa Iiro Parviainen korvaa Tiikereiden A-junioreiden peräsimeen siirtyneen Marko Pajun. Valmiiksi rungosta löytyvät tutut nimet, kuten Andreas Hietala, Peik Salminen, Jere Jokinen, Jesse Tolvanen, Jimmy Sved ja edelleen hyvällä tasolla torjuva Niko Nordström.
Loviisa pelasi viime kauden tärkeimmillä hetkillä puolustuksensa tiiviisti, käänsi peliä hyvin ja pystyi jäädyttämään tempoa pidemmillä pallollisilla jaksoilla. Kokemus on ehdottomasti Torin valttia, kun joukkue ei urheilullisuudessa välttämättä kaikille sarjan joukkueille pärjää. Useita pelaajia on keitetty kovemmissakin liemissä, eikä pelissä juurikaan näy niin sanotusti turhaa ”koheltamista.”
Keltapaitojen pelissä on myös varmasti tälläkin kaudella runsaasti tunnetta mukana, eikä ylilyönneiltäkään kaudella varmasti vältytä. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Tor pelaa tänä keväänä vielä pitkään.
Plussat/miinukset:
+Kokemus
+Ykkösvahti Niko Nordström edelleen sarjan parhaita
+Tasapainoinen pelaaminen
-Ei syty kaikkiin peleihin samalla tavalla
Paras pelaaja: Andreas Hietala, hyökkääjä/puolustaja
Nouseva tähti: Nicolas Malmberg, hyökkääjä
Päävalmentaja: Iiro Parviainen
—
3. Nurmon Jymy, Seinäjoki
Kauan meni ennen kuin Pääkallokin luotti Jymyyn kärkijoukkueena. Nurmo on osoittanut olevansa kahdella edellisellä kaudella sarjan parhaita joukkueita.
Päävalmentaja Jarmo Eteläaho on tehnyt joukkueensa kanssa erinomaista työtä ja kasvattanut monista ongelmapelaajiksikin joskus parjatuista pelimiehistä osan todella yhtenäisesti puolustavaa ryhmää, jonka pelaaminen nojaa vahvasti seinäjokelaiseen ideologiaan sopivaan tiukkaan 1-2-2 -puolustamiseen ja äärimmäisen nopeaan kääntöpeliin.
Ykkösvahti Rasmus Hasu vaihtoi SPV:n riveihin, mutta vaihdossa tuli Julius Kivimäki, sekä naapuriseuran A-junioreissa mainiosti esiintynyt Juuso Pellinen. Farmiapuna SPV-tuliaisina saapui myös A-junnuissa tehokkaasti viime vuodet pelannut Juuso Koskela. Ykkössentteri Hannu Palomäen lähtö näkynee, mutta vastaavasti välivuotta viettäneen Sami Kujalan paluu lämmittää varmasti nurmolaisten mieltä. Jonatan Tynkkynen ja Miikka Honkaniemi olivat myös tärkeitä täsmähankintoja ja leventävät ryhmää mukavasti. Edelleen suuressa roolissa joukkueessa ovat varmasti Miko Saarela, Sariolan veljekset Olli-Jussi ja Eetu, sekä Jose Kivipelto.
Jymyn kurinalainen puolustus ja totuttu tehokkuus maalipaikoissa siivittänevät joukkueen tänäkin vuonna pitkälle playoffeissa. Varmasti valmennus pyrkii jälleen hieman monipuolistamaan joukkueen pelaamista, mutta kivijalka menestykselle säilynee selkeänä.
Plussat/miinukset:
+Kurinalaisuus
+Maalivahtipeli
+Kääntöpelaaminen
+Todella vahva yhteishenki
-Rynnäs ja Palomäki veivät johtajuutta mennessään
-Ennalta-arvattavuus
Paras pelaaja: Julius Kivimäki, maalivahti
Nouseva tähti: Juuso Koskela, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jarmo Eteläaho
—
4. M-Team, Helsinki
M-Team on osoittanut olevansa Divarissa vuodesta toiseen hyvä. Joukkueen kokeneimmalla kaartilla ei liene enää suuriakaan haluja takaisin Salibandyliigaan, mikä omalta osaltaan varmasti näkyy tälläkin kaudella ryhmän tekemisessä.
