Miesten Divarin kausi pärähtää käyntiin lauantaina. Ennakoimme sarjan voimasuhteita kaudelle 2020-21.

Divarissa pelaa 14 joukkuetta. Runkosarjassa joukkueet kohtaavat kahdesti, eli jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 26 ottelua. Yhteensä otteluita pelataan runkosarjassa 182. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat pudotuspeleihin. Joukkueet sijoilta 12.-13. pelaavat keskenään karsintasarjan, jonka hävinnyt putoaa Suomisarjaan. Divarin runkosarjan viimeinen putoaa myös suoraan sarjatasoa alemmas.

Pudotuspeleissä runkosarjan voittaja valitsee vastustajansa puolivälieriin 5.-8. sijoittuneista joukkueista. Tämän jälkeen runkosarjan kakkonen valitsee jäljelle jääneistä kolmesta joukkueesta ja viimeisenä kolmas valitsee kahdesta valitsematta jääneestä vastustajansa. Runkosarjan neljäs kohtaa kolmen edelliseltä valitsematta jääneen. Pudotuspeleissä puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta järjestelmällä, eli ensimmäisenä kaksi voittoa saavuttanut joukkue etenee seuraavaan vaiheeseen. Välierissä otteluparit muodostuvat runkosarjan sijoitusten mukaan, paras vs. heikoin jne. Kotietu ottelusarjoissa on aina runkosarjassa paremmin menestyneellä.

Divarin kausi huipentuu finaaleihin. Pronssiottelua ei pelata. Finaalit pelataan paras viidestä -järjestelmällä, eli ensimmäisenä kolme ottelua voittanut voittaa Divarin mestaruuden. Finaalien voittaja nousee seuraavaksi kaudeksi Salibandyliigaan. Finaalin hävinnyt joukkue jatkaa kauttaan liigakarsintoihin, jossa se haastaa Salibandyliigan playout-karsinnan hävinneen joukkueen.

Divarin avausviikonlopun ottelut:
la 19.9.2020 17:00 EV Akatemia SB Vantaa Mosahalli Helsinki
la 19.9.2020 17:00 Josba LNM Joensuu Areena Joensuu
la 19.9.2020 17:00 Koovee Karhut AutoCenter Areena Tampere
la 19.9.2020 17:00 O2-Jyväskylä Pirkat Palokka (siirrettiin)
la 19.9.2020 17:00 Rangers M-Team Kirkkonummen vs Kirkkonummi
la 19.9.2020 17:00 ÅIF SaiPa Sipoo Areena Sipoo
la 19.9.2020 18:30 FBC Turku Hawks Kupittaan ph Turku
su 20.9.2020 15:30 LNM O2-Jyväskylä Kempelehalli Kempele
su 20.9.2020 16:00 Pirkat Koovee Pirkkalan vapaa-aikakeskus Pirkkala
su 20.9.2020 17:00 Karhut FBC Turku Porin ut Pori
su 20.9.2020 17:00 SaiPa Josba Lappeenrannan ut Lappeenranta
su 20.9.2020 18:30 Hawks Rangers AC Myllypuro Helsinki
su 20.9.2020 18:30 M-Team EV Akatemia Ruskeasuo Helsinki
su 20.9.2020 18:30 SB Vantaa ÅIF Energia Areena Vantaa

—

1. Koovee

Kooveen ensimmäinen divarikausi jälkeen liigan ei ollut yhtä vaikea kuin monella aikaisemmalla liigasta pudonneella ryhmällä. Arto Riihimäen kokeneella otteella luotsaama ryhmä käytännössä jopa vahvistui liigasta putoamisen jälkeen ja sen ydin koostuu kokeneista, liigatason pelimiehistä.

Tämän kesän siirtoikkuna onnistui niinikään vallan erinomaisesti, sillä joukkue sai lisää laatua keskikaistalleen kokeneen Lassi Ylisiurusen myötä. Myös lahjakas Santtu Siponen (Josba) pystyy operoimaan sentterinä.

Lisäksi tulopuolella on oma kasvatti Samuli Salomaa, jonka KrP-kausi ei mennyt nappiin sekä Divarissa erittäin tehokkaasti aikaisempina vuosina esiintynyt Eetu Sariola (Jymy).

Lähtösarakkeessa Latvian maajoukkueen Klavs Jansonsin poistuminen kirpaisee, mutta maanmies Peteris Trekse jäi, ja häneltä voidaan odottaa kovaa jälkeä toisella divarikaudellaan.

