Miesten Divari käynnistyy tämän viikon lauantaina täydellä seitsemän ottelun kierroksella.

Tulevalla kaudella Divarissa pelaa 14 joukkuetta, jotka kohtaavat toisensa runkosarjassa kahdesti, eli jokainen joukkue pelaa 26 runkosarjaottelua.

Viime kauden päätteeksi F-liigasta Divariin putosi Tikkurilan Tiikerit, Steelers Hämeenlinnasta sekä Porin Karhut. Tämän lisäksi Suomisarjasta toiseksi korkeimmalla sarjatasolle nousi Jyväskylän Happee Steamers.

Runkosarjan sijat 1.-6. jatkavat F-Liigakarsintaan. Sijoille 12.-13. sijoittuneet joukkueet karsivat sarjapaikasta ja 14. sijoittautunut joukkue putoaa suoraan Suomisarjaan.

F-liigakarsinnassa Divarin 1.-6. joukkueet saavat seurakseen F-liiga kaksi viimeisintä joukkuetta ja pelaavat kaksivaiheiset pudotuspelit paras viidestä -järjestelmällä. Kaksi pudotuspelikierrosta voittavat joukkueet pelaavat F-liigassa kaudella 2023-24.

Divarikarsintaan osallistuu joukkueet runkosarjan sijoilta 12.-13. sekä Suomisarjan lohkojen 1.-2, sijoittuneet joukkueet. Kolmivaiheisen karsinnat pelataan paras kolmesta -menetelmällä, missä kaksi ottelusarjan voittoa takaavat paikan Divarissa kaudella 2023-24.

Avauskierroksen ottelut:

La 17.9. 14:00 SaiPa-M-Team Lappeenrannan Urheilutalo
La 17.9. 17:00 Tiikerit-Hawks Tikkurilan Urheilutalo
La 17.9. 17:00 Steelers-Karhut Iittala-Halli
La 17.9. 17:00 JosBa-Limingan Niittomiehet Motonet Areena
La 17.9. 17:00 Happee Steamers-Koovee Jyväskylän monitoimitalo
La 17.9. 18:00 Rangers-O2-Jyväskylä Jokirinteen liikuntahalli
La 17.9. 18:30 ÅIF-SalBa Sipoon Areena

Divarista kiinnostuneita suosittelemme olemaan hereillä perjantaiaamuna, kun ensimmäinen jakso uutta Kelpaako piste?-podcastia näkee päivänvalon.

—

1. LNM

Limingan Niittomiehet on totuttu viime vuodet näkemään haastajan tai kevään yllättäjän roolissa, mutta tänä vuonna ryhmä saa kohdata ennakkosuosikin paineita. Viime vuoden runkosarjakakkonen pelasi ehjän kauden jääden ainoastaan pisteen runkosarjavoittaja M-Teamin taakse, tippuen kuitenkin hieman yllättäen Josballe pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella muiden runkosarjassa menestyneiden joukkueiden kanssa.

Jari Karjalaisen aikana Liminka otti määrätietoisia askelia kohti Divarin huippua ja on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Niko Kvist jatkaa Karjalaisen viitoittamaa tietä nyt, kun pohjoisen porukalla on kasassa Divarin mittapuullakin suhteellisen nimekäs pelaajamateriaali. Oma juniorituotanto häviää selkeästi vertailuryhmälle, mutta muutaman prime-ikäisen paluumuuttajan kuten Eerik Lukkarin, Eemeli Koskelon ja Mika Heiskasen, sekä kilpailijoista naaratun Eetu Tolosen ja Henrik Appelin kera Liminka on saanut koottua ehkä nyt sen kaikkien aikojen joukkueensa materiaalin puolesta.

Lähtijöiden joukossa on toki merkittäviä nimiä, kun mm. hyökkääjä Niklas Äijälä ja puolustaja Kalle Vaarala suuntasivat F-liigakaukaloihin Nurmoon yhdessä ehkä sen merkittävimmän lähtijän, Divarin parhaimpiin maalivahteihin kuuluvan Aki Karjalaisen kanssa. Myös Karjalaiselle on haettu korvaaja, kun Iiro Rantaniemi saapui isoveli OLS:sta isomman vastuun perässä Krankka-Areenalle.

Mahdollisuudet:

Limingan hyökkäysmateriaali nostattaa varmasti ihokarvat monessa vastustajassa. Jo edellä mainittujen uusien kiinnitysten lisäksi joukkueesta löytyy viime kauden pörssikakkonen Iiro Savela, Olli Lukkari sekä seuralegenda Matti Heikkinen. Oikein kanavoituna tämä hyökkäysmateriaali on yksi divarin kovimmista, ellei jopa kovin pystyen tekemään kovaa tuhoa ja kestämään vaikka muutaman loukkaantumisenkin. Kesällä hiottujen fysiikkatreenien ja hurmoksellisen kotiyleisön turvin Limingan tulos löytyy aktiivisen ja juoksuvoimaisen salibandyn kautta enemmin kuin nojaamalla syvällä makaavaan vastahyökkäyspeliin.

Uhkakuvat:

Siinä, missä Limingan hyökkäysmateriaali kestää vertailun mihin kilpailijaan vaan, puolustusmateriaali varsikin Vaaralan lähdettyä ei välttämättä kestä yhtä kovaa vertailua etenkään Divarin muita kärkijengejä vastaan. Menneinä vuosina myös Aki Karjalainen on välillä seissyt päällään tuoden pisteitä mukanaan pohjoiseen. Onko näihin onnistuttu löytämään ratkaisuja vai mennäänkö klassisesti ”hyökkäys on paras puolustus”- kliseellä kauteen?

Pelaajanosto: Eetu Tolonen

Viime kaudella Merikosken paidassa Suomisarjassa 32+32=64 tehoa runkosarjassa iskenyt ei onnistunut nostamaan Merikoskea takaisin Divarikartalle, josta Liminka kiitti ja nappasi miehen itselleen. Sähäkällä laiturilla on ominaisuudet tehdä myös tulosta Divarissa.

—

2. M-Team

Viime kauden runkosarjavoittaja sai kokea Divari-playoffien karun todellisuuden SaiPaa vastaan koneen yskiessä pahasti kolme ottelua selkeän avausvoiton jälkeen. Seuratasolta lähtenyt brändin kohotus sekä rakennus kohti F-liigaa on alkanut saamaan konkretiaa halliuudistusten, Urhea-pelien sekä päivitetyn strategian myötä. Maine Divari-joukkueena on edelleen silti vahva, josta kertoo myös Divarin maratontaulukon ykkössija, minkä Tiimi tulee todennäköisesti tulevalla kaudella nappaamaan.

M-Team aloittaa nyt kolmannen kautensa nykyisen pääkäskijän Teemu Kalinaisen alaisuudessa. Kalinaisen alaisuudessa joukkueen tekeminen on sekä pelillisesti että tuloksellisesti ollut nousujohteista mistä johtuen joukkue lähtee kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Joukkue on viime kaudesta muuttunut jälleen hyvin vähän ja suuria lähtijöitä ei ole, mikä on ollut Kalinaisen aikakaudelle tyypillistä. Robert Tarkkanen on puolustuksesta oikeastaan ainoa merkittävämpi lähtijä. Tulijapuolella Kaarlo Mahlbergin voisi nähdä sopivan Kalinaisen pallolliseen systeemiin ja Sakari Pulkkinen on hyvä aisapari parhaimmillaan loistavalle, mutta aika ajoin ailahtelevalle Marcel Straubhaarille.