Joukkue ei ole suuriltakaan osin muuttunut viime vuosista ja tutut Antti Itkonen, Janne Makkonen, Mikko Pasanen, Teemu Jaakkola ja Niko Mäkinen ovat varmasti tälläkin kaudella tärkeitä runkopelaajia M-Teamille. Viime kaudella säväyttäneellä Simo Paulaharjulla on mahdollisuus ottaa jälleen askel eteenpäin pelaajana ja näyttää olevansa pysyvästi sarjan parhaimmistoa. Maalivahtipelaaminen oli M-Teamin osalta viime kaudella välillä hieman ailahtelevaa, vaikka ryhmä vähän maaleja sarjassa päästikin.
Pelillisesti varmastikaan ei suuria muutoksia tulla näkemään, vaikka päävalmentaja vaihtuikin Mika Heinosen vaihdettua maisemaa. Työtä joukkueen peräsimessä jatkaa apuvalmentajana aiemmin toiminut Jari Hamström. Kentillä nähdään varmasti taas kerran pallon kanssa varsin hyvä M-Team, joiden hyökkääjien puolustusvalmius ei aina vastustajan pidemmissä palloralleissa tai nopeissa käännöissä ole parhaimmillaan. Oletettavissa on, että M-Team on runkosarjassa korkealla, mutta hyytynee playoffeissa.
Paras pelaaja: Janne Makkonen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Simo Paulaharju, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jari Hamström
—
5. LNM, Liminka
Limingan Niittomiesten tilanne näytti vielä keväällä pahalta, kun lähteneen päävalmentajan Olli Hongan jättämää aukkoa ei meinattu millään saada paikattua. Lopulta pelaajauransa neljänteen perättäiseen mestaruuteen Saksan Bundesliigan UHC Weissenfelsin pelaaja-valmentajana päättänyt Harri Naumanen naarattiin fläppitaulun haltijaksi ja palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.
Olli Tornbergin, Jouni Määtän ja Tuukka Kiviojan menetykset kirpaisevat pahasti, mutta Atte Savolaisen ja Juho Laurilan saaminen takaisin kotiin on kenties silti joukkueelle vielä tärkeämpää. Treenipelit ovat sujuneet ailahtelevasti ja joukkue on hävinnyt muun muassa sarjan häntäpäähän veikatulle Merikoskelle, mutta LNM on saavuttanut Divarissa sellaisen rutiinitason, joka voi kantaa tällä kaudella pitkälle.
Valmentajana Naumanen on vielä kokematon, mutta pitkän pelaajauran tehneellä herralla ei liene suurempia vaikeuksia saada Divari-ryhmäänsä pelaamaan hyvällä tasolla. Oletettavissa on, että esimerkiksi karvauspelaamista hänen alaisuudessaan muokataan aavistuksen aggressiivisemmaksi.
Liminka on ollut vuosien saatossa kurinalaisen puolustuspelaamisensa ja hyvän kotijoukkueen statuksensa myötä vaikea voitettava ja oletettavissa onkin, että tällä kaudella ”niittareilla” on sauma ottaa pari pykälää ylöspäin sarjataulukossa ja taistella jopa nappisuorituksella kotiedusta.
Plussat/miinukset:
+Hyvä kotijoukkue
+Kurinalaisuus
+Tasaisuus
-Tasapaksuus
-Kokematon valmennus
-Kärkiyksilöiden puute
Paras pelaaja: Juho Laurila, hyökkääjä
Nouseva tähti: Henri Mutanen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Harri Naumanen
—
6. Rangers, Kirkkonummi
Kirkkonummi Rangers nousi viime keväänä ryminällä Divariin. Näkemyksemme mukaan valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasollekaan se ei aio tulla katselemaan ja ihmettelemään, vaan haastaa saman tien jopa kärkipään ryhmät.
