Miesten Divari on paraikaa joulutauolla ja palaa 5.1.2019. Ohesta löytyy aktiivisen lukijan spekulatiivinen katsaus Divarin alkukauteen ja loppukauteen.

NST vaarassa joutua karsimaan

NST:n (9.) kohtalonkysymys on pystyykö se raapimaan pisteitä kotiotteluistaan kevätkierroksella. Mikäli ei, ovat karsinnat hyvin lähellä. FBC Turku -vieraspelin jälkeinen kolmen kotiottelun koitos näyttää NST:n loppukauden suuntaa enemmän kuin moni arvaakaan.

Lisäksi NST:n sekä vahvuus että heikkous on tasaisuus. Ryhmässä ei ole enää Joonatan Kovasen kaltaista pistenikkaria joka voittaa monta peliä yksinkin joukkueelleen. Se voi huonoimmillaan olla rasite. Jarkko Nurmela aloitti lupaavasti paluun jälkeen, olisiko siinä se puuttuva pisteruisku? Ere Laitimo on parhaimmillaan hyvä, mutta tarvitsee hyvät ketjukaverit tehoillaakseen.

NST on myös purjeessa jokaisessa ottelussa, jossa maalimäärä kohoaa suureksi. NST:n voitot SalBa-ottelua lukuunottamatta ovat tulleet yhden maalin marginaalilla tai jatkoajalla.

Maalivahtiin Jarkko Monthanin tähdittämä lappeenrantalaisryhmä ei tule kaatumaan. Jostain pitäisi ensi kaudelle löytää tasoa leventäviä vahvistuksia, sillä Monthan ja esimerkiksi Otto Valavuo sekä Arto Vainikainen eivät jatka uraansa loputtomiin. Samoin kesken kauden avuksi tulevat pelaajat eivät välttämättä sitoudu vetämään kuin kuluvan sesongin loppuun, eli jäävät niin sanotuksi hätäavuiksi.

Syyskierroksella NST oivalsi, että voittamalla oikeat pelit, sijoitus paranee heittämällä. Joukkue kaatoikin päävastustajansa hyvin kliinisesti. Niin sanotuista ”kuuden pisteen otteluista” joukkue kairasi voitot Tiikereistä, 02-Jyväskylästä, Nurmon Jymystä ja SalBasta. Siltikin joukkue on vain pisteen karsintaviivan yläpuolella. Jos kevätkierroksella nämä ottelut päävastustajia vastaan kääntyvät edes osittain tappioiksi, on NST köysissä. Kahdeksasta viimeisestä ottelusta tiliä koristaa toki kuusi voittoa. NST on käsitellyt Santeri Raatarilan lähdön erittäin hyvin, sillä monesti myöhäisessä vaiheessa tuleva päävalmentajan vaihto ei ole joukkueelle todellakaan ideaalitilanne.

Myös muuttoliike nuorten pelaajien uusien opiskelupaikkojen vuoksi on itärajalla jokavuotinen ongelma. Tämä tosin ei ole ainoastaan NST:n ongelma. NST:n taso mitataan tänä vuonna alaspäin karsintojen myötä.

Toisen kauden kirous vaivaa ”Amppareita”

Purjeessa tulevat olemaan joukkueet tasaisesta keskikastista joille tulee viiden pelin tappioputki kevätkierroksella. Esimerkiksi O2 (sarjassa 10.) otti jo oman tappioputkensa syyskauden päätteeksi. Toiseen vastaavanlaiseen ei ole kevätkierroksella varaa.

”Amppareiden” kausi alkoi jopa pelottavan hyvin, kun joukkue kairasi tuplavierasvoitot EV Akatemiasta ja vahvasta Loviisan Torista. Olisiko tässä jopa osasyy, että joukkue tuudittautui hyvänolontunteeseen, joka on kyllä nyt viimeistään rapissut pois.

Niiden joukkueiden suhteen, jotka ovat sijoilla 4-12, kuusi voittoa kevätkierroksella riittänee välttämään karsinnat. Nurmon Jymy (13.) tarvinnee jo vähintään seitsemän. Suora säilyminen vaatii arviolta noin 35-37 pistettä. 02-Jyväskylän tupla-Iirot Pieviläinen ja Kinnunen ovat se taho, johon katseet kohdistuvat kevätkaudella. Tehojen on löydyttävä nyt. O2 yltää sijoille 7-13, riippuen siitä ottaako tupla-Iirot joukkueen reppuselkään. Eritoten Kinnusen kokemus aina liigasta asti on valttia muuten kokemattomassa ryhmässä.

