Suomi ja Tshekki kohtasivat lauantaina miesten MM-kisojen välierissä O2 Arenalla. Suomi esiintyi erittäin vakuuttavasti ja vei voiton kamppailusta.

Ottelun jälkeen Petteri Nykky esiintyi varsin vapautuneen ja rentoutuneen oloisesti. Ei sillä, että mies yleisestikään olisi kovin jännittynyt, mutta Suomen pääluotsilla oli luonnollisesti syytäkin olla iloinen, sillä Suomi vei Petri Kettusen Tshekkiä aika lailla 100-0 välieräpelissä.

– Ei mene Kallocastiin sentään? Olisi mennyt pitkään muuten, Nykky huikkasi viitaten taannoisen podcastjaksoon, jossa hän oli vieraana.

Suomi piti palloa läpi ottelun varsin vahvasti ja tylsytti Tshekin kaikki aseet ottelussa. Kolmannessa erässä Tshekki pääsi kaventamaan vapaalyönnistä ja ylivoimalla, mutta pääpiirteittään peli oli täysin Suomen hallinnassa. Suomi pääsi lähimmäksi sitä myyttistä ”ehjää kuusikymppistä”, mitä on nähty aikapäiviin.

– Kyllä tämä nyt oli monella tapaa hyvä peli. Tämä on kuitenkin sitä vaihetta, että pitää vain päästä jatkoon, Nykky aloitti.

Jostain syystä hän halusi kommentoida myös tuomarityöskentelyä ottelussa ja koko turnauksessa.

– En tiedä mistä ne kaivoivat nuo muutamat lähivaparit ja muut, mutta ei me näköjään päästy ylivoimalle mitenkään. Yksi ylivoima saatiin avauspelissä, ja muutama noissa myöhemmissä peleissä. Toinen niistäkin oli vähän sellainen tasoitus. Näin tuossa pelissä muutaman sellaisen tapahtuman, että olisi voinut mennä toisinkin päin. Ehkä se Salinin isku takaapäin oli sellainen, mistä jäähy kuuluikin tulla, että hyväksytään se, Nykky paalutti.

Nykky varmastikin viittasi siihen, että Tshekki teki ainoat maalinsa erikoistilanteista. Äkkiseltään pelistä jäi kuitenkin enemmän mieleen sinivalkoisten dominanssi, kuin Tshekin kolmoserän satunnaiset onnistumiset.

Oliko tuo pelillisesti Suomen paras peli tähän mennessä?

– Toistaiseksi kyllä. Parasta peliä odotellessa kuitenkin, Nykky sanoi.

Saksa-pelissä Suomi säästeli selkeästi hiukan, eikä laittanut itseään aivan täysillä likoon, koska ei tarvinnutkaan. Nykky myönsi tietyssä mielessä sen, että Suomi pelasi välierässäkin vielä vähän säästöliekillä.

– Kaikkea ei vielä käytetty, joten siinä mielessä pitää paikkansa.

Parannettavaakin jäi vielä.

– Pieniä juttuja oli. Kyllä se pallo pitää saada paremmin liikkeelle läpi ottelun. Kun jäädään vähän tönkölle jalalle, eikä päästä liikkeelle, niin käy helposti niin, että me passivoidutaan turhaan. Sehän taas ei ole mahdollista huomenna. Tässä on joka pelissä yritetty ottaa vähän parannusta, ja katsotaan mitä vielä keksitään, Nykky analysoi.

Suomen kokoonpano poikkesi jälleen jonkin verran edellisistä. Ykkösenä hääri tuttu Classic-viisikko. Kakkosviisikkona toimi Lauri Kapanen-Jani Kukkola-Miko Kailiala-Tatu Väänänen-Lauri Stenfors. Suomen parhaana esiintynyt kolmosviisikko esiintyi muodossa Peter Kotilainen-Joonas Pylsy-Ville Lastikka-Mikko Leikkanen-Juha Kivilehto.

Kokeiluja on nähty, mutta oliko tämä jo ennen kisoja päätetty Suomen paras mahdollien pelaava kokoonpano?

– Sehän riippuu siitä vastaan ketä pelataan. Kyllä tämä nyt oli tiedossa. Tai minulla oli tiedossa, ei muilla. Kaikki ovat tehneet hyvää duunia ja katsotaan aina mikä on kuntoisuus. Tiedettiin tästä Pylsyn kentästä, että on ”jalkava” kentällinen, jos ei muuta. Siellä on aika paljon yksilötaitoa hyökkääjillä ja raudanlujat pakit alla, Nykky paljasti.

Niin Pylsy oli puheidesi mukaan vähän niin kuin nelossentteri…

– Nooh…Elämä on, Nykky naurahti.

Oliko se vähän sumutusta?

– En minä yritä sumuttaa. Minähän olen rehti mies. En kuitenkaan halua, että kaikki tietävät ihan kaikkea. Nämä jutut kuitenkin kiirivät aika hyvin kaikkien tietoisuuteen, Nykky velmuili.

Finaalia varten löytyy erityisiä pointteja joihin suomalaisten on syytä keskittyä.

– Kyllä meidän pitää saada valot päälle, olla tilassa ja lukea peliä. Sitä se vaatii ja toki se vaikuttaa, ketä tulee vastaan. Teimme jo lämpöleirillä kaikkien näiden päävastustajien analyysit, että mitä sieltä on tulossa vastaan. Tässä scoutit koko ajan katsovat, että onko siellä mahdollisesti tullut jotain uutta mukaan. Tämä on vähän kuin nyrkkeilyottelu, että jokaisen äijän pitäisi keskimäärin tietää mistä on kyse, niin pystyy varautumaan paremmin, että ei tule suoraan päin läpeä, Nykky arvioi.

Nykyn yhtenä spesiaalijuttuna kisoja varten on ollut se, että hän velvoitti tai ehkä pikemminkin pyysi pelaajia lukemaan kirjoja ennen kisareissua. Tarkoituksena on, että jokainen pelaaja esittelee lukemansa kirjan joukkueelle. Tuo prosessi tulee jatkumaan vielä tänä iltana.

Muilta osinkin sapluuna on selkeä valmistautumisen suhteen.

– Nyt ihan ensiksi hyvät loppuverryttelyt levollisesti ja safkaa kehoon. Illalla muutama kirjakatsaus taas, joita ollaan tässä vedetty läpi turnauksen. Siellä taitaa olla kolme vai neljä kirjaa jäljellä ja tarinoita. Scoutit ja koutsit katsovat tässä vähän minkälainen vastus tulee huomenna ja mitä se vaatii.

– Lähdetään kuitenkin siitä, että laitetaan päät lepäämään ja rauhoitutaan. Ihan levollisesti vaan edetään. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Huomenna sitten aamulla kurkkaus vastustajaan ja siitä se päivä lähtee. Päivä lienee aika lailla samanlainen kuin tämäkin. Katsotaan mitä koutsit yön aikana keksivät. Eihän meistä tiedä, kun sekavia ukkoja ollaan kaikki, Nykky naurahti.

Nykyltä piti tietysti kysyä myös mieluisampaa vastustajaa finaaliin. Vastaus oli jokseenkin ennakoitavissa.

– Se kumpi tulee vastaan on erittäin mieluisa. Joudutaan hyppäämään kahdella jalalla huomenna, jos meinataan pärjätä. Turnaus alkaa huomenna, Nykky päätti tyylilleen uskollisena.