Koko viime kaudella kakkosdivarissa ja Divarin karsinnoissa vain yhden tappion kärsineen Rangersin riveistä löytyy erinomaisia pelaajia tälle tasolle muun muassa Samuli Alaluusuan ja Teppo Salon muodossa. Salon uskalsimme rankata jopa suoraan sarjan top 5 -pelaajien joukkoon, vaikka hänellä ei ole tilillään ainuttakaan Divari-ottelua.
Maalivahtiosasto on selkeä kysymysmerkki. Nähtäväksi jää, miten hyvän vahvistuksen A-junioreiden SM-sarjassa aiemmilla kausilla torjunut ja viime kaudella Saksan Bundesliigassa pelannut nuori Jens Beijar tälle saralle joukkueelle tuo.
Rangers on osoittanut ennakkoluulottomuuttaan jo treenipeleissä, sillä se on onnistunut voittamaan muun muassa ykköseksi veikkaillun FBC Turun. ”Kylän jätkillä” on myös kenties sarjan selkein kotikenttäetu, sillä Kirkkonummen väestönsuoja ei ole yhdellekään joukkueelle helppo paikka pelata. Se antaa ryhmälle yhden mahdollisuuden lisää ponkaista nousijana suoraan playoff-peleihin.
Plussat/miinukset:
+Ennakkoluulottomuus
+Hyvät kärkiyksilöt
+Todella vahva kotikenttäetu
-Maalivahtipeli
-Kokemattomuus
Paras pelaaja: Teppo Salo, hyökkääjä
Nouseva tähti: Samuli Alaluusua, hyökkääjä
Päävalmentaja: Sebastian Fager-Pintilä
—
7. O2-Jyväskylä
O2-Jyväskylä oli lähellä joutua karsimaan sarjapaikastaan viime kaudella, mutta tälle kaudelle tilanne näyttää lupaavammalta. ”Ampparit” ovat saaneet rutiinia Divarista ja muutaman tärkeän täsmähankinnan.
Nähtäväksi jää, miten paljon joukkueelle tuo lisäarvoa, että päävalmentaja Ilkka Peltonen pystyy jakamaan vastuuta enemmän Happeessa pitkään pelanneen Joonas Kaasalaisen liityttyä valmennusryhmään ja Pasi Raution saavuttua joukkueen maalivahtivalmentajaksi.
Pelaajapuolella etenkin viime kaudella Salibandyliigan playoffeissa säkenöinyt Kaarlo Mahlberg on todella mielenkiintoinen hankinta joukkueelle. Isossa kuvassa pieneen rooliin Indiansissa jääneellä Mahlbergilla on nyt mahdollisuus lunastaa iso rooli sarjatasoa alempana ja nousta jopa joukkueen tähtipelaajan asemaan.
Edelleen joukkueelle todella tärkeässä roolissa ovat kapteeni Joni Lempinen ja Iiro Kinnunen, jotka lukeutuvat sarjan kärkipään pelaajiin. Iiro Pieviläinen kuuluu myös joukkueen parhaimmistoon. Kinnusen rankkasimme muun muassa sarjan top 5 -pelaajiin.
O2-Jyväskylä pelasi viime kaudellakin hyvin paljon tiukkoja pelejä ja tällä kaudella kokemus kääntynee jo tasaisemmaksi suorittamiseksi. ”Ampparit” pystyvät vauhdikkaaseen peliin, joka jyväskyläläiseen tapaan virtailee usein vahvasti päädystä toiseen. Tämän myötä joukkueen maalivahtikaksikon viime kauden torjuntatilastotkaan eivät varsinaisesti tuo esille sitä, miten hyvistä torjujista on kyse. Aavistuksen heikentyneessä Divarissa O2 napannee playoff-paikan.
Plussat/miinukset:
+Hyvä ykköskenttä
+Pitkään yhdessä pelannut, periksiantamaton ryhmä
+Tasainen rosteri
-Tasapaksu rosteri
-Pelaako joukkue kypsemmin vuoden kokeneempana?
Paras pelaaja: Iiro Kinnunen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Kaarlo Mahlberg, hyökkääjä
Päävalmentaja: Ilkka Peltonen
—
8. NST, Lappeenranta
Lappeenrannan NST:ssä kävi kova puhuri viime kauden jälkeen. Kauden jälkeenkin oli kuultavissa, että seura haluaa takaisin Salibandyliigaan. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin joltain muulta.