Pelaajamateriaali M-Teamilla on yksi sarja leveimmistä, ellei jopa levein. Hyökkääjäosasto kestää vertailun kehen tahansa Mikko Leväsen, Eetu Sorvalin, Eetu Erkkilän ja Jesse Jokelaisen johdolla mitä tukee myös oman junioriputken helmet, nuorten maajoukkuepelaajat Joona Hokkanen sekä Pietari Porttikivi. Puolustuksesta löytyy pallollisia pelaajia, kuten Aki Mäkinen, Ville Rautakoura, Niklas Niemi ja Timo Elomaa, joka on joukkueen pelisysteemille hyvin oleellista. Maalivahtiosasto on mielenkiintoinen, josta on vaikea sanoa, että kuka tulee olemaan Kalinaisen ykkösvalinta tolppien väliin.

Mahdollisuudet:

Tiimillä on kaikki eväät toistaa viime kauden runkosarjavoitto. Materiaali, pelitapa ja taustat ovat siihen tarvittavalla tasolla, mutta tasaisessa sarjassa muutaman ottelun kestävä taantuma voi maksaa useamman sijoituksen. Pallollinen pelitapa ja pelin onnistunut rytmitys, mihin myös pelaajien taitotaso riittää, on parhaimmillaan tappavaa vastustajalle kuin vastustajalle.

Uhkakuvat:

M-Teamin pallonhallintaan perustuva hyökkäyspeli on aika ajoittain hyvin kunnianhimoista ja saattaa huonona päivänä palaa pohjaan viimeistelyn ontuessa tai yksinkertaisesti pallon pomppiessa vähän liikaa. Tällöin syvällä makaavat vastahyökkäysporukat voivat olla myrkkyä ja pelitapa kääntyä itseään vastaan. Myöskin peräti kolme ottelua kestänyt lamaantuminen viime keväältä on vielä mielessä ja nostaa kysymysmerkkejä.

Pelaajanosto: Joona Hokkanen

Rightin puolelta laukova 04-syntynyt laituri on ikäisekseen poikkeuksellisen kypsä pelimies, mistä kertoo myös tehoilu nuorten maajoukkueessa. Tuleva kausi on todennäköisesti Hokkasen ensimmäinen ehjä Divarissa ja mies saattaa nousta yllättävän korkealle pistepörssissä.

—

3. Koovee

Tamperelainen Koovee on ollut Divarin kestomenestyjä aina Salibandyliigasta putoamisensa jälkeen. Arto Riihimäen valmentama ryhmä saa nauttia hyvästä juniorituotannosta sekä Pirkanmaan alueen suuresta pelaajatarjonnasta/vetovoimasta, minkä voisi uskoa vielä lisääntyneen Kooveen kohdalla Pirkkojen ja Soittorasian tiputtua sarjasta. Sarjan trendin mukaan, viime kauden päätös oli runkosarjan jälkeen kotiedulla F-Liigakarsintoihin lähteneelle Kooveelle pettymys, kun se tippui lopulta F-liigaan edenneelle FBC Turulle puolivälierissä otteluvoitoin 3-1.

Kooveessa on kesän aikana puhaltanut suuret muutoksen tuulet. Kokeneesta kaartista suurin osa lopetteli pelaajauraansa ainakin pääsarjojen osalta. Nico Andersson, Ville Kangasmäki, Jani Rajala, Jesse Vainio, Petteri Puustinen ja Lassi Ylisiurunen ilmoittivat jättävänsä seuran vuosien edustamisen jälkeen, joka tietysti jättää aukkoja rosteriin. Myös viime kaudella sarjan pistepörssin voittanut Peteris Trekse siirtyi ”viimein” F-liiga-kaukaloihin.

Tulijapuoli on ollut kuitenkin lupauksia herättävä. Miko Saarela, Sami Savolainen ja Janis Ragovskis tuovat kokemusta sarjaporrasta ylempää ja ovat varmasti laadukkaita pelaajia paikkaamaan lähtijöitä. Tämän lisäksi Riihimäki on onnistunut poimimaan muutaman vakio-latvialaisen, kun Krisjanis Tiltins ja Gustavs Griezitis saapuvat Tampereelle. Viime vuosina ilmasilta Latviasta Pirkanmaalle on osoittautunut oikein toimivaksi, joten odotukset heidän kohdalla myös korkealla, sen enempää pelaajista tietämättä. Syykin tähän on looginen Riihimäen toimiessa myös Latvian maajoukkueen päävalmentajana.

Pelitapaan tuskin on tulossa salibandymaailmaa mullistavia muutoksia. Laadukas palollinen peli on ollut joukkueen kulmakivi koko Riihimäen aikakauden ajan ja siitä tullaan jatkamaan. Nippu on poislähtijöistä huolimatta suht laadukas, tosin hieman kapea jos kotisivuilla ilmoitettu 22+2 pitää paikkaansa. Sekä hyökkäykseen että puolustukseen löytyy sarjan kärkipään jätkiä, joista Rolands Kovalevskis, Samuli Salomaa ja Santtu Siponen kantavat varmasti merkittävää tulosvastuusta, kun puolustuksesta löytyy pallollista osaamista Saarelan ja Aki Hietasen johdolla. Maalivahtiosasto kuuluu myös sarjan parempaan puoliskoon, kun vanha Pirkka-kaksikko Toni Tuomi ja Juho Saros häärivät kuulan tiellä.

Mahdollisuudet:

Kokeneen kaartin lähtö ja keski-iän alentaminen on nähtävä mahdollisuutena. Viime vuosina Divarissa on nähty useampia onnistuneita sukupolvenvaihdoksia, josta ensimmäisinä mieleen tulee LNM ja M-Team. Ei välttämättä ole sattumaan, että nämä joukkueet nyt hääräävät sarjan kärkipäässä ja tämä vaihdos tulee Kooveelle juuri oikeaan aikaan, mahdollistaen myös sille siellä pysymisen. Todennäköistä on kuitenkin se, että nyt lopettaneella kaartilla ei haukkaliigaan enää olisi noustu.

Uhkakuvat:

Suuret muutokset myös tietysti nostavat aina kysymysmerkkejä. Aiemmin mainittiin onnistuneista sukupolvenvaihdoksista, vaikka toki vähemmän mairittelevia esimerkkejä myös löytyy. Mutta kuten sanottu, tuttu käskijä, laadukas juniorimylly ja hyvä pelaajatarjonta kumminkin puoltaisi sen puolesta, että mitään suurta tason putoamista pelaajakaartin nuorennuksesta johtuen tapahtuisi. Alkuun voi kuitenkin kestää tietyn rytmin löytyminen, sen ei vain saa antaa venyä liikaa.

Pelaajanosto: Sami Savolainen

Nokialta suuremman vastuun perässä Kooveeseen ja nyt sitä todellakin olisi tarjolla. F-liiga-status ei todellakaan ole tae Divarissa onnistumisille, mutta Savolaisella on aidosti kaikki ominaisuudet olla franchise-pelaaja sarjassa.

—

4. Hawks

Myllypurosta ponnistava SC Hawks on Divarijoukkueiden kuopus, mutta hinaa itseään suunnitelmallisesti kohti sarjan kärkeä. Toissa kaudella maalin päässä sarjasta putoamaisen jälkeen Jari ”Jabba” Nissisen ryhmä pelasi huikean viime kauden yltäen ehkä hieman yllättäen F-Liigakarsintoihin ja siellä – todellakin yllättäen – kaataen F-liiga-joukkue Karhut. Seurana Hawks on nuori, mutta Haukat osaa hyödyntää pääkaupunkiseudun hyvää pelaajatarjontaa ja Erän sekä SSV:n jättämää tietynlaista tyhjiötä, mitä ErVi ei ole onnistunut täysin täyttämään. Oma juniorituotanto on kunnossa, kuten myös seuran taustat ”manageri” Petteri Bergmanin johdolla.