”Amppareilla” on kevätkaudella peräti kahdeksan kotiottelua. Alkukauden viidestä kotiottelusta irtosi tosin vain yksi voitto. Tuonkin suhteen joukkueelle riittää reilusti kohennettavaa. Urheilussa tunnettu termi ”toisen kauden kirous” vaivaa tällä hetkellä useampaakin ampparia. Kun tämä kohmelo saadaan karistettua pois, saattaa tulos parantua olennaisestikin.

Esimerkiksi kauden lopussa saatetaan joutua jossittelemaan NST:n tekemää voittomaalia, joka iskettiin 18 sekuntia ennen loppua Amppareiden kotipesässä. Nyt pistejako kyseisessä kuuden pisteen ottelussa meni NST:lle 3-0, kun tasuri olisi tarjonnut molemmille pisteen ja jatkoaika vielä mahdollisen extran.

Myös kotiotteluissa Rangersia ja ÅIF:ia vastaan oli enemmän tarjolla. O2:n kannalta joulutauko tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan, kun vihdoinkin viimeisessä pelissä ennen taukoa ketsuppipullo aukesi ja LNM (6.) sai kyytiä oikein kunnolla kotikentällään.

O2:n runkosarja päättyy kahteen vaikeaan kotipeliin (LNM, FBC Turku) joten suositeltavaa on, ettei joukkueelle jää vuorta kiivettäväksi viimeiseen viikonvaihteeseen. Tosin jos FBC on varmistanut tuossa vaiheessa jo runkosarjan voiton, saattaa se huilauttaa avainpelaajiaan Cupin Happee Steamers -pelin tapaan

O2 on Suomen mittapuulla iso seura, joka voisi ainakin teorian tasolla houkutella Happeen penkkimiehiä ja nuoria isomman vastuun perässä seuraaville kausille rinkiinsä.

ÅIF päätynee alempaan keskikastiin

ÅIF:n (5.) kaksi seuraavaa kotiottelua SalBaa (14.) ja O2-Jyväskylää vastaan ovat merkitykselliset, sillä sen jälkeen vastustajat vaikeutuvat. Tosin joukkue on ottanut pisteitä kovempia vastaan ja menettänyt taas pisteitä yllättävissä paikoissa.

ÅIF:lle jäi jossiteltavaa ainakin kotiottelustaan sarjakärki FBC Turkua vastaan, jossa joukkue pelasi kaksi ensimmäistä erää loistavaa salibandya, vain sulaakseen kolmannessa erässä. Myös sarjakakkosena keikkuvaa Rangersia vastaan joukkue johti vieraissa vielä kolmannen erän alussa, mutta Rangers käänsi ottelun edukseen viimeisellä kympillä. Sarjakolmosen Loviisan Torin ÅIF taas pöllytti vieraissa erittäin kuumassa Itä-Uudenmaan derbyssä.

Kyseisessä ottelussa joukkueen alivoimapeli sai sulan hattuun, kun joukkue tappoi tärkeässä tilanteessa toisen erän lopussa Atte Huovisen viiden minuutin rangaistuksen ilman takaiskuja. ÅIF:n kannattaa hankkia kasaan sopiva määrä pisteitä ennen kahta viimeistä vierasottelua Nurmon Jymyä ja Josbaa (12.) vastaan. Kukaan ei halua pelata kuuden pisteen pelejä vieraissa sarjan päätteeksi veitsi kurkulla.

Nopeajalkainen Tuomas Liukolampi jatkanee rallatusta syksyn malliin ja kevään musta hevonen voi olla syksyllä pienistä loukkaantumisistakin kärsinyt Teemu Karesniemi, jolla on paljon potentiaalia. Lisäksi pehmeäkätinen Kasper Tähkä on pallollisena timanttinen pystyessään ohittamaan karvaajat helpon näköisesti avaten näin mahdollisuuksia ylivoimahyökkäyksiin.

Pitkä kokemus Divarista yhdistettynä parantuneeseen puolustusasenteeseen tekevät joukkueesta paremman kuin edellisillä kausilla. Puolustukseen joukkue kaipaisi silti lisää leveyttä, sillä nykyinen rosteri ei kestä loukkaantumisia alakertaan.

Myös ylivoimapeliä kannattaisi hioa, sillä se ei kuulu nykykunnossa sarjan vaarallisimpiin. Muun muassa Loviisassa joukkue tössi kahden miehen täyden kahden minuutin ylivoiman, jäi ilman maaleja ja otti itse rangaistuksen.

Markus Mitikka alkaa pikku hiljaa löytää Mikko Piipon rinnalla tehojaan, mikä leventää ÅIF-hyökkäystä mukavasti. Mitikalla on kuitenkin vyöllään 32 pisteen kausi kolmen vuoden takaa divarista, eivätkä taidot ole mihinkään kadonneet.