Kooveen materiaali on paperilla sarjan paras. Sillä löytyy laatua jokaiselle pelipaikalle ja kokeneen Riihimäen johdolla pelitapa on monipuolinen ja hyvin organisoitu. Viime kaudella joukkueen otteet vielä ailahtelivat, mutta se voidaan laittaa totaalimyllerryksen läpikäyneen kokoonpanon piikkiin.

Koovee lähtee kauteen vahvana suosikkina ja paras viidestä sarjassa se olisi tässä kohtaa
arvioidessa parempi kuin liigan peräpään kolmikko.

Plussat ja miinukset:

+Laatua ja kokemusta jokaiselle pelipaikalle
+Monipuolinen ja liigamitat täyttävä pelitapa
+Harmonisemmat lähtökohdat kauteen

– Maalivahtipeli käytännössä Kortetmaan harteilla
– Onko liigassa jo pitkän uran tehneillä pelaajilla kovin kipinä nousta?

Tärkein pelaaja: Jere Oksanen
Nouseva tähti: Niko Ojala

—

2. O2-Jyväskylä

O2 otti menneellä kaudella askeleen kohti Divarin kärkipäätä ja se jäi tasaisessa sarjassa lopulta vain viiden pisteen päähän kotiedusta. Toisaalta, viimeisenä pudotuspeliviivaankaan ei tullut eroa neljää pistettä enempää.

Tasaisessa sarjassa O2:lta on ehkä puuttunut se terävin syömähammas, mutta elokuun lopulla julkaistu Johannes Jokinen (Happee) muuttaa tätä asetelmaa merkittävästi. Jokisen viime kausi Happeessa oli jonkinasteinen pettymys, mutta Salibandyliigan runkosarjassa lähes 1,5 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla esiintynyt laituri on Divariin timanttinen vahvistus tuloksenteko-osastolle.

Divarikausillaan kausi kaudelta kehittyneen Iiro Kinnusen Sveitsin siirto tuntuu varmuudella, mutta kokonaisuutena O2:lta voi odottaa isoa askelta kohti kärkikamppailuja.

O2 on kehittynyt organisoidussa hyökkäyspelissään parin viime kauden aikana ja suunta on ollut tälläkin saralla liigakelpoisuutta ajatellen hyvä. Joukkue on erittäin vahva erityisesti positiivisissa tilanteenvaihdoissa ja sen vastahyökkäykset ovat sarjan kärkipäätä.

Alueelliseen puolustukseen nojaava oman pään puolustuspeli antaa hyvät lähtökohdat hyvin viilattuihin kääntöihin, mutta O2 joutuu ajoittain juoksemaan paljon omassa päässä pallon perässä.

Plussat ja miinukset:

+ Vahvistunut siirtomarkkinoilla
+ Organisaatio tekee pitkäjänteistä ja laadukasta työtä
+ Erinomainen tilanteenvaihdoissa

– Kauden sisälle on mahtunut perinteisesti pelin laadun aaltoilua
– Ei muiden kärkijoukkueiden malliin liigakokemusta

Tärkein pelaaja: Johannes Jokinen
Nouseva tähti: Mitri Tuomala

—

3. FBC Turku

FBC Turku on nyt lähtenyt kahteen viime kauteen sarjan ennakkosuosikin asemasta. Toissa kaudella sen meno hyytyi kauden loppupuolella kärjen kapeuteen – viime kaudella se esiintyi tasaisemmin joka osa-alueella. FBC Turku nappasi seuran historian ensimmäisen pudotuspeli- ja pudotuspelisarjavoiton etenemällä välieriin ennen kuin kausi päättyi ennen aikojaan.

Joukkueen kokoonpano on kokenut parin viime kauden aikana melkoisen myllerryksen – tähän kauteen joukkue lähtee maltillisemmilla muutoksilla. FBC Turku pelaa päävalmentaja Santeri Raatarilan johdolla voimakkaaseen pallokontrolliin pohjautuvaa salibandya, ja kun tätä prosessia on takana nyt jo kaksi kautta, alkaa se olla turkulaisilla selkäytimessä.

FBC Turku suurin menetys oli naapuriseura TPS:ään siirtynyt rightin puolustaja Juuso Forsman, jonka rooli erityisesti ylivoimapelissä on ollut suuri. Pudotuspelit lukien 40 maalia kahden viime kauden aikana tehneelle Forsmanille ei ole löytynyt suoraa korvaajaa, mutta Raatarilalle jo Josbasta tuttu, ÅIF:sta siirtyvä Miika Kosonen omaa potentiaalia.

