Jätetään pelaajat ja valmentajat nyt vähemmälle. Tehdään tällä kertaa poikkeus. Kurkistetaan kulissien taakse. Jokaisessa seurassa on taustalla niitä, joita ilman yhtäkään sarjaottelua ei pelattaisi.

FBC Turun Antti Väärillä on alkamassa ties kuinka mones salibandykausi. Pelaajia ja valmentajia on vuosien varrella tullut ja mennyt, mutta ”Ande” on ja pysyy. Vääri on ainoa seuratoiminnassa vielä mukana oleva siitä kaveriporukasta, joka vuonna 1995 perusti FBC Turun. Vääri on myös miesten edustusjoukkueen pitkäaikainen manageri, eli on käytännössä isossa roolissa edustusjoukkueen taustalla.

Pakko aluksi ihmetellä, mistä löytyy yhä edelleen virtaa haastavan pestin hoitamiseen?

– Itselläni on kunnianhimoa. On hienoa myöhemmin todeta, miten on tullut laitettua iso seura pystyyn. Kun on itse ollut keksimässä seuran nimeä ja suunnitellut logot, niin seurasta on tullut ikään kuin oma lapsi. Pitää kuitenkin muistaa, että en ole seurassa ainoa. FBC Turun kasvaessa olemme saaneet palkallisiakin työntekijöitä.

– Tämä on ennen kaikkea mukava harrastus. Urheiluun kuuluvat myös pettymykset ja voitot. Ne tuovat adrenaliinia elämään. Harrastukseen liittyy aina myös sosiaalinen toiminta. Tämän kautta olen saanut paljon ystäviä.

FBC Turkua on usein tituleerattu ”Divarin kestomenestyjäksi”, vaikka joukkue on vasta kerran ollut runkosarjan voittaja. Pudotuspeleissäkin voitot ovat olleet tiukilla. Kaikesta huolimatta FBC Turkuun liittyy valtakunnallisestikin positiivisia mielikuvia. Mitä asioita on tehty oikein, kun seuran ja miesten edustusjoukkueen imago vaikuttaa hyvältä?

– Ihmisen muisti on lyhyt. Sarjasysteemikin on vaihtunut moneen kertaan. Pudotuspelit ovat olleet mukana vasta muutaman vuoden. FBC Turku pelasi pitkään kakkosessa, josta nousimme ja saimme vakiinnutettua sarjapaikkamme Divarissa. Lopulta ylsimme pudotuspeleihin, mutta se on lyhyt aika. Edelliskaudella meillä oli pudotuspeleissä hyvä vauhti päällä, mutta korona keskeytti kauden. Silloin olisimme olleet lähellä nousua, mutta Nurmon Jymy sai liigapaikan kapinettipäätöksellä.

– Olemme tehneet monia asioita hyvin tiedottamisesta lähtien. Turku on iso kaupunki ja joukkueessamme on pelannut useita tunnettuja pelaajia. Tekemällä asioita laadukkaasti, niin se palkitsee enemmin tai myöhemmin. Olemme aina pyrkineet olemaan seuratoiminnassa avoimia. Julkikuva pysyy positiivisena, kun emme ole joutuneet Kauppalehteen.

Divaritasolla pelaaminen on myös rahakysymys. Konkurssihuhut, maksamattomat laskut ja protestilistalle joutuminen ovat toisinaan tuttuja asioita pääsarjatason joukkueille. FBC Turku on välttynyt näiltä. Miten se on mahdollista?

– Seura kuluttaa sen verran, mitä sillä on rahaa käytössä. Totta kai meilläkin on haasteita, mutta riskitaso on haluttu pitää pienenä. Emme ole lähteneet haaveilemaan liian utopistisesti. Realiteetit on otettu huomioon. Budjetti on noussut vuosi vuodelta, mutta ei sitä voi kerralla tuplata.

– Pelaajien kohdalla ammattilaisuudesta olemme vielä kaukana. Pelaajamme ovat ymmärtäneet, että he eivät voi olla erillinen yksikkö seurassa, vaan osa isompaa yhteisöä. Vaikka pelaajille ei ole maksettu, heistä on muuten pidetty hyvää huolta. Olemme hotelleissa yötä emmekä pihtaile ruuissa. Eli moni asia on hoidettu jo liigatasolla.

FBC Turun miesten edustusjoukkue uusiutuu jonkin verran joka vuosi. Seuran omasta juniorituotannosta on haastavaa saada täydennystä divaritasolle, joten uusia pelaajia on siirtynyt muualta. Onko uusien pelaajien rekrytointi iso haaste vai tapahtuuko se managerin kannalta nykyisin ilman suurempia ongelmia?

– Joukkueen ydinryhmä on pysynyt pitkään, mikä helpottaa tilannetta. Turku on iso opiskelukaupunki ja täällä on jo paljon muutenkin pelaajia. FBC Turku tunnetaan valtakunnallisesti hyvin. Olemme tyytyväisiä, kun meihin otetaan paljon yhteyttä. Joku tietty pelaaja ei välttämättä ole tullut heti, vaan vasta vuoden kuluttua. Keskusteluyhteys on luotu kuitenkin aikaisemmin. Pelaajat tuntevat toisensa ja kertovat kokemuksistaan.

Seurassasi on puhuttu avoimesti viime vuosina liigaan noususta. Taloudellisesti kuilu on olemassa Divarin ja F-liigan välillä. Miten kuvailisit tilannetta taloudelliselta kannalta?

– Viimeisten vuosien aikana kehitys on mennyt siihen suuntaan, että liigajoukkueen ja kunnianhimoisen divarijoukkueen pakolliset kulut ovat melko samat. Divarissa maantieteelliset etäisyydet ovat pidemmät kuin F-liigassa, joten matkakuluja tulee enemmän. Divarin medianäkyvyys on kuitenkin paljon pienempi kuin F-liigan.

Miesten edustusjoukkueen varainhankinta kulminoituu usein joukkueen manageriin. Miten itse kokisit tilanteen itsesi kannalta, jos oma joukkueesi nousisi F-liigaan?

– Tavoite on aina ollut, että nousemme ylöspäin. Tekijöitä tarvitaan aina lisää. Monissa asioissa olemme jo nyt liigatasoa. Raha ei ole se ainoa asia, vaan monta muutakin asiaa pitää saada kohdilleen.

– Eikä talousvastuu voi olla enää vain yhdellä. Salibandyssä on harvassa niitä, jotka yksinään keräävät isoja summia. On myös yhteistyökumppaneita, jotka tukevat tämän kokoista seuraa säännöllisesti tietyn pitkäaikaisen yhteistyökuvien kautta. Vaikka salibandy on saanut taloudellista painoarvoa, se on lajina kuitenkin vielä niin nuori, että poliittista painoarvoa kertyy vasta seuraavan sukupolven aikana.

Toimit aitiopaikalla Medialiigan toimitusjohtajana. Yrityksesi näkyy vahvasti eri lajien urheilutapahtumissa. Auttaako työsi lukuisten eri yritysten ja ihmisten parissa myös oman joukkueesi toimintaa?

– Totta kai siitä on etua. Ilmaista rahaa ei kuitenkaan ole olemassa. Vastinetta pitää aina tarjota yhteistyökumppanille. Vaikka tunnen Turun alueen markkinoinnista päättäjiä, en voi jokaiselta pyytää rahaa sählyseuralle. Toki Medialiigakin on monessa mukana, mutta ei ole työntämässä sponsorieuroja seuroille, enemmänkin tarjoamassa näkyvyyttä.

—

Julkaisemme Hannu Tuomisen toimittamia salibandyartikkeleita yhteistyössä. Tämän ja muut Tuomisen urheiluartikkelit löydät Jälkipeli-sivustolta.