Miesten Salibandyliigassa sijoilla 6. ja 7. majailevat Happee ja OLS kohtaavat lauantaina Oulussa. Paljon puhutun liigan jakautumisen näkökulmasta ottelu tulee olemaan erityisen mielenkiintoinen.
Niin sanotut top 8 -joukkueet, eli edellisten kausien pudotuspelijoukkueet muodostivat kärkikahdeksikon Pääkallon kausiennakossa. Ennakon lopullinen ranking suodatettiin viiden eri henkilön tekemien listojen keskiarvoista. Yhdessäkään listassa viime kausien kärkikahdeksikon ryhmiä ei arvioitu pudotuspelien ulkopuolelle.
Ja sitten faktoja pöytään. Top 8 -joukkueet ovat pudottaneet bottom 6 -ryhmille tasan kolme pistettä, vaikka runkosarjaa on taitettu jo pian kolmannes. Welhot nipisti Happeelta pisteen avauskierroksen rankkaritappiolla ja Tiikerit haki yllätysvoiton jatkoajalla Oilersilta.
Yhden maalin marginaalilla kärkikastin joukkueen eduksi kääntyneitä otteluita on nähty yksi kappale: Steelers–Oilers (6–7). Tämän lisäksi Steelers on ollut maalin päässä viimeisen viiden minuutin aikana Happeeta ja Indiansia vastaan. OLS taas kärkkyi maalin päässä loppuhetkillä kotiottelussa Nokiaa vastaan.
Yli viiden maalin erolla päättyneitä otteluita on näiden kastien välillä nähty 11 kappaletta.
Alkukausi on siis osoittanut, että kuilu kahden kastin välissä ei ole kaventumaan päin, pikemminkin päinvastoin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että pudotuspelijoukkueet ovat lähinnä vahvistuneet ja alakerran ryhmät heikentyneet. Liigan häntäpää on jopa poikkeuksellisen huono, sillä pohjanelikon pistekeskiarvot jättäisivät ne alle 20 pisteeseen.
Happee on ”team to beat”
Happee avasi kautensa nihkeästi, mutta viime peleissä tunnelin päässä on näkynyt valoa. Viimeisestä viidestä ottelustaan Happee on voittanut neljä. Etenkin alkukaudesta pahasti yskinyt maalivahtipeli on kohentunut merkittävästi Markus Laakson päästettyä vain neljä maalia kahdessa edellisessä pelissä Oilersia ja TPS:aa vastaan.
Silti Happee on alemman kastin joukkueille se ensisijainen kärkiporukka, jota pitää jahdata jos mielii pudotuspeleihin. Peter Kotilaisen helmikuulle venyvä poissaolo on tehnyt etenkin Hirvien ratkaisuosastosta kapean.
TPS on toki Happeen alapuolella ja hävisi Hirville, kuten on hävinnyt kaikki muutkin muita viime kauden pudotuspelijoukkueita vastaan pelatut ottelut. Tepsin uusi prosessi on kuitenkin alkuvaiheessa ja pyrkimys kehittää hyökkäyspeliä on osaltaan vaikuttanut tuloksiin. Turkulaisten osakkeiden pitäisi kohentua jo senkin takia, että Miko Kailiala ja Janne Hoikkanen ovat pian pelikuntoisia.
Happeen asemaa kärkiryhmän heikoimpana puoltaa myös se, että joukkue on voittanut Steelersin ja Welhot vaivoin. Oikeastaan Tiikerit-ottelu oli ainoa selkeästi vahvempi esitys viime lauantain Oilers-pelin lisäksi. TPS taas on tehnyt häntäpään nipuista selvää jälkeä.