Jos ja kun nuori Oliver Sillanpää saa hieman lisää fyysisyyttä peliinsä, on hänessä sipoolaisille talenttia ja iloa pitkäksi aikaa. Jo nyt Sillanpää saa tuhoja aikaan hyökkäspäässä, vaikka pelaa suhteellisen pieniä minuutteja osassa otteluista. Sillanpäälle jokainen vaihto ja pelikokemus on kuin rahan laittamista pankkiin tulevaisuutta varten.

Nykyinen tuomarilinjaus, jossa rankkari voidaan viheltää ilman jäähyä on lisännyt sarjassa hieman rankkareiden määrää, joten tässä Sveitsiin siirtynyt kulttipelaaja Keni Rautio olisi voinut auttaa ÅIF:ia.

Mikäli ÅIF voittaa SalBan ja O2:n vuoden alkuun ja raapii Oulun tuplasta pisteitä, on se hyvin lähellä pleijareita. Joka tapauksessa sijoittunee sijoille 6-10.

M-Team ykköspyssyjensä varassa

M-Team (7.) on oikea kameleontti ja yksittäisten otteluiden ennustettavuus on erittäin vaikeaa. Vaarallisen Simo Paulaharjun maalivire löytynee kevääksi, eikä M-Team ainakaan karsintoihin asti joudu. Paulaharjulla on kaikki eväät olla Divarin vaarallisin hyökkääjä tulevaisuudessa, jos ei liiga kutsu sitä ennen. Hän tekee itsensä pelottavan helposti pelattavaksi ykkössektoriin ja pystyy tekemään useita reppuja illassa, kunhan on pelipäällä.

Paljon on kiinni siitä jaksaako ketju Antti Itkonen-Janne Makkonen-Mikko Pasanen kannatella joukkuetta tehoillaan. Voittoillat riippuvat pelottavan paljon avainpelaajien onnistumisista. Makkosen kanttilaukaus on hyvä esimerkki kokemuksen syvästä rintaäänestä. Tossu ei kantissa liiku tulisesti, mutta veto lähtee oikea-aikaisesti jaloista ja jää harvoin ensimmäiseen peittoon. Samoin Itkosen välillä täysin välinpitämättömältä näyttävä peliote on pelkkä kulissi huikealle juonikkuudelle. Sisäinen pistepörssikin kertoo, että ilman Makkosta ja Itkosta joukkue olisi aivan häntäpäässä todennäköisesti SalBan jälkeen toiseksi viimeisenä.

Nuori kaarti pystyy säestämään yhdellä maalilla silloin tällöin, mutta kunnon maaliruiskuiltoihin ei taustalta vielä löydy tulitukea. M-Teamin suhteen oikeastaan mikä tahansa sijoitus vitosen ja yhdennentoista välillä on mahdollinen, eikä yllätä.

M-Teamin kotipesä on niin kaukana tunnelmallisesta kuin saattaa olla. Äänentoisto ja musiikki pätkii (laitteista johtuen), eikä autio pääkatsomo anna kuvaa pääsarjatason salibandysta. Liikenneyhteydet ja hallien sijainnit tekevät Helsingissä monesti salibandy-yleisölle tehtävän mahdottomaksi, eikä ole ihme, ettei väki vaivaudu Mosalle, Rusalle tai Energia-Areenalle pelejä katsomaan.

Marcel Straubhaar on paljon pelaavien maalivahtien torjuntaprosenteissa sarjan ehdotonta parhaimmistoa. M-Team voittaa aika usein, mikäli Straubhaar pystyy pitämään vastustajan maaliluvut neljässä tai alle. Vastustajien kannattaa panostaa M-Teamia vastaan pelinopeuteen, sillä puolustajien liike (eikä hyökkääjien alaspäin) ei ole Divarin parhaimmistoa.

Plusmiinuksissa Jere Rekilän +17 versus kokeneen Teemu Jaakkolan -12 kertovat, että Rekilälle kannattaa antaa vastuuta reilumminkin. M-Teamin tulevaisuuden strategia onkin mielenkiintoista nähdä, sillä vaikka joukkue viime vuoden playoffeissa pitkälle etenikin, lienee selvää, että joukkueen kokenutta kaartia ei enää liiga kiinnosta.

Riittääkö EV Akatemian sitoutuneisuus?

EV Akatemialla (8.) on NJ ja O2 vierailujen jälkeen peräti viiden kotipelin putki, josta kairaamalla 3-4 voittoa vahvistelisi Akatemia asemiaan ainakin sen suhteen, etteivät karsinnat uhkaa. Vieraspeleissä uhaksi muodostuu ohut kokoonpano, sillä vieraspeleissä joukkueella ei aina ole edes kolmea kentällistä. Divari on sen verran kova sarja, että jatkuva voittaminen vieraissa kapealla rosterilla ei onnistu miltään joukkueelta. Joukkueelle iso uhka on myös jatkuva vaihtuvuus, yhteenhitsautuminen voi olla vaikeaa, kun kokoonpano muuttuu radikaalisti jokaiseen peliin.

