Aina välillä niin sanottu ketsuppipullo aukeaa ja käsiä pääsee nostamaan kattoon normaalia enemmän. Pääkallo.fi haastatteli huikeat kolme hattutemppua kolmeen peliin tehnyttä O2 Jyväskylän Markus Mannista.

Manninen kokeili viime kaudella hyökkääjän paikkaa ja latoi heti 28 maalia. Startti tälle kaudelle on ollut huima, kun kolmeen peliin on kirjattu jo yhdeksän maalia.

– Suoraan sanottuna en oikeastaan edes tiedä, mistä moinen vire. Kesällä treeneissä tuntui, ettei oikein mene mistään sisään. Harkkapeleissä taisin maalin tai pari tehdä, ja oli vähän sellainen fiilis, ettei oikein tiedä miten lähtee ollenkaan kulkemaan, Manninen kommentoi itsekin maalimääräänsä ihmetellen.

Jyväskyläläisten koko ykköshyökkäyskentällinen on ollut kovassa vireessä. Roolijako tuntuu olevan selkeä, kun sentterinä pelaava, hyvällä pelisilmällä varustettu Kaarlo Mahlberg on kirjannut kolmeen peliin seitsemän syöttöpistettä. Oikeassa laidassa viilettävä, todella nopeajalkainen Iiro Pieviläinen on hänkin oivassa vireessä, kun tilastoissa komeilee 3+3.

– Meillä on kyllä niin hyvä kentällinen ja hyvin selkeät ja sopivat roolit, helppo siinä on pelata. Kivasti tulee itselle palloa ja kun pelinrakentelu ja syöttäminen eivät kumpikaan ole kuuluneet vahvuuksiini ja sitten kun on laukonut, niin on sattunut menemään sisään.

– En kyllä maalivireelle mitään yksittäistä syytä löydä, mutta kyllä siihen maalintekoon pitää sellainen polte olla, että haluaa sen tehdä ja olla se, joka niitä hyökkäyksiä päättää. Ehkä se on kuitenkin itselleni ollut aina luontevaa, vaikka olenkin aikaisemmin pelannut puolustajana. Silloinkin aina ajattelin, että olisi siisti tehdä maaleja, ja kun pääsi hyökkääjäksi niin on sattunut osumaan.

Mannisen tarina puolustajasta Divarin maalipörssin kärkeen on mielenkiintoinen. Aikaisemmin, kun Manninen pelasi puolustajana, oli maaliennätys 10. Viime kaudella maaleja syntyi vasemmasta laidasta lähes 30.

– Junnuissa ihan alkuaikoina olin hyökkääjä, mutta C- tai B-junnuissa minut vaihdettiin pakiksi.

– Viime kaudella syksyllä, kun oli muutama peli pelattu ja yhdistä treeneistä puuttui yksi vasemman laidan hyökkääjä, ehdotti Kajoksisen Pauno, että haluanko mennä kokeilemaan hyökkääjäksi. Aina olen vitsillä heittänyt, että laittakaa minut hyökkääjäksi ja kun pääsin kokeilemaan ja heti treeneissä pari maalia siihen räppäsin, niin valmentajat joutuivat ihan oikeasti miettimään, että pitääkö tätä kokeilla myös pelissä. Ja kun pelissäkin onnistuin vielä tekemään maalin pari, niin edelleen olen sillä tiellä.

Mannisen tilastoista löytyy kahdeksan peliä liigaa. Kesällä 2016 Manninen liittyi Happeen vahvuuteen ja pelasi syyskauden ilman tehoja. Tuttu valmentaja houkutteli kuitenkin silloisen puolustajan palaamaan silloin vielä kakkosdivarissa pelanneeseen O2:n joukkueeseen ja isoon rooliin. Kevät sujui erinomaisesti ja Jyväskylässä juhlittiin nousua Divariin. Sen jälkeen Mannisen on ollut luontaista pysyä Divarissa ja Ampparipaidassa.

