Viime viikolla julkistettiin virallisesti, että Salibandymuseo tulee aukeamaan ensi vuoden puolella Lempäälän Ideaparkiin.

Museo on lajin ensimmäinen koko maailmassa, joten sen historiallista painoarvoa ei voi vähätellä. Projektin taustahenkilöinä toimii aktiivisia lajipioneereja museon hallituksen puheenjohtajan Jari Kinnusen johdolla.

Kirjoitin syksyn aiemmassa pääkirjoituksessa salibandyn ”nuori laji” -ajattelumallista, ja lajimuseo itsessään osoittaa, että lajilla on jo ihan uskottava menneisyys, eikä nuoruuteen tarvitse vedota jokaisen asian kohdalla.

Historiallista tietoa on ehditty hukatakin vuosien varrella esimerkiksi erinäisten verkkosivu-uudistusten kohdalla, ja paikoin koko lajikulttuuri on tuntunut todella ohuelta. Osa lajin johtohahmoista ei ole selkeästikään ymmärtänyt, että lajikulttuuria voi syventää myös menneiden aikojen asiallisella kunnioittamisella ja vaalimisella.

Siinä missä eteenpäin tähyily on takamatkalla olevalla lajilla erityisen tärkeää, on tärkeää asemoida laji myös urheilukartalle. Lajin oma historia tuo sitä paljon hamuttua uskottavuutta reikäpallon pyörittelijöille. Kehityksen konkreettinen huomioiminen antaa varmasti myös monille uskoa siihen, että tulevaisuuteen kannattaa satsata pitkäjänteisesti.

Postmodernilla ajalla urheilulajien omat tarinat ovat merkityksellisiä, ja sellaisen salibandykin tarvitsee. Tarinallistaminen varmasti ärsyttää monia, mutta se on toisaalta ajan hengen mukaista toimintaa. Tässä suhteessa museo tuo mukavasti perspektiiviä lajin kehityskaareen 1970-luvulta tähän päivään.

Salibandymuseo ottaa mielellään lahjoituksia ja lisätietoja löytyy täältä.