EV Akatemialla oli ennen joulutaukoa oikein mukavan oloinen buumi päällä, kun seitsemästä mahdollisesta tilille kirjautui peräti viisi voittoa. Juho Niinikoski on kauden kuluessa ottanut isoa roolia ja Miikka Martikainen on kentällä usein, kun hyviä asioita tapahtuu. Myös valmennus Tomi Rastaan, Arno Karkamon ja Sakari Kiiskisen johdolla on kokenut, eikä löysiä tuolla osastolla anneta. Siirtoikkunan sulkeuduttua joukkue ei kuitenkaan pääse nauttimaan edarin lahjoista, kuten Otto Blomqvistin tehoista, eikä vaikkapa pari peliä pelanneesta Mika Moilasesta.

EV Akatemia sijoittunee sijoille 7-12. Arvio tarkentuu kotiputken jälkeen, että kumpaan päähän arviota joukkue lopulta päätyy. Pitää myös muistaa että EV Akatemian menestystä määrää emo-organisaation arvostus ja satsaus joukkuetta kohtaan. Lisäksi muutaman pelin kaudessa pelaavan A- tai B-juniorin sitoutuneisuus pelata logolle arveluttaa enemmän kuin muissa joukkueissa, joissa ideaalikokoonpano pysyy enemmän samana.

Nuori Lund johdattaa Tiikereitä

Tikkurilan Tiikereissä (11.) katse kohdistuu Joakim Lundiin. Jos jostain syystä sarjan lahjakkain maalintekijä Lund ei pelille pääse, Tiikereillä on vaikeaa. Jos Lund ja Miika Iskanius ovat kaikissa peleissä mukana, tulee Tiikereille myös voittoja. Lundin 21 pönttöä syyskaudella on sellainen tahti, että siihen on divarissa viimeksi pystynyt neljä kautta sitten pelannut muuan Ville Lastikka.

Avainpelaajien loukkaantumisiin Tiikereillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Vaikka tämän hetken pörssit ja plusmiinukset eivät vakuuta, kevään mittaan myös vihaisesti kanttaava Timo Hinttaniemi tehnee maaleja vanhaan malliin.

Sarjapaikka säilyy, mutta playoff-paikka vaatii venymistä. Tiikereissä pitää muistaa se, että joukkue on nuori ja saattaa parantaa roimasti jo kevään aikana. Joka tapauksessa tulevaisuus on Tiikereille suotuisa, mikäli nuorten pelaajien kehitys jatkuu.

Ruotsissakin käyneen Mattias Kokljuschkinin, sekä taitavan mutta heiveröisen Juuso Salon varaan voisi laskea jopa enemmän. Taitoa on, mutta fysiikkaa uupuu tiukoissa tilanteissa. Nuorista Niklas Kuismalla on kaikki eväät tulla huippupuolustajaksi. Fysiikka on juuri tämän nuoren miehen suuri etu. Kuisma ei maalinedustilanteissa peruuttele, vaan lanaa kaikkea mikä liikkuu. Jos hyökkäyspeliin tarvitaan lisää vääntövoimaa, sitä voisi tarjota pieniä minuutteja toistaiseksi nauttinut Joackim Laakkonen.

Tiikereitä vastaan ei kannata jäähyillä, sillä joukkueen ylivoima on yksi sarjan vaarallisimmista. Muutaman kerran joukkue on viritellyt kolmannessa erässä ylivoiman ja 6vs5-pelin kautta mukavia kirejä. Joku kerta vielä natsaa.

Tiikereille vielä bonuksena pikkuplussaa yleisömääristä. Välillä Urheilutalolle löytää mukava määrä yleisöä. Olisiko sitten vantaalaisella yleisöllä ikävä HaKin aikoja, kun tunnelma Urheilutalolla oli ihanan tiivis. Tiikerit päätynee sijoille 9-12.

Loviisan Tor ei horju

Tor ja Rangers ovat varmasti pudotuspeleissä. Kumpikaan ei tule sortumaan kevätkaudellakaan tappioputkiin. Se riittää tässä tapauksessa ”pleijareihin” mainiosti. Jesse Tolvanen ja Andreas Hietala ovat totutun hyviä ja jos lisäksi Asko Santero pysyy terveenä, Tor voi mennä keväällä pitkällekin.