Lisää leveyttä tuovat Kasperi Kantonen (O2) sekä laadukas yleispelaaja Joni Peltola (Verbano). Suurimmat odotukset uusista pelaajista kohdistuvat kuitenkin SBS Wirmosta saapuvaan Antti Vuoriseen, joka teki selvää jälkeä kakkosdivarissa ja iski SalBassa ja Karhuissa kolmella liigakaudella 2016-2019 yhteensä 50 maalia 69 ottelussa.

Maltillinen siirtokesä sekä sarjan paras sentteriosasto (Miikka Sokka, Jaakko Hautamäki, Teemu Aaltonen, Saku Hirmasto, Ere Laitimo) tekevät “Beeceestä” jälleen yhden suosikeista.

Plussat ja miinukset:

+ Maltillisemmat siirtomarkkinat kahden myllerryskauden jälkeen
+ Laadukas materiaali – sentteriosasto sarjan paras
+ Määrätietoinen pelillinen prosessi alkaa näkyä

– Maalivahtiosasto jää jälkeen kovimpien kilpailijoiden vastaavasta
– Puolustuksen leveys on kysymysmerkki

Tärkein pelaaja: Miikka Sokka
Nouseva tähti: Malik Abudu

—

4. Karhut

Karhujen edellinen, liigasta putoamisen jälkeinen kevät ja kesä oli lähes täydellinen katastrofi. Joukkueen rakentaminen jäi täysin telineisiin ja Pääkallo ennakoikin joukkueen putoavan yhtä kyytiä Suomisarjaan saakka SalBan tapaan.

Joukkueen kauden alku oli odotetun vaikea, mutta kauden kuluessa porilaiset saivat houkuteltua mukaan vanhoja runkomiehiä ja lopulta sarjapaikka varmistui kohtuullisen selvällä tavalla.

Tähän kauteen Karhut lähtee paljon harmonisemmasta tilanteesta. Pekka Nylund jatkaa penkin takana pääkäskyttäjänä ja oikeaksi kädekseen hän saa Rauman SalBasta saapuvan Jani Rajalan.

Joukkue ei kokenut Matti Vapaniemeä lukuunottamatta pahoja menetyksiä ja tulopuolelle kirjattiin LASB:sta kotiin palaava Tomi Jerkku, jolta voi odottaa divaritasolla vahvaa kautta. Toinen erittäin mielenkiintoinen oma kasvatti on viime kaudella peräti 46 pistettä (26+20) iskenyt 2003 syntynyt Juuso Ahola.

Karhujen viimeiset vuodet ovat olleet ulkoapäin tarkkaillessa kohtuullisen sekavaa aikaa ja selviytymistä. Nousukaudella 17-18 kauteen mahtui heikosti sujunut ensimmäinen puolikas, valmentajapotkut ja kevään hurmos. Liigataival oli odotetun vaikea ja vielä vaikeammalta näytti putoamiseen päättyneen kauden jälkeen.

Karhut on paremman sanan puutteessa luovinut itsensä kuiville ja tasapainoisempaan tilaan. Nyt sille tekisi hyvää kehittää organisaatiota kokonaisuutena ennen seuraavia vuoristoratamaisia seikkailuja.

Plussat ja miinukset:

+ Pääsee kauteen merkittävästi rauhallisemmista asetelmista
+ Joukkueessa on vahvaa rutiinia
+ Erikoistilanteet perinteisesti vahvuus – Tomi Jerkku auttaa entisestään

– Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältäneet kaudet tekevät joukkueesta vaikeasti arvioitavan
– Organisaatio jää paljon jälkeen kärkikolmikosta

Tärkein pelaaja: Ville Salonen
Nouseva tähti: Juuso Ahola

—

5. SaiPa Salibandy

Kausi 2019-2020 merkittiin aikakirjoihin sympaattisen lappeenrantalaisorganisaatio NST:n viimeiseksi kaudeksi Salibandyliiton sarjoissa. Maltilla ja ammattimaisesti rakennettu fuusio PoNoVon kanssa aloittaa samalla uuden aikakauden kaupungissa ja tuo salibandykartalle uuden, mutta perinteisen seuran, SaiPan.

SaiPassa on ryhdytty siirtomarkkinamylleröinnin sijaan rakentamaan ennen kaikkea organisaatiota ja tämä on ehdottomasti isossa kuvassa hyvä asia.

Kaupungin seuroista NST oli kilpailullisesti selvästi niskan päällä, mutta PoNoVo operoi leveämmällä taustaryhmällä. Paperilla 1+1=3, mutta käytännössä fuusiot eivät koskaan ole helppoja ja ongelmattomia. Ulospäin Lappeenrannasta on kuitenkin huokunut hyvä tekemisen meininki – fuusiota ei ole rakennettu salaseuroissa, vaan avoimesti ja riittävällä taustatyöllä.