Siirtomarkkinoilla haukkojen strategiana on ollut muissa pääkaupunkiseudun kilpailijoissa (ErVi, M-Team, Indians), pienemmälle vastuulle jääneiden pelaajien naaraus. Näistä nimekkäimpinä lienee jo Divarissa tasonsa näyttäneet Jasse Tuunanen, Juho Räsänen, Olli Huhtala ja Ville Heino. Myös Sveitsistä saapunut ”fanien suosikki” Jens Homberger on mielenkiintoinen nähdä ja vaikea ennakoitava, voi olla sarjan pakkieliittiä, voi olla myös kaukana siitä. Lähtijäpuoli on Haukkojen vinkkelistä katsottuna mukavan maltillinen, Elia Tölli ja mahdollisesti Teemu Kantanen ainoina merkittävimpinä menetyksinä.

Haukkojen pelillinen identiteetti otti harppauksia eteenpäin viime kaudella hyvin sekavan ensimmäisen kauden jälkeen. Vastahyökkäyksistä joukkue maalaa paljon, mutta ei silti nojaa pelkästään vastahyökkäyspeliin vaan pyrkii myös aidosti olemaan pallollinen porukka etenkin ykkösvitjan johdolla. Materiaalin laajuuden puute kärkiukkojen, kuten Kalle Laakson, Aaro Pohjanmaan ja Antti Aarnion takana vähän paistoi liikaa läpi kakkos- ja kolmoskentän tekemisestä, mutta tähän on varmasti pyritty löytämään lääkettä siirtomarkkinoilta. Edelleen kuitenkin Laakson johtaman ykkösvitjan pelillinen tulos tulee olemaan joukkueelle kriittinen.

Mahdollisuudet:

Parhaimmillaan suuret. Nuori joukkue nousutrendissä ruokkii itse itseään, kun peli kulkee niin tulos saattaa olla korkoa korolle voimakkaimmillaan. Joukkue on hinkannut pelitapaa läpi paljon kesällä ja kaiken järjen mukaan tulee olemaan entistä parempi viime kauteen nähden. Erikoismainintana veskariosasto, mikä on hieman sekava, mutta kieltämättä potentiaalinen. Toni Wuorenjuuren ja Severi Hopsun ottaisi joku muukin Divari-joukkue mielellään itselleen ja on mielenkiintoista nähdä, miten peliaika lähtee jakautumaan kaksikon osalta. Molempia veskareita leimaa tietynlainen ”ykkösveska”-status.

Uhkakuvat:

Viime kaudella Hawks sai loistostartin kauteen ja sai olla siitä kiitollinen loppukaudesta, kun sijoitus alkoi pikkuhiljaa tippumaan. Ehjän kauden läpivienti voi olla Haukkojen kompastuskivi myös tulevalla kaudella. Ainakin ulkopuolelta vaikutti erikoiselta, että seurapomo Petteri Bergman hyppäsi edustuksen penkin taakse kesken kauden muutaman pelin ajaksi. Bergman toimi ilmeisesti tuuraajana, mutta ulkopuolelle tilanne näytti siltä, että seurapomo ottaa joukkueen ohjia käsiinsä. Haukat on tärkeä projekti Myllypurossa, eikä sen anneta epäonnistua. Tämä voi johtaa paikoin isoihin paineisiin.

Pelaajanosto: Kalle Laakso

Tylsä nosto, mutta kuuluu sarjan TOP-3 senttereihin. Siirto sarjaporrasta alemmas oli täydellinen liike 01-syntyneeltä SSV-kasvatilta ja olisi jo nyt valmis isompaan vastuuseen myös Haukkaliigassa. Ehkä sitten Haukkapaidassa Haukkaliigassa.

—

5. Karhut

Karhujen visiitti F-liigassa jäi joidenkin optimistien odotuksista huolimatta ranskalaiseksi. Pari maalia runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella Jymyä vastaan olisi tuonut paikan sarjasta myös ensi kaudeksi ja ollut mukava päätös kelvolliselle ensimmäisellä kaudella takaisin ylhäällä. Maaleja ei tullut, vaikeuksia oli myös maalinteossa F-Liigakarsinnoissa ja nyt aloitellaan uutta kautta Divari-jenginä. Karhut koki kesällä luontaista muuttoliikennettä valmennuksen vaihtuessa ja muutaman avainpelaajan kuten Juuso Aholan, Arvid Vonkin ja Julius Tuomisen poistuttua vahvuudesta.

Tulijapuoli on oikeastaan huomattavasti parempi kuin olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla. Tuukka Haudanlampi ja paluumuuttaja Janne Kuusiluoto otetaan Porin Urheilutalolla masaliisojen kera vastaan. Toisaalta Karhut on ilmoittanut tämän hetken vahvuudekseen 13+1, mikä tietysti nostattaa vähän kulmakarvoja näin viikko ennen kauden alkua, mutta ei ole mitenkään ennenkuulumatonta porilaisessa salibandy-skenessä. Jatkajien joukossa on kuitenkin hyvin päteviä pelimiehiä, kuten Tomi Jerkku, Eero Vanhatalo, Juho Myllyharju, Tuomas Huhtala ja Joni Halminen. Suurin kysymys lienee konkaripuolustaja-osasto ja heidän jatkosuunnitelmat, joita varmaan niillä kilometreillä ei ennen syyskuun puoltaväliä tehdä.

Pelillisesti vaikea nähdä Karhujen uudistuvan dramaattisesti. Tiukka miesvartiointi, fyysinen painiminen kulmissa molemmissa päädyissä kenttää ja erittäin tiivis puolustuspeli ovat varmasti myös yläotsikoita apuvalmentajan paikalta pääkäskijäksi siirtyneen Jani Rajalan pelikirjassa. Kotikenttä ja sen mahdollinen 90-luvulta perintökohteena oleva alusta antavat ylivoimaisesti eniten etua kotijoukkueelle kaikista Divari-joukkueista ja tulee suoraan tuomaan pisteitä Karhujen laariin.

Mahdollisuudet:

Niukka, mutta kieltämättä Divari-tasolle pelottavan laadukas pelaajamateriaali antaa mahdollisuudet vaikka mihin. Joukkue pystyy jopa hakemaan vähän pelitapaa runkosarjan ajan ja olla silti vaikeasta kaadettava keväällä. Perinteisesti hyvin organisoitu puolustus antaa jo itsessään mahdollisuuden pisteisiin jokaisessa ottelussa. Motivaatio ja kuntopiikit kuntoon, niin parhaimmillaan Porissa tilataan taas keväällä hissiä ylöspäin.

Uhkakuvat:

Sanomattakin selvää materiaalin laajuus nyt ilmoitetulla porukalla. Montaa loukkaantumista ei nippu kestä, mutta niin kuin aikaisemmin ounasteltu, kesälomalta palaajia saattaa ryömiä vielä pitkin syksyä mukaan. Ilmeisesti omiin junioreihin perustuvan veskariosaston päälle heitetään vielä vähän kysymysmerkkejä, sillä Vonk tuntunut viime vuodet välillä jopa ohittamattomalta. Pelaajatarjonta ja vetovoima ovat kuitenkin huomattavasti heikompia verrattuna pääkaupunkiseutuun tai Pirkanmaahan, jonka takia oma junioriputki on kaikki kaikessa täyttämään kyseisiä aukkoja.

