Suomen miesten salibandymaajoukkue Prahan MM-kisoihin julkistettiin tiistaina Helsingin kaupungintalolla. Päävalmentaja Petteri Nykyn ryhmään valittiin viisi uutta MM-kävijää ja 15 paljon tutumpaa pelimiestä.

Varsinkin hyökkäyksessä oikean laidan valinnat herättivät ennakkoon paljon keskustelua, eikä vähiten siksi, että hurjavireinen Jari Hankkio sekoitti pakkaa enemmän maajoukkueen mukana olleiden ulkopuolelta. Nykky puhui pressissä ”vaikeista pelaajavalinnoista” mutta toisaalta sanoi, että osaltaan valinnat olisivat voineet olla vaikeampiakin.

Puhuit tuossa aiemmin vaikeista valinnoista, niin kenestä erityisesti puhuit?

– Miten päin sitä lähestytään. Vaikka laiturivalinnoistako?

No esimerkiksi oikea laita vaikuttaisi olevan aika tukossa?

– Se on ollut niin kauan kuin minä muistan. Vasemman laidan suhteen se valikoituminen on ollut selkeämpää, ja oli toki senkin suhteen pientä pohdintaa, mutta enemmän mietittävää oli oikean laidan suhteen. Sille laidalle Suomen sarjassa on paljon hyviä pelaajia.

– Jos mietitään, niin Jari Hankkio on pelannut huikean syksyn, mutta en ole tajunnut tai osannut, tai hän ei ole ollut sellaisessa kunnossa, että hänelle olisi voinut tarjota kansainvälisiä näytönpaikkoja. MM-kisat eivät ole kuitenkaan oikea testipaikka. Siitä huolimatta oli hyvin lähellä, että valinta olisi osunut hänen kohdalleen tässä vaiheessa.

– Sitten siellä on vielä Jami Manninen oikeassa laidassa, ja joukkueessakin olevista senttereistä osa pysty sitä oikeaa laitaa pelaamaan. Sitten on vielä Aaro Astala, on Justus Kainulainen ja Rasmus Kainulainen.

– Jos pitkällä juoksulla katsotaan, niin Joona Rantala on pelannut hyvin, mutta on tässä kohtaa vielä matkan päässä ja opiskelee vielä tiettyjä juttuja. Toivoisin, että hän jossain vaiheessa siihen sentterin rooliin vihkiytyy, koska sillä osastolla meillä tulee olemaan sellainen tilanne, että niitä tarvitaan tulevaisuudessa, kun ajatellaan liiton strategisia valintoja vuoteen 2028 asti, Nykky kommentoi virallisen pressitilaisuuden jälkeen.

Sentteriosastolla kilpailu ei ollut niin tiukkaa. Lähtökohtaisesti keskikaistaa pelaavat Nico Salo, Jani Kukkola ja ensikertalaisena mukaan valittu Jussi Piha.

– Ensimmäisenä vaihtoehtona sentteriosastolle on Joonas Pylsy, mutta sitä paikkaa voi moni muukin pelata. Jos pakin paikalta joku tuodaan, niin vaihtoehtona on myös Mika Kohonen, Nykky linjasi.

Sanoit tuossa aiemmin, että tämä olisi voinut olla vielä vaikeampikin valinta…

– Tarkoitan sillä sitä, että toivoisin, että meillä olisi joka pelipaikalle kovempi kilpailutilanne. Jos katson länsinaapuria, heidän ryhmäänsä ja niitä pelaajia, joista siellä on valita, niin siellä on enemmän potentiaalia muokata erinäköistä joukkuetta.

– Tässä kohtaa näen, että meillä voisi olla enemmän puolustajia valittavana. Nyt meillä Jonne Junkkarinen, Matias Veikkola sekä Otto Lehkosuo ja paljon toki muitakin. Eivät ole kuitenkaan ihan sillä tasolla, että olisivat saaneet näyttöpaikkoja kansainvälisesti ja että se kilpailu olisi ollut kovaa, Nykky paalutti.

Suomella on sikäli harvinainen tilanne, että vain yksi pelaaja tulee Salibandyliigan ulkopuolelta ja se on luottopakki Tatu Väänänen, joka pelaa Sveitsin liigaa Wiler-Ersigenissä.

Kasassa on poikkeuksellisen ”suomalainen ryhmä”, kun katsoo pelaajien seuroja. Mistä se mielestäsi kertoo?

– Se nyt tietysti kertoo ensiksi siitä, että he suunnilleen kaikki pelaavat Suomessa. Sehän on hienoa asia, mutta kyllä minä näitä nuoria miehiä kannustaisin menemään tuonne länsinaapuriin. Vaikka Sveitsinkin taso on noussut, niin toivoisin, että he jotka kansainväliseen pyrkivät, hakeutuisivat sille opintomatkalleen pelin oppimisen ja elämän oppimisen suhteen tuonne länsinaapurin suunnalle.