Kentällä SaiPa tullee kuitenkin jatkamaan NST:n viimeisten kausien askelmerkeillä. Joukkue pestasi kaksi kautta hyvää työtä murroksessa tehneen Mika Valtosen tilalle Mikael de Annan, joka siirtyy joukkueen peräsimeen TPS:n liigaryhmän valmennustiimistä.

De Annan joukkueissa niin Sveitsissä kuin Suomessakin on vannottu organisoidun hyökkäyspelin nimeen, ja kun NST on viime kausina kunnostautunut erityisesti tällä osa-alueella, voisi olettaa, että osapuolet tulevat sopimaan toisilleen.

Viime kauden NST-ryhmästä joukkueessa ei jatka Divarin pistepörssin kakkonen Samuli Huppunen (Indians), mutta pörssikärki Juuso Kekki jatkaa ja se oli ryhmälle tärkeä uutinen.

Tulopuolelle kirjattiin tärkeimpinä Indiansissa vahvasti esiintynyt, paluun Lappeenrantaan tekevä Oskari Möykkynen sekä Norjasta saapuva Antti Suoraniemi, joka terveenä pysyessään omaa suurta yllätyspotentiaalia. Sveitsiläinen Fabian Steiger on mielenkiintoinen lisä lappeenrantalaisten kokoonpanoon.

Plussat ja miinukset:

+ Fiksu ja looginen valmentajavalinta, kun vertailukohtana on NST:n viime kausien identiteetti
+ Valmennustiimissä NST:tä enemmän leveyttä ja monipuolisempaa osaamista
+ Ykköskenttä sarjan parhaita

– Paljon muutoksia takana – ei voi olla näkymättä myös joukkueen arjessa
– Löytyykö ratkaisurintamalle riittävää leveyttä?

Tärkein pelaaja: Juuso Kekki
Nouseva tähti: Santeri Kakko

—

6. Hawks

Itähelsinkiläinen Hawks livahti Divariin takaportin kautta. Kauden päätyttyä kesken, Loviisan Torin pudottua ja Jymyn noustua niin ikään kabinettien kautta F-liigaan, Hawksin pistekeskiarvo oli noususta kamppailleista seuroista paras. Varsin epäortodoksinen tapa nousta ei kuitenkaan tarkoita, että Hawks olisi tulevalla kaudella väärällä sarjatasolla.

Varsin moni nousijajoukkue on pärjännyt tasaisessa sarjassa hyvin – viimeisen kahden kauden aikana tällaisia esimerkkejä ovat mm. Rangers sekä viime kaudella Pirkat. Hawksin edustusjoukkueen taival Salibandyliiton sarjoissa on varsin lyhykäinen, mutta keväällä AC HaKin kanssa fuusiotunut seura on todennäköisesti tullut salibandykartalle jäädäkseen.

Hawksin nopea nousu varteenotettavaksi salibandyorganisaatioksi henkilöityy vahvasti äärimmäisen kokeneeseen ja energiseen seurapomoonsa – ja viime kaudella päävalmentajan tehtävät vastaanottaneeseen Petteri Bergmaniin.

Tapanilan Erän organisaatiossa pitkän päivätyön tehnyt moninkertainen Salibandyliiga-mitalisti on suurimmista parrasvaloista viime kaudet poissa olemisesta huolimatta kova kehittämään joukkuetta ja puristamaan siitä kentällä paljon ulos. Hawksin voidaan odottaa olevan todella vaikea voitettava ja “Itä-Helsingin Antti Ruokonen”  Bergman kykenee reagoimaan ottelun sisällä ja puristamaan tärkeitä pisteitä tasaisessa sarjassa.

Hawks on saanut riveihinsä lisää leveyttä, mutta mikään tähtisikermä se ei ole. Hawks on kuitenkin kurinalainen ja erityisesti puolustuspelinsä laadukkaasti organisoinut joukkue ja se kiipeää Divarissa suoraan pudotuspeleihin.

Plussat ja miinukset:

+ Leveä ja tasainen materiaalia
+ Kokenut valmennus organisoi ryhmänsä vaikeasti voitettavaksi

– Kärkiryhmiä kapeampi ratkaisuosasto
– Ulkoapäin tarkasteltuna vielä muovinen identiteetti

Tärkein pelaaja: Teemu Venäläinen
Nouseva tähti: Aaro Pohjanmaa

—

7. Josba

Joensuun Josbasta on viimeisten kausien aikana muodostunut Divarin keskikastin tai alemman keskikastin joukkue. Viimeksi joukkue nähtiin Divarin pudotuspeleissä kaudella 2017-2018. Viime kaudella joukkue asettui tukevasti kymmenenneksi.