NST menetti päävalmentaja Perttu Kytöhongan, sekä Joonatan Kovasen, Risto Töllikön, Aleksi Ikosen, Petteri Puustisen, Oskari Möykkysen, Eetu Leskisen, Joona Heiskasen ja Konsta Koskimiehen. Käytännössä kaikki pelaajista olivat kivenkovia runkomiehiä ryhmälle. Tilalle on tullut omia junioreita, sekä selvästi heikomman korin pelaajia.
Päävalmentajaksi hankittu Santeri Raatarila jätti pestinsä jo kesällä ja huhujen mukaan joukkueen sisällä kaikki ei ole moniltakaan osin mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Mika Valtonen on tehnyt seuran junnupuolella hyvää työtä, eikä ole lainkaan huono valinta joukkueen peräsimeen, mutta vaikea on nähdä, että joukkue pelaisi samoista sijoista kuin viime vuonna.
Mielenkiintoista on myös nähdä, miten vahvasti pallollisen lappeenrantalaisryhmän pelillinen ilme muuttuu. Luottaako se edelleen samoihin periaatteisiin, vai pitääkö sen muokata pelaamistaan? Treenipeleissä sillä on ollut vaikeaa, sillä se on joutunut nöyrtymään esimerkiksi sarjaporrasta alempana pelaavalle, joskin paperilla todella vahvalle, PoNoVolle.
Toki ryhmässä on edelleen kokemusta ja myös varsin kyvykkäitä pelaajia. Arto Vainikainen, Joonas Puhakka, Ville Alkki, Ere Laitimo, Samuli Huppunen, Juuso Kekki ja maalivahdit Jarkko Monthan ja Ville Nilosaari ovat erinomaisia nimiä Divari-tasolle. Loukkaantumisia ryhmän leveys ei kuitenkaan kestä. Terveenä pysyessään NST-ryhmä menee kuitenkin pudotuspeleihin.
Plussat/miinukset:
+Edelleen laadukas kärki
+Omissa nuorissa potentiaalia
+Maalivahtipeli
-Kapea rosteri
-Menetti aivan liikaa laatua kokoonpanosta
Paras pelaaja: Juuso Kekki, hyökkääjä
Nouseva tähti: Juho Pesari, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mika Valtonen
—
9. Josba, Joensuu
Joensuussa pelattiin viime keväänä vielä playoffeja. Tällä kaudella nuo pelit saattavat jäädä haaveeksi.
Perttu Puska, Aleksi Ahokas, Jesse Huurrekorpi ja Henrik Kinnunen vaihtoivat liigakentille. Päävalmentaja Santeri Raatarila lähti ja Miro Kämäräinen, Ville Laasonen, Joona Mononen, Joona Haavistola ja Markus Otronen vaihtoivat alemmille sarjatasoille. Toki joukkue sai riveihinsä välivuotta lajista viettäneen Teemu Tuhkasen, sekä muutaman hyvän kiinnityksen naapuriseura LeBasta, eritoten Teemu Kummunmäen. Silti kesä oli joensuulaisittain miinusmerkkinen.
Joukkueen jatkajista löytyy edelleen laatua, mutta varsinaisia pistenikkareita on jälleen kerran haastava ryhmästä löytää. Onnistumisia tullee toki laajalta rintamalta, mutta varsinaista ykkösnyrkkiä joukkue kaipaisi. Maalivahtiosasto on toki kunnossa, jos Tuomas Tokila pysyy kunnossa. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten usean valmentajan yhteinen vastuunjako toimii, vai käykö niin, että Josban pitkäaikainen puuhamies Antti Ruokonen nappaa ryhmän taas tiukkaan otteeseensa?
Viime vuosina varsin tasapaksusti esiintyneen Josban peli on perustunut jopa ajoittain suhteellisen konemaiselta näyttävään pallolliseen pelaamiseen, johon toki Raatarila toi viime kaudella uutta. Tänä vuonna joukkueen taso ei välttämättä riitä muuta kuin sarjapaikan säilyttämiseen, joskin selvästi.