Pelaajanosto: Joni Halminen

Vuonna 98-syntynyttä miestä vietiin jo vuosia sitten liigaan. Kärsinyt paljon loukkaantumisista, mutta ehjänä ollessaan on F-liiga-tason peluri, jolle soisi kyllä rehellisesti loukkaantumisvapaan kauden pitkästä aikaan. Ehdoton puolustuksen johtohahmo muuten hieman kapeassa pakistossa.

—

6. Josba

Aikoinaan lajin mahtiseuroihin koko maailmassa kuulunut Joensuun Salibandy aloittaa nyt jo kahdeksannen kautensa peräjälkeen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Viime kaudella aina F-liigakarsinta-finaaliin asti edenneessä joukkueessa näkyy edelleen Antti Ruokosen perintö tiiviin puolustuspelin ja ajoittaisten maalinteko-ongelmien muodossa. Vaihtuvuus on ollut viime kauteen verrattaessa pientä, kun runko on pysynyt hyvin samanlaisena. Toki muutama avainpelaaja, kuten Olli Arkkila ja Kasper Tähkä ovat vaihtaneet maisemaa. Heidän tilallensa Josba on onnistunut löytämään oikeastaan aika osuvat pelaajat, kun Mika Majalahti EräViikingeistä, Petri Väänänen LeBa:sta ja Nikke Tielinen Saipasta saapuvat Motonet-Areenalle.

Päävalmentaja Sakari Salmelan neitsytmatka uudistuneen joukkueen kera viime kaudella oli oikein mukiinmenevä päättäen Josban pitkän pudotuspelittömän putken, vaikka mitään suurta pelillistä uudistusta ei nähtykään. Ykköshevosille tarkoitettuja numerolappuja hieman vielä sovitellaan pukukopissa, sillä materiaali on hyvin tasainen ja suurimmat vastuukantajat ovat vähän kaikille auki kauden alun lähestyessä. Kaksikko Majalahti-Tielinen saattaa napata laput heti kättelyssä. Viime kaudella sisäisen pistepörssin voittaneen Arkkilan jälkeen peräti yhdeksän seuraavaa pelaaja olivat yhdeksän pisteen sisällä toisistaan.

Joensuulaisten ryhmä on siis hyvällä tavalla tasapaksu, vähän muutoksia kesällä kokenut, nuori ja nälkäinen sakki. Ottelut tulevat olemaan tuttuun tapaan vähämaalisia ja suurimpia notkahduksia kesken kauden ei nähdä. Hyvä rutiinitaso ja ehkä sarjan paras kotiottelutunnelma siivittävät joensuulaiset nippa nappa pudotuspeliviivan paremmalle puolelle toisen kauden peräjälkeen ja Ruokosen haamu alkaa hälvenemään pukukopin katosta.

Mahdollisuudet:

Hyvä rutiinitaso antaa tässä sarjassa mahdollisuudet kaikkeen. Aapo Hämäläinen, Roope Tähkä ja Eetu Alitupa organisoivat tiiviin puolustuspelin, mikä yhdessä Veikka Forsströmin kanssa antaa anteeksi ajoittaiset maalinteko-ongelmat ja pisteitä tippuu tasaisen tappavaan tahtia. Lauri Piiroinen, Fetja Naakka ja Aleksanteri Tirkkonen kyllä laittavat kuulaa paikan tullen myös maaliin, Josban pienet maalimäärät johtuvat ennemmin pelitavallisista syistä, kuin hyökkääjien viimeistelytaidosta.

Uhkakuvat:

Pienet marginaalit pudotuspeliviivan tuntumassa. F-liigakarsinta paikan saattaa ratkaista yksi piste tai jopa yksi maali. Pienikin notkahdus, kuten maalinteon oikeasti paha yskiminen saattaa maksaa myös niin rutinoituneelle joukkueelle kuin Josba pudotuspelipaikan. Myös materiaalin laajuudessa Josba häviää hieman kärkijoukkueille. Muutama päällekkäinen loukkaantuminen tai nuoren pelaajan maanpuolustusvelvollisuudet saattavat äkkiä näkyä sijoituksessa sarjataulukossa.

Pelaajanosto: Aleksanteri Tirkkonen

Vuonna 2004 syntynyt sentteri on pelannut Divarissa jo kaksi kautta ja on osoittanut tasonsa. Fiksu ja kypsä keskikaistan pelaaja, jolla on vielä roimasti kehityspotentiaalia. Kuuluu nuorisomaajoukkueiden piiriin.

—

7. Rangers

Kirkkonummi Rangers oli varmasti yksi viime kauden yllättäjistä. Edelliskevään finalisti vältti suoran karsiutumisen sarjasta pisteellä ennen Pirkkoja oltuaan vielä suossa muutama kierros ennen runkosarjan loppua. Ennen viime kautta Divarin kärkijengeihin aina kuuluneen Rangersin kausi oli totaalinen pannukakku, vaikka materiaalisesti mitään suuria muutoksia ei koettu. Tämän todettua, on Rangersilta lupa odottaa paluuta omalle tasolle tulevalla kaudella.

Joukkueen suurin muutos kesällä on tapahtunut penkin takana. Rangers-historian omaava Christian Andersson saapui Kylille koko nykyisen divaripätkän ruorissa olleen Sebastian Fager-Pintilän tilalle. Myös viime kaudella enimmäkseen joukkueen taustoilla viihtynyt Atte Silvennoinen on tekemässä enemmän tai vähemmän odotettua paluuta pelaavaan kokoonpanoon. Pienestä muuttoliikenteestä johtuen tuskin suurta pelikirjan päivittämistä on luvassa, vaan joukkue keskittyy enemmän nykyisen kirjan tasaisempaan noudattamiseen. Viime kautta heijastivat suuret tasonheittelyt, joista esimerkkinä kaksi voittoa runkosarjavoittaja M-Teamista, mutta vaakakupin toisella puolella mm. neljä häviötä kuudesta pelistä sarjasta tippuneita joukkueita vastaan.

Viime kausi on nyt takana ja uuteen suunnataan tutulla materiaalille, mikä on kieltämättä terävä. Kaius Klemetti, Erik Helenius, Samuli Alaluusua ja Lauri Näränen olisivat kärkijätkiä muissakin Divarin joukkueissa kuin Kylillä. Aleksi Markkolan, sekä VKTP:sta saapuneen Mikko Ojalan johdolla puolustuksenkaan ei tarvitse hävetä Divari-valmentajien WhatsApp-ryhmässä. Kristian Krogius maalilla pystyy antamaan joukkueelle mahdollisuuden voittoon, vaikka viisikkopeli vähän yskisikin. Erityismainintana Divarin ja kaikkien muiden liiton alaisten sarjojen paras Twitter-preesens, jollaista toivosi näkevän enemmän myös muilla jengeillä.

Mahdollisuudet:

Rangers on edelleen tietyllä tapaa flow-joukkue. Pommari on vaihtunut Jokirinteen liikuntahalliin, mutta se ei ole oikeastaan esityksiin vaikuttanut, oikeastaan Kirkkonummen pommisuoja ”järjetön kotietu” oli enemmän myytti, jos Divarikausien tuloksiin peilaa. Joukkue on materiaalin kärjen osalta jopa sarjan kärjen vauhdissa, mutta löytyykö uuden valmentajan kanssa edellistä kautta parempi rutiinitaso ja kaivattu flow-tila ennen kuin on pakkovoitto suoran putoamisen välttämiseksi. On hyvä muistaa, että samalla rungolla Rangers juhli runkosarjavoittoa kolme kevättä sitten.