Josballa ei viime vuosina ole ollut nähtävissä määrätietoista pelillistä kehitysprosessia, vaan legenda Antti Ruokosen ryhmä on edelleen luottanut varsin pitkälle reaktiiviseen ja vastustajan mukaan vaihtuvaan pelimalliin sekä sarjan kärkipään erikoistilanteisiin.

Josban näkymät tulevalle kaudelle ovat kuitenkin positiivisellä puolella. Se on mm. voittanut liigajoukkue Welhot kahdesti harjoituspelikaudella ja paljon nuoria, potentiaalisia pelaajia on nostettu kokoonpanoon. Tämä on jatkossakin Josballe elinehto.

Nähtävissä on merkkejä, tulevalla kaudella nähtäisiin hieman aloitteellisempaa otetta myös karvaus- ja puolustuspelaamisessa verrattuna kahteen edelliseen kauteen. Joukkueen vastuunkantajaosasto on nuorta – tärkeimpänä pelaajana tuikkii 2002 syntynyt Tatu Havula, joka kellotti menneellä kaudella peräti 37 tehopistettä ollen mukana noin neljäsosassa Josban tekemiä maaleja.

Viime hetken tärkeänä vahvistuksena joukkue saa kuin saakin pitää puolustuksen pallollisen liiderin Kasper Tähkän. Joukkueen nuoruus tulee näkymään, mutta Ruokonen saa organisoitua puolustuksen ja erikoistilanteet siinä määrin napakoiksi kokonaisuuksiksi, että pudotuspelipaikka näyttää realistiselta tavoitteelta.

Yksi iso kysymysmerkki ja mahdollinen akilleen kantapää lepää maalivahtiosastolla. Paljon lepää Veikka Forsströmin harteilla, joka lähtee ensimmäistä kertaa Divari-kauteen selkeänä ykkösmaalivahtina. Pakko pysyä terveenä.

Plussat ja miinukset:

+ Kokenut valmennus, joka osaa rutistaa yksittäisistä peleistä tärkeitä pisteitä
+ Nuoret ja potentiaaliset pelaajat kehittyvät ottelu ottelulta

– Pelimallin turhankin simppeli konsepti ei anna pelille paljoa kasvun varaa kauden mittaan
– Maalivahtiosasto on kysymysmerkki

Tärkein pelaaja: Tatu Havula
Nouseva tähti: Lauri Piironen

—

8. Rangers

Ryminällä Divariin kaudelle 2018-2019 noussut kirkkonummelaisseura voitti nousukaudellaan välittömästi runkosarjan ja kaatui lopulta välierissä liigaan yllättäen nousseelle ÅIF:lle. Erittäin pelitaitava joukkue oli kuitenkin materiaaliltaan ehkä koko sarjan paras ja ikärakenteeltaan nousujohteista trendiä ajatellen erinomainen.

Tuon kauden jälkeen lähti yksi kärkipelaajista Teppo Salo Indiansin riveihin ja samalla toinen kausi oli huomattavasti ensimmäistä nihkeämpi. Pudotuspelipaikka tuli kolmen pisteen turvin.

Tähän kauteen lähtiessä joukkue menetti selkeän ykköspistemiehensä Samuli Alaluusuan samaan osoitteeseen kuin Salon. Näyttää siltä, että kovin etsikkoaika on toistaiseksi takana.

Mutta – Rangersilla on etunaan oma vahva identiteetti, joka erottaa sitä lähimmistä pudotuspelikilpailijoistaan. Joukkueen tärkeys pelaajille huokuu ulospäin ja se vetää kotikatsomoon innokkaita kannattajia. Kotikenttänä vielä tämän kauden toimiva Pommari on karmea paikka vierasjoukkueelle pelata ja sen myötä Rangersin kotietu on sarjan suurin.

Viime kausi oli hankalasta alustaan huolimatta nousujohteinen ja se päättyi välieräpaikkaan ennen kuin loppui.

Joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspelissä, jossa se on parhaimmillaan sarjan paras ja näyttävin ryhmä. Liigapaikasta joukkue ei tällä kaudella pelaa, mutta pudotuspeleihin se tulee menemään.