Plussat/miinukset:
+Runko ollut pitkään yhdessä
+Tuomas Tokila sarjan maalivahtien parhaimmistoa
-Kovia menetyksiä siirtomarkkinoilla/Ratkaisijoiden puute
-Ennalta-arvattavuus/Löytyykö pelaamiseen kauden aikana mitään uutta?
Paras pelaaja: Jesse Reijonen, puolustaja
Nouseva tähti: Niklas Räty, hyökkääjä
Päävalmentaja: Antti Ruokonen
—
10. Tiikerit, Vantaa
Tiikerit säilyi viime kaudella karsintojen kautta. Tällä sesongilla joukkueelta on lupa odottaa aavistuksen parempaa.
Joukkue muuttui kesällä jonkin verran. Kokenut Lauri Lehtonen ei jatka joukkueessa ja Ville Pousi sekä Jiri Tikkanen pelaavat ensi kaudella Saksassa. Tulopuolelta löytyvät samasta maasta takaisin koti-Suomeen palanneet Miika Iskanius, Joni Lomakin ja Kevin Starck, sekä Ruotsista palannut Mattias Kokljuschkin. Kotimaasta puolustukseen mukaan liittyivät Kuopiossa välivuotta viettänyt Jussi Tennilä sekä Niko Hautala Forssasta.
Viime kauden tärkeimmistä pelaajista muun muassa Timo Hinttaniemi, Tomi Palin, Juuso Salo ja Leevi Loippo jatkavat ja nuorilla Joakim Lundilla ja Niklas Kuismalla rooli varmasti vain kasvaa. Lund voi nousta tällä kaudella jopa aivan Divarin eliittiin. Maalivahtipeli toki on edelleen arvoitus, sillä Riku Ahtiainen liittyi ryhmään kakkosdivarista ja Mikko Sjöholmin ja Paolo Keinäsen otteet olivat viime kaudella kaikkea muuta kuin vakuuttavia.
Tiikereiden pelaaminen oli viime kaudella hyvin ailahtelevaa, eikä odotettavissa ole nytkään, että Tikkurilassa hurraa-huudot kaikuvat sen puolesta, että peli olisi välttämättä 60 minuuttia hyvin tasapainossa. Viime kauden yhteiset kokemukset ja rosterin riittävä laatu kuitenkin takaavat sen, että joukkue säilyttää sarjapaikkansa tänä vuonna ilman karsintoja.
Plussat/miinukset:
+Useamman kauden yhdessä pelannut runko
+Useita nuoria ja potentiaalisia pelaajia
-Maalivahtipeli
-Otteiden ailahtelevuus
-Puolustuspelaaminen
Tähtipelaaja: Tomi Palin, hyökkääjä
Nouseva tähti: Joakim Lund, hyökkääjä
Päävalmentaja: Tommy Helenius
—
11. SalBa, Rauma
SalBa tippui viime kaudella miesten Salibandyliigasta vuosien taistelun ja jopa rimpuilun päätteeksi. Raumalaisten kausi sarjatasoa alempanakaan ei kuitenkaan näytä ruusuiselta.
Raumalaisten 10 parhaasta pistemiehestä viime kaudelta lähti yhdeksän. Heidän lisäkseen Juho Miilunpalo, Tatu Ruohonen ja ykkösvahti Teemu Kortelainen poistuivat. Tulopuolella on lähinnä pelaajia kakkosjoukkueesta ja junioreista, joiden tason riittävyydestä tällä tasolla ei ole mitään takeita. Toki joukkue sai FBC Turusta Antti Hopeanaulan, sekä TPS:n junioreista rinnakkaisedustuksella mukaan tulleen Jussi Töyrylän. Nuorella maalivahtikaksikolla riittää niin ikään tekemistä pärjätä Divarissa hyvin.
SalBan kärkiyksilöt ovat tällä kaudella joukkueelle kaikki kaikessa. Joni Peltolan ja Joni Rokosan arvo pallollisen pelaamisen suhteen on mittaamaton. Veli Peltosen taisteluilmettä vaaditaan ja Rasmus Hornin olisi hyvä pysyä kunnossa. Ville-Petteri Lilja, Juhani Niemi, Mikko Viitanen ja Jesse Nurmi ovat niin ikään tärkeitä runkomiehiä tällä kaudella.
