Salibandyn MM-kisat käynnistyvät 5.11. ja päättyvät 13.11. pelattavaan MM-finaaliin. Tässä ennakossa käydään läpi joukkueita sijoilta 5-8.

Ennakointia on kuunneltavissa myös KalloCastin tuoreesta jaksosta, joka löytyy artikkelin lopusta. Tämä ennakko perustuu osin pitkiin haastatteluihin joita on käyty Ilkka Kittilän (Saksan valmennus), Arto Riihimäen (Latvian päävalmentaja), Ilkka Lehtisen (ex-Slovakian U19-valmentaja) sekä Kent Henriksenin (Innebandyavisen.no) kanssa.

Artikkelissa on esitelty perinteisen kärkinelikon haastajia. Lajihistorian aikana vain kerran mitalin on saavuttanut miesten kisoissa jokin muu maa kuin Ruotsi, Suomi, Sveitsi tai Tshekki, ja se oli Norja vuonna 1996. Viimeisimmän kerran välieriin pääsi tämän nelikon ulkopuolelta Saksa vuonna 2012.

(huom. artikkelissa puhutaan MM-karsinnoissa puhutaan MM-karsinnoista ja World Gamesista. On hyvä huomioida, että näissä pelattiin 3×15 minuutin peliajalla ja MM-kisoissa peliaika on normaali 3×20 minuuttia)

Haastajat

Saksa

Saksan salibandyhistorian paras suoritus tuli 10 vuotta sitten, jolloin joukkue ylsi sensaatiomaisesti neljänneksi Sveitsin MM-kisoissa. Sen jälkeen menestys on ollut vaisumpaa ja maa on ollut kahdesti yhdeksäs, kerran kuudes ja kerran seitsemäs MM-kisoissa.

Saksa oli viime kisoissa yhdeksäs, mutta on sijoitettu ylempiin tasolohkoihin. Viime kisoissa taustalla näkyi melko paljonkin koronan vaikutus. Sarjat olivat pidempään suljettuina kuin vaikkapa Suomessa, ja se aiheutti ongelmia maajoukkuetoimintaankin. Nyt Saksan tilanne on parempi kuin vuosi sitten.

Saksa on jo muutaman vuoden luottanut valmennuksessaan suomalaisosaamiseen. Ilkka Kittilä ja Mika Valtonen ovat mukana valmennustiimissä, kuten myös maalivahtivalmentaja Paolo Keinänen. Valmennuksen fokus on ollut viimeisen vuoden aikana varsinkin paineen alla pelaamisessa. Viime kisoissa se puolusti pääosin hyvin, mutta teki prässin alla paljon helppoja virheitä. Osasyynä oli varmasti koronan tuomat ongelmat.

Viimeiseen vuoteen Saksa on päässyt pelaamaan enemmän otteluita kuin ennen viime kisoja. Sen parhaat tulokset ovat voitot Latviasta ja Slovakiasta. Slovakia kaatui karsinnoissa 3×15 minuutin peliajalla.

Siinä missä joukkueen peruspuolustaminen oli kelvollisella tasolla, on silti uupunut hyökkäyksestä luovuutta ja osin kyse on ihan materiaalisestakin seikasta. Tähän on kuitenkin saatu apua Ruotsista. Vuonna 2004 syntynyt Jakob Heins on osoittautunut todelliseksi löydöksi. Nuorukainen pelaa Ruotsin liigaa Pixbossa ja on ollut miesten maajoukkueessa jo silmiinpistävän hyvä.

Apua tuli myös ilmaveiveistäänkin tunnetun Michel Wöcken muodossa. 26-vuotias hyökkääjä pelaa myös Ruotsissa edustaen Dalenia. Wöcke on oikeastaan sveitsiläinen, mutta saksalaisen isovanhemman myötä hänellä on oikeus edustaa maata. Molemmat mainitut pelaajat tuovat tärkeän lisän joukkueen pelaajistoon ja juurikin hyökkäyspäähän.

Saksa on siis pyrkinyt parantamaan peliä juuri pallon kanssa. Osin sen parannuksen myötä se pyrkii minimoimaan vastaiskuja, joita on aiemmin tullut enemmän. Voi kuulostaa erikoiselta, kun Saksasta nostetaan muutama pelaaja näin merkittävään asemaan, mutta maan yleisen salibandytason vuoksi asialla on paljonkin väliä.

