Pitkään Divarissa pelaamisen voi nähdä joukkue- ja pelaajakohtaisesti onnistuneena pääsarjaurana. Tai tavoitteesta riippuen jumittamisena Divarissa. Kysymys kuuluukin mitkä joukkueet ja ketkä pelaajat ovat Divarissa tehneet kovinta jälkeä kautta historian ja miksi?

Divarissa pelaamiseen menee lähtökohtaisesti samalla tavalla aikaa matkustamiseen, kuin liigassakin. Treenimäärät ja vaatimustaso tietysti vaihtelee. Pelillisen tasonkin ero on nähtävissä pääsarjojen välillä. Siksipä tavoitteellinen joukkue ja urheilija lähtökohtaisesti tavoittelee paikkaa liigassa, eikä tavoitteena ole tehdä mahdollisimman hyvää ja pitkää uraa Divarissa.

Joukkuekohtaisesti sykli seuraa pelaajien sykliä. Muutaman vuoden laadukkaasti organisaatiotaan ja peliään kehittänyt joukkue kehittyy pelaajien mukana ja saavuttaa ennemmin tai myöhemmin Divarin kärjen ja pääsee kokeilemaan nousua liigaan. Tässä vaiheessa pelaajisto alkaa yleensä kiinnostaa myös liigaseuroja. Joko seura nousee ja menee eteenpäin tai pelaajiston runko hajoaa ja edessä voi olla nopeastikin putoaminen sarjasta.

Seuraavaksi käydään läpi Top5- Divarin kaikkien aikojen joukkueet ja mahdollisia syitä pitkän aikavälin pärjäämiseen ja säilymiseen Divarissa, sekä mahdollisia syitä siihen miksi liigapelit ovat odotuttaneet.

1. Blue Fox, Uusikaarlepyy

Kausia 21, otteluita 526 ja pisteitä 568. Divarin menestynein seura kautta historian. Ensimmäinen kausi silloisessa 1-Divisioonassa oli kaudella 1991-92. Seura nousi Salibandyliigaan kaudeksi 95-96 ja putosi sieltä vuonna 2000, jonka jälkeen pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 2017-18 kauteen asti, kunnes putosi kakkosdivariin. Tällä hetkellä Blue Fox pelaa Suomisarjaa.

Blue Fox ei ole koskaan voittanut Divarin runkosarjaa. Kaudella 94-95, kun joukkue nousi Salibandyliigaan se sijoittui runkosarjassa toiseksi. Blue Fox on muutaman kerran tämänkin jälkeen ollut kakkonen, mutta muutoin joukkue lukeutui vahvaksi Divarijoukkueeksi, ollen suurimman osan ajasta kärjen takana haastajana.

Suuri syy Blue Foxin historialliseen pisteiden keräämiseen löytyy kaksikosta Johnny Ojala ja Jori Isomäki. Heillä on Blue Foxissa Divaripelejä yhteensä 575 ja hurjat 1031 tehopistettä. Kaksikko on ollut koko Blue Foxin Divarihistorian aikana viidesosassa kaikista maaleista.

Joukkuetasolla siis ei ole sen kummoisemmin mennyt, mutta ehkäpä Divarin legendaarisimpiin pelaajiin kuuluneet Ojala ja Isomäki ovat joukkueelleen illasta toiseen pisteitä tuoneet. Paljon kertoo se, että kaksikko pelasi viimeisen kauden 2015-2016 ja Blue Fox tippui sarjasta 2018.

Kaksikielisessä (noin 80% puhuu ruotsia) Uusikaarlepyyssä on aina ollut loistava salibandy-yhteisö, riehakas yleisö ja paljon katsojia ja paljon pitkän päivätyön salibandyn parissa tehneitä ihmisiä. Tippuminen oli harmi koko sarjalle ja varmasti tiiviille paikalliselle salibandy-yhteisölle. Ehkäpä päälle 7000 asukkaan pikkupaikkakunnalla ei ole ollut tarpeeksi laadukasta pelaajatuotantoa liigaan asti ja liigapelaajien narraaminen pikkukaupunkiin on tietysti haastavaa.

2. Loviisan Tor, Loviisa

Kausia 16, otteluita 406 ja pisteitä 530. Tor pelasi ensimmäisen kauden Divarissa 98-99. Välissä Tor pelasi liigassakin vuosina 2001-2003 ja 2010-2014.

Hieman samankaltainen tarina, kuin Blue Foxillakin. Kaksikielinen kaupunki (41 prosenttia ruotsinkielisiä), jonka väkiluku on hieman alle 15 000. Tiivis salibandy-yhteisö pitkän päivätyön tehneiden ihmisten ansiosta. Seura näkyy ja kuuluu Loviisassa. Riehakas yleisö tulee aina isolla joukolla kannustamaan oman kaupunkinsa joukkuetta. Tor tippui Suomisarjaan viime kaudella, joka on samalla tapaa harmi koko sarjalle ja perinteikkäälle seuralle itselleen, kuten Blue Foxinkin tippuminen.