Esille on pakko nostaa myös ikinuori Dan Forsström, joka on muutaman nihkeämmän sesongin jälkeen taas ollut jopa yllättävän tehokas. Forsström on joulutauolle lähdettäessä Torin sisäisen maalipörssin kakkosena, heti Jesse Tolvasen jälkeen yhdellätoista kihauksellaan. Menestyvät joukkueet tarvitsevat tosin juuri tälläisia budjettiin nähden ylisuorittajia.

Kevättä varten kuitenkin Asko Santero on Torin ehdoton musta hevonen. Elmo Lavoselta sopii odottaa keväällä myös enemmän. Lisäksi kokeneet Niko Nordström ja Teemu Venäläinen todennäköisesti pelaavat parhaat pelinsä juuri keväällä, kun panos on suurin.

Peik Salminen ottaa lehdistötilaisuuksissa huomion itseensä tappio-otteluiden jälkeen. Onko vakava-ilmeinen Salminen riittävän räväkkä persoona sytyttämään loviisalaisryhmää? Salminen varmasti tietää kokemuksensa kautta lajista enemmän kuin 98 prosenttia suomalaisista, mutta palavasilmäisyys ja joukkueen sytytys eivät kuulu tämän koutsin parhaisiin ominaisuuksiin.

Tor ja Rangers ratkovat runkosarjan kakkospaikan kohtalon, joka hyvin todennäköisesti ratkeaa vasta viimeisillä kierroksilla tai aikaisintaan joukkueiden jälkimmäisessä keskinäisessä kohtaamisessa Loviisassa kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Tässä ottelussa todennäköisesti ratkaistaan myös playoff-vaiheen välierien kotietu, joka kannattaa kyllä naarata runkosarjasta mukaan matkaan.

Rangers jatkanee hyviä otteitaan keväällä

Rangersin eduksi luetaan ehdottomasti se tosiseikka, että vastuksen koventuessa sarjanousijat ovat ottaneet kiitettävästi haasteen vastaan. Joukkueella on leveä rinki ratkaisijoita, eikä se ole pelkästään Teppo Salon, Erik Heleniuksen ja Samuli Alaluusuan varassa vaikka moni näin valheellisesti luuleekin. Joukkue, jossa vain kaksi pelaajaa (Saku Välimäki ja Joel Laiho) ovat plusmiinuksessa pakkasella, löytyy varmuudella sarjataulukon kärkipäästä. Rangers nauttii myös pommarissaan kovasta kotiedusta, joka toki kapenee jos pelataan arkena.

Sebastian Fager-Pintilä on valmentajana vielä tällä tasolla kääntämätön kortti, mutta alkusyksyn vahva huristelu antaa ymmärtää ettei Rangers ainakaan valmennukseen kaadu. Tuomas Savukoski tuli vielä kesken kauden täsmävahvistuksena porukkaan ja on tuonut lisää leveyttä ja tärkeää kokemusta Kirkkonummen ylpeyteen.

Kristian Karijärvi sai mahdollisuutensa Teppo Salon rinnalla viimeisimmässä LNM-vieraspelissä, mutta onnistumisia ei vielä tullut, vaikka Rangers latoikin 12 nuottaa Limingan reppuun. Tuo pohjoisen tuplareissu kertoi myös kirkkonummelaisten kypsyydestä, sillä lauantain Merikoski-pelin kotijoukkue ratkaisi vain 14 sekuntia ennen loppua 7-6 voittoon, mutta vuorokaudessa Rangers oli nollannut tilanteen niin ettei se jättänyt kovalle LNM:lle palaakaan ja lähti bussimatkalle kolme sarjapistettä rikkaampana.

Rangersilla on myös kaksi mitat täyttävää maalivahtia, Jens Beijar ja Kari Vilen ovat antaneet joukkueelle mahdollisuuden voittaa joka ilta. Sarjanousijalla oli syyskierroksella vielä sekin lisäetu, että joukkueen pelitapa tulee vastustajille osin yllätyksenä.

LNM varma playoff-joukkue

LNM:stä olisi tehnyt mieli povata umpisalettia playoff-joukkuetta, mutta yllättävä kotituplatappio syyskauden päätteeksi laittaa miettimään. LNM nauttii kuitenkin kaikesta huolimatta keskimääräistä kovemmasta kotiedusta ja pystyy raapimaan pisteitä myös vieraista joten playoff-juna kulkee myös pohjoisessa.

Jos LNM:n kaksi viimeistä peliä jätetään pois, huomioitavaa on todella vähäinen päästettyjen maalien määrä. Lisäksi joukkueella on jo kokemusta siitä, mitä playoff-peleihin pääseminen tässä sarjassa vaatii. Mikäli uuden valmentajan Harri Naumasen opit menevät perille, joukkue parantaa vielä kevättä kohden.