Saksan liiga ei ole erityisen kova sarja, jos vertaa suurmaihin. Vaikka maassa on ihan kelvollinen määrä pelaajia ainakin tilastojen mukaan niin Saksan pääsarjaan lähtee Suomesta yleensä pelaajia alemmilta tasoilta kuin liigasta. Divari-tason pelaajatkin ovat voineet olla, ja ovat olleet kovaa valuuttaa sarjassa.

Sarjan taso on tasoittunut. Se voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä missä kärki menee. Joka tapauksessa voi sanoa, että saksalaiselle potentiaaliselle pelaajalle olisi erittäin tärkeää lähteä jossain vaiheessa kovempiin top4-sarjoihin kehittymään, jos rahkeet riittävät.

Saksa on kisoissa materiaaliltaan top8-ryhmän heikoin, mutta toisaalta sitä on saatu kehitettyä valmennuksellisesti. Se voi yllättää, mistä kertoo myös hyvät otteet syksyn kuuden maan turnauksessa. Neljän sakkiin ei ole asiaa, mutta ainakin Saksa on paremmalla tiellä kuin vuosiin.

Tämän hetken Saksalle paikka kahdeksan sakissa on jo sinällään hyvä. Arvioidaan, että hyvä suoritus olisi kuudes sija ja kahdeksas se mikä joukkuetta varmasti jo tyydyttäisi jossain määrin.

Norja

Norjan MM-taival on ollut hyvin tasainen. Se oli historian ensimmäisissä kisoissa kolmas ja sen jälkeen sijoitus on ollut 5-7 kaikissa kisoissa. Viimeisissä neljissä kisoissa se on ollut kolmesti kuudes ja kerran seitsemäs.

Maa ei ole siis ollut nosteessa viime vuosina, eikä se ensimmäisten kisojen lupaavista tuloksista huolimatta ole palannut enää top4-joukkueeksi. Voi hyvinkin sanoa, että Norja on jäänyt polkemaan paikallaan tuloksellisesti ja muista syistä. Taustalla on vielä sekin, että joukkue lepää vieläkin melko paljon kokeneiden sotaratsujen varassa.

Joukkuetta valmentaa ruotsalainen Dennis Ericsson Frej, mutta voisi sanoa, että Norjassa varsinkin kokeneilla pelaajilla on kohtuutonta valtaa. Tämä näkyi vuosi sitten, kun pelaajat saivat savustettua liian vaativan päävalmentajan ulos ennen Helsingin kisoja. Joukkuetta voisi kutsua muutosvastarintaiseksi.

MM-karsintojen ja muiden harjoituspelien osalta Norjaa on hyvin vaikea arvioida. Maalla ei ole niissä jalkeilla parasta miehistöä ja se näkyy tulostasossa melko selkeästi.

Norja ei ole pelillisesti mitenkään kovin erikoinen, vaan luottaa hyvinkin perinteiseen pelitapaan. Tiivis puolustus ja hyvät vastaiskut. Siihen kun lisätään vielä hyvä veskari ja hyvät erikoistilanteet kokeneilla pelaajilla höystettynä, niin kuulostaa melko tutulta menestysreseptiltä.

Olematta liian humoristinen, on norjan tyyli toimiva varsinkin sijoilla 5-8, koska se ei oikein yritä edes mitään sen kummempaa, eikä selkeästi tähtää kovin kunnianhimoisesti neljän sakkiin. Parhaimmillaan Norja on kyllä kiusannut vastustajia puolivälierävaiheessa.

Pallollinen pelaaminen on pitkälti yksilöiden varassa. Ketil Kronbergista, 42, tulee MM-historian kokenein pelaaja, sillä mies on mukana jo 12. kerran. Sentteri on edelleen oiva pelimies ja on monesti kannatellut Norjaa tiukoissa paikoissa henkilökohtaisen taidon avulla. Daniel Gidske, 30, on myös kokenut pelaaja. Hyökkääjänä ja pakkina urallaan pelannut Gidske on tehnyt Kronbergin tavoin suuren osan peliurastaan kovassa Ruotsin Superliigassa.

