Salibandyn MM-kisat ovat edenneet välieriin asti. Välierissä ovat mukana tutut Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Sveitsi.

Myös sijoituksia on ratkennut sen verran, että tiedämme sijoille 1-11 sijoittuvan kaikki Eurooppalaiset osallistujat. Kolme Aasian maata ja kaksi Amerikan edustajaa miehittivät loput sijoitukset. Pitkin viikkoa on myös keskusteltu tasoeroista ja selkeistä voittolukemista.

Tämä on herättänyt keskustelua varsinkin Twitterissä myös turnauksen nykyisestä pelisysteemistä. Vaikka mukana on tasolohkot siten, että A- ja B-lohkoissa on kovat joukkueet, ja C- ja D-lohkoissa vähemmän kehittyneet, niin tällä hetkellä kovemmat maat menevät yhä kauempana menojaan. Sen vuoksi myös 16 maan turnausta on kyseenalaistettu.

Salibandyasiantuntija Perttu Kytöhonka on osallistunut kisoihin Latvian valmentajana ja tuntee hyvin sijojen 5-8 maiden realiteetit. Hän myös ehdottaa tässä uudenlaista pelisysteemiä, jossa eri maat saisivat mahdollisimman paljon kehittäviä otteluita kisoissa.

MM-kisoissa on taas nähty isoja tasoeroja. Tulokset ovat tietysti myös odotetunlaisia. Ovatko tasoerot kasvaneet ja millä tavoin?

– Kyllähän ne tuossa koko ajan kasvavat. Kärkinelikon resurssit ja mahdollisuudet kehittää toimintaansa on vielä aika paljon edellä seuraavia haastajia. Yksittäisessä pelissä voi tulla keikahduksia suuntaan joskus. Nyt koronan myötä kärjen takana on jouduttu toimimaan vielä normaaliakin hankalammista lähtökohdista. Leveys on haaste. Hyvällä valmennuksella ja pelaajien roolittamisella nuo kärjen takana olevat ykkösryhmät voivat hyvänä päivänä yllättää, mutta toistaiseksi kyse on aina isosta yllätyksestä.

16 joukkuetta kisoissa kuulostaa liian paljolta. Mikä olisi omasta mielestäsi sopiva joukkuemäärä ja millä kiintiöillä? Mikä olisi sopiva pelisysteemi kisoille?

– Ennemmin kuin, että mietitään sopivaa joukkuemäärää, zoomaisin hieman ulospäin ja katsoisin millaiset tietynlaiset kategoriat löytyy. Tällä hetkellä on neljä selvää kärkimaata, sitten varsin iso pudotus ja 6-8 erilaista jengiä, jotka pelaavat hyvinkin tasapäin keskenään. Sitten tulee vielä isompi pudotus ja seuraavaa osastoa. Sen pohjalta näkisin, että jonkinlainen A-sarja/B-sarja/C-sarja ja niin edelleen -jako kannattaisi tehdä.

– Pohdiskelin twitterissä sellaista systeemiä, jossa rankingin TOP4 muodostaisi A-sarjan A-lohkon tai “Superlohkon”, sitten sijat 5.-12. B- ja C-lohkot. Kaikki A-lohkon jengit puolivälieriin ja B- ja C-lohkosta kaksi parasta puolivälieriin ja kaksi huonointa pelaamaan jonkinlaista “playoutia”. Rinnalla – samojen kisojen aikana, jotta saadaan salibandymaailmaa yhteen – pelaisi B-sarja, josta sitten voi voittaja ponnistaa seuraavissa kisoissa A-sarjaan.

(tässä mallissa on siis 12 MM-kisojen A-sarjan joukkuetta)

– Tässä on monia ajatus- ja valuvikoja varmuudella, mutta myös hyviä pointteja. Superlohkon jengit saisivat kolme kovaa alkulohkopeliä – vaikka eivät vielä ole maksimimerkityksen otteluita, ne haastavat silti fyysisesti ja henkisesti eri tavalla. Puolivälierissä ei ole sellaista etua, kuin tällä hetkellä, kun vastaan tulee altavastaaja, joka joutunut pelaamaan yhden pelin enemmän ja repimään irti resursseistaan paljon. Huono puoli on tietenkin muun muassa superlohkon tietynlainen panoksettomuus, mutta eipä tilanne tällä hetkellä erilainen ole.

Aasialta on odotettu suurtekoja, mutta onko mitään kehitystä nähtävissä?

– En ole aasialaisen salibandyn asiantuntija, en osaa sanoa tähän mitään. Tuloksellisesti ei kehitystä.

Vähän hankala kysymys, mutta onko salibandy myös jossain määrin vedenjakajalla kansainvälisesti? Se on lajina pyrkinyt laajenemaan, mutta näyttää siltä, että se on samalla hiukan unohtanut oman identiteettinsä, josta on puhuttu myös esimerkiksi sääntöjen osalta. Pitäisikö se myös keskittyä maantieteellisesti jo hallussa oleviin ydinalueisiinsa?

– Olen ollut pitkään sitä mieltä, että IFF:n rajallisten resurssien panostaminen laajalle on hieman tehotonta. TOP4 pärjää omillaan. Lajin kansainvälisen arvostuksen kannalta tärkeää olisi jeesata mahdollisimman paljon tuota kakkosporrasta – maita, joissa on jo salibandykulttuuria ja laji-ihmisiä. Se ei ole enää ihan kannetun veden kaivoon kantamista. TOP4 -maita voisi tässä valjastaa niinikään jeesaamaan.