Menestys ja liigavuodet ovat tulleet myös samankaltaisella tarinalla kuin Blue Foxillakin. Pitkään seurassa pelanneiden legendojen kautta. Vaihtuvuus ei ole ollut järin suurta ydinryhmässä ja mukana on ollut pelaajia ihan sieltä 90-luvulta ja 2000-luvun alusta asti. Näistä mainittakoon Andreas Hietala, Jonas Hällfors, Peik Salminen ja Joni Niiranen. Näistä Salminen on ainoa, joka ei enää tällä kaudella pelaa Suomisarjaa Torin mukana. Seurauskollisuus on käsittämätöntä ja varmasti suurin yksittäinen syy pitkään pääsarjauraan.

Tietysti vähäinen vaihtuvuus ja pelaajatuotanto on ollut syypäänä useisiin kausiin Divarissa. Legendojen parhaat pelivuodet ovat auttamatta ohi, eikä nuoria pelaajia ole ollut kantamaan samaa vastuuta. Loviisaan muuttaminen ei varmasti ole monellakaan liigapelaajalla käynyt mielessä, vaikka pelaajille on ollut mahdollisuus maksaakin jotain. Palosireeni on pääsarjoissa hiljentynyt, toivottavasti ei ikuisiksi ajoiksi.

3. M-Team, Helsinki

15 kausi menossa Divaria, 385 ottelua ja 448 pistettä. M-Team nousi Divariin kaudeksi 2002-03. Kausina 2010-11 ja 2015-17 M-Team on pelannut Salibandyliigassa kolmen kauden ajan.

Jäänyt auttamatta isompien liigajoukkueiden varjoon pääkaupunkiseudulla. Tietynlainen identiteetti on puuttunut koko historiansa aikana. Tehnyt hyvää työtä junioreiden kanssa Ruskeasuolla, jossa on useampi salibandykenttä.

M-Team on vuosia pysytellyt Divarin kärjen tuntumassa ja pelannut liigassakin. Joukkueeseen on tietysti ollut helpompi saada pääkaupunkiseudulta uusia pelaajia, kuin esimerkiksi Loviisaan tai Uuskaarlepyyhyn. Kuitenkaan M-Team ei tunnu olevan se houkuttelevin vaihtoehto liigatason pelaajille. Tarjontaa joukkueista kun on pääkaupunkiseudulla.

Hyviä pelaajia on tietysti riittänyt myös M-Teamissa. Vuodesta 2005 aina viime kauteen asti ykköspyssynä on toiminut Antti Itkonen, joka on tehnyt Divarissa M-Teamin paidassa 517 pistettä. Kulmakiviin pääsarjakausina ovat lukeutuneet myös Janne Makkonen ja Riku Reunamäki.

Omat juniorit eivät kovinkaan vahvasti näy M-Teamin rosterissa. Lahjakkaimmat nuoremman sukupolven nykypelaajat ovat tulleet muista seuroista, kuten esimerkiksi Eetu Erkkilä (syntynyt -98) ja Aki Mäkinen (-98). Erkkilä on tullut Tiikereiden junioreista ja Mäkinen SSV:n. Toisaalta M-Teamin omat juniorit ovat vuosien varrella löytäneet tiensä muihin seuroihin menestymään.

4. Rangers, Kirkkonummi

14 kausi Divarissa. 336 ottelua ja 399 pistettä. Rangers nousi vuonna -97 Divariin ja -01 liigaan ja pelasi liigassa kolme kautta. Vuonna 2012 tapahtui tippuminen kakkosdivariin, josta Rangers nousi 2018 takaisin Divariin.

Kylän jätkien joukkue on ollut Pommarissa piilossa kaikki nämä vuodet ja niin sanotut kylän jätkät ovat pitkälti keskenään pitäneet Rangersia pääsarjoissa mukana. Vahvasti kyläläiseksi joukkueeksi identioitunut seura on oman identiteettinsä vanki. Kasvu liigajoukkueeksi vaatisi toimia, esimerkiksi sillä miten joukkue saataisiin samalle kartalle, kuin isommat pääsarjajoukkueet pääkaupunkiseudulla. Junnuista Rangers on saanut nostettua laadukkaita pelaajia edustukseen.

Rangers voitti heti Divarin runkosarjan viimeisimmän nousun jälkeen kaudella 2018-2019. Joukkueessa pelasi paljon lahjakkaita nuoria pelaajia, joiden avulla Divariin nousu saatiinkin aikaiseksi. Tie tyssäsi runkosarjan voiton jälkeen kuitenkin välieriin ja liiganousu jäi haaveeksi. Tuon kauden jälkeen joukkueen ehkäpä lahjakkaimmat ja tärkeimmät pelaajat Teppo Salo ja Samuli Alaluusua ovat lähteneet Indiansiin.