Plussat ja miinukset:

+ Oma identiteetti – seurasta välittävä ryhmä
+ Sarjan paras kotietu
+ Parhaimmillaan dominoiva hyökkäyspelissään

– Hyökkäyspelissä myös petrattavaa – tasapaino hakusessa
– Puolustamisessa sekä pallokontrollissa petrattavaa, jos haluaa kohti kärkeä

Tärkein pelaaja: Erik Helenius
Nouseva tähti: Justus Mustonen

—

9. Pirkkalan Pirkat

Pirkkalan Pirkat ennakoitiin Divarin jäännössijoille, mutta Tampereen kupeessa operoiva ryhmä yllätti kaikki ja ylsi lopulta peräti Divarin runkosarjan kakkossijalle.

Hauskana ajatusleikkinä voisi pohtia, mitä olisi kabineteissa päätetty, mikäli ajoittain runkosarjan voitossa kiinni ollut Pirkat olisi lopulta vienyt runkosarjan nimiinsä – olisiko se nostettu muitta mutkitta tulevaan F-liigaan? Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten jääköön se vaihtoehtoinen tulevaisuus tarkemmin spekuloimatta.

Yhtä kaikki, todella inhorealistisella pelitavalla Divarissa operoinut kokenut ryhmä oli äärimmäisen vaikea voitettava. Puolivälierissä joukkue kaatui Kooveelle täyden kolmen ottelun sarjassa ja ehkä siinä kohtaa voidaan todeta kliseisesti, että “Koovee halusi sitä enemmän”.

Pirkat puolustaa kurinalaisesti eikä anna mitään ilmaiseksi. Joukkue on erittäin hyvä positiivisissa tilanteenvaihdoissa ja viime kaudella se vei ne käytännössä aina loppuun saakka hakematta pallokontrollivaihetta. Tämä oli todennäköisesti taidollisesti aavistuksen rajalliselle ryhmälle pragmaattinen ratkaisu.

Mikäli joukkue kuitenkin haluaisi kehittyä ja asemoida itsensä Divarin ylemmän keskikastin joukkueeksi, myös hyökkäyspeliä tulisi kehittää monipuolisemmaksi. Divarissa inhorealistinen malli voi kantaa vielä jonkun aikaa, mutta isossa kuvassa kokeneen ryhmän tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Tällä kaudella se taistelee kuitenkin jälleen pudotuspelipaikasta.

Plussat ja miinukset:

+ Pragmaattinen ja suoraviivainen pelitapa – välttää riskejä, vie tilanteet loppuun
+ Puolustaa erittäin kurinalaisesti

– Onko “yhden tempun poni” tällä kaudella suurimmat näyttönsä antanut?
– Joona Pesosen lähtö maalilta iso menetys

Tärkein pelaaja: Tommi Ahola
Nouseva tähti: Tino Välimaa

—

10. M-Team

M-Team ei ole kuulunut varsinaisesti ”salibandyhipsterien” suosikkiryhmiin viime kausina eikä se ole sitä tänäkään vuonna. Vaikka seuraikoni Antti Itkonen ei näillä tiedoin jatka joukkueen mukana, muuten varsin pienin muutoksin kauteen lähtevä M-Team on silti edelleen haastava vastustaja kenelle tahansa kokeneiden Sampo Laukkalan sekä Eetu Erkkilän johdolla ja ankean kotiareenansa myötä.

Päävalmentajakseen M-Team pestasi pitkän historian niin naisten kuin miestenkin Salibandyliigasta omaavan Teemu Kalinaisen, joka varmuudella kykenee organisoimaan rutinoituneen joukkueen pelin sarjaportaan vaatimalle tasolle.

Ulospäin M-Teamistä ei välity minkäänlaista selkeää identiteettiä tai kuvaa siitä, mitä organisaatio haluaa olla. Yksi esimerkki: yli 300 ottelua ja 570 tehopistettä kahdella ylimmällä sarjatasolla kellottanut seuralegenda Antti Itkonen on ennakkotietojen perusteella lopettanut peliuransa, mutta seuran sivuilta ei löydy asiasta mitään tietoa.

Osin seurassa halutaan olla jopa suora kilpailija EräViikinkien suuntaan, mutta mitään tekoa realismin kanssa tällä ei ole. M-Team on vakaa seura, joka tasapainottelee junioripuolella kilpaurheilutoiminnan ja kilpaillullisen harrastetoiminnan välimaastossa – edustusjoukkueen taustat ovat ohuet ja erityisesti kentän ulkopuoliset kehitysaskeleet ovat jääneet vähiin.

Siitä huolimatta, M-Team on jälleen lähempänä pudotuspelejä kuin putoamiskarsintoja. Mikäli M-Team pudotuspeleihin venyy, on se niissä yllätysvalmis F-liigan markkinointi-ihmisten kauhuksi.