Maalivahti Markus Jelsnesiä voi kuvailla kärkinelikon takaisten joukkueiden parhaaksi torjujaksi. Nuorista pelaajista Marius Pedersenin urakehitys ei ole vastannut odotuksia. Vuonna 2002 syntynyt Sander Fauskanger on kiintoisa nimi joukkueessa. Hyökkääjä on toisen polven MM-pelaaja ja isä Willy on MM-historian toiseksi tehokkain pelaaja 88 pisteellään. Vaikka joukkuetta voi kuvailla kokeneeksi niin muutoksia on tullut vuodessa kohtuullisen paljon, ja mukana on kuusi uutta pelaajaa.

Mikä Norjaa sitten vaivaa? Norjasta kantautuneiden tietojen mukaan nuorten pelaajien ongelma on liiallinen mukavuudenhalu ja se hidastaa kehitystä. Myös olosuhteet ovat Norjassa suhteellisen heikot salibandyn osalta. Sen vuoksi maan salibandy ei varsinaisesti kehity, vaikka pelaajia on sinällään ihan mukava määrä. Sekä pelaajien että liiton ja seurojen toimintaa kuvaillaan riskittömäksi. Norjassakin kehittyvän pelaajan kannattaa lähteä ensisijaisesti ulkomaille.

Norja on henkisesti ja fyysisesti hyvä joukkue, ja se on ehdottomasti etu varsinkin sen omassa kategoriassa. Aika turvallista kuitenkin arvioida, että Norja on todennäköisesti jälleen sijoilla 5-7, sillä taso tuskin heittelee juurikaan. Viides sija olisi sille hyvä suoritus.

Slovakia

Slovakia on MM-tasolla kohtuullisen uusi tulokas. Se oli nimittäin ensi kerran mukana A-tason kisoissa 10 vuotta sitten Sveitsissä. Ensimmäisissä kisoissa se oli kahdeksas, mutta sitten kolmesti sijoilla 9-10. Viime kisoissa nähtiin historian paras slovakialaissuoritus, maan yltäessä sijalle seitsemän kisoissa.

Slovakiaa voi pitää kansainvälisen salibandyn nousukkaana. Se on noussut B-tasolta jo kohtuullisen uskottavaksi top8-joukkueeksi. Tshekki on Slovakian tärkeä ilmasilta salibandyn osalta. Päävalmentaja Radomir Mrazek on tshekkiläinen ja monet pelaajat pelaavat Tshekissä, joka kuuluu lajin top4-maihin.

Tuloksellisesti Slovakian vuosi on ollut vahva. MM-karsinnoissa se voitti kaikki vastustajansa, mukaanlukien Tshekin. Kuuden maan turnauksessa joukkue päihitti kaikki muut paitsi Latvian.

Slovakialla on taitavia pelaajia paljonkin, mutta pelillisesti sen organisointi on aika löyhää. Ongelmia tulee eritoten puolustuspelin ja hyökkäämisen tasapainon kanssa. Puolustuksellisesti Slovakia ei olekaan kärkinelikon ulkopuolisten parhaimmistoa. Kovempia maita vastaan se passivoituu lähes kokonaan, mutta heikompia vastaan aluepuolustaminen voi olla melkoista sinkoilua.

Hyökkäyksessä Slovakia luottaa vastaiskuihin, vaikka varsinkin sen parhaiden pelaajien taitotasolla voisi kokeilla muutakin lähestymistä. Voikin sanoa, että Slovakia on jokseenkin löyhästi valmennettu ja se syö maajoukkueen menestyspotentiaalia.

Slovakialla on tukku huippuyksilöitä. SV Wiler-Ersigeniä edustava Michal Dudovic (s. 1999) on kiistatta ikäluokkansa parhaimmistoa maailmassa ja on muutenkin todennäköisesti paras top4-maiden ulkopuolinen pelaaja. Michal Miske (s. 1998) on kova puolustaja ja Ronald Gasparikia (s. 2000) on kuvattu parhaaksi kärkinelikon ulkopuoliseksi sentteriksi. Kaikista nuorimmista pelaajista Tomas Kvasnica (s. 2003) on potentiaalinen kaveri.