Isojen pelimäärien maalivahdeista Aki Karjalaisen torjuntaprosentti antaa ”Niittareille” usein mahdollisuuden voittaa. Plusmiinuksissa huomio kiinnittyy Marko Latvalehdon ja Otso Tornbergin hyviin saldoihin, kun taas sisäisen pörssin ykkönen Eerik Lukkari on viisi pykälää miinuksella.

LNM:ssä on paljon samaa kuin NST:ssä, eli joukkueen ehdoton hyöty on ryhmän tasaisuus. Eron NST:hen tekee se, että pelaajamateriaali on tasaisen hyvää. Näin ollen jos joku kentällinen ei ole jonain iltana ihan täydessä iskussa, saattaa toinen kentällinen ratkaista voiton Limingalle. Vastustajilla on vaikeaa, kun ottelupalavereissa ei voi keskittyä tiettyjen pelaajien vahvuuksien poisottamiseen, vaan vaara vyöryy leveänä rintamana. LNM on myös keskimääräistä parempi joukkue voittamaan, kun se lähtee kamppailuun suosikkina, poislukien 02 kamppailu, josta tuli todella ruma tahra kilpeen.

LNM hyötyy O2-Jyväskylän ohella kevään sarjaohjelmasta, sillä Niittomiehet pelaa peräti kahdeksan kevään otteluaan kotona. Näissä otteluissa ehtii kohennella sijoitustaan jopa playoffien kotietuun oikeuttaville sijoille. LNM sijoittunee välille 4-6.

Merikoski jo nyt kauden suurin yllättäjä

Merikoski on yhtä riippuvainen ykköskentästään kuin Tiikerit Joakim Lundista. Heiskanen-Viitajylhä-Heikkinen on kovaa valuuttaa tähän sarjaan ja pohjoisesta on vaikea raapia vieraspisteitä. Oletusarvona voidaan pitää, että vastustajat osaavat lukea Merikosken peliä kevätkaudella hieman paremmin, eikä pistepussi kasva ihan samaan tahtiin.

Sijat 5-10 ovat kaikki Merikoskelle mahdollisia. Jos playoffeihin joukkue haluaa yltää, niin sinne sopiva pistemäärä kannattaa kerätä kasaan ennen kolmea viimeistä peliä. Niistä pisteet ovat tiukassa.

Joukkueen terävin kärki on erittäin kapea, sillä neljä kovinta maalintekijää on hakannut kaksi kolmasosaa Merikosken maaleista. Joukkue täten elää tai kuolee kärkipelaajien vireen mukana. Merikosken ykkönen pystyy poikkisyötöillä sahaamaan vastustajan alivoiman vastustamattomasti rikki, joten jäähyjä ei Merikoskea vastaan kannata liiemmin ottaa. Mika Heiskasen lähtiessä kanttaamaan, muut hyökkääjät hakeutuvat vetosektoreille. Jos puolustaja ottaa Heiskasen kantin pois, Heiskanen pystyy kääntämään hyvin piilotetulla syötöllä vielä Heikkiselle oikeaan siipeen josta lähtee joko suoraan syötöstä laukaus tai poikkikentän syöttö vielä Viitajylhälle. Juuri monipuolisuus on Merikosken ylivoimapelissä vaarallinen tekijä.

Kotietu on myös Merikosken yksi ase, sillä syyskauden ainut tahra kotiareenalla tuli viimeisessä kotipelissä Josbaa vastaan. Urheilusta tuttu lainalaisuus ”jos voitat kotona ja raavit vieraista irtopisteitä” riittää pitkälle. Tämän on Merikoski jälleen vahvistanut todeksi. Kokeneesta päästä Niko Shnoro on tehnyt pisteitä, mutta plusmiinussaldo on hyytävän kylmällä.

Merikosken keväästä voi tehdä ikävän myös pyrkimällä ottamaan pallonhallinnan itselleen vaarallista ykköskenttää vastaan. Siinä tapauksessa niissä vaihdoissa ei tarvitse ihmeitä esittää, vaan riittää vaikka ”safety-pelaaminen” omassa päädyssä.

Muiden kenttien keskinäisessä vertailussa Merikoski häviää sitten usealle tämän sarjan joukkueelle, joka taas sataa tätä taktiikkaa suosivan joukkueen laariin. Ainakin se pakottaisi Merikosken ykkösen karvaamaan rohkeasti, joka taas voisi avata reippaita ylivoimahyökkäyksiä Merikosken päätyyn. Joka tapauksessa kauden todellisen yllättäjän titteli voidaan jakaa jo tässä vaiheessa pohjoiseen.