Plussat ja miinukset:

+ Paljon nähnyt kärkipelaajaosasto takaa ainakin yhden vahvan tulosyksikön
+ Kokenut valmennus ja rutinoitunut ryhmä kykenee kääntämään tasaisia pelejä itselleen

– M-Teamistä ei välity ulospäin energia tai intohimoinen eteenpäinmeno
– Identiteetittömyys – vai onko hajuttomuus ja mauttomuus juuri se identiteetti?

Tärkein pelaaja: Sampo Laukkala
Nouseva tähti: Ville Rautakoura

—

11. LNM

Limingan Niittomiehet eli selkeää noususuhdannetta parin viime vuoden ajan. Kauteen 2019-2020 se lähti yhtenä nousijasuosikeista saatuaan hyvään runkoonsa mausteeksi kärkiosaamista ratkaisijaosastolle.

Hyvää työtä joukkueen peräsimessä kahden kauden ajan tehnyt Harri Naumanen siirtyi kuitenkin seuraavien haasteiden pariin OLS:n liigaryhmän peräsimeen ja tilalle hyppää nuori ja tällä tasolla valmentajana kokematon Jari Karjalainen.

Samaan aikaan joukkueen siirtokesä oli vahvasti miinusmerkkinen, kun mm. Mika Heiskanen, Joona Viiltola, Vesa Heikkinen, Olli Tornberg ja Juho Laurila siirtyivät pois “Niittareista”. LNM:lle ei tällä taustalla voi suuria odotuksia tulevalle kaudelle asettaa.

Urheilullisuus ja kauttaaltaan aktiivinen pelimalli on ollut helppo yhdistää Niittomiehiin eikä ole odotettavissa, että ryhmä olisi tulevalla kaudella yhtään vähempää työteliäs. Parhaimmillaan ja henki päällä LNM on todella ikävä vastustaja kohdata. Joukkue on parina viime kautena onnistunut yhdistämään varsin laadukkaasti organisoidun hyökkäyspelin ja vahvan tunteella pelaamisen.

Nyt Naumasen siirryttyä muualle, hyvällä mallilla ollut hyökkäyspelin kehittyminen on mysteeri. Harjoituspelit eivät ole sujuneet erityisen mallikkaasti, lisäksi paljon vartijana tolppien välissä oleva Aki Karjalainen on loukkaantuneiden kirjoissa ainakin toistaiseksi.

Joukkueessa on liikaa kysymysmerkkejä menestystä ajatellen ja se voi tasaisessa sarjassa joutua pelaamaan toden teolla jopa sarjapaikastaan.

Plussat ja miinukset:

+ Urheilullisuus ja hyvä tekemisen kulttuuri
+ Kyennyt yhdistämään laadukkaan hyökkäyspelin vahvaan tunteeseen parhaimmillaan
erinomaisesti

– Kärkiosaamista lähti paljon
– Varmat vastuunkantajat vähissä

Tärkein pelaaja: Aki Karjalainen
Nouseva tähti: Valtteri Lämsä

—
12. EV Akatemia

EräViikingit Akatemia on omanlaisensa joukkue Divarissa. Oikeastaan kyseessä on enemmän jatkuva pelaajakehitysprosessi kuin varsinainen divariryhmä, ja siinä katsannossa se on ErVin osalta toiminut varsin mallikkaasti. Joukkueen runkosarja päättyi jälleen viime kaudella playout-sijoille – tällä kertaa sijalle 13. – mutta kauden loppuessa kesken, joukkue kuittasi jatkosopimuksen Divariin myös tulevalle kaudelle.

Isoveli EräViikingeistä tuttu pelillinen identiteetti näkyy kokeneen Tomi Rastaan johdolla selkeästi. Joukkue pelaa “liigasalibandya” ja se näkyy myös ajoittain tuloksessa, kun alati elävä ja nuorekas kokoonpano ei löydä varsinaista tasapainoa koko kauden aikana.

On nostettava organisaatiolle hattua siitä, että sekä seura, että pelaajat suhtautuvat EV Akatemiaan mahdollisuutena kehittyä ja hyvänä ponnahduslautana, eikä rasitteena. “Juurettomuudestaan” huolimatta joukkue esiintyy kerta toisensa jälkeen yhtenäisesti ja sitoutuneesti.

EV Akatemia tulee tästä huolimatta todennäköisesti löytymään tämänkin kauden päätteeksi playout -sijoilta.