Happeen ykkönen on alkukaudesta liekehtineen Jami Mannisen ja Mika Kohosen myötä kivikova, mutta takana on hiljaisempaa. TPS-pelissä nähdyn ykkösen takana yksikään pelaaja ei ole tehnyt yli pistettä ottelua kohden. Loukkaantumisen vuoksi kokoonpanosta Turussa uupunut Eemil Ukkonen ja Tuomas Rautiainen ovat ainoat plussalla olevat pelaajat viisikon: Heikkinen, Paul Kotilainen, Manninen; Kohonen, Lahti takana.
Happeen voi jopa kuvailla elävän pientä taantuman aikaa. Kestomenestyjäksi seuran nostaneet ja A-junnumestaruuksia juhlineet oman kylän pojat ovat ikääntyneet ja moni on jo lopettanut, eikä taustalta ole löytynyt liiemmin mitat täyttäviä nuoria. Täksi kaudeksi naaratut uudet hankinnat eivät ole tuoneet juurikaan lisäarvoa.
OLS on noussut häntäpään ykköseksi
OLS:n kausi taas on sujunut odotusten mukaisesti, vaikka joukkue komeileekin 6. sijalla. Viime kaudella yhdeksänneksi sijoittunut Luistinseura on voittanut kaikki viime kaudella alapuolelleen sijoittuneet ryhmät, mutta hävinnyt jokaisen ottelun pudotuspelijoukkueita vastaan. Etenkin Tepsiä ja Classicia vastaan OLS oli täysin aseeton. SPV:n vieraana joukkue taisteli ansiokkaasti 40 minuuttia, mutta putosi karusti kyydistä Speven ladottua päätöserään peräti kahdeksan osumaa. Ainoastaan Nokiaa vastaan OLS on taistellut pisteistä.
OLS on kuitenkin noussut bottom kutosen selkäksi ykköseksi. Tätä kuvastaa etenkin se, että OLS voitti LASB:n suvereenisti 6–2. Ilman 38 kertaa torjuneen Santtu Pohjosen huippuiltaa ero olisi ollut kymmenen maalia.
Oululaisten peli on kehittynyt viimeisen reilun vuoden aikana Jani Lipsasen alaisuudessa, mikä on ollut rohkaisevaa seuran kannalta. OLS tietyllä tapaa hukkasi etsikkoaikansa muutama vuosi sitten, kun Jami Herrala ei osannut kehittää peliä, vaan OLS luotti lähinnä tiiviiseen ja uhrautuvaan puolustuspeliin sekä hyvin suoraviivaiseen hyökkäämiseen.
Lipsanen on tuonut hyökkäyspäähän rakenteita ja OLS malttaa nykyään pysyä myös pallossa. Lipsasen kannalta on tietysti harmi, että muun muassa Matias Veikkola, Antti Suomela, Olli Kinnunen ja Juho Sorri ehtivät karata Oulusta ennen pelin modernisointia.
Nyky-OLS on tasainen ja joukkue erottuu muista häntäpään ryhmistä juuri materiaalin laajuudessa. Kärki on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi juuri Happeella tai vaikkapa Indiansilla. Se tekee nykyisellään suurimman eron oululaisten ja kärkikastin heikoimpien ryhmien välille.
Vaikka tuloskunto on ollut koko Lipsasen viime syksynä alkaneen pestin aikana nousujohteinen, on Luistinseuraa vaikea kuvitella pudotuspeleihin. Kuten Asla Veteläinen otti viime viikolla Pääkallon haastattelussa kiinni, täytyy OLS:n pystyä voittamaan myös kärkiryhmiä jos se mielii pudotuspeleihin. Se on joukkueen tavoite.
Vaikka OLS–Happee on yksi runkosarjapeli muiden joukossa, voidaan tämän pelin perusteella vetää jonkin asteisia johtopäätöksiä ykköskastin häntäpään ja kakkoskastin kärkipään välisestä tasoerosta – siis siitä, taistellaanko tänäkään vuonna viimeisistä pudotuspelipaikoista. Oululaisten pudotuspelihaaveiden näkökulmasta juuri tämän kaltaiset ottelut ovat erityisen kriittisiä.