Arvaamaton Josba jäänee ulos pudotuspeleistä

Josba on M-Teamin ohella erittäin vaikea veikattava. Lopetan sen osalta analysoinnin alkuunsa. Vetokupongille valitse aina se merkki, johon et itse sillä kertaa usko. Paras ase Josbaa vastaan on ottaa joukkueelta henki ja luulot pois ottelun aikaisessa vaiheessa. Josba on hengen päälle saadessaan vaarallisempi kuin mitä pelaajamateriaali antaa ymmärtää. Näinkin voi urheilussa pärjätä.

Pelaajista Eetu ja Juuso Lehtiniemen pörssisaldot ja plusmiinukset kertovat, että heihin peli ei ole kaatunut. Kovissa keitoksissa marinoitunut Antti Ruokonen hoitaa asiat niin, että sarjapaikka säilyy suoraan. Ruokonen heiluu aitiossa kuin heinämies ja ohjaa pelaajia nimeltä kutsuen ja syöttösuuntia kertoen.

Myös Josban kulmavaparikuviot vastustajan maalivahdin ristikosta katsottuna oikeasta kulmasta ovat taidetta. Tilan tyhjennys keskelle toimii vielä tänäkin päivänä ja muuten niin tila-ahtaassa divarissa vapaa laukaisupaikka aukeaa kuin tarjottimelle.

Mikäli Josba pysyy muun keskikastin kelkassa ensimmäiset 23 kierrosta, on sillä kolmessa viimeisessä kotiottelussa (ÅIF, M-Team, Merikoski) mahdollisuus kiillottaa kilpeään jopa playoffeihin. Todennäköisin sijoitus silti kymmenes tai yhdestoista.

FBC Turulla lippikset jo tilauksessa

FBC Turku tilaa jo Divarin mestaruuslippiksiä. Mikäli ”BeeCee” selvittää tiensä Divarin finaaleihin, kolmen voiton ottaminen FBC:stä tulee olemaan kaikille joukkueille liian vaikeaa etenkin, kun FBC:llä lienee tässä kohdassa kotietu finaaleissa.

Kokeneet pelaajat kaiken lisäksi parantavat kevättä kohden. Panosten noustessa jo nyt isossa roolissa ollut kokenut osasto syttyy liekkiin, johon ei löydy tästä sarjasta pysäyttäjää. Jani Hyytiäinen tuulettanee keväällä monta kertaa tapansa mukaan tunteella. Nimimiesten varjossa Aleksi Havia on kasvanut yhdeksi Divarin parhaista hyökkääjistä. Jo viime kauden loppu oli Havialta komeaa katseltavaa. Mikko Stenforsin ohittaminen on puolestaan yhtä helppoa kuin EuroJackpotin päävoiton kairaaminen.

Turusta löytyy myös yllättäviä pettymyksiä odotuksiin nähden, sillä Joona Heiskanen, Saku Hirmasto ja Joakim Ervast eivät ole olleet odotusten tasolla. Jos vielä tältä akselilta löytyy joukkueelle kevätkierrokselle lisäleveyttä, on Kytöhongan miehistön marssin pysäyttäminen lähes mahdotonta.

Ainut mikä laittaa miettimään on, että mitä jos ykköskenttään tulee kauden ratkaisuhetkillä loukkaantumisia tai pelikieltoja. Tämä voi olla ainut FBC:n kompastuskivi. Tietenkin paras kolmesta playoff-sarjoissa mahdolliset oudot jäähytuomiot saattavat ratkaista jopa kokonaisia sarjoja, mutta uskotaan että sijoitus on runkosarjan ykkönen.

BeeCeen itseluottamuksen määrää kuvastaa 22.12 pelattava cupin puolivälierä, jossa kakkosdivarin Happee Steamersiä vastaan joukkue lähti kokonaan ilman ykkösvitjaansa. Tälläiseen ison panoksen peliin, kun teet kyseisen vedon, se kertoo että Kytöhonka tiimeineen luottaa ryhmäänsä kuin vuoreen. NST:stä ennen kauden alkua karannut Santeri Raatarila siirtyi joulutauolla vahvistamaan BeeCee:n valmennusta, joten tämäkin osasto vahvistui entisestään.

Riittääkö Palomäen ja Hillun paluu Jymylle?

Nurmon Jymyn kohtalonkysymys on kolmen vierasottelun putki tammikuussa, jonka aikana vastaan asettuvat SalBa, Josba ja 02. Niistä muikea pistepotti ja joukkue säilyy suoraan, sillä niitä ympäröivistä kotiotteluista joukkue raapii pisteitä kasaan varmuudella.