Uhkakuvat:

Esimerkkejä mahdollisista uhkakuvista ei tarvitse kaukaa historiasta etsiä. Jo kliseiseksi noussut flow-tilan puutos ja pelillinen aneemisuus oli viime kaudella jopa hämmentävää katsottavaa aika-ajoittain. Welhot vieraspeli tästä paras esimerkki. Tämä varmasti elää mörkönä edelleen Kylien jätkien takaraivossa, mutta se on osattava kanavoida oikein. Joukkueella on myös aiempia kausia huomattavasti kapeampi rinki, jossa ei ole varaa loukkaantumisille.

Pelaajanosto: Samuli Alaluusua

Rangersin tärkein yksittäinen pelaaja. Kaksi vuotta sitten lähtiessään Indiansiin ol sarjan paras pelaaja. Ensimmäinen liigakausi meni nappiin, mutta toinen jäi vähän piippuun. Mielenkiintoista nähdä, että formissa mies palaa nyt Divariin, viime kauden loppu ainakin oli lupauksia herättävä.

—

8. SalBa

Viime kaudeksi paluun pääsarjatasolle tehnyt Rauman SalBa pelasi kohtalaisen paluukauden ollen runkosarjan yhdeksäs, vaikka ehkä vähän parempaakin sijoitukseen olisi ollut paukkuja paremmalla syksyllä. Pelillisesti koiralauma oli oikeastaan juuri se, mitä odottaa saattoi: hurmosjengi, joka nojaa muutamaan tähtipelaajan henkilökohtaisiin onnistumisiin, kun loppujoukkue pelaa melko yksinkertaista salibandya. Rauman Kauppis ei ollut helpoin paikka hakea pisteitä ja tähtikaarti Jani Lehtoniemen, Janne Kuusiluodon ja Mikko Immosen johdolla oli aika-ajoin jopa pitelemätön. Huomioitavaa on, että Lehtoniemi ja Immonen pelasivat ainoastaan 16 ottelua, mikä myös antaa osviittaa kärkijätkien puuttumisen olevan suoraan verrannollinen otteluiden pistesaldoihin.

Aikaisemmin mainitusta kolmikosta Kuusiluoto ja Immonen eivät seurassa jatka tulevalla kaudella, mutta tulijapuolella on onnistuttu paikkaamaan lähtijöitä kohtuullisesti Miikka Sokalla ja Oskari Laaksosella. Varsinkin Sokka saa varautua isoon vastuuseen yhdessä Lehtoniemen kanssa SalBan runkosarjan loppusijoituksesta. Kaikesta huolimatta noususuhdanteessa oleva SalBa pääsee kamppailemaan pudotuspelipaikasta kynsin ja hampain. Se että vain kuusi joukkuetta lunastaa paikkansa kevään karsintapeleissä on sen verran karu systeemi, että ne jäävät SalBa:lle jälleen kerran haaveeksi.

Joni Rokosa jatkaa porukan käskyttäjänä ja entisenä pelaajana tuskin lähtee liiemmin nykyidentiteettiä purkamaan, vaan luottaa koirakuumeen tuovan tarpeeksi pisteitä. Ja rehellisyyden nimissä – vaikka joukkueesta löytyy Divarissa rutinoituja pelimiehiä, kuten Tomi Lahti, Jesse Nurmi, Niko Kaerla ja Jonne Aaltonen – olisi överipallollinen pelitapa ehkä enemmän uhka kuin mahdollisuus joukkueelle. Rauma on hieno salibandykaupunki, jolle soisi menestystä liigavuosien tapaan. Tällä hetkellä rakennus sitä kohden on hyvin varauksellista.

Mahdollisuudet:

Rangersin tapaan nojaa vahvasti flow-tilaan, mikä tarkoittaa, että tulos voi lopulta olla aika isossa skaalassa maan ja taivaan väliltä. Kuten mainittu, viime kausi olisi tuloksellisesti voinut olla jopa parempi, jos hyviä pätkiä olisi saatu hieman venytettyä enemmän ja ykköskorin jätkät olisi pysynyt vähän paremmin kunnossa.

Uhkakuvat:

Kolikon kääntöpuoli: akselilta Lehtoniemi-Sokka-Nurmi-Kaerla liian pitkiä poissaoloja ja hurmoksen puutos. X-factor kärjen takana kuitenkin sen verran yksinkertaista, että paikkaa pudotuspeleissä pelkällä rutiinilla tuskin aukeaa. Myös pitkällä tähtäimellä toivoisi joukkueen kehittyvän eteenpäin. Tällä hetkellä kehitys on aika maltillista.

Pelaajanosto: Jani Lehtoniemi

No-brainer. Turha koittaa väkisin nostaa jotain lupaavaa junnua, jos joukkueen menestys on yksinkertaisesti näin paljon yhden miehen harteilla. Viime kaudella 40 pistettä 16 peliin, tehotilasto +28, liigassa yli piste-per peli. Onko sarjan tärkein yksittäinen pelaaja joukkueelleen?

—

9. SaiPa:

Viime kaudella välieriin asti edennyt SaiPa lähtee kauteen jo perinteeksi muodostuneella kaavalla. Pari parasta pelimiestä on siirtynyt liigakaukaloihin ja junioreista pitäisi taikoa uusia Kekkejä ja Huppusia. Tämä ei varsinaisesti ole ollut edellisvuosina ongelma, sillä ympäristö Lappeenrannassa on saanut tuotettua sarjan kirkkaimpia nuoria tähtiä, joista edellä mainittujen lisäksi hyvinä esimerkkeinä ovat Jere Niemelä ja Joonatan Kovanen. Seuraavat liigaseuroihin ryöstettävät ovat jo alkaneet nostaa päätään Aapo Kilpeläisen, Santeri Kakon ja Juho Seppälän muodossa.

SaiPan valmentajarekrytoinnit on herättänyt kummastusta viime vuosina. Viime kaudella pääkäskijäksi palkattiin salibandypiireistä hyvin kokematon Janne Mälkiä, joka ei hallihuhujen mukaan ollut ihan parin-ensimmäisen-kymmenen joukossa kun hommaan ehdokkaita tiedusteltiin. Kaikesta huolimatta Mälkiä vei lappeenrantalaiset liigakarsintojen välierien game vitoseen, eli yli kaikkien odotusten. Tästä palkintona oli kenkää ja tilalle seuralegenda Otto Valavuo aisaparinaan myös uusvanha Mika Valtonen. Toki lähtijät ovat merkittäviä, mutta kun tilannetta on saatu vähän paikattua Ere Laitimolla, Miro Veijalaisella ja Jasu Lindillä, täytyy lyödä uuden valmennusduon niskaan hieman painetta toistaakseen Mälkiän tempun viime kaudella.

Valmennusduo saa luotsattavakseen nuoren, taitavan ja yllättävän juoksuvoimaisen nipun, jossa jo edellä mainittujen lisäksi soihtua kantavat kapteeni Oskari Möykkynen ja Lassi Junnilainen. Nuoresta keski-iästä johtuen tai ei, SaiPalla on ehkä sarjan suurin kokonaispotentiaali, mikä täysin lunastuessaan voi johtaa todella pitkälle kevääseen. Pelillisesti etäisesti Indiansia muistuttava SaiPa ei lähde alhaalta väkisin, vaan malttaa repiä vastustajan pakkaa auki ajan kanssa. Hyökkäyspeli on jopa enemmän organisoitua kuin puolustuspeli aika-ajoittain, toki uusien ja kokeneempien valmentajien myötä joukkueella saattaa olla edessä isojakin pelitapamuutoksia.