– Siellä sarja on kovempi. Tällä hetkellä siellä on vähän pelaajia, eli Kevin Söderling ja muutama muu. Sieltä on Kukkolat, Hakoset, Kohoset ja monet muut tulleet Suomeen takaisin, eikä Sveitsiinkään ole ollut hirveää menoa. Junkkarinen meni sinne, ja Tatu Väänänen on ollut pitkään, mutta Mikko Hautaniemi tuli pois.

– Se on hyvä meidän liigamme kannalta, mutta kyllä meidän pitää muutenkin saada tuo meidän liiga kovemmaksi. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Tarkoitat varmaan sitä, että joukkuemäärää vähennettäisiin?

– En minä siihen oikein voi ottaa kantaa. Näen sen niin, että kun meillä on tuommoinen strategia vuodelle 2028, että meidän jäsenmäärä kasvaa ja junioritoiminta olisi sillä tasolla, että nuo kaikki 14 joukkuettakin täyttyisivät. Tällä hetkellä se ei ole niin, ja minä olen sen sanonut julkisesti, mutta se ei ole nyt tämän hetken asia pohtia sitä. Ne joukkuemääräpäätökset tekee joku muu.

– Pitää olla kaukokatsoisuutta, että kuinka paljon meillä on juniorituotantoa ja kuinka paljon meillä on esimerkiksi olosuhteita, missä lajia voi harrastaa. Sehän on myös ratkaisevaa strategiaa ajatellen. En voi siihen sen kummemmin ottaa kantaa, mutta katsotaan sarjoja, ja sehän sen kertoo, Nykky pohti.

Ilmoilla on ollut sellaisia virallisten ja epävirallisten tahojen väitteitä, että Hankkio ja muutamat muut pelaajat eivät mahdu joukkueeseen, koska pelaavat tietyssä seurassa, eli tässä tapauksessa SPV:ssä. Mitä vastaat tällaisiin väitteisiin?

– Kukin saa olla mitä mieltä tahansa. Minä etsin maajoukkuepelaajia, ja minulle on ihan sama missä joukkueessa he pelaavat. Muistaakseni sieltä on kuitenkin muuan maalivahti valittu, ja hän on selkeästi meidän ykkösmaalivahti. Sitä voi jokainen pohtia itse.

Kun mietitään pelaajia, ja jos valinta oli tiukka, niin mitkä erinäiset avut vaikuttivat siinä tilanteessa valinnan suhteen?

– Kokemus osaltaan ja kansainväliset pelit sekä niiden määrä. Jos nyt katsotaan tätä ryhmää, niin tässähän on 14 pelaajaa viime kisoista ja 15 sellaista, jotka ovat kisoissa aiemminkin pelanneet. Mukana on siis viisi niin sanottua MM-ensikertalaista.

– Kyllä se on se kokonaisuus, joka ratkaisee. Sitä on puolitoista vuotta pyöritetty, ja silloin, kun valitaan pelaajia yksittäisiin tapahtumiin, mietitään juuri kokonaisuutta. Olemme sitä miljoona kertaa pohtineet, että kun me otamme uusia pelaajia, niin pyrimme laittamaan hänet sellaiseen paikkaan, että hän saa aidon näytönpaikan. Se ei ole aina tehtävissä.

– Esimerkiksi Mikko Hautaniemi pelasi yhden pelin vasemmalla laidalla, koska halusin nähdä, että riittääkö puolustuspelaaminen. Heti kun hän pelasi oikeassa laidassa, niin näimme, että hänellä oli hyviä kansainvälisiä ominaisuuksia. Toisessa pelissä hän pelasi toisella puolella ja pärjäsi hyvin puolustuksen osalta, vaikka ei ehkä päässyt sillä tavoin maalipaikkoihin. Ominaisuudet ja tekeminen olivat hyvällä tasolla.

– Hänellä kävi nyt hyvä flaksi, kun tuli valituksi, ja näytöt olivat hyvät, Nykky avasi.

Missä asioissa Suomella on eniten parannettavaa MM-kisoja ajatellen?

– Uskon, että siinä järkevässä hyökkäyspelaamisessa. Tykkäisin nähdä niin, että kun lähdemme leirille, meidän viisikot, kokonaisuudet ja kaikki pelaajat ymmärtävät, että kun me ruvetaan rakentamaan järjestäytyneitä hyökkäyksiä, niistä ei tule ihan älyttömästi maaleja. Ne tulevat pääosin erikoistilanteista, vastustajan pallonmenetyksistä ja käännöistä.

– Silti toivoisin, että pystyisimme viisikkotasolla siihen, että kaikki viisi pelaajaa toimisivat siten, että se hyödyttäisi sitä pallollista pelaamista, ja sitä kautta sitten pääsisimme laatupaikoille. Uskon, että sen suhteen meillä on isoin työ, ja silti se on vain semmoinen asia, jota kehitetään, koska se on viisikkopuolustuksen ja maalivahtipelin lisäksi olennaisinta, jos halutaan pärjätä kisoissa, Nykky arvioi.