Plussat ja miinukset:
+ Seuran pelitapa näkyy myös EV Akatemian pelissä – selkänojaa pelaajille
+ Alkukaudesta todennäköisesti loppukautta vahvempi rosteri
+ Kokenut ja asiansa osaava valmennus

– Jatkuvasti elävä kokoonpano syö harmoniaa
– Nuorekas ryhmä esiintyy usein pirteästi, mutta otteluiden voittaminen vaikeaa

Tärkein pelaaja: Aarne Rissanen
Nouseva tähti: Jacob Kerola

—

13. SB Vantaa

SB Vantaalta ei odotettu ihmeitä ensimmäisellä divarikaudellaan, mutta se onnistui keräämään yli pisteen per peli. Vantaa ei ole ollut monenkaan Divari-joukkueen suosikkipelipaikka nihkeän alustansa ansiosta, mutta nyt tulevalle kaudelle pelialusta on Vantaalta kiirineiden tietojen mukaan uusittu, eikä ole enää yhtä tahmea.

Todella inhorealistisella ja vastahyökkäyksiin lähes täysin perustuneella pelitavalla operoinut joukkue oli vahvasti hyvän ykköskenttänsä varassa. Nyt se on saanut riveihinsä tärkeänä uutena nimenä kokeneen, 144 liigaottelun Tommi Rosendahlin, joka sopinee ryhmään saumattomasti.

SB Vantaalta on vaikea odottaa suuria kehitysaskelia kauden aikana. Nyt joukkue näyttää, tuntuu ja maistuu “Suomisarjaryhmältä”. Kaukana se ei paluusta tälle tasolle ollut, sillä runkosarjan jäljiltä sijoitus oli 12. ja pelien oli tarkoitus jatkua playouteissa EV Akatemiaa vastaan.

Samaa tulosta on helppo povata tällekin kaudelle – maksimissaan. Pelaa sarjapaikastaan.

Plussat ja miinukset:
+ Ei kerää kauneuspisteitä – pragmaattinen, vastahyökkäyksiin perustuva pelitapa
+ Vahva ykkösnyrkki – Rosendahl kova vahvistus ryhmään

– Riisuttu pelitapa ei jätä suurta kasvunvaraa ja kehittymistä kollektiivisesti
– Vaatisi askelia urheilullisempaan suuntaan

Tärkein pelaaja: Tommi Rosendahl
Nouseva tähti: Jone Valli

—

14. ÅIF

Pääkallo kirjoitti viime kauden alussa Divariennakossaan seuraavasti: ”Karhut oli organisaationa liiganousun hetkellä sellaisella tasolla, että säilyminen olisi vaatinut erinomaista onnistumista kaikilla tasoilla. […] Jatkuvuutta ei oltu rakennettu sellaiselle tasolle, että joukkue kestäisi putoamisen ongelmitta.”

Samat sanat pätevät myös ÅIF:iin, sillä toissa kauden yllätysnousijan liigarypistyksen oli jo alun alkaen helppo ennakoida olevan lyhyt ja koruton – nyt uhkana on sama kohtalo kuin SalBalla toissa kaudella.

ÅIF on kokenut kesällä menetyksiä – näistä Miro Herlin ja Oliver Sillanpää pahimpina – mutta jo pitkään yhdessä pelannut perusrunko nähdään mukana edelleen. Sen myötä hätäisempi lukija voisi ihmetellä, miksi ÅIF löytyy suoran putoajan paikalla.

ÅIF:n perustaso on kuitenkin ollut ennen nousukautta pudotuspeliviivan heikommalla puolella ja sinne sitä ennakoitiin – perustellusti – myös ennen nousuun päättynyttä kautta. Tuolla kaudella se nappasi pudotuspelisijan tasapistein 9. sijoittuneen joukkueen nenän edestä ja eteni pitkän kaavan kautta aina Salibandyliigaan saakka.

Ottamatta mitään tästä upeasta saavutuksesta pois, nousu ei kuitenkaan tapahtunut johdonmukaisen työn tuloksena, vaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Nyt kun liiga on nähty, joukkue astelee kohti Suomisarjaa.

ÅIF toimii jälleen yhtenä uutena esimerkkinä siitä, miten liigaan on isompi kuva silmällä pitäen ”järkevää” nousta vasta, kun organisaatio on siihen valmis. Lisätiedot SalBalta ja Karhuilta.

Plussat ja miinukset:
+ Äärirutinoitunut ryhmä, divarin kokeneimpia jyriä
+ Oma realistinen, vastahyökkäyksiin perustuva pelitapa

– Maalivahtiosasto suuri kysymysmerkki
– Kokeneen osaston motivaatio?

Tärkein pelaaja: Atte Huovinen
Nouseva tähti: Patrik Korpiniemi

—

Korjaus 17.9. klo 15: SB Vantaan pelialustaan liittyvää uutisointia korjattu.