Mahdollisuudet:

Kuten jo todettu, kaiken mennessä nappiin, saavutettava upside on järkyttävän iso. Tämän sanottua, onko ryhmä kuitenkin vähän liian nuori ja kokematon saadakseen kaiken menemään nappiin? Lappeenranta on joka tapauksessa yksi maan parhaista kasvualustoista nuorille yksilöille tällä hetkellä, mikä edesauttaa myös SaiPaa joukkueena merkittävästi, vaikka loppujen lopuksi pois karkaisivatkin. Onko sittenkin niin, että Mika Heinosen chelseamainen seuran johtamistapa, jossa pääkäskijä muuttuu joka vuosi, on kuin onkin tulosta tekevää johtamista?

Uhkakuvat:

Kokemattomuus. Erityisesti puolustuksen organisointi on kohta, johon uusi valmennus varmasti käyttää kenttävuoroja. Joukkue on taitava ja taitoa vaatii myös suhteellisen kunnianhimoinen pelitapa, jolla se pelaa. Välillä nuorilla pakeilla hieman liikaa oksia. Maalivahtiosasto ei tänäkään vuonna ole ihan sarjan kovinta priimaa, jossa ykköskassarin viittaa saattaa kantaa oikeastaan kuka vaan.

Pelaajanosto: Santeri Kakko

Sarjan TOP 5-puolustaja ja jos historiaan on katsominen ei montaa kautta enää Lappeenrannassa viihdy. Monipuolinen syöttövalikoima yhdistettynä nopeuteen, jolla tarvittaessa ryntäävä kärkikarvaaja ohitetaan, on täydellinen kombo peliä avaavalle puolustajalle.

—

10. Happee Steamers

Viime kauden päätteeksi ainoa Suomisarjasta Divariin noussut joukkue on jyväskyläläinen Happee Steamers. Steamers on saanut haalittua viime kausien aikana laadukkaita pelaajia sekä edustusjoukkue Happeesta kuin myös kilpailija 02-Jyväskylästä ja selvitti tiensä läpi kaksiosaisen divarikarsinnan ensin kaatamalla SB Vantaan otteluvoitoin 2-1 sekä Loviisan Torin niin ikään otteluvoitoin 2-1. Kuten alempaa tuleville joukkueille on tyypillistä, pelillisiä edesottamuksia eivät vastustajat (tai ennakon tekijät) ole syynänneet hirveän huolellisesti, mistä saattaa olla suoranaista etua syyskauden peleihin – (lisätiedot Soittorasian ylivoimalta).

Pelimiehiähän nipusta löytyy. Tommi Taimisto, Samuli Grönfors, Miika Malkamäki, Jaska Kunelius ja viimeisimpänä ehkä Divarin kauden ennalta mielenkiintoisin pelaaja Paul Kotilainen tuovat aimoannoksen liigakokemusta. Aivan spesiaalimaininta menee Jarno Hirvoselle, 44. Hyökkääjällä on vyöllään yli 350 liigapeliä vuosilta 1995-2008, mutta sittemmin hän ei ole pääsarjoissa pelannut. Kokenut osasto höystettynä Mikael Määtän, Julius Siepin ja Max Salosen divaritasolla oikein mukiinmenevillä pelaajilla on kauden yllättäjä valmis kruunattavaksi.

Ennalta joukkue vaikuttaa kovemmalta kuin jo monta vuotta Divaria vääntänyt kilpailija O2, mikä saattaa tarkoittaa ongelmia Amppareille. Joukkuetta valmentaa Vesa Pölkki, joka lähtee kauteen varmasti jo todistetuilla vahvuuksilla, sillä mikään noviisiporukka ei ole kyseessä, vaikka ensimmäisen kerran Divaria – ainakin tällä nimellä – nyt pelaavatkin.

Nousijoita on historian saatossa ollut täysin laidasta laitaan. On nähty täysiä ulospuhalluksia heti ensimmäisellä kaudella, mutta myös peräti runkosarjavoittoja. Happee Steamers voi periaatteessa olla mitä vaan tältä väliltä, mutta kuitenkin pääsarjatasolla jo rutinoitunut pelaajisto antaisi viitteitä lupauksia herättävästä kaudesta. Ehkä suurempi kysymys olisi, että miten ottaa se seuraava mahdollinen askel kohti Divarin huippua ja tietynlaista kestävyyttä. Pelaajisto ei ole sarjan nuorin, mutta ehkä Happeen junnumylly tuottaa hyötyä myös Steamersille.

Mahdollisuudet:

Kuten aikaisemmin todettu, pelkästään uutena joukkueena sarjaan tuleminen antaa pientä kilpailuetua. Klassisesti hyvä syksy saattaa kantaa pitkään keväällä ja tällä materiaalilla periaatteessa ei ole mitään syytä, miksi ei voittoja voisi läpi kauden ottaa tasaiseen tahtiin. Sarjassa on kuitenkin monta rutinoituneempaa joukkuetta, jolla enemmän kokemusta ehjästä kauden läpiviennistä.

Uhkakuvat:

Kaksi joukkuetta pääsarjoissa ei ole ollut historiassa hirveen kestävä malli, vaikka esimerkiksi Erä Akatemian avulla Mosalla saatiin iso määrä laadukkaita junioreita tuotettua. Onko Jyväskylä tarpeeksi iso kaupunki peräti kolmelle pääsarjajoukkueelle? Yleistuntemus on se, että Steamersin kilpailukykyisen joukkueen kasaaminen näkyy 02-Jyväskylän materiaalissa. Steamersin on syytä pitää sarvet valppaina, että sama ei tapahdu tulevaisuudessa toisin päin.

Pelaajanosto: Paul Kotilainen

Joku muu olisi vääryys. Yli 400 tehoa liigassa antaa yksin syyn saapua katsomaan Steamersin pelejä ensi kaudella. Pelitaidot tai kunto tuskin vuodessa mihinkään on kadonnut. Kuten jo todettu, alkavan kauden mielenkiintoisin pelaaja.

—

11. Tikkurilan Tiikerit

Viime kausi toi päätökseen Tikkurilan Tiikereiden kolmevuotisen taipaleen korkeimmalla sarjatasolla, kun joukkue jäi F-liigan runkosarjassa viimeiseksi voittaen ainoastaan yhden ottelun koko kaudella. Jo vuosi sitten Tikkurilassa koettiin paha ulospuhallus, kun kaksi kautta lupauksia herättänyt haastajaporukka tyhjeni oikeastaan kokonaan jättäen viime kauden joukkueen lähes mahdottoman tehtävän eteen. Nyt joukkue lähtee tulevaan kauteen alla paljon ehjempi kesä, vaikka muutamia merkittäviä lähtijöitä, kuten Christian Remes, Tuomas Tiainen ja Niklas Kuisma karkasikin muihin F-liiga-joukkueisiin.

Tulijapuolella on saatu kaivettua paikkaajia lähtijöille, sillä Karel Joutsimäki saapui Jyväskylästä, sekä Otto Blomqvist palasi Vantaalle EräViikingeistä. Tämän lisäksi edustukseen on mukaan nostettu liuta omia junioreita. Joukkuetta luotsaa viime kauden tapaan miesten sarjoissa hieman kokematon Janne Juote, joka valittiin viime kaudella pääkäskijäksi aika lailla tutkan alta. Tiikereiden materiaali maan pääsarjassa ei antanut oikein mitään työkaluja Juotteelle, joten tasonmittaus alkaa vasta tulevasta kaudesta, johon se pääsee iskemään suht paineettomasti. Vaikka joukkue saapuu sarjaporrasta ylempää, ei siltä odota urotekoja, mitä toki ei myöskään odotettu kaudella 2018-19, kun joukkue tarunhohtoisen kevään jälkeen nousi liigaan.