Puhuit Innebandymagazinet-lehden haastattelussa siitä, että Suomella oli myös tuuria, kun Suomi voitti Ruotsin viime MM-finaalissa?

– En nyt sanoisi sitä ihan noin. Riippuu nyt vähän siitä miten sitä on tulkittu, mutta Ruotsilla putosi yksi merkittävä pelaaja, ja se sai joukkueen vähän sekaisin. Onnistuttiin maalivahtipelissä, viisikkopelissä, puolustuspelissä ja oltiin parempia rankkarikisassa. Jos sitä sillain kuvailee, niin oli onni ja onnettomuus Ruotsin puolelta, että se heidän pakkansa vähän hajosi. Sitähän se urheilu aina vähän on.

Nykyllä on paikoin ehkä vähän tahallisestikin tapana vähätellä oman joukkueen asemaa suhteessa muihin. Päävalmentajan mukaan siitä ei ollut kuitenkaan kysymys.

– En minä sitä sillä tavalla ajatellut. Katsotaan vain sitä peliä, eikä siinä mitään uutista ja yllättävää ole, jos sanotaan, että pääsääntöisesti jokaisiin kisoihin pois lukien kotikisat 2010, Suomi on lähtenyt vähän takamatkalta. Sitä lähinnä hain.

– Kaksi kertaa ollaan kuitenkin onnistuttu voittamaan niistä lähtökohdista. Siinäkin voin olla väärässä, että oltiinko silloin 2010 edellä vai ei. Jäi kuitenkin sellainen kutina, että 2008 kun meillä oli BGE (Best Game ever) teemana, niin eihän me pelattu lähellekään sellaista ottelu, vaikka voitettiinkin mestaruus. Sisällöltään peli oli vuoristorataa, Nykky selvensi.

MM-kisoihin on oletettavasti yksi tavoite. Mitkä ovat Suomelle niitä eväitä, että joukkue voi juhlia MM-kultaa?

– Onhan siellä toki sisällä muitakin tavoitteita.

– Kyllä se lähtee joukkueen koheesiosta, yhteisestä ymmärryksestä ja yhteisestä tekemisestä. Yhteistyö kentällä eli se ”teamwork” on kaiken ydin. Se, että laitetaan puolustuspeli niin uomiinsa, että pystymme rikkomaan vastustajan hyökkäykset ja sitä kautta saisimme omaan käyttöön hyökkäyspaikat. Tietysti tarkoittaa myös sitä, että pysymme ehjänä, mitä se vaatii yhtä lailla vaikkapa Ruotsilta, jos he haluavat kaapata mestaruuden takaisin tai joku muu.

Paljon kritiikkiä tulee siitä, että kokeneita pelaajia valitaan joukkueeseen. Mikä on vastauksesi siihen, että he ovat edelleen joukkueen mukana?

– Mietitään vaikka niin, että Mika Kohosen ja Juha Kivilehdon valinnat saattavat aiheuttaa sitä keskustelua. Mietitään esimerkiksi sitä, että Mika Kohonen on tehnyt tätä 20 vuotta ammatikseen. Ehkä jalkanopeus ei ole sitä samaa, mutta ne aivot toimivat edelleen yhtä nopeasti. Käsien osaaminen, silmä-käsi -koordinaatio ja pelinluku eivät ole huonontuneet.

– Otetaanko me MM-kisoihin riskipelaajia? Tarina menee siten, että meillä on erinäisiä näytönpaikkoja. Meillä on harjoitusmaaottelut, joita on silloin, kun kisoja ei ole lähelläkään. Karsinnat on, mutta siellä se taso ei ainakaan viimeksi ollut kovin kova, ja sitten meillä on EFT. MM-kisapaikka ei ole sellainen paikka missä kokeillaan, vaan sinne ollaan valmistauduttu nämä vuodet.

– Siitä minä otan kritiikin mielelläni vastaan, että osaanko etsiä esimerkiksi helmikuun Ruotsi-tapahtumaan tai tuleviin maaotteluihin niitä pelaajia, joita kuuluisi löytää. Kyllä tässä päivittäin toimitaan ammattimiesten kanssa ja pyritään löytämään ne oikeat henkilöt. Ei näitä huvikseen tai millään tunteella tehdä, vaan katsotaan mitä siellä laatikossa tapahtuu, Nykky vakuutti.

Kuinka monta peliä katsot vuoden aikana?

– Tänä vuonna tilanne on hieno, kun olen monta peliä nähnyt jo moneen kertaan. En osaa sanoa, joka kierroksella niin paljon kuin vain kerkeän. Yritän olla jossain paikan päällä, ja ne mitkä näkyvät nauhoilta, katson kaikki. Niitä tässä on nyt yöt katsottu, Nykky kertoi seurantametodeistaan.