Vaikka sarjataso vaihtui, tavoite ei. Raumalaisten pääprioriteetti on säilyttää sarjapaikka ja saada pidettyä pitkistä loukkaantumisista toipuvat tärkeät pelimiehet terveinä. Raumalaisten vahvuus on toki hurmoksellinen kotiluola, mutta pelkällä Kauppiksen kotiedulla ei sarjassa säilytä.
Osalla ryhmästä on kuitenkin arvokasta kokemusta sarjatasoa ylempää ja päävalmentaja Petri Seppinen saa ryhmäänsä varmasti luotua ryhmäänsä periksiantamattoman ilmapiirin. SalBa ei ennakko-oletuksista huolimatta tippunut liigastakaan vuosiin. Helpolla se ei lähde Divaristakaan ja joukkue punnertaakin itsensä kuiville ilman karsintoja.
Plussat/miinukset:
+Kotikenttäetu
+Hyvä pelaamaan altavastaajana
-Todella kapea rosteri
-Pallollinen pelaaminen
-Maalivahtipeli
Paras pelaaja: Joni Rokosa, puolustaja
Nouseva tähti: Jussi Töyrylä, hyökkääjä
Päävalmentaja: Petri Seppinen
—
12. ÅIF, Sipoo
ÅIF jäi viime kaudella sarjassa kymmenenneksi. Nyt sitä uhkaa jopa valahtaminen alaspäin karsintoihin.
Runko ei juuri muuttunut, joskin joukkue menetti parhaat pistemiehensä Jyri Laineen Blackbirdsiin ja Tuomas Savukosken Loviisaan. Lisäksi Pekka Rinkinen, Timi Lindroos ja Tuomas Leino vaihtoivat kakkosdivariin. Tulopuolella Jussi Mäkinen ja Petri Kuitunen saapuivat EräViikingit Akatemiasta ja Tuomas Liukolampi sekä Teemu Karesniemi Indiansista. Mielenkiintoinen tulija on myös Kasper Tähkä, joka pelannee myös HIFK:n junioreissa seurojen välisen yhteistyön myötä.
Pitkään yhdessä ollut ydinryhmä ei ole enää takavuosien veroinen, eikä ÅIF pysty samalla tavalla taistelemaan korkeammista sijoituksista kuin aiemmin. Vaikka HIFK-yhteistyöllä varmasti pyritään tuomaan uutta ÅIF:n edustusjoukkueen toimintaan etenkin nostamalla sitä kautta nuoria pelaajia mukaan, on joukkueen toiminta ollut pelikentällä viime vuodet jopa hieman näivettyneen näköistä.
Vaikka nuoret pelaajat pystyvät tuomaan joukkueeseen varmasti hieman lisää ”jalkaa”, on vaikea nähdä, että pelillisesti Sebastian Freudenthalin luotsaamana tulisi paljoakaan uutta pelaamiseen ja näin ollen vaarana on tänä vuonna jopa sarjapaikasta pelaaminen alaspäin karsinnoissa kevään päätteeksi.
Plussat/miinukset:
+Rutiinitaso Divarista hyvä
+Tuovatko nuoret uutta energiaa?
-Syttyykö runko pelaamaan vielä?
-”Old school” -valmennus
-Useita loukkaantumisherkkiä pelaajia
Paras pelaaja: Matias Kuisma, hyökkääjä
Nouseva tähti: Oliver Sillanpää, hyökkääjä
Päävalmentaja: Sebastian Freudenthal
—
13. EräViikingit Akatemia, Helsinki
EräViikingit Akatemia koki viime kaudella, että pelaajien kierrättäminen A-junioreiden SM-sarjan, miesten Divarin ja miesten Salibandyliigan välillä ei ole aina niin simppeliä. Joukkue säilytti sarjapaikkansa kabinetin kautta SB Vaasan luovuttua omastaan. Tällä kaudella odotettavissa on kenties enemmän vaikeuksia.