– 27 vuotta kun on ikää, niin en ole rehellisesti enää sitä liigaa niin miettinyt. Silloin kun olin parikymppinen niin ajattelin, että se liiga on ehdottomasti ykkösjuttu, mutta nyt kun on tullut ikää niin on ajateltava vähän muutakin elämää. Töitä on tehtävä ja vähän niiden ohella mentävä. Mutta tietenkin, jos sellainen mahdollisuus vielä tulee ja saan työt sovittua niin, ettei kuorma kasva liian suureksi, en sano että ei koskaan.

– Sen verran paljon olen kuitenkin jo pelannut, että pelaan ehdottomasti siellä missä nautin ja en ole Divarissakaan mitenkään valmis pelaaja, paljon on kehitettävää. 02 on myös todella hyvä porukka ja en tällä hetkellä näe, että miksi tästä minnekään lähtisin, mutten ole mitään pois sulkenutkaan.

Yksi syy maalimäärän kasvamiseen löytyy pelikenttien ulkopuolelta. Siviilipuolen kuviot ovat mahdollistaneet Manniselle tasapainoisemman arkirytmin. Työt DNA:lla asiakaspalvelussa kuormittavat enää päivisin.

– Nyt olen saanut sellaisia työtehtäviä, että olen pystynyt arkisin tekemään kahdeksasta neljään töitä. Ennen tein vuorotöitä ja se oli aika stressaavaa, kun halusi kuitenkin laittaa sählyn etusijalle. Nyt kun pystyy pelkästään päivisin tekemään töitä, niin on sitäkin kautta tullut tietynlainen rentous, koska on yksi stressitekijä vähemmän. Nyt tiedän, että pääsen aina treeneihin ja peleihin ja kun niistä on vapaata, niin on iltaisin omaakin aikaa.

Joukkueena jyväskyläläisryhmä on aloittanut myös vahvasti, eikä vähiten ykköskentällisensä ansiosta. Sarjakärjessä komeileva joukkue vahvistui entisestään tälle kaudelle, vaikka viime kaudet ykköspyssynä häärinyt Iiro Kinnunen lähti ulkomaille. Tavoite on kova, mutta realistinen.

– Kyllä me olemme liiganoususta ihan rehellisesti joukkueen kesken puhuttu. Olemme paljon puhuneet joukkueen arvoista ja kun saadaan se kuuluisa arkitekeminen hyvälle tasolle ja saadaan pelattua nousujohteinen kausi, niin se on täysin mahdollista. Aikaisempina vuosina meillä on ollut sellaisia kausia, että on tullut liikaa huonoja vaiheita kauden aikana. Hirveästi ei pysty eteenpäin kuitenkaan kurkkimaan, mutta kyllä meillä on hyvä porukka kasassa ja lähdetään joka peliä voittamaan.

Henkilökohtaisesti rennon oloinen jyväskyläläinen aikoo entisenä puolustajana pitää maalipörssin kärkipaikan myös kauden lopussa. 27-vuotiaan maalipyssyn tekeminen näyttää ja kuulostaa siltä, että salibandy on oikeasti vielä yhtä kivaa kuin lapsenakin.

– Joka pelissä pyrin tekemään maaleja ja niin lystikästä hommaa se on, että pakko kyllä sanoa, että pyrin voittamaan maalipörssin. Nyt on kyllä niin hyvin tullut maaleja, että täytyy välillä itseä rauhoitella ja taputella olalle, tuskin tällainen tahti jatkuu. Kyllähän se on niin, että minun tehtäväni on tehdä maaleja ja se on vahvuuteni ja muutenkin hyökkäysten päättäminen. Koen, että maalipörssin voittaminen on myös realistinen tavoite.

Manniselle hyvä peli on monesti rentoudesta kiinni. Huumori pitää maaliverkot jatkossakin tiukalla.

– Pitäähän tähän loppuun vielä tokaista, että kotiasiat ovat kunnossa ja sähly on kivaa, havittelee näin Manninen erään toisen, nyt jo edesmenneen jyväskyläläisen urheilulegendan saappaita lausahdusten kuninkaana.