Tiikerit saa kasattua juuri yhden tulosyksikön verran pelimiehiä, jotka pystyvät tekemään tulosta. Tämä varmasti rakentuu Miika Iskaniuksen, Kevin Strackin, Samuli Granlundin sekä Karri Budden ympärille. Kolmeen kenttään ei materiaali riitä vertailukelpoisesti esimerkiksi sarjan kärkijoukkueita vastaan. Maalivahtiosastolle saapui Niilo Nevalainen SB Vantaasta, joka ei myöskään yksin täytä kriteerejä sarjan laadukkaimmasta veskariosastosta. Toki yhdellä laadukkaalla tulosyksiköllä ja muiden kenttien organisoidulla viisikkopelillä, mitä kokeneet pelaajat, kuten Mattias Kokljuschkin, Juuso Salo ja Valtteri Laine johtaa, on ennenkin Divarissa saatu aikaan ihan kohtalaista tulosta. Tiikerit voivat oikeastaan ensi kaudella olla mitä tahansa ylemmän keskikastin ja putoamistaistelun välistä.

Mahdollisuudet:

Hyvä aloitus kauteen voisi tuoda tarvittavaa itseluottamusta ja mahdollisuuden taistella playoff-paikasta. Myös pelkkä sarjassa säilyminen ei välttämättä Tiikereiden kannalta olisi katastrofi, kun puhutaan pääkaupunkiseutulaisesta joukkueesta, sillä sieltä löytyy aina pelaajamarkkinoilta paljon laatua ja joukkue saattaa materiaalillisesti parantua huomattavasti yhdessä kesässä. Tietynlainen vahnkojen minimointi F-Liigasta putoamisen jälkeen voisi pitkässä juoksussa olla ihan järkevää.

Uhkakuvat:

Niin sanotusti Welhot. Liigaputoaminen on historian saatossa osoittanut haasteensa myös seuraavalla kaudella Divarissa. Sarjan tasaisuus on tuottanut monille ensin liigasta pudonneille ja sen jälkeen materiaalillisesti heikentyneille joukkueilla vaikea seuraavan kauden. Tämän sanottua, Tiikereillä tuskin on yhtä haasteellista tilannetta kuin esimerkiksi Welhoilla viime kaudella, joten ehkä tämän kohtalon välttävät.

Pelaajanosto:Otto Blomqvist

Liigavuosien jälkeen olisi tarjolla merkittävää viittaa sarjaporrasta alempana ja myös sen mukanaan tuomaa painolastia. Mielenkiintoista nähdä, miten lähtee sujumaan. Mahdollisuudet olla vantaalaisten pelillinen tiennäyttäjä löytyy. Voi myös olla, ettei vaan kiinnosta.

—

12. ÅIF

Sipoosta ponnistava ÅIF lähtee jälleen kauteen ilman suuria ulkopuolisia odotuksia, mutta nojaten vuosien kokemukseen siitä, miten tässä sarjassa raavitaan pisteitä yksin toisen jälkeen. Viime kausi toi sipoolaisille melko klassisen sijoituksen pudotuspelien ja putoamiskarsintojen välimaastosta, mikä on sille viime vuosina ollut hyvin totuttua, viimeksi se ylsi pudotuspeleihin nousukaudella 2018-19. Tulevaan kauteen se lähtee toista kertaa päävalmentaja Petri Hosiaisluoman johdolla, joka on ollut hyvin selvää jatkumoa Sebastian Freudenthalin ajanjaksosta sipoolaisten peräsimessä. Syvällä makaava ÅIF nojaa vastahyökkäyksiin ja tiiviiseen puolustukseen myös tulevalla kaudella.

Jälleen kerran joukkue ei ole kokenut kesän aikana suuria muutoksia pelaajistossa, merkittävimpinä Huovisten veljesten pois jäänti edustusjoukkueesta. Kesän aikana jo Poriin viety Tuomas Liukolampi ilmeisesti kuitenkin jatkaa Ingman-areenalla myös tulevalla kaudella. Tulijapuolelta löytyy todellista Divari-hevosta, kun Tuomas Savukoski tekee paluun pääsarjoihin, jonka lisäksi myös Tuomas Leino saapuu Sipooseen M-Teamista, jossa vastuu jäi aina hieman toivottua ohuemmaksi.

Kuten Kooveestakin, myös ÅIF:sta on havaittavissa viimein sitä sukupolven vaihtoa. Huovisen johtama ikäluokka Matias Kuismineen ja Jan Qvickström-Hellinginineen on ehkä viimein siirtymässä sivuun ja omaa junioria on tulossa tilalle. Hetki tälle on oikeastaan hyvin otollinen juuri nyt, sillä ensimmäistä kertaa vähään aikaan ÅIF:n junioripolku näyttäisi sylkevän ulos laatupelaajaa massatuotannolla, mistä evidenssinä paikka nuoren SM-sarjasta viime kevään päätteeksi. Lisäksi Roope Fromin, Petri Kuitusen, Markus Mitikan ja Jere Sivosen johdolla joukkueesta löytyy Divari-tasolle aika rutinoituneita ukkoja. Sipoolaiset ovat nousseet jo legendaariseksi ryhmäksi Divari-kartalla, mutta silti tuntuu, että joka kausi viimeisen kymmenen vuoden aikana se putoaminen on ollut nousua lähempänä, vaikka absurdisti nousu kerran tapahtuikin. Joukkueesta ei ulospäin välity kunnianhimo, vaan tyytyväisyys säilytettyä sarjapaikkaa ja karsintojen välttämistä kohtaan.

Mahdollisuudet:

Samat vanhat. Todistetusti toimiva pelitapa, mitä pelaajat osaavat toteuttaa. Kokemuksen tuoma maltti ja kärsivällisyys, kun vastustaja pelitapa hetkellisesti vuotaa, ÅIF iskee kiinni ja tekee kolme maalia, jolla jälleen raavitaan pisteitä. Joka vuosi näissä ennakoissa ÅIF valahtaa aika alas, mihin joukkueen pelaajat ovat varmasti jo tottuneet. Tähän mennessä sipoolaiset ovat kuitenkin osanneet lunastaa odotukset aina korkojen kera.

Uhkakuvat:

Nuoruusleikkauksen yhteensopivuus vanhan pelitavan kanssa. Löytyykö nuorilta pelaajilta malttia matalaan karvaukseen ja passiiviseen pelitapaan. Vai lähetäänkö nuorten pelaajien johdolla kehittämään kokonaan uutta pelitapaa? Tässä näkisin vielä enemmän uhkakuvia.

Pelaajanosto: Santeri Heino

ÅIF:n uuden junioritulemisen keulakuvia yhdessä jo Divarissa meritoituneen Patrik Korpiniemen kanssa. Viime kausi meni vielä totutellessa, mutta tulevalla saattaa tärähtää kunnolla. Nopea ja taitava laituri ainakin ajatuksen tasolla sopii sipoolaisten pelisysteemiin.

—

13. O2-Jyväskylä

Karvan verran pudotuspelien ulkopuolelle viime kaudella jäänyt O2-Jyväskylä alkaa jo olemaan rutinoitunut Divari-joukkue, kun se aloittaa kuudennen perättäisen kautensa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kesä pelaajamarkkinoiden suhteen on ollut Amppareille haastava, sillä kilpailu Jyväskylän alueella kasvoi merkittävästi Happee Streamersin noustua Divariin. Kaarlo Mahlberg, Iiro Kinnunen ja Karel Joutsimäki ovat merkittäviä lähtijöitä erityisesti, kun tilalle ei oikein saatu kyseisiä pelimiehiä vastaavia haalittua.

Jouni Juurela kuuluu myös valmentajiin, jotka lähtevät alkavaan Divari-kauteen debyyttikausi takanaan jatkamaan aloitettua projektia. Tällä kertaa vain lähtökohdat ovat viime kauttakin synkemmät. Pari pelillistä kulmakiveä lähti pois ja nyt omista junioreista, mistä myös Happeen organisaatio kilpailee, on pakko leipoa paikkaajia tilalle. Elmo Lavosen, Markus Mannisen, Oscar Salmisen ja Lari Mäkelän johdolla pystytään edelleen pari laadukasta viisikkoa rakentamaan, mutta materiaali ei meinaa millään riittää edes keskikastiin vertailukelpoisiin kolmeen kenttään. Myös Niko Ilmosen ja Joni Lempisen nimet puuttuvat nettisivuilta. Näiden saaminen voisi tuoda suuren helpotuksen Amppareille vielä kauden alun kynnyksellä.

Tuleva kausi tulee kertomaan paljon O2-Jyväskylän tulevaisuuden suunnasta. Vuosien nousujohteinen työ meinaa alkaa palamaan pohjaan kilpailun lisäännyttyä alueella, mikä näkyy jälleen hieman kapeana rinkinä. Toisaalta muutaman juniorin läpilyönti ja avainpelaajien onnistumiset voisivat siivittää vielä lentoon ja taisteluun kevään peleistä, mutta jotenkin tätä on vaikea nähdä. Oikeastaan sarjapaikan säilyttäminen olisi jo hyvä saavutus tietyllä tapaa hieman samanlaisessa sukupolvenmuutoksessa Kooveen ja ÅIF:n kanssa olevalle O2:lle.

Mahdollisuudet:

Uudet vastuunkantajat. Erityisesti Kinnusen ja Mahlbergin jättämät tyhjiöt tulisi täyttää. Junioreista Knuutin veljekset sekä Marius Niemelä ovat hieman päässeet väläyttelemään ja tässä on oikeastaan se O2:sen sauma. Muutama juniorimaajoukkueen tasoinen pelimies, jota ei päästetä kilpailijaan voisi tietyllä tapaa pelastaa koko homman.

Uhkakuvat:

Synkät. Vetovoima seuraan on tippunut merkittävästi jo valmiiksi pelaajamateriaaliltaan niukalla alueella. Poislähtijöitä, kapeaa rinkiä, tietämättömyyttä osasta pelaajista, suht kokematon päävalmentaja. Jos verrataan joukkueeseen tasan kaksi vuotta sitten, on muutos pelottavan suuri. Tällä hetkellä yhtälö näyttää niin vaikealta, että Ampparit pelaa ensi kaudella sarjaporrasta alempana.

Pelaajanosto: Lari Mäkelä

Ollut jo vuosia jyväskyläläisten puolustuksen johtohahmo ja ei ole ehkä ikinä saanut ansaitsemaansa tunnustusta Divarissa. Moderni, pallollinen puolustaja, joka mahtuisi jokaiseen muuhun sarjan joukkueeseen.

—

14. Steelers

Kauden 2021-22 päätteeksi hämeenlinnalainen Steelers jäi F-Liigan runkosarjassa toiseksi viimeiseksi keräten 15 pistettä ja tippuen sarjaporrasta alemmas Divariin. Tästä seurasi rehellinen pajatson tyhjennys jättäen seuraan yhden käden sormilla laskettavan määrän viime kaudella F-Liigassa vastuuta kantanutta pelaajaa. Vaikka kotisivuja ei ole Hämeenlinnassa päivitetty sitten viime kauden, tulevaan kauteen tietojen mukaan Steelers on sanan varsinaisessa merkityksessä raapinut kasaan joukkueen, jossa pelaajia on rekrytty vähän sieltä sun täältä. Päävalmentajaksi löytyi Forssasta siirtynyt Ville Into.

On sanomattakin selvää, että jos käytännössä koko pelaava kokoonpano vaihtaa maisemaa, ei seuraavasta kaudesta povata jättimenestystä. Lähtijöiden lista on niin pitkä, että sitä ei tarvitse alkaa erikseen luettelemaan. Tulijapuolesta on varsin niukasti tietoa, mutta ilmeisesti pääsarjadebyyttejä tullaan ensikaudella näkemään monen juniorin lisäksi myös muutamalle kokeneemmalle pelaajalle. Nuori Saku Kontulainen siirtyi EräViikingeistä hämeenlinnalaisten maalinsuulle, mikä oli tähän hätään kohtalainen hankinta lähteneiden Pietari Jääskeläisen ja Pasi Järvisen tilalle. Viime kaudella askissa nähdyistä pelaajista ainakin Markus Hautaoja ja Atte Kurkikangas tulevat kantamaan suurta tulosvastuuta lauantaina alkavassa sarjassa.

Lähtökohdat ovat selkeät, mutta eivät täysin ennennäkemättömät kyseisessä sarjassa. Viime kausina on nähty tuplatippumisia ja se kohtalo uhkaa väistämättä myös Steelersiä. Sarjapaikan säilyttäminen olisi ylisuoritus, mutta myöskään vauhdin hakeminen vielä sarjaporrasta alempaa ei olisi täysin huono vaihtoehto. Perinteikkäällä ja vahvalla organisaatiolla on eväät tulla sieltä takaisin pääsarjoihin entistä vahvempana. Tietysti myös pelaajiston täydellinen tyhjennys jättää tilaa uusille vastuunkantajille, missä lepää myös Steelersin mahdollisuus tällä kaudella. Taakka hartioilla vaikuttaa silti vähän liian suurelta ja Steelers jatkaa matkaansa sarjaporrasta alemmas.

Mahdollisuudet:

Kieltämättä ohuet. Jos Kontulainen seisoo päällään ja muutama kärkimies alkaa latomaan kahta/kolmea pistettä per peli, niin ehkä sitten taistellaan sijoista 10.-12. Uudesta pääkäskijästä tai pelitavallisesta asioista on vaikea lähteä spekuloimaan tällä tiedolla. Lisäksi vielä hyvä kauden aloitus olisi säilymisen kannalta elintärkeää, ettei ahdinko ala heti syvenemään liikaa. Toki pelkkä hyvä kauden aloitus ei välttämättä riitä sarjapaikan säilyttämiseen tässä sarjassa, lisätiedot Soittorasialta jälleen.

Uhkakuvat:

Käyty oikeastaan jo läpi. Materiaali kalpenee muiden rinnalla, täysin uusi startti uudella valmentajalla. Liigatippumisen jälkeinen shokki näyttäisi olevan seuralle tällä hetkellä liikaa.

Pelaajanosto: Jose Takala

Vuoden tauon jälkeen pääsarjoihin palaava 00-syntynyt keskushyökkääjä painoi juniorisarjat läpi isoilla tehopistemäärillä. On edelleen laatupelaaja ja tulee kantamaan suurta vastuuta läpi kauden.

—

Artikkelia korjattu 15.9. klo 23.32. Josban kohdalla sattui virhe, sillä Sampo Siponen ei edusta joukkuetta ensi kaudella, toisin kuin ennakossa väitettiin. Virhe on korjattu jälkikäteen.