Kuvaavaa miehistön osalta on se, että se on erittäin nuorekas ollakseen maajoukkue. Mukana on paljon alle 25-vuotiaita pelaajia. Sen vuoksi olisi tietysti kohtuullisen tärkeä asia, jos joukkueen valmennus pystyisi repimään miehistöstä paljon irti.

Slovakian liiga ei ole kovin kilpailukykyinen suhteessa muuhun kärkikahdeksikkoon. Kuuleman mukaan muutama vuosi sitten useilla sarjan joukkueilla ei ollut valmentajaa liigatasolla. Tämä on sinällään kehno asia, että Slovakiassa harrastajamäärät ovat olleet kasvussa. Parhaat slovakit pelaavat Sveitsissä, mutta pelaajia on, kuten todettua, myös Tshekin liigassa.

Slovakian mahdollisuuksia syö myös se, että se ei ole kovin yhtenäinen maa salibandyn osalta ja naruja vedellään vähän eri suuntiin. Sen paras potentiaali voi riittää, jos ei nyt, niin ainakin lähitulevaisuudessa neljän sakkiin. Varsinkin paremmin organisoituna salibandymaana se olisi erittäin potentiaalinen.

Slovakia on todennäköisesti sijoilla 5-6 eli nousukiito jatkuu. Joka tapauksessa täytyy huomioida, että sijoilla 5-8 on paremmin organisoituja ja kokeneempia joukkueita, joten sen paikka ei ole kirkossa kuulutettu. Potentiaalia on, mutta toistaiseksi on näyttänyt siltä, että Slovakia ei ole henkisesti tarpeeksi vahva.

Latvia

Latvia on niin sanotusti ”best of the rest” tällä hetkellä. Jos katsoo yhdeksiä viime kisoja niin se on ollut kuusi kertaa viides, kahdesti kuudes ja 2016 kotikisoissa se romahti sijalle 10. Seuraava askel on kuitenkin ottamatta, eikä Latvia ole koskaan yltänyt neljän sakkiin.

Onko Latvia siis nosteessa? Jonkinlaisessa kyllä. Se on saanut lupaavia tuloksia vuosien varrella ja ihan viime vuoden aikanakin, mutta mitään sellaista jatkuvaa haastajaa siitä ei ole kärkinelikolle tullut. Se on siis yllätysvalmis, mutta matkaa on ainakin toistaiseksi ollut mitalipeleihin.

Latvian päävalmentaja on Arto Riihimäki, joka on tehnyt nousujohteista työtä maan peräsimessä. Yleisestikin Latviassa on luotettu suomalaiseen valmennusosaamiseen jo pitkään. Riihimäen tiimissä toinen suomalainen on kokenut Teemu Varis. Suomalaisvalmennuksen myötä Suomessa on nähty paljonkin latvialaispelaajia.

Latvian kovimpia tuloksia viime ajoilta ovat voitto Sveitsistä ja tasapeli Ruotsia vastaan kesän World Games-turnauksessa (3×15 minuuttia). Se kuitenkin myös hävisi Saksalle syksyn harjoitusturnauksessa. Kuvaavaa Latvian tasosta on se, että se pitkälti aina häviää Suomen U23-maajoukkueelle ja Ruotsin kakkosjoukkueelle. Näin kävi myös syyskuun alussa.

Latvia luottaa puolustuksessa paljolti samoihin oppeihin kuin Suomi ja puolustaa miestä. Suomeen nähden pieni ongelma on se, että sen materiaali ei ole samalla tasolla kärkijoukkueiden kanssa, mikä saattaa joskus näkyä paljonkin. Puolustamisen osalta Latvialla on ollut enemmän haasteita kuin hyökkäyksen kanssa.

Hyökkäyksellisesti Latvia on hakenut pidempiä hyökkäyksiä heikompia vastaan, mutta suoraviivaisempaa peliä kovempia vastaan. Ongelma hitaammissa hyökkäyksissä on ollut osin se, että pelaajien pelaajatyyppi on monen osalta hyvin suoraviivainen. Toisekseen sen pelaaminen on paikoin liian kaavamaista. Pallon kanssa energian säästäminen olisi Latvian kannalta tärkeää, sillä valmennus on kiinnittänyt erityistä huomiota myös turnauskuorman kevennykseen. Se taas juontuu tavoitteesta kammeta maa neljän sakkiin.

