Seuraamme paraikaa täysin arvotonta näytelmää. Tai moni meistä – itseni mukaanlukien – eivät oikein pysty seuraamaan kyseistä tapahtumaa.
Kiinassa järjestettävien talviolympialaisten pitäisi olla viimeinen naula arkkuun siinä miten olympialaisia käytetään lähinnä propagandan jatkeena. Jotenkin sitä luulisi, että esimerkiksi 2008 kesäkisat olisivat jo osoittaneet, että Kiina ei ole vain se iloinen ja harmiton urheilun sanansaattaja mitä voisi ulospäin luulla.
Tai joku muu niistä todella monista tapauksista, joita on nähty samaan asiaan liittyen historian saatossa. Esimerkiksi ihan kaikki arvokisat Venäjällä ovat olleet yhtä tuskaista seurattavaa penkkiurheilijan näkövinkkelistä. Qatarin kisat pitäisi myös unohtaa.
Urheilijat saavat kisoissa mahdollisesti pienen ja kevyen simulaatiokokemuksen kiinalaisena olemisesta, kun totalitaarinen valtio pakkaa positiivisen koronatestituloksen saaneen urheilijan ambulanssiin ja vie turhia kyselemättä koronaeristykseen. Selittelyt eivät auta, mutta kansainvälisillä urheilijoilla on sentään mahdollisuus päästä joskus pois eristyksestä.
Jossain päin maata joku yrittää selvitä vangittuna huomiseen, kun meitä kiinnostaa kuka hiihti nopeiten, ja mitkä ovat tuuliolosuhteet hyppytornissa.
Suomalainen jääkiekkovalmentaja piti tätä koronaeristystä erityisenä ihmisoikeusrikkomuksena. Nooh, viikonloppuna Helsingissä aika moni oli lonkeropäissään samaa mieltä koronarokotuksista ja bensan hinnasta eduskuntatalon edustalla. Mittakaava on hiukan hukassa, kun mietitään mikä on kiinalaisen ”toisinajattelijan” kohtalo.
Samaan aikaan Kiinan hallinto toteuttaa kansamurhaa uiguurivähemmistön osalta ja on törkeästi hiljentänyt tennistähti Peng Shuain, joka syytti viime vuoden puolella kiinalaista korkea-arvoista poliitikkoa raiskauksesta. Yle Urheilu ihmetteli kuinka yleisö toimii kisoissa kuin automaattisesti ohjattuina robotteina. Miksiköhän?
Salibandyn päättävien johtotähtien haaveena on ollut olympialaiset ja yhtenä keinona on nähty kiinalaisten innostuminen salibandysta. IFF:n alkuperäisen suunnitelman mukaan naisten ja U19-naisten arvokisoja piti pelata jo Kiinassa, mutta tapahtumiin ei riittänyt resursseja. Myös F-liigan kohdalla on paikoin puhuttu Aasiasta ja ihan Kiinastakin valloituksen kohteena.
Nyt kun salibandy ei oikein ole saanut jalansijaa Kiinaan niin parempi ettei saisikaan. Toisekseen olympialaisten kohtuullisen moraaliton eetos ei ole ehkä sekään lajille hyväksi. Eipä sillä, että olympialaisetkaan olisi vielä lähettäneet ystäväpyyntöä salibandylle.
Kiina ei ole tietenkään ainoa valtio, eivätkä arvokisat ylipäänsä ainoa aihe jota olisi syytä boikotoida erinäisistä syistä, mutta salibandyn eldoradoksi maa on liian ongelmallinen tapaus.
Lopulta julkisesti vedotaan aina siihen, että urheilijat eivät saa kärsiä, vaan kisat pitää juuri siksi saada järjestää ties missä olosuhteissa. Mitä jos tehtäisiin ne päätökset kerrankin ennaltaehkäisevästi, eikä mentäisi pelkurimaisesti urheilijoiden selän taakse?
Joidenkin mielestä boitotointi ja ongelmakohtien nostaminen on naiivia, mutta säästäkää päättäjät urheilijat siltä, että tällaisia ongelmia tarvitsee edes miettiä.