Paluun tekevä vaarallinen Hannu Palomäki tullee liian myöhään riviin playoff-paikkaa ajatellen, mutta Jymyn materiaali riittää helposti säilymään. Jonatan Tynkkynen on ulottuvana pelaajana vaarallinen. Jose Kivipelto ei ole aivan viime kauden tasolla, mutta kaikki edellytykset kovalle maalimäärälle kevätkierroksella edelleen löytyvät. Valmennus on sarjan parhaimmistoa. Jarmo Eteläaho ohjaa peliä aktiivisesti ja osaa myös ”pelata” tuomarien kanssa vetämällä näissä keskusteluissa oikeista naruista.

Jymyn kuntopuntari näyttää suorastaan huolestuttavan punaiselta, kun seitsemästä viimeisimmästä kamppailusta on ainoastaan yksi voitto. Liigassakin pelannut Sami Hillu palaa Jymy-paitaan ja tälläisen kokeneen kaverin Jarmo Eteläaho ottaa varmasti mielellään takaisin. Mikäli NJ voittaa aiemmin mainituista kolmesta ”kuuden pisteen” vierasotteluista vain yhden tai ei yhtäkään, karsinnat kutsuvat. Muuten he hilaavat itsensä kuiville.

Jymyssä Martti Lamminmäen lähtö tuntuu ja moni pelaaja on pelannut tehoiltaan pikkuisen vaisumman kauden viime sesonkiin verrattuna. Etenkin Lauri Lehtimäen ja Jose Kivipellon otteista paistaa turhautuneisuus. Heitä ajatellen joulutauko tuli varmasti hyvään paikkaan. Keväällä tarvitaan profiilipelaajilta hyvää mentaliteettia ja asennetta kiukuttelun sijaan. NJ:llä on lisäksi eniten päästettyjä maaleja syyskauden kolmeentoista otteluun. Esimerkiksi Julius Kivimäeltä voisi odottaa meriittien perusteella hieman enemmän. Tälläiset tekijät ovat suistaneet Nurmon karsijan paikalle.

Karsijat ovat todennäköisesti NJ ja NST. Jos NJ ottaa edellämainituista vieraspeleistä 2-3 voittoa, karsijat ovat NST ja O2.

SalBan säilymineen vaatii ihmeitä

SalBan tehtävä ei ole kadehdittava. SalBan kauden startti oli suorastaan yhtä ilotulista, kun joukkue suorastaan murhasi ÅIF:n ensimmäisellä kierroksella kotonaan lukemin 9-2. Tuossa ottelussa tosin SalBan maalivahti pelasi niin kovan pelin, että ero repesi pelitilanteisiin nähden liiankin suureksi.

Tuon jälkeen ilonaiheet ovat olleet sitten suorastaan kiven alla, sillä FBC Turku -voiton jälkeen alla on 11 tappiota. Suoraan säilymiseen vaaditaan neljä voittoa enemmän kuin sijalla 11 olevalla joukkueella kevätkierroksen osalta. Eli rautalangasta vääntäen, mikäli suoran säilyjän paikalla oleva Tiikerit ottaisi esimerkiksi kevätkaudella viisi voittoa kolmestatoista ottelusta, olisi SalBan otettava yhdeksän voittoa säilyäkseen suoraan. Tämä lienee nykyisellä kuntopuntarilla lähes mahdoton olettamus.

Koiralauma ottanee vielä pari kolme voittoa kevätkierroksella, ja SalBan riistämät pisteet saattavat olla yllättävän merkityksellisiä, kun kauden lopussa mitataan viimeisiä playoff-paikkoja, sekä alaspäin karsijoita.

SalBa on jo lisäksi koittanut hokkuspokkustemppunsa kun Antti Keskitalokin palasi kahden ottelun ajaksi koirapaitaan. Kuriositeettinä mainittakoon Keskitalon plusmiinus kyseisistä otteluista, joka oli -5. Myös Jussi Töyrylän ja Veli Peltosen plusmiinus on sillä mallilla, ettei joukkueen ykköstykeiltä voi moista sallia, jos joukkue tahtoo menestyä.

SalBan joukkueenjohdolle saattaa sitten jäädä se viimeinen jossittelu, olisiko Petri Seppisen sopimusta kannattanut tarkastella siinä vaiheessa, kun kakkosvalmentajalle annettiin käskyt nostaa kytkintä. Olisiko ensi kaudella aika ja länsirannikon kakkosen tuomarit kypsiä Juha ”Haiski” Mäkilän paluulle?

Joka tapauksessa SalBalla on kaikki mahdollisuudet palata pikaisesti takaisin divariin, jos vain runko säilyy ja muutoksia tehdään hallitusti. Mikäli menee pari kautta kakkosessa, niin paluu on entistä vaikeampaa. Tämän on historia Divarista pudonneiden osalta todistanut moneen kertaan.

Kirjoittajana toimi nimimerkki ”Seppo Talo”. Kirjoitus on julkaistu pseudonyymin suostumuksella.