Jatkuvuus on avainasemassa Pommarin tällä kaudella hyvästelevälle Rangersille. Muutama iso kala pääkaupunkiseudun joukkueista ei myöskään haittaisi. Joukkueessa on vahva identieetti ja junioreista tulee pelaajia. Seura on kuitenkin jäänyt paitsioon moneen muuhun pääkaupungin suurseuraan verrattuna.

Kaikkien aikojen pörssiykkönen Rangersin Divaripeleissä on 90-luvulla ja vuosituhannen alussa pelannut Peter Dahlgren, joka nakutteli 97 ottelussa 205 pistettä.

5. NST, Lappeenranta

11 kausi menossa, fuusiossa nimi vaihtui SaiPaksi. 280 ottelua ja 400 pistettä. Pistekeskiarvo top5- joukkueista paras (1,42 ottelua kohden). Toki esimerkiksi Blue Fox ei ole pelannut ainuttakaan peliä, jossa on ollut 3 pistettä jaossa. Ensimmäinen kausi Divarissa kaudella 98-99, jolloin tunnettiin vielä nimellä Nakkisormet. NST on pelannut enemmän kausia (12) liigassa, kuin Divarissa. Liigasta NST tippui kaudella 2015-2016.

Jotain NST:n perinteikkyydestä lajin parissa kertoo se, että kausia on kertynyt liigassa 12 ja seura kuuluu myös tälle listalle. Menestys on kuitenkin kiertänyt perinteikästä seuraa. Menestyjiä on muutenkin ollut suhteellisen vähän pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Itä-Suomen ylpeys on siis ollut laadukas organisaatio pääsarjoihin, mutta terävin huippu on jäänyt näkemättä.

NST:n, tai nykyisin siis SaiPan parhaat vuodet voivat olla edessäpäin. Lappeenrannasta on laadukkaan juniorityön ansiosta tullut viime vuosina nuoria, ihan maajoukkuetason pelaajia, kuten Joonatan Kovanen ja Joona Rantala. Tämän kauden Divarijoukkue on nuori, jonka kokoonpanossa on paljon tulevia liigapelaajia. Juuri uudelleen brändätyllä seuralla onkin miettimistä siinä, miten lahjakkuudet pysyisivät Lappeenrannassa.

Historian eniten pisteitä NST:n pelaajista on tehnyt hieman yllättäenkin -99 syntynyt Juuso Kekki. Kekki on tehnyt NST:n ja SaiPan peleissä 182 pistettä 98 ottelussa. Viime kauden Divarin pisteykkönen jäi Lappeenrantaan. Tämän kaltaisia pelaajia, kun SaiPa pystyy pitämään, voi paluu liigaan olla lähellä.

—

Yhteenvetona joukkueista: Monet joukkueet ovat jääneet vahvoiksi pienemmän paikkakunnan joukkueiksi, joiden vetovoima ja juniorimassa ei ole pysynyt isompien kaupunkien tasolla ja pyrähdykset liigassa ovat jääneet nopeiksi. Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat vain jääneet isompiensa jalkoihin samoilla markkina-alueilla.

Seuraavaksi tarkastelussa Divarin kaikkein aikojen Top-5 tehokkaimmat pelaajat. Se miksi tehokkaat pelaajat ovat Divarissa ”tuhlanneet” pelivuosiaan on paljon monisäikeisempi seikka arvioida, kuin se miksi jokin seura ei ole liigassa sen kummoisemmin esiintynyt. Pelaajilla on aina siviilielämänkin haasteet ja velvollisuudet elämässään läsnä.

1. Johnny Ojala

281 ottelussa huimat 726 pistettä (348+347). Ojala on myös kaikkien aikojen ykkönen maaleissa ja syötöissä. Pelasi 20 vuotta pääsarjoissa 19 kautena, joka on amatöörilajissa huima suoritus, varsinkin kun ura alkoi 90-luvulla. Ojalasta ei voi todeta, että ura jäi pelkästään Divariin, sillä tililtä löytyy 220 liigaottelua, joissa syntyi 267 tehopistettä. Ojala siirtyi SPV:ssä vietetyn liigakauden 06-07 jälkeen takaisin Blue Foxiin ja Divariin, jossa pelasi vuoteen 2016 asti. Viimeisellä liigakaudella Ojala viimeisteli 25 maalia ja yhteensä 43 tehopistettä, joten pelillisten asioiden takia Ojalan ei olisi Divaria tarvinnut pelata. Parhaalla kaudellaan Divarissa Ojala summasi yhteensä 89 pistettä.

Yhteispistemäärä pääsarjoissa jäi 993 paunaan, vain seitsemän pisteen päähän tuhannesta. Tuon merkkipaalun olisi Ojalalle suonut. Toki pudotuspelit yhteenlaskettuna tuo merkkipaalu ylittyi.

2. Antti Itkonen

253 ottelua ja 517 pistettä (183+334). Koko 14-vuotisen pääsarjauran Itkonen on pelannut M-Teamissa. 14-vuotta yhdessä ja samassa seurassa sarjatasosta riippumatta on arvostettavaa. Itkonen on tietysti pelannut M-Teamin liigakausilla ja summannut 49 ottelussa 57 pistettä.

Itkonen on pelaaja, jolla ei koskaan ole kentällä kiire ja rytmittää peliälyllään peliä. Parhaalla kaudella Divarissa 68 pistettä, joista huimat 50 oli syöttöpisteitä. Välillä näyttää, ettei Itkosella tule edes hiki kentällä, mutta tulosta sen sijaan tulee. Ehkä hänellä ei ollut kiire myöskään pois M-Teamista. Loistava pelaaja, omalla tyylillään.

Tällä kaudella Itkonen ei ole ollut M-Teamin kokoonpanossa, vaikka virallista lopettamispäätöstä ei ole vielä tullutkaan.

3. Tero Saaristo

246 ottelua ja 461 pistettä (288+173). Kanttihirmu, joka on tehnyt lyhyellä ja käyrällä mailallaan paljon tuhoa Divarissa. Omistaa niin tulisen ranteen, että parhaimpina vuosinaan vastustajat joutuivat peittohommiin jo kauan ennen puolta kenttää. Saaristo on myös Ojalan tavoin pelannut Blue Foxissa, jossa parhaalla kaudella syntyi 60 pistettä, joista 43 oli maaleja.

Saariston ura liigassa jäi harmittavan lyhyeen. Hän pelasi kaudella 2011-2012 Karhuissa vain 8 ottelua ja viimeisteli 9 maalia. Maalintekovoima olisi taatusti riittänyt pidempäänkin uraan liigassa. Viimeisimmän kautensa Saaristo on pelannut Divarissa kaudella 2017-18 SB Vaasan riveissä.

4. Robert Olenius

350 ottelua ja 453 pistettä (339+114). Todellinen Divari-legenda. Pelasi 17 kautta Divarissa kaudesta 95-96 lähtien. Pelasi vielä kaudella 2015-16 ÅIF:n riveissä, joten bussimatkoja Divaripeleihin löytyy jokunen. Teki tasaisesti pisteitä läpi uransa ja huippukausi osui kaudelle 2005-06, kun hän Rangersissa pelatessaan summasi kauden aikana 67 tehopistettä ja huimat 53 maalia.

Pelasi kaudella 2003-04 HIFK:n mukana 4 liigapeliä ilman tehoja. Divarissa kuitenkin kulki ja Olenius on Divarin kaikkien aikojen maalipörssin kakkosena.

5. Atte Huovinen

301 ottelua ja 452 tehopistettä. (261+191). Listan ainoa aktiivipelaaja ja on tällä kaudella summannut ÅIF:n paidassa jo 24 pistettä, joten ottanee nelospaikan Oleniukselta itselleen lähiaikoina. Kuuluu seurauskollisiin pelaajiin ja on 14-vuotisen pääsarjauransa edustanut koko ajan ÅIF:ia. Teki jo ensimmäisellä kaudellaan Divarissa 41 pistettä ja on ollut tehokas sieltä asti. Huoviselta ei löydy tililtä useita todellisia tykkikausia, kuten edeltäjiltä. 51 pistettä ja 31 maalia kaudella 2013-14 on kuitenkin suoritus, johon harva pystyy.

Pelasi viime kaudella ÅIF:n tavoin liigassa ja viimeisteli 14 maalia ja 23 tehopistettä. Tilastohuomiona todettakoon Huovisen 278 jäähyminuuttia koko uran ajalta, joka on seitsemänneksi eniten Divarissa kautta historian. Korkea jäähylukema pistenikkarille.

—

Divarin ennätyksiä:

Eniten otteluita: Jan Qvickström-Helling 368, jatkaa edelleen.

Yhden kauden tehopiste-ennätys: Juha Laitila, FoSu 90 pistettä kaudella 2011-12.

Yhden kauden maaliennätys: Jyri Laine, Blakcbirds 63 maalia kaudella 2013-14.

Yhden kauden syöttöpiste-ennätys: Johnny Ojala, Blue Fox 61 syöttöä, kaudella 2007-06.

Eniten tehopisteitä ja samalla maaleja yhdessä ottelussa: Toni Katajisto, Nokian KrP 9+2, 4.3.2007.

Eniten jäähyminuutteja: Thomas Bakcman 348.