ErVin Salibandyliiga-joukkueeseen on nostettu kesän aikana entistä enemmän nuoria ja heistä moni saa siellä tulevan kauden aikana varmasti myös sen verran isoa ruutua, ettei Divarin peleissä aivan kärkipään apuja nähdä. Seura halunnee myös satsasta A-junioreiden menestykseen ja akatemia on tässä yhtälössä hienoisessa väliinputoajan roolissa.
EV Akatemiasta ei viime kaudella tuntunut syntyvän kovinkaan yhtenäistä ryhmää ja se näkyi myös kentän puolella pelillisesti. Otteet ailahtelivat ja joukkueen kokoonpano vaihteli pelistä toiseen paljon, sillä sen riveissä esiintyi kaikkiaan 43 pelaajaa. Mikäli rotaatio jatkuu samalla tavalla, nähtäneen tälläkin kaudella joukkueen paidassa pelaajia, jotka eivät välttämättä ole vielä Divari-tasolle valmiita. Kokeneemmista pelimiehistä useampi lopetti tai vaihtoi muualle. Lupaavimmista muun muassa Patrik Laitinen siirtyi LASBin liigarinkiin. Miikka Kareinen puolestaan siirtyi Indiansiin ja Ilkka Koski pukee päälleen AC HaKin pelipaidan tällä sesongilla.
EräViikingit Akatemialla on edessään vaikea kausi, joka voi päättyä jopa sarjasta putoamiseen karsintojen kautta.
Plussat/miinukset:
+Taitavia, nuoria pelaajia
-Yhtenäisyyden puute
-Väliinputoajan rooli pelaajien kierrättämisessä
-Ei saa välttämättä liigasta riittävän hyviä apuja
Paras pelaaja: Juho Niinikoski, hyökkääjä
Nouseva tähti: Konsta Kupela, hyökkääjä
Päävalmentaja: Tomi Rastas
—
14. Merikoski SBT, Oulu
Ennakko-oletukset eivät päätä huimaa tämän kauden toisella alemmalta tasolta saapuneella uudella tulokkaalla. Toki Merikoskella on hihassaan tietynlainen nousijajoukkueen yllätysmomentti.
Merikoski on painanut kesällä kovasti töitä, jotta viime kaudella kovasti haluttu ja haettu, sekä lopulta saavutettu Divarin sarjapaikka säilyisi myös seuraavalle kaudelle. Joukkue ei kuitenkaan ole muuttunut merkittävästi, eikä sen kokoonpano lähtökohtaisesti ole riittävän laadukas Divariin. Toki Vesa Heikkinen, Mika Heiskanen, Niko Shnoro ja Matti Viitajylhä ovat kovia pelimiehiä tällekin tasolle, mutta muuten kokoonpanossa ei liene riittävästi leveyttä laadun suhteen, vaikka määrällisesti hyvin onkin.
Joukkue kärsi vain kaksi jatkoaikatappiota omassa kakkosdivarilohkossaan viime kaudella ja pelasi varsin vauhdikasta ja aktiivista salibandya. Divari-karsinnoissakaan kuonoon ei tullut kuin Pirkkalan Pirkoilta vieraissa. Pitää silti huomioida, ettei pohjoisen kakkosdivarilohko ole maan kovatasoisimpia kyseisellä sarjatasolla. Treenipelikaudella Merikoski on osoittanut myös iskukykyään kaatamalla LNM:n, mutta sarjapelit ovat eri pelejä.
On hyvä suoritus, jos ahkeraan työntekoon ja varsin fyysisesti raastavaan pelityyliin luottavan Mika Mäkelän suojatit onnistuvat pelaamaan siten, että Oulusta löytyy vuoden päästä kolme pääsarjaseuraa.
Plussat/miinukset:
+Kova työmoraali
+Nousijan yllätysmomentti
-Laadun suhteen kapea rosteri
-Miten paljon joutuu/pystyy muokkaamaan pelaamistaan altavastaajana?
-Kokemattomuus
Paras pelaaja: Vesa Heikkinen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Väinö Mertaniemi, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mika Mäkelä