Latvian kirkkaimmat tähdet pelaavat Suomessa. Varsinkin TPS-hyökkääjä Peteris Trekse ja KrP-puolustaja Morics Krumins ovat todella tärkeitä pelaajia. Myös moni muu Suomessa pelannut pelaaja on isossa roolissa. Kooveeta edustava Rolands Kovalevskis kuuluu kärkiosaajiin. Latvian ja Slovakian kohdalla voidaan puhua varsinkin yhdestä todella kovasta kentällisestä ja yhteensä kahdesta hyvästä.

Latvian joukkueessa on ihan hyvä ikätasapaino. Tällä haavaa pieni ongelma on siinä, että moni tietyn ikäinen pelaaja lopettaa uransa jo kohtuullisen aikaisin, kun siivilielämä vie vaikkapa vakitöihin. Tämä ongelma kuuluu toki muidenkin kärkinelikon ulkopuolisten maiden ongelmiin.

Latvian liiga ei ole tarpeeksi kovatasoinen suhteessa ja sen vuoksi moni siirtyy pelaamaan vaikkapa Suomen Divariin. Maassa ollaan ihan yhtenäisesti maajoukkueen takana, ja osa kärkijoukkueista pelaa jopa samalla tavalla tarkoituksellisesti. Toisaalta osa liigan joukkueista on joutunut luopumaan sarjapaikastaan viime vuosina ongelmien vuoksi.

Latvian kohdalla arvio on lopulta melko helppoa. Voisi sanoa, että kaikki viidennen sijan alle on pettymys maan ulkopuolisille arvioijille. Se itse pyrkii kärkinelikkoon, joten todennäköisesti se itse pettyy jos ja kun sijoitus on realistisesti 5.

Haastajien haastajat

Kärkikahdeksikkoon rankatun ryhmän ulkopuolelta täytyy nostaa vielä kolme eurooppalaista maata. Puolaa voi ensinnä nähdä jonkin sortin haastajana, mutta sillä on kaikista pisin matka kärkikahdeksikkoon. Sinne se ei ole koskaan yltänytkään, mutta maalle voi jättää pienen yllätyssauman.

Viro tippui viime kisoista pois, mutta pääsi mukaan Australian ja Japanin jäätyä koronan takia pois. Viro onnistuikin loistavasti ja oli lopulta 8. Virosta löytyy huippuyksilöitä, joista parhaat pelaavat Ruotsin liigaa. Viro ei kuitenkaan automaattisesti tule yltämään kahdeksan sakkiin, vaan se lähtee C- ja D-lohkoista.

Kolmas haastaja on Tanska, jonka tähti on hitusen laskussa. Kolmissa viime kisoissa se oli kasin sakissa, mutta tippui viime kisoissa sijalle 10. Tanskan ja Viron osalta on eniten potentiaalia nousta alemmista lohkoista puolivälieriin.

Kaiken kaikkiaan olisi kiinnostavaa, jos Aasian ja Amerikan joukkueet kampeaisivat korkeammille sijoille. Vuoden 2018 kisoissa Australia teki kaikkien aikojen parhaan tuloksen Aasiasta käsin ja oli 12. Se kertoo karusta todellisuudesta Euroopan ulkopuolella ja eritoten Aasiassa.

On hyvä huomioida, että varsinkin vähän kovemmilla Euroopan mailla on C- ja D-lohkoissa aika helppo tie neljännesvälieriin jos vertaa taas A- ja B-lohkojen heikoimpiin.

Artikkelia muokattu 4.11. klo 13.59: Ilmeisen ajatuskatkon vuoksi ennakossa luki, että Latvia luottaa aluepuolustukseen, vaikka todellisuudessa, se pelaa miesmerkkiä, kuten Suomikin.

Sijojen 1-4 ennakko julkaistaan myöhemmin perjantaina